sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Makuuhuoneen viimeinen silaus

Olen tainnut aiemminkin vihjata että meillä on miehen kanssa paha tapa aina silloin tällöin lykätä kaikenlaisia ei-pakollisia asioita. Makuuhuoneen pintaremonttia esimerkiksi suunniteltiin pari vuotta. Se saatiin vihdoin viime kesänä aikaiseksi: iiihana lopputulos auringonvalossa kuvattuna täällä.

Ei olisi kannattanut niin kauheasti tuossa postauksessa vitsailla sisustuksen viimeisen silauksen viipymisen suhteen: ei nimittäin tullut valmista beben 2 -vuotissynttäreille :D Mutta jouluksi tuli!

Makuuhuone
VitaEos
Pisimmälle ehjälle seinälle rakennettiin valokuvakollaasi meidän perheestä, jota on minusta ihana katsella <3 Objektiivi vääristää kuvaa, mutta mielestäni livenä kuvaseinän mittasuhteetkin ovat nyt oikein. Ennen -tilanteessahan seinällä oli niin ikään muutama kuva, mutta asetelma oli aivan liian pieni ja lopputulos näytti hassulta. 

Peräseinälle laitettiin äitini tekemä ryijy. Sen kuvio on Merikarvialta, josta äidin puolen sukuni on peräisin. Mielestäni ryijy teki nurkasta kauniin katseen kiinnittäjän, tykkään siitä nyt tosi paljon. 

Ryijy
Elävässä elämässä nuo tuolit toki ovat useimmiten täynnä vaatteita, että sen verran stilisoin kuvaa varten ;) Minua tuolit eivät silti haittaa tuossa, vaikka olenkin saanut niistä joitakin kommentteja. Myös huskyrullia on useimmiten yksi molemmilla tyynyillä: tällä kertaa toinen koira olisi varmaan löytynyt sängyn alta.

Lopuksi on pakko pahoitella kuvia: objektiivivääristymien lisäksi valotus on surkea. Kuvat on kyllä otettu päivällä, mutta enempää valoa ei nyt irronnut. Ehkä saatte kuitenkin jonkinlaisen käsityksen :)

Oikeastihan haaveilen myös kokonaan uudesta sängystä ja yöpöydistä. Ja sängynpäätyseinälle pitäisi myös tehdä jotain (tietäisi vain mitä). Että ei mikään sillä lailla vieläkään valmista ole. Tietenkään ;) 

Täällä valmistaudutaan taas yhteen kiireiseen viikkoon. Voi kun nämä viikonlopun ihanan kirpakat talvisäät jatkuisivat! Saan niistä ihan hurjasti virtaa. 

Mitäs tuumitte makuuhuoneen viimeisistä silauksista?

lauantai 7. tammikuuta 2017

Tiitiäinen & Tyllerö

Viikko (virallista) yrittäjän arkea takana ja h -hetki lähestyy. En oikein osaa päättää olenko enemmän innoissani vai kauhuissani :D

Äitijohtaja

Kuvassa kalenterini lisäksi aiheeseen sopiva joululahja ystävältäni. (Wonderwoman -paita ei kylläkään kuulunut pakettiin...)

Siitä alkaa olla kohta 9 kuukautta kun istuimme silloisen satunnaisen opiskelukaverini, nykyisen yhtiökumppanini kanssa viime toukokuun lopulla lounaalla erään tentin jälkeen. Minä olin juuri saanut tietää graduni toimeksiantajaksi lupautuneen yrityksen sittenkin peruvan koko homman aivan viime tipassa ja opiskelukaverinikin tuskaili omien suunnitelmiensa kanssa. Keskustelu ajautui  syvemmälle tulevaisuudensuunnitelmiin ja lopulta yrittäjyyteen. Me molemmat kerroimme pohtineemme jo pidemmän aikaa yrittäjäksi ryhtymistä. Ja aivan yhtäkkiä, kesken tavanomaisen huolettomasti edenneen keskustelun, minulle tuli sellainen tunne, että minun pitäisi kertoa eräästä päässäni jo jonkin aikaa muhineesta ajatuksesta. Emme tunteneet tämän opiskelukaverini kanssa mitenkään erityisen hyvin, oikeastaan juuri ollenkaan, mutta tiedätttekö sen tunteen, kun intuitio iskee? Kun tulee se olo, että tässä on jotain erilaista? Muistan miten sydämeni pamppaili, kun yritin puolihuolimattomasti kertoa pohtineeni erästä liikeideaa: lasten lifestyle -liikettä, jossa yhdistyisi moderni, skandinaavinen lasten sisustus ja kotimaiset lastenvaatteet, sekä käytettyjen lastenvaatteiden myynti. Ja tiedättekö sen  tunteen, kun toinen ihminen on välittömästi samalla aaltopituudella? Ideat alkoivat sinkoilla heti ja sillä tiellä ollaan edelleen.

Tuosta kohtalon lounaasta se siis alkoi ja helmikuussa (reilun kuukauden kuluttua, jaiks!) avaamme Porin kauppakeskus IsoKarhuun Tiitiäinen & Tyllerö - nimisen lasten lifestyle -liikkeen. Meille tulee myyntiin lastenhuoneen sisustustarvikkeita, lasten tarvikkeita sekä (alkuun hyvin rajoitettu valikoima) kotimaisia lastenvaatemerkkejä. Lisäksi tarjoamme Porissa täysin uudenlaista käytettyjen lastenvaatteiden myyntipalvelua. Verkkokauppa aukeaa myös, toivon mukaan jo hiukan kivijalkaa ennen. Käykää kurkkimassa:

http://tiitiainenjatyllero.fi

https://www.facebook.com/tiitiainenjatyllero/

ig: @tiitiainentyllero

Liiketilan remontti alkaa tammikuun lopulla ja ovet on tarkoitus saada auki viikolla 7. Iiiik, siitä tulee niin hieno! En meinaa millään pysyä nahoissani!!!!!


---------------------

Tiitiäinen & Tyllerö on tehty unelmista, päättäväisyydestä, inspiraatiosta, lasten naurusta, sitruunalimonadista, ja kaikesta kauniista.

perjantai 30. joulukuuta 2016

2016 - tilinpäätös

Vuosi 2016 vaikuttaa olleen aika monelle sellainen vuosi, jonka päättymistä ei haikailla.

Ja samoissa tunnelmissa olen itsekin. Kirjoitin vuoden ekassa postauksessa (täällä) mm. näin: "Ensi vuoden suhteen odotukseni ovat...no, realistiset. Odotan sitä levollisen positiivisin mielin ja toisaalta jopa suurella innolla, kun ajattelen mitä kaikkea uutta beben elämässä tulee tapahtumaan. Mitä hän tulee oppimaan ja mitä kaikkea kivaa voimme yhdessä perheenä tehdä. Mutta tiedän myös, että vuodesta on tulossa kesysti sanottuna työteliäs. Nuo viime vuoden pettymykset joihin viittasin, tarkoittavat sitä että tänä vuonna pitää yrittää ja puskea kahta kovempaa."

Ja vuosi on ollut juuri sellainen kuin odotinkin. Puskeminen on tullut tutuksi, kun suunnitelmani taas kerran romuttuivat. Huoltakin on mukaan mahtunut, sillä karvakorvat ovat vuorotellen olleet sairaana enemmän kuin koko tämän astisten elämiensä aikana yhteensä. Yhteiskunnallinen tilanne sekä Suomessa että maailmalla on ajoittain jopa ahdistanut, vaikka olenkin pyrkinyt purkamaan ahdistustani toiminnaksi, siinä mittakaavassa kuin olen pystynyt. Yleinen tunnelma koko vuonna on ollut hiukan innoton ja se on näkynyt myös täällä blogin puolella, surkeana postaustahtina. Ajoittainen kiire on tietenkin ollut osasyy, mutta suurin syy on kuitenkin ollut muualla. Jonkinlainen yleinen motivaatiopula ja väsymys, kun kaikki energia on mennyt puurtamiseen. Kaikki pukeutumisinto on ollut kateissa, enkä muutenkaan ole jaksanut hakea iloa niistä kauniista asioista, jotka normaalisti nostavat arjen yläpuolelle.

20160522-IMG_0967
Mutta toisaalta samaan aikaan. Työnteko on tuottaut myös tulosta ja opintoni ovat tällä hetkellä puolikasta gradua ja yhtä kirjatenttiä vailla valmiit. Koirien asiat ovat lopulta selvinneet parhain päin. Ja se kupliva ilo, onni ja suunnaton ylpeys jota tunnen tyttärestäni, on jotain mitä en pysty sanoin kuvailemaan. Pikkuvauvat ovat ihania, tietysti, mutta nyt taaperon äitinä olen löytänyt sellaisen äitiyden riemun, jota en tiennyt olevan olemassakaan. Sen ylpeyden ja ihmetyksen, jota tunnen päivittäin kun lapseni osoittaa miten viisas ja ihana pieni ihminen hän on. Myös perheenä elämme hyvää aikaa: vauvavuoden univelat on kuitattu ja yhteinen sävel on pääasiassa harmoninen ja duurissa.

20160714-IMG_5566

Vuoteen on mahtunut myös kivoja pieniä juttuja: toukokuun aurinkoinen koko perheen reissu Göteborgiin sekä miniristeilyt miehen ja ystävien kanssa. Iloisia perhejuhlia. Hauskoja reissuja Helsinkiin. Makuuhuoneen uudistus, jonka viimeinen silauskin saatiin vihdoin valmiiksi ennen joulua (kuvia myöhemmin).

happy

Ja sitten yksi iso juttu. Suuren pettymykseni jälkimainingeista (kirjoitus täällä) alkoi tapahtumasarja, jonka seurauksena teen jotain, mitä en olisi koskaan uskonut tekeväni. Projekti, josta olen täälläkin aina välillä vihjaillut. 1.1.2017 lähtien minä olen yrittäjä. Yllä olevan kuvan otin löydettyäni postilaatikosta myönteisen rahoituspäätöksen.

Käyntikortissani lukee lemonade maker.

maanantai 26. joulukuuta 2016

Joulutunnelmia

Terkut meidän joulusta!

ChristmasTable
Täällä ollaan laiskanpulskeissa tunnelmissa, kuten jouluna kuuluukin. On nähty sukulaisia, syöty liikaa ja lepäilty. Kuvat ovat aatolta, jolloin suurin osa sekä miehen perheestä että omastani kokoontui meille syömään. Tällä kertaa meitä oli muutama vähemmän kuin parina viime vuonna, joten selvisimme juuri ja juuri yhdellä ruokapöydällä.

Joulukoti

Odotetusti suurimman lahjakasan sai porukan pienin ja pirpanan lahjavuori olikin melkein yhtä korkea kuin tyttö itse :D Onneksi paketeista paljastui toinen toistaan kivempia ja toivotumpia juttuja,  paljon tarpeellistakin, eikä mitään krääsää. Äiti ja isä kiittävät tonttuja onnistuneista valinnoista :) Tämä ja eilinen päivä ovatkin sitten sujuneet uusia kirjoja ihmetellessä, pelejä pelatessa ja leluilla leikkiessä.

Lahjat


Myös me aikuiset olimme olleet hurjan kilttejä ja saimme kivoja lahjoja, en vain meinannut omiani ehtiä edes avaamaan kun aika hujahti tytön pakettien kanssa ;)

Joulukuu kokonaisuudessaan livahti ohi aivan huomaamatta: viimeksi postaillessani joulukuun alussa iloitsin täysin ennenaikaisesti flunssien olevan ohitse, sillä seuraavaksi sairastui mies ja olikin sitten todella kipeänä viikon verran. Kun hän parantui, haettiin vielä koirallekin antibiootteja. Jouluksi sentään olemme kaikki tervehtyneet, mutta jo valmiiksi kiireisen arjen nuo sairastelut kyllä ruuhkauttivat aivan täysin. Minulla koittaa arki jo huomenna, mutta mies ja bebe lomailevat onneksi vielä pari viikkoa kaikessa rauhassa. 

Kynttilät
Tämän illan ajattelin vielä viettää sohvalla herkkuja napaani ahtaen ja rauhoittuen, sillä huomenna alkaa loppukiri. Tilannehan on se, että gradu pitäisi alkuvuodesta saada pakettiin, sillä alkuvuodesta starttaa myös keväästä saakka suunniteltu projekti, josta olen täälläkin jo vihjaillut pitkin matkaa. Lupaan kertoa lisää viimeistään tammikuun ekoina päivinä.

Nyt kuitenkin suuntaan vielä herkkukaapille: lokoisia välipäiviä lomalaisille ja mahdollisimman rentoa oloa myös meille sorvin ääreen palaaville <3

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Jouluinen suosikkitee

Flunssasta huolimatta olen yrittänyt hiukan virittäytyä joulutunnelmaan: on juotu glögiä, leivottu joulutorttuja ja pikkuhiljaa aloitettu myös koristelupuuhat. Glögin lisäksi toinen joulunajan suosikki on Twiningsin Apple, Cinnamon & Raisin Tea, joka maistuu ja tuoksuu ihanan jouluiselta!

christmasTea
En yhtään muista miksi tai miten päädyin ostamaan tätä teetä ensimmäisen kerran, sillä pakkaus ei minusta ole erityisen houkutteleva (vähän sama ongelma kaikissa Twiningsin pakkauksissa mielestäni, varmaan juuri siksi niitä tulee harvemmin ostettua). Mutta maku on ihana: pehmeän mausteinen ja... no, jouluinen. Ainakin minusta.

huonekuusi
Huonekuusen ruukkuna toimii tällä hetkellä vanha ja lohkeillut perintöarabia, joka on kokonsa ja muotoilunsa puolesta aivan täydellinen. Vielä en kuitenkaan ole ihan varma sopiiko hennon vaaleansininen väri meidän joulutyyliin muuten, kaipaisin ehkä mustan tai valkoisen modernia raikkautta. No, katsotaan miltä kokonaisuus vaikuttaa kunhan olen saanut kuuseen muutaman koristeen ja muutenkin ripoteltua vielä lisää joulutunnelmaa ympäri taloa :)

Onneksi tämä flunssahuippu näyttäisi viimein taittuvan: koko perhe niiskuttaa edelleen ja minä ja  ipana vielä yskimme vähän, mutta kuumetta ei ole enää kellään ja sekä niistämisen että köhimisen määrä on vähenemään päin. Jospa nämä tämän talven flunssat olisi nyt vaikka sitten sairastettu..?

Lokoisan rentoa sunnuntaita kaikille :) Millä mallilla teidän jouluvalmistelunne ovat?

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Girls' night

Voihan räkä, kirjaimellisesti. Meillä on nyt sairastettu vuoron perään: bebe niiskutti ensin pari viikkoa  ja kun tauti näytti vihdoin menevän ohi, nousikin hänelle, ekaa kertaa ikinä, kuume. Kuume onneksi ei noussut kauhean korkealle ja meni ohi parissa päivässä. Mutta nyt räkäisyys ja etenkin yskä tuntuu taas yltyvän ja haittaa nukkumista. Beben synttäreiden aikaan minäkin olin flunssassa ja seuraavalla viikolla vietinkin yhden kokonaisen päivän sängyn pohjalla  - onneksi miehen loma osui juuri siihen kohtaan (mies itse ei tosin ehkä ole samaa mieltä....). Nukkuminen näytti taltuttavan taudin. Kunnes alkuviikosta lähtien myös minä olen taas niistänyt, aivastanut ja köhinyt aina vaan enemmän. Tällä kertaa mieskin valitteli kurkkuaan. Että hiukan tällaista matalalentoa ja puoliteholla menemistä viime aikoina.

Moukan tuurilla tautien väliin jääneet pari päivää osuivat kuitenkin juuri jo kuukausia sitten suunniteltuun tyttöjen risteilyyn rakkaan, rakkaan ystävän kanssa. Ja ai että miten tuli tämän mustuuden ja rään keskelle tarpeeseen!

Alkuruoka

Ohjelmassa oli syödä hyvin ja ai että, nam! Risteilimme Viking Gracella ja olimme etukäteen varanneet laivan à la carte ravintolaan Oscariin "luonto lautasella" -nimellä kulkeneen kolmen ruokalajin menun, joka osoittautui herkulliseksi. Erityisesti pääruokana nautittu, pippuripaistettu pihvi oli meidän molempien seurueen jäsenten mielestä parasta naismuistiin! Mmmmm.... myös tarjoilijan suosituksesta kokeiltu jenkkiviini oli mainio uusi tuttavuus (vaikka ei ehkä ihan kaikkien aikojen suosikiksi kivunnutkaan). 

RavintolaOscar
Ruokailun lisäksi oli tarkoitus pistää vähän jalalla koreasti, piiiiiitkästä aikaa. Illan artistina oli Happoradio ja onnistuneen keikan jälkeen jatkoimme tanssia, kunnes musiikki hiljeni ja meitä pyydettiin ystävällisesti poistumaan ravintolan sulkeuduttua ;D Etukäteen epäilin etten jaksa puolta yötä pidemmälle, mutta niin vaan nousi kannat kattoon koko yön. Eikä hytissäkään vielä väsyttänyt, vaan höpistiin niitä näitä aamuun asti. En pysty edes muistamaan milloin viimeksi näin on päässyt käymään!

Happoradio
Seuraavan päivän suunnitelmia sotki merenkäynti: en muista milloin viimeksi on keinuttanut näin kunnolla! Tulen helposti merisairaaksi ja tälläkin kertaa piti mennä hyttiin odottamaan avomeren loppumista, onneksi osuus on Turku-Tukholma välillä tosi lyhyt. Ahvenanmaan jälkeen meno taas tasoittui ja pääsin minäkin nauttimaan paluumatkasta :)

Shampanjaa

Shamppanjalasi kädessä, keinunnan loputtua hymyilyttää taas.

Iiiihana reissu parhaassa seurassa <3 

Pudotus arkeen onkin sitten ollut aikamoinen: viikko täynnä ohjelmaa, jonka mieluummin olisin suorittantut ilman joka paikkaan seuraavaa niistettyjen nenäliinojen invaasiota ja aivot tahmastuttavaa flunssaa. Oh well, kohta on onneksi taas viikonloppu. Pitkästä aikaa koko perheen yhteinen, rentoiluun ja joulun tekemiseen suunniteltu viikonloppu saattaakin kulua koko porukalta sängyn pohjalla -toipilaina. Onneksi ruokaa saa kotiovelle toimitettuna ja kuivalla kelillä koiratkin voi lenkin sijaan hätätapauksessa vaan nakata pihalle....

Mitenkäs te muut, oletteko säästyneet flunssa-aallolta?

tiistai 15. marraskuuta 2016

Beben talvikamppeet

Loppusyksyn ensimmäiset pakkasaamut herättivät tarkistamaan typykän loputkin talvikamppeet ja  onneksi, sillä viime viikkojen aikana niitä on sitten jo heti tarvittukin. Haalarin hankin hyvissä ajoin keväällä alesta (ja puuuh, arvioin koon oikein...), samoin kuin ystävän lapselta kierrätetyn takki ja housut -setin. Sen sijaan kenkä- ja asusteosastolla oli vielä päivitettävää.

MoloZebra
Molon seeprahaalari on jo useampana pakkasaamuna puettu päälle. Tyttö rakastaa sitä ja mieluiten pukeutuisi siihen aina ulos lähdettäessä :D

Haalari vaikuttaa tosi lämpöiseltä ja monesta pienestä, tarkkaan harkitusta yksityiskohdasta tunnistaa laadun: leikkaukset ja rypytykset oikeissa kohtaa niin että haalarissa on erittäin hyvä liikkua ja esimerkiksi huppu suojaa tiukasti tuulelta, lumilukot pitävät ja kaula pysyy hyvin suojassa vetoketjun alla olevan, tarrakiinnitteisen lisäläpän avulla. Vetoketjut toimivat ja heijastimia löytyy kiitettävästi. Materiaali vaikuttaa muutenkin hyvältä, mitä nyt musta-valkoinen väri on tietysti hiukan arka likaantumaan -mutta sille ei valmistajakaan mitään mahda ;) Veikkaisin että juuri nuo pienet, mutta huimasti käytettävyyttä ja länpöä lisäävät sekä helpottavat yksityiskohdat ovat ne, mistä nämä kalliimmat haalarit erottaa edullisemmista. Esimerkiksi viime talven Reimatec, johon muuten olimme erittäin tyytyväisiä, häviää kyllä näiden yksityiskohtien määrässä kirkkaasti Mololle. Reimatecin kankaankestävyys oli kuitenkin huippulaatua ja haalari lähti lähes uudenveroisena seuraavalle käyttäjälle, vaikka haalari esimerkiksi pestiin useampaan otteeseen. Kangas pysyi pesuista huolimatta rapsakkana ja täytteet pehmoisen lämpiminä. En siis ainakaan itse allekirjoita joidenkin merkkimammojen valitusta Reiman huonosta laadusta: meillä on tykätty toppahaalarin lisäksi myös vk -haalarista kovasti. Viime talven haalaria toki käytettiin lähinnä pulkassa ja rattaissa kun tyttö ei vielä juurikaan kävellyt, joten tämä uusi joutuu kyllä astetta kovemman rymyämisen uhriksi. Silti seuraan mielenkiinnolla miten tämän uuden haalarin kangas pesuja ja kulutusta tulee kestämään. 

TicketToHeaven
Ticket to heavenin söpön tyttömäinen setti toimii varapukuna ja kauppareissuilla on kätevää kun saa helpommin vähennettyä paksuja kerroksia takin riisumalla.

Villahaalari
Mitkään ylisanat eivät ole riittäviä yllä olevan kaksikon kuvaamiseen: Kainon kuutti -haalari ja Ruskovillan kypärämyssy ovat molemmat pehmeää, ohutta ja superlämmintä merinovillaa. Ei hiosta eikä palele. Suosittelen lämpimästi! (Pun intended...)

Molemmat viimetalvisia ja vielä sopivia: haalari tosin täytyy uusia tänä talvena, sillä niska-haaramitta alkaa kohta krinnata liikaa. Olen uskomattoman onnekas, sillä Kainolla työskentelevä ystäväni on luvannut tytölle synttäri/joululahjaksi uuden haalarin niin kaun kuin hän vain suostuu sen päälleen pukemaan. Eikä näitä parempia kyllä ole! Tämä on tytön toinen Kaino -haalari. Molempia on joitakin kertoja pesty (pesuohjekin tämän sallii), eivätkä ne ole menneet siitä miksikään. Toisin kuin esimerkiksi kerran pesty ja luokattomaksi nyppyyntynyt äitiyspakkauksen villahaalari... Varalle meillä on muutama fleecehaalari (yksi kotona ja yksi hoidossa), mutta hengittävyyden ja lämmön yhdistelmässä ei mikään peitoa villaa. Sama homma kyparämyssyn kanssa: tämä on niitäkin jo toinen (molemmat Ruskovillan) ja ihan paras. Pari kertaa olen testannut puuvillaisia syyskeleillä, mutta lopputuloksena on aina ollut hiestä märkä lapsi. Tämän merinovillaisen kanssa ei koskaan. Rakastan <3 

Talviasusteet
Mustavalkoisen haalarin kaveriksi kaipasin tyttömäisen värikkäitä asusteita. Superlämpimät tähtipipo ja -lapaset ovat jo viime talvena Lindexilta hankitut, edelleen sopivat. Neulehanskat kastuvat tietenkin heti läpi joten leikkeihin niistä ei juurikaan ole, mutta erittäin lämpiminä ovat hyvät esimerkiksi kaupunkireissulle. Reiman lämpimimmät, kolmen lumihiutaleen, toppakintaat ostin Stockan kantisalesta Tampereen reissulla ja pipon Prismasta asiakasomistajapäiviltä. Reiman pipo ei tosin ole noin pinkki kuin kuva väittää: ei aivan rukkasten luumu, mutta huomattavasti tummempi kuitenkin kuin miltä tässä kuvassa vaikuttaisi.

Tämä käsinehomma meneekin jännäksi: taisin jo aiemmin mainita, että tyttö on äitinsä tavoin kylmäsormista sorttia. Nuo paksut talvirukkaset on nyt jo otettu käyttöön ja vain siinä ja siinä riittävän lämpimät. Jos nollakeleillä tai pikkupakkasella paksuimmat rukkaset ovat juuri ja juuri tarpeeksi lämpimät, on pakko kylmimpiä säitä varten hankkia tuonne alle vielä sellaiset merinovillaiset aluslapaset. Viime talvena käytettiin mummun kutomia tumppuja, mutta silloin tekeminen oli vielä niin vähäistä, ettei pieni kömpelyys haitannut. Nyt taidetaan tarvita vähän ohuempaa mallia olevat. Onko suosituksia? Olen kuullut hyvää sekä Ruskovillan että Reiman alushanskoista. Harkitsen kyllä myös nahkarukkasia, sillä omia sormiani ei mikään muu pidä tarpeeksi lämpiminä paukkupakkasilla.

Mitä hanskoja teillä on käytössänne?

Talvikengät
S- ryhmän asiakasomistajapäiviltä Prismasta löysin bebelle myös Superfitin paksuvuoriset talvigoretexit, joiden arvelen tulevan kovaan käyttöön. Kenkien suhteen olemme muuten olleet superonnekkaita, sillä beben pikkuserkulta jäävät kengät juuri sillä tavalla pieniksi, että ne ovat oikeaan aikaan vuodesta oikean kokoisia meillä. En voi uskoa mikä mäihä: olemme säästäneet pitkän pennin. Eccon lämpimät syysgoretexit olivat erinomaiset viileillä syyssäillä ja lämminvuoriset kumpparit ovat nyt kotikumppareina (tavalliset villasukilla hoitopaikassa). Sekä Eccot että nämä toiset kumisaappaat olemme siis saaneet kierrätettyinä, samoin kuin kuvasta puuttuvat Kuomat. Huh: viime talvena kun bebe ei vielä kävellyt vaan kulki rattaissa ja pulkassa pärjättiin yksillä ja samoilla kengillä käytännössä koko talvi. Nyt on ainakin varauduttu kaikkiin eri säävaihtoehtoihin :D Vai ollaanko: millaisia kenkävaihtoehtoja teillä kokeneemmillä äideillä on varastossa..?

Millaisin taminein te olette muuten varustaneet ipananne talveen?