perjantai 30. joulukuuta 2016

2016 - tilinpäätös

Vuosi 2016 vaikuttaa olleen aika monelle sellainen vuosi, jonka päättymistä ei haikailla.

Ja samoissa tunnelmissa olen itsekin. Kirjoitin vuoden ekassa postauksessa (täällä) mm. näin: "Ensi vuoden suhteen odotukseni ovat...no, realistiset. Odotan sitä levollisen positiivisin mielin ja toisaalta jopa suurella innolla, kun ajattelen mitä kaikkea uutta beben elämässä tulee tapahtumaan. Mitä hän tulee oppimaan ja mitä kaikkea kivaa voimme yhdessä perheenä tehdä. Mutta tiedän myös, että vuodesta on tulossa kesysti sanottuna työteliäs. Nuo viime vuoden pettymykset joihin viittasin, tarkoittavat sitä että tänä vuonna pitää yrittää ja puskea kahta kovempaa."

Ja vuosi on ollut juuri sellainen kuin odotinkin. Puskeminen on tullut tutuksi, kun suunnitelmani taas kerran romuttuivat. Huoltakin on mukaan mahtunut, sillä karvakorvat ovat vuorotellen olleet sairaana enemmän kuin koko tämän astisten elämiensä aikana yhteensä. Yhteiskunnallinen tilanne sekä Suomessa että maailmalla on ajoittain jopa ahdistanut, vaikka olenkin pyrkinyt purkamaan ahdistustani toiminnaksi, siinä mittakaavassa kuin olen pystynyt. Yleinen tunnelma koko vuonna on ollut hiukan innoton ja se on näkynyt myös täällä blogin puolella, surkeana postaustahtina. Ajoittainen kiire on tietenkin ollut osasyy, mutta suurin syy on kuitenkin ollut muualla. Jonkinlainen yleinen motivaatiopula ja väsymys, kun kaikki energia on mennyt puurtamiseen. Kaikki pukeutumisinto on ollut kateissa, enkä muutenkaan ole jaksanut hakea iloa niistä kauniista asioista, jotka normaalisti nostavat arjen yläpuolelle.

20160522-IMG_0967
Mutta toisaalta samaan aikaan. Työnteko on tuottaut myös tulosta ja opintoni ovat tällä hetkellä puolikasta gradua ja yhtä kirjatenttiä vailla valmiit. Koirien asiat ovat lopulta selvinneet parhain päin. Ja se kupliva ilo, onni ja suunnaton ylpeys jota tunnen tyttärestäni, on jotain mitä en pysty sanoin kuvailemaan. Pikkuvauvat ovat ihania, tietysti, mutta nyt taaperon äitinä olen löytänyt sellaisen äitiyden riemun, jota en tiennyt olevan olemassakaan. Sen ylpeyden ja ihmetyksen, jota tunnen päivittäin kun lapseni osoittaa miten viisas ja ihana pieni ihminen hän on. Myös perheenä elämme hyvää aikaa: vauvavuoden univelat on kuitattu ja yhteinen sävel on pääasiassa harmoninen ja duurissa.

20160714-IMG_5566

Vuoteen on mahtunut myös kivoja pieniä juttuja: toukokuun aurinkoinen koko perheen reissu Göteborgiin sekä miniristeilyt miehen ja ystävien kanssa. Iloisia perhejuhlia. Hauskoja reissuja Helsinkiin. Makuuhuoneen uudistus, jonka viimeinen silauskin saatiin vihdoin valmiiksi ennen joulua (kuvia myöhemmin).

happy

Ja sitten yksi iso juttu. Suuren pettymykseni jälkimainingeista (kirjoitus täällä) alkoi tapahtumasarja, jonka seurauksena teen jotain, mitä en olisi koskaan uskonut tekeväni. Projekti, josta olen täälläkin aina välillä vihjaillut. 1.1.2017 lähtien minä olen yrittäjä. Yllä olevan kuvan otin löydettyäni postilaatikosta myönteisen rahoituspäätöksen.

Käyntikortissani lukee lemonade maker.

maanantai 26. joulukuuta 2016

Joulutunnelmia

Terkut meidän joulusta!

ChristmasTable
Täällä ollaan laiskanpulskeissa tunnelmissa, kuten jouluna kuuluukin. On nähty sukulaisia, syöty liikaa ja lepäilty. Kuvat ovat aatolta, jolloin suurin osa sekä miehen perheestä että omastani kokoontui meille syömään. Tällä kertaa meitä oli muutama vähemmän kuin parina viime vuonna, joten selvisimme juuri ja juuri yhdellä ruokapöydällä.

Joulukoti

Odotetusti suurimman lahjakasan sai porukan pienin ja pirpanan lahjavuori olikin melkein yhtä korkea kuin tyttö itse :D Onneksi paketeista paljastui toinen toistaan kivempia ja toivotumpia juttuja,  paljon tarpeellistakin, eikä mitään krääsää. Äiti ja isä kiittävät tonttuja onnistuneista valinnoista :) Tämä ja eilinen päivä ovatkin sitten sujuneet uusia kirjoja ihmetellessä, pelejä pelatessa ja leluilla leikkiessä.

Lahjat


Myös me aikuiset olimme olleet hurjan kilttejä ja saimme kivoja lahjoja, en vain meinannut omiani ehtiä edes avaamaan kun aika hujahti tytön pakettien kanssa ;)

Joulukuu kokonaisuudessaan livahti ohi aivan huomaamatta: viimeksi postaillessani joulukuun alussa iloitsin täysin ennenaikaisesti flunssien olevan ohitse, sillä seuraavaksi sairastui mies ja olikin sitten todella kipeänä viikon verran. Kun hän parantui, haettiin vielä koirallekin antibiootteja. Jouluksi sentään olemme kaikki tervehtyneet, mutta jo valmiiksi kiireisen arjen nuo sairastelut kyllä ruuhkauttivat aivan täysin. Minulla koittaa arki jo huomenna, mutta mies ja bebe lomailevat onneksi vielä pari viikkoa kaikessa rauhassa. 

Kynttilät
Tämän illan ajattelin vielä viettää sohvalla herkkuja napaani ahtaen ja rauhoittuen, sillä huomenna alkaa loppukiri. Tilannehan on se, että gradu pitäisi alkuvuodesta saada pakettiin, sillä alkuvuodesta starttaa myös keväästä saakka suunniteltu projekti, josta olen täälläkin jo vihjaillut pitkin matkaa. Lupaan kertoa lisää viimeistään tammikuun ekoina päivinä.

Nyt kuitenkin suuntaan vielä herkkukaapille: lokoisia välipäiviä lomalaisille ja mahdollisimman rentoa oloa myös meille sorvin ääreen palaaville <3

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Jouluinen suosikkitee

Flunssasta huolimatta olen yrittänyt hiukan virittäytyä joulutunnelmaan: on juotu glögiä, leivottu joulutorttuja ja pikkuhiljaa aloitettu myös koristelupuuhat. Glögin lisäksi toinen joulunajan suosikki on Twiningsin Apple, Cinnamon & Raisin Tea, joka maistuu ja tuoksuu ihanan jouluiselta!

christmasTea
En yhtään muista miksi tai miten päädyin ostamaan tätä teetä ensimmäisen kerran, sillä pakkaus ei minusta ole erityisen houkutteleva (vähän sama ongelma kaikissa Twiningsin pakkauksissa mielestäni, varmaan juuri siksi niitä tulee harvemmin ostettua). Mutta maku on ihana: pehmeän mausteinen ja... no, jouluinen. Ainakin minusta.

huonekuusi
Huonekuusen ruukkuna toimii tällä hetkellä vanha ja lohkeillut perintöarabia, joka on kokonsa ja muotoilunsa puolesta aivan täydellinen. Vielä en kuitenkaan ole ihan varma sopiiko hennon vaaleansininen väri meidän joulutyyliin muuten, kaipaisin ehkä mustan tai valkoisen modernia raikkautta. No, katsotaan miltä kokonaisuus vaikuttaa kunhan olen saanut kuuseen muutaman koristeen ja muutenkin ripoteltua vielä lisää joulutunnelmaa ympäri taloa :)

Onneksi tämä flunssahuippu näyttäisi viimein taittuvan: koko perhe niiskuttaa edelleen ja minä ja  ipana vielä yskimme vähän, mutta kuumetta ei ole enää kellään ja sekä niistämisen että köhimisen määrä on vähenemään päin. Jospa nämä tämän talven flunssat olisi nyt vaikka sitten sairastettu..?

Lokoisan rentoa sunnuntaita kaikille :) Millä mallilla teidän jouluvalmistelunne ovat?

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Girls' night

Voihan räkä, kirjaimellisesti. Meillä on nyt sairastettu vuoron perään: bebe niiskutti ensin pari viikkoa  ja kun tauti näytti vihdoin menevän ohi, nousikin hänelle, ekaa kertaa ikinä, kuume. Kuume onneksi ei noussut kauhean korkealle ja meni ohi parissa päivässä. Mutta nyt räkäisyys ja etenkin yskä tuntuu taas yltyvän ja haittaa nukkumista. Beben synttäreiden aikaan minäkin olin flunssassa ja seuraavalla viikolla vietinkin yhden kokonaisen päivän sängyn pohjalla  - onneksi miehen loma osui juuri siihen kohtaan (mies itse ei tosin ehkä ole samaa mieltä....). Nukkuminen näytti taltuttavan taudin. Kunnes alkuviikosta lähtien myös minä olen taas niistänyt, aivastanut ja köhinyt aina vaan enemmän. Tällä kertaa mieskin valitteli kurkkuaan. Että hiukan tällaista matalalentoa ja puoliteholla menemistä viime aikoina.

Moukan tuurilla tautien väliin jääneet pari päivää osuivat kuitenkin juuri jo kuukausia sitten suunniteltuun tyttöjen risteilyyn rakkaan, rakkaan ystävän kanssa. Ja ai että miten tuli tämän mustuuden ja rään keskelle tarpeeseen!

Alkuruoka

Ohjelmassa oli syödä hyvin ja ai että, nam! Risteilimme Viking Gracella ja olimme etukäteen varanneet laivan à la carte ravintolaan Oscariin "luonto lautasella" -nimellä kulkeneen kolmen ruokalajin menun, joka osoittautui herkulliseksi. Erityisesti pääruokana nautittu, pippuripaistettu pihvi oli meidän molempien seurueen jäsenten mielestä parasta naismuistiin! Mmmmm.... myös tarjoilijan suosituksesta kokeiltu jenkkiviini oli mainio uusi tuttavuus (vaikka ei ehkä ihan kaikkien aikojen suosikiksi kivunnutkaan). 

RavintolaOscar
Ruokailun lisäksi oli tarkoitus pistää vähän jalalla koreasti, piiiiiitkästä aikaa. Illan artistina oli Happoradio ja onnistuneen keikan jälkeen jatkoimme tanssia, kunnes musiikki hiljeni ja meitä pyydettiin ystävällisesti poistumaan ravintolan sulkeuduttua ;D Etukäteen epäilin etten jaksa puolta yötä pidemmälle, mutta niin vaan nousi kannat kattoon koko yön. Eikä hytissäkään vielä väsyttänyt, vaan höpistiin niitä näitä aamuun asti. En pysty edes muistamaan milloin viimeksi näin on päässyt käymään!

Happoradio
Seuraavan päivän suunnitelmia sotki merenkäynti: en muista milloin viimeksi on keinuttanut näin kunnolla! Tulen helposti merisairaaksi ja tälläkin kertaa piti mennä hyttiin odottamaan avomeren loppumista, onneksi osuus on Turku-Tukholma välillä tosi lyhyt. Ahvenanmaan jälkeen meno taas tasoittui ja pääsin minäkin nauttimaan paluumatkasta :)

Shampanjaa

Shamppanjalasi kädessä, keinunnan loputtua hymyilyttää taas.

Iiiihana reissu parhaassa seurassa <3 

Pudotus arkeen onkin sitten ollut aikamoinen: viikko täynnä ohjelmaa, jonka mieluummin olisin suorittantut ilman joka paikkaan seuraavaa niistettyjen nenäliinojen invaasiota ja aivot tahmastuttavaa flunssaa. Oh well, kohta on onneksi taas viikonloppu. Pitkästä aikaa koko perheen yhteinen, rentoiluun ja joulun tekemiseen suunniteltu viikonloppu saattaakin kulua koko porukalta sängyn pohjalla -toipilaina. Onneksi ruokaa saa kotiovelle toimitettuna ja kuivalla kelillä koiratkin voi lenkin sijaan hätätapauksessa vaan nakata pihalle....

Mitenkäs te muut, oletteko säästyneet flunssa-aallolta?

tiistai 15. marraskuuta 2016

Beben talvikamppeet

Loppusyksyn ensimmäiset pakkasaamut herättivät tarkistamaan typykän loputkin talvikamppeet ja  onneksi, sillä viime viikkojen aikana niitä on sitten jo heti tarvittukin. Haalarin hankin hyvissä ajoin keväällä alesta (ja puuuh, arvioin koon oikein...), samoin kuin ystävän lapselta kierrätetyn takki ja housut -setin. Sen sijaan kenkä- ja asusteosastolla oli vielä päivitettävää.

MoloZebra
Molon seeprahaalari on jo useampana pakkasaamuna puettu päälle. Tyttö rakastaa sitä ja mieluiten pukeutuisi siihen aina ulos lähdettäessä :D

Haalari vaikuttaa tosi lämpöiseltä ja monesta pienestä, tarkkaan harkitusta yksityiskohdasta tunnistaa laadun: leikkaukset ja rypytykset oikeissa kohtaa niin että haalarissa on erittäin hyvä liikkua ja esimerkiksi huppu suojaa tiukasti tuulelta, lumilukot pitävät ja kaula pysyy hyvin suojassa vetoketjun alla olevan, tarrakiinnitteisen lisäläpän avulla. Vetoketjut toimivat ja heijastimia löytyy kiitettävästi. Materiaali vaikuttaa muutenkin hyvältä, mitä nyt musta-valkoinen väri on tietysti hiukan arka likaantumaan -mutta sille ei valmistajakaan mitään mahda ;) Veikkaisin että juuri nuo pienet, mutta huimasti käytettävyyttä ja länpöä lisäävät sekä helpottavat yksityiskohdat ovat ne, mistä nämä kalliimmat haalarit erottaa edullisemmista. Esimerkiksi viime talven Reimatec, johon muuten olimme erittäin tyytyväisiä, häviää kyllä näiden yksityiskohtien määrässä kirkkaasti Mololle. Reimatecin kankaankestävyys oli kuitenkin huippulaatua ja haalari lähti lähes uudenveroisena seuraavalle käyttäjälle, vaikka haalari esimerkiksi pestiin useampaan otteeseen. Kangas pysyi pesuista huolimatta rapsakkana ja täytteet pehmoisen lämpiminä. En siis ainakaan itse allekirjoita joidenkin merkkimammojen valitusta Reiman huonosta laadusta: meillä on tykätty toppahaalarin lisäksi myös vk -haalarista kovasti. Viime talven haalaria toki käytettiin lähinnä pulkassa ja rattaissa kun tyttö ei vielä juurikaan kävellyt, joten tämä uusi joutuu kyllä astetta kovemman rymyämisen uhriksi. Silti seuraan mielenkiinnolla miten tämän uuden haalarin kangas pesuja ja kulutusta tulee kestämään. 

TicketToHeaven
Ticket to heavenin söpön tyttömäinen setti toimii varapukuna ja kauppareissuilla on kätevää kun saa helpommin vähennettyä paksuja kerroksia takin riisumalla.

Villahaalari
Mitkään ylisanat eivät ole riittäviä yllä olevan kaksikon kuvaamiseen: Kainon kuutti -haalari ja Ruskovillan kypärämyssy ovat molemmat pehmeää, ohutta ja superlämmintä merinovillaa. Ei hiosta eikä palele. Suosittelen lämpimästi! (Pun intended...)

Molemmat viimetalvisia ja vielä sopivia: haalari tosin täytyy uusia tänä talvena, sillä niska-haaramitta alkaa kohta krinnata liikaa. Olen uskomattoman onnekas, sillä Kainolla työskentelevä ystäväni on luvannut tytölle synttäri/joululahjaksi uuden haalarin niin kaun kuin hän vain suostuu sen päälleen pukemaan. Eikä näitä parempia kyllä ole! Tämä on tytön toinen Kaino -haalari. Molempia on joitakin kertoja pesty (pesuohjekin tämän sallii), eivätkä ne ole menneet siitä miksikään. Toisin kuin esimerkiksi kerran pesty ja luokattomaksi nyppyyntynyt äitiyspakkauksen villahaalari... Varalle meillä on muutama fleecehaalari (yksi kotona ja yksi hoidossa), mutta hengittävyyden ja lämmön yhdistelmässä ei mikään peitoa villaa. Sama homma kyparämyssyn kanssa: tämä on niitäkin jo toinen (molemmat Ruskovillan) ja ihan paras. Pari kertaa olen testannut puuvillaisia syyskeleillä, mutta lopputuloksena on aina ollut hiestä märkä lapsi. Tämän merinovillaisen kanssa ei koskaan. Rakastan <3 

Talviasusteet
Mustavalkoisen haalarin kaveriksi kaipasin tyttömäisen värikkäitä asusteita. Superlämpimät tähtipipo ja -lapaset ovat jo viime talvena Lindexilta hankitut, edelleen sopivat. Neulehanskat kastuvat tietenkin heti läpi joten leikkeihin niistä ei juurikaan ole, mutta erittäin lämpiminä ovat hyvät esimerkiksi kaupunkireissulle. Reiman lämpimimmät, kolmen lumihiutaleen, toppakintaat ostin Stockan kantisalesta Tampereen reissulla ja pipon Prismasta asiakasomistajapäiviltä. Reiman pipo ei tosin ole noin pinkki kuin kuva väittää: ei aivan rukkasten luumu, mutta huomattavasti tummempi kuitenkin kuin miltä tässä kuvassa vaikuttaisi.

Tämä käsinehomma meneekin jännäksi: taisin jo aiemmin mainita, että tyttö on äitinsä tavoin kylmäsormista sorttia. Nuo paksut talvirukkaset on nyt jo otettu käyttöön ja vain siinä ja siinä riittävän lämpimät. Jos nollakeleillä tai pikkupakkasella paksuimmat rukkaset ovat juuri ja juuri tarpeeksi lämpimät, on pakko kylmimpiä säitä varten hankkia tuonne alle vielä sellaiset merinovillaiset aluslapaset. Viime talvena käytettiin mummun kutomia tumppuja, mutta silloin tekeminen oli vielä niin vähäistä, ettei pieni kömpelyys haitannut. Nyt taidetaan tarvita vähän ohuempaa mallia olevat. Onko suosituksia? Olen kuullut hyvää sekä Ruskovillan että Reiman alushanskoista. Harkitsen kyllä myös nahkarukkasia, sillä omia sormiani ei mikään muu pidä tarpeeksi lämpiminä paukkupakkasilla.

Mitä hanskoja teillä on käytössänne?

Talvikengät
S- ryhmän asiakasomistajapäiviltä Prismasta löysin bebelle myös Superfitin paksuvuoriset talvigoretexit, joiden arvelen tulevan kovaan käyttöön. Kenkien suhteen olemme muuten olleet superonnekkaita, sillä beben pikkuserkulta jäävät kengät juuri sillä tavalla pieniksi, että ne ovat oikeaan aikaan vuodesta oikean kokoisia meillä. En voi uskoa mikä mäihä: olemme säästäneet pitkän pennin. Eccon lämpimät syysgoretexit olivat erinomaiset viileillä syyssäillä ja lämminvuoriset kumpparit ovat nyt kotikumppareina (tavalliset villasukilla hoitopaikassa). Sekä Eccot että nämä toiset kumisaappaat olemme siis saaneet kierrätettyinä, samoin kuin kuvasta puuttuvat Kuomat. Huh: viime talvena kun bebe ei vielä kävellyt vaan kulki rattaissa ja pulkassa pärjättiin yksillä ja samoilla kengillä käytännössä koko talvi. Nyt on ainakin varauduttu kaikkiin eri säävaihtoehtoihin :D Vai ollaanko: millaisia kenkävaihtoehtoja teillä kokeneemmillä äideillä on varastossa..?

Millaisin taminein te olette muuten varustaneet ipananne talveen?

torstai 10. marraskuuta 2016

Kurkistus ammattibloggaajan elämään

Viime viikonloppuna sain ainutlaatuisen tilaisuuden päästä kurkistamaan ammatikseen, tai ainakin  ammattimaisemmin portaaliin, bloggaavien elämään Indiedaysin Bloggers' Inspiration Day ja Inspiration Blog Awards -tilaisuuksissa (kiitos ihana Suvi kutsusta!). Oli hurjan mielenkiintoista tavata bloggaajia ja tutustua hiukan sekä siihen minkälaisia asioita tapahtuu ennen postausta, että myös siihen minkälaiset yritykset tarjoavat ja millaisia yhteistyökuvioita bloggaajille. Tuon tyyppinen verkostoituminen on itselleni aivan uutta, joten keskityin niin hölmönä lähinnä ihmettelemään kaikkea, että missasin jopa muutaman paikalla olleen suosikkibloggaajani, joille olin aluperin ajatellut käydä esittäytymässä :D

MaxFactor
BID_2016_BRUNO-55

Kuva: Ville Malja

Bid2016
Nordqvisttea
Kuva: Ville Malja

Fresita FresitaBerry
20161105-IMG_6309

Viikonloppu oli myös mukava breikki kiireisen syksyn keskelle: päivän ja illan tilaisuus, yö hotellissa  herkkuaamiaisineen ja sunnuntaina taas liian pitkästä aikaa tavatut rakkaat ystävät.... tästä ei paljon viikonloppu parane :)

NewYorkLounge2

Kuva: Ville Malja

Vaikka siis suureksi harmikseni onnistuinkin kävelemään ohi monista "tutuista" bloggaajista, sain kuitenkin kunnian tutustua Karkkipäivä -blogin SanniinKarkkipäivä on ihka ensimmäinen blogi, jota koskaan olen jäänyt lukemaan ja oli hauskaa, että Sanni oli livenä juuri niin mukava ja mutkaton tyyppi kuin blogin perusteella vuosien varrella muodostamani mielikuvakin. 

Suvi,MaijaJaSanni

Kuva: Henri Ilanen

Illan ihanan lettikampauksen kävi loihtimassa luottokampausvelhoni Riina RH -Hair & Beautysta. Vekkihame (siis vaatekappale, jota nuoruudessani käytti ainoastaan mummoni! Enpä olisi uskonut tätäkään päivää näkeväni...) on jo jonkin aikaa ollut himotuslistallani ja nämä pippalot antoivat hyvän syyn hankkia sellaisen. Ihana himmeän kullan värinen hame on Tom Tailorin, paita noin sata vuotta sitten Zarasta hankittu luottopaita (nyt tosin ekaa kertaa päällä ilman alustoppia, toinen rasti seinään jo ;)) ja laukku äidin peruja. Ranteessa blogin kautta saadut Ideakorun ihanuudet ja korvissa Vågan korvikset.

NewYorkLoungeKuva: Ville Malja

Ai hitsi, olihan hauska reissu! Mutta yhden asian tajusin: pitäisi oikeasti hankkiutua jollekin "Näin olet valokuvissa -for dummies"- kurssille! Kateellisena seurasin sivusta ammattibloggaajia, jotka tottuneesti ottivat kauniin poseerauksen välittömästi kameran edessä. Itse taas jäädyin joka kerta pökkelöksi. Olisi mukavaa osata olla luonteva kameran edessä, oppia omat "hyvät kulmansa" ja mitä näitä nyt on. Parhaat kuvat minusta ovat nytkin nuo, joissa en tiennyt olevani kuvattavana.

Onnea muuten vielä kaikille illan aikana palkituille upeille blogaajille! Ja kiitos Indiedays mukavasta tapahtumasta, jossa sain vierailla.

Viime viikonlopun jälkitunnelmista yritän kovasti jo siirtyä toden teolla virittäytymään edessä olevaan viikonloppuun, sillä meillä juhlitaan sekä maailman ihaninta kaksivuotiasta, että tietysti kyseisen kaksivuotiaan maailman parasta isää. Luvassa siis vielä siivous- ja leivontamaraton ennen lauantai-iltapäivää ;)

Meillä muuten sataa nyt ihan kunnolla lunta! En muista koska viimeksi heti marraskuun alussa olisi ollut ihan kunnon talvi. Ihanaa <3




Osa postauksen kuvista on napattu blogitapahtuman kuvagalleriasta: kuvaaja on tällöin mainittu kuvan alla.

torstai 3. marraskuuta 2016

Uusia verhoja ja syksyn viimeisiä auringonsäteitä

Miten ihanat, aurinkoiset syyssäät hellivätkään meitä alkuviikosta! Eilen tänne sateli pieni ensilumikin, kuten ig -seuraajat tietävät. Talven kirpeys on kyllä ilmassa, mutta se tuntuu vaihteeksi ihanan raikkaalta. 

Kaivoin kamerani esiin ikuistaakseni tuon pehmoisen syysauringonvalon olohuoneessa; muistin, että uusien verhojen esittely on unohtunut.

VallilaMakeba
Meillä on sohvakin nykyään noin päin: se käännettiin alunperin viime jouluna, koska tarvitsimme tilaa toiselle ruokapöydälle jotta mahdumme koko lössi syömään. Tykästyimme järjestelyyn ja sohva on nyt ollut noin kohta vuoden päivät. 

Ja toki kuvassa näkyy myös sivuun nostettu portti. Koiraporteiksi noita kai useimmiten kutsutaan, mutta meillä niitä tarvittiin lapsen, ei koirien liikkumista rajoittamaan ;) Nykyään ovat enää todella vähän käytössä kun ipana on vähän paremmin oppinut talon säännöille, mutta ovat kuitenkin vielä  paikoillaan, sillä lapsivieraiden aikaan koirat on kätevä saada pidettyä porttien eri puolella. 

Uudet verhot ovat Vallilan Makebat ja ai että tykkään niistä! Tyylihän ei vanhoista verhoista juuri muuttunut, mutta verhot olivat kipeästi uusinnan tarpeessa. Lisäksi kaksi verhoa näytti vajaalta meidän leveissä ikkunoissa, joten senkin takia halusin uudet verhot: että ei näytä siltä kuin ne loppuisivat kesken. Muistin virkistykseksi alakuvat: tältä meillä näytti ennen.

IMG_841320141027-IMG_7377

Keinutuoli on nyt uudessa järjestyksessä vähän tiellä, mutta saa kuitenkin toistaiseksi jäädä. Näitä kuvia katsellessani tajusin, että haluaisin sittenkin lattialle maton; meillähän on tosi vähän mattoja koko talossa (eteisessä toki useampi ja sitten yksi keittiössä, vessassa, kodinhoitohuoneessa ja ipanan huoneessa), jotenkin en niitä ole ihanan lautalattian kanssa kaivannut. Talveksi on ruokapöydän alle laitettu muhkea paimentolaismatto ja se onkin siinä ihana aina kylmään vuodenaikaan. Mutta nyt: olohuone tarvitsisi kyllä uuden maton. Ja uuden kattolampun! Apua, ja heti! Huh nää kuvat on kyllä raakoja, kaikki mihin silmä kotona tottuu pomppaa esiin ;D (En ole esimerkiksi edes tajunnut, että isäni 60 v -synttäreiden jäljiltä tuohon oli unohtunut vielä yksi pinnatuolikin....)

No niin, johan olinkin ollut kaksi kuukautta melko tyytyväinen siihen miltä olohuoneessa näyttää :D

Mutta millainen lamppu tuohon olohuoneeseen sitten sopisi? Erilaisia mattovaihtoehtoja keksin kyllä heti useammankin, mutta valaisimille en ole uhrannut ajatuksen puolikastakaan ennen tämän postauksen kirjoittamista. Tämä on kaikkiaan haastava talo valaisinten suhteen, sillä huonekorkeus on matala. Valaisin ei siis voi olla liian suuri, mutta toisaalta huoneet eivät ole aivan pieniä muuten, joten mittasuhteet vaativat jonkinlaista kokoa kuitenkin. Hmmm, ajatuksia?

Lauantaina kannattaakin sitten seurailla instaa, sillä luvassa on bilepäivityksiä Inspiration Blog Awards -pippaloista - ja tietenkin sitä edeltävästä Bloggers' Inspiration Day -osuudesta. Iiiik, olen ihan liekeissä koko tapahtumasta!! Lisäilen kuvia tänne bloginkin puolelle toki heti kun ehdin. Hauskaa päästä kurkkaamaan tuollaiseen tapahtumaan :) 
TallennaTallenna

lauantai 29. lokakuuta 2016

Syyspuuhia

Torstaina sain viimein eteenpäin yhden kiireisenä työstämäni graduun liittyvän osion ja työprojektitkin sille mallille, että seuraavaksi pallo on palautumassa minulle vasta alkuviikosta. Hommaa toki riittäisi aina, mutta koska juuri nyt ei ole aivan pakko tehdä mitään, varastin hävyttömästi koko viikonlopun laiskottelulle. 

Perjantaisin olen usein tytön kanssa kotona (hän on hoidossa vain 16 päivää kuukaudessa, eli joka viikko on ainakin yksi kotipäivä), niin myös eilen. Sateisen ankean päivän kunniaksi teimme tytön ihka ensimmäisen vierailun kirjastoon ja mukaan tarttui mukava kasa uutta luettavaa. Illemmalla onnistuttiin löytämään lyhyt sateeton hetki, jonka käytimme haravoimalla. Tai no, toinen meistä haravoi ja toinen lähinnä testaili uusia kettukurahousujaan istumalla niissä toisen haravoimissa lehtikasoissa :D

Kurahousut
Lähdimme syksyyn yksillä kurakamppeilla, joilla onkin pärjätty ihan hyvin tuomalla ne aina viikonlopuksi kotiin. Nyt roudaamisesta voidaan kuitenkin luopua: toiset saappaat bebe sai pikkuserkultaan jo jokin aika sitten, enkä viime viikolla enää millään malttanut jättää näitä supersuloisia kettukuriksia kauppaan <3

Tänään haimme papan mukaan ja retkeilimme tytön kanssa Poriin Puuvillan synttärihulinoita katsomaan (ovat muuten saman ikäisiä, kauppakeskus ja typy ;)). Haimme ilmapallon, söimme lounasta ja ihmettelimme synttärimaskotteina olleita sammakoita. Jotain pientä löysin hyvästä tarjouksesta pukinkonttiinkin jo odottamaan. Illalla tehtiin vielä kävelylenkki mitä ihanimmassa ilta-auringossa: toivottavasti kaunis sää jatkuu vielä huomisenkin kun ollaan taas koko perhe kotosalla. Ne lehtikasat edistyvät hiukan nopeammin, jos joku ei koko ajan levitä sitä mukaa kun itse haravoi ;)

Halloweenia emme ole juhlineet: jotenkin viime viikot ovat olleet niin kiireisiä, että koristeleminen jäi aikeeksi. Typyn hoidosta tosin on vasta ensi perjantaina jokin teemaan sopiva juttu: pitääkin vielä varmistaa pukukoodi... mielestäni halloween on kuitenkin hyvin tervetullut piristys synkän syksyn keskelle, ja hiukan harmittaa etten tullut panostaneeksi koristeluun tänä vuonna lainkaan. Joka vuosi tähän aikaan muistelen neljän vuoden takaisia eeppisiä halloween -pippaloita (kuvat täällä) ja tänään mietimmekin juhlien järjestäjän kanssa, että koskahan seuraavaksi. Ottaen huomioon ystäväpiiriimme vuorotellen syntyneet lapset, päädyimme siihen että kattellaan sitten joskus 18 vuoden kuluttua :D

Ensi viikolla kriiseilen ipanan potentiaalisen naamiaisasun lisäksi vieläkin enemmän omaa asuani, sillä olen menossa Zubi's Cornerin ihanan Suvin kanssa Inspiration Blog Awards -tapahtumaan. Olen aivan superinnoissani, mutta mitä ihmettä sinne puetaan päälle.... onhan tässä vielä koko viikko aikaa... :D

Stay tuned, ihanaa viikonlopun jatkoa <3

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Mysig

En tarkalleen muista milloin viikonlopun kohokohta lakkasi olemasta aamuun asti tanssittu baari-ilta: niitä nimittäin rakastin nuoruudessani. Nykyisin parasta mitä tiedän on rento ilta hyvässä seurassa ja mieluiten vielä hyvän ruuan kera -tässä taloudessa niiden kyljessä nautitaan useimmiten myös erilaisista lautapeleistä.

lautapelit
Tämän kirpeän syyslauantain kruunasi aivan ex tempore -järjestetty illanistujainen. Nopeasti kaupasta haalitut naposteluherkut toimivat, kellarista löytynyt Amarone maistui juuston kanssa täydelliseltä ja lapsikin malttoi touhukkaan päivän päätteeksi nukahtaa kyläilijöistä huolimatta, joten me aikuiset saimme rauhassa jahdata Draculaa ympäri 1800 -luvun Eurooppaa.

husky
Tämä päivä on jatkunut samoissa tunnelmissa: sopivassa suhteessa laiskaa loikoilua ja pikkuisen syyspuuhia kirpakassa ulkoilmassa. 

Tästä kelpaa jatkaa kohti uutta viikkoa :)

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Hiukset

Päivät ovat taas kuluneet nenä kiinni tietokoneessa, erilaisissa palavereissa tai sitten yhden pienen tytön touhuja seuraten. Päivät ovat pitkiä (mutta antoisia!), eikä valoisaan aikaan kuvaamisesta voi tällä hetkellä kuin haaveilla. Erään pitkän päivän päätteeksi otin viimein kuvia näistä uusista hiuksista: tämä oli ainoa jota ei photobompannut lapsi tai koira :D 

MainioPencil
Reilusti vaalea olen kyllä ollut ennenkin, mutta tälläistä kylmää sävyä en ole aiemmin kokeillut. Ja tykkään ihan hirveästi, minusta tosi raikas vaihteeksi! Toiveena oli sävy ihan sinertävään asti ja oikeassa valossa joukossa löytyy melkein sellainen Frozen -henkinen sinertävä raita ;) Hankkimaani laventeli -väriä en vielä ole tohtinyt testailla, mutta tarkoitus on kyllä, ihan lähiaikoina. 

Muuten: tässä ja edellisessä kuvassa minulla on molemmissa Essien Gel Couture -kynsilakkaa (sävynä "model clicks"), jota olen testaillut. Erona tavalliseen on lähinnä erityinen "geelipäällyslakka", jota värillisen geelilakan päälle levitetään. (Eikä aluslakkaa käytetä.) Olen tästä vähän kahta mieltä. Lakka on siis todella hyvä: levittyy erinomaisesti, peittää hyvin ja lopputulos on kauniin kiiltävä. Se myös kuivuu nopeasti (mitä hiukan jännäsin pikakuivattajaan viime vuodet tottuneena). Mutta nämä kaikki ominaisuudet löytyvät myös kaikista Essien ns. tavallisista lakoista. Kynsilakan kesto on se ominaisuus, jolla tätä markkinoidaan ja jonka vuoksi itsekin halusin kokeilla. Kulutan sormistani kynsilakat rumiksi ihan uskomattoman nopeasti: ehdottomasti parhaaksi testaamani Essie on tip top -siisti ehkä 2-3 päivää ja pakko vaihtaa -tilassa viikon sisällä (en paljon jaksa paikkailla, koska aivan yhtä siisti se ei ole kuin uusi ja mielestäni aikaa menee lähes yhtä kauan kuin kokonaan uusiin). Tämä kestää uudenveroisena 3-4 päivää, joten ero ei ole huima. Aavistuksen tavallista lakkaa parempi tämä silti on, sillä vaikka kärjet kuluisivat, ei lakka lähde kovinkaan herkästi lohkeamaan laajemmalta alueelta, vain jos reuna tarttuu oikein kunnolla johonkin. En silti ole ihan varma "kannattiko" uuden päällyslakan osto. Nykyinen tulee varmasti käytettyä loppuun ja koske se nyt on olemassa, voi olla että hankin jonkun toisenkin värin myös geelivärilakkaa. Mitään tajunnanräjäyttävää tämä ei kuitenkaan ainakaan omassa käytössäni ole.

Tällä hetkellä googlettelen koristeluideoita erään merkkihenkilön 2 -vuotissynttäreitä ajatellen (miten hän VOI olla jo niin vanha, minun vauvani..?) ja juhlamekkoja: olen saanut kutsun eräisiin aika kivoihin pippaloihin, joista lisää hiukan myöhemmin. Kaikenlaista siis kuhisee taustalla: kiitos kun  edelleen pysytte kärsivällisinä tämän olemattoman postaustahdin suhteen.

Toivottavasti viikonloppu on ollut rentouttava myös ruudun sillä puolen, palaillaan :)!

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Elämä risaiseksi

No nyt on kuulkaas, elämä risaiseksi :D Arvatkaas mitä nää mun uudet tukkätökötit tarkoittaa..?

20161005-IMG_6187
FudgeCleanBlondeColorMaskPaint
20161005-IMG_6195


Fudgen Clean Blonde -hopeashampoo ja -hoitoaine sekä Color Maskin Laventelinvärinen Paint -väri.

Näin villeissä tukkasfääreissä ei ole vielä koskaan ennen mentykään :D Because, why not?

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Design from Finland

Pahoittelen että edelliset uutiset jäivät tällä lailla roikkumaan, mutta hyviin uutisiin liittyvät hommat pyyhkäisivät heti mukaansa. Fiilikset ovat yhä pääasiassa samat kuin postauksen aikana, joskin joka toinen hetki olen kauhusta kankeana, että mihin kaikkeen onkaan tullut päädyttyä. Toisinaan on vaarallista saada sitä mitä toivoo :D

Pencil-leggarit
Mutta asia kerrallaan: lupailin jo aiemmin useammin asukuvia, joten tässä vihdoin yksi sellainen! Edustan tällä kertaa kokonaan kotimaisissa (tai no: kotimaisissa merkeissä, vaatteet eivät suunnittelua lukuun ottamatta ikävä kyllä ole kotimaisia): Noshin mekko, Mainion legginsit (näiden saaminen vaati hiukan salapoliisityötä ja yhden ystävän apua, mutta onnistuin kuin onnistuinkin hankkimaan nämä i-h-a-n-a-t Pencil -kuosiset leggarit itselleni ja bebelle), MoiMoin kaulakoru, Studio Bilbaon korvikset ja kummitädin kutomat villasukat <3

Ja ainiin: tämä taitaa olla myös ensimmäinen kunnollinen kuva täällä blogin puolella uusissa silmälaseissani :) Mitäs tykkäätte? 

MoiMoi
Rääppiäiset
Anoppi kyläili meillä tänään: tarjolla oli meille jääneitä rääppiäisherkkuja isäni 60 -v kemuista, jotka järjestin hänelle yllätyksenä lauantaina. Juhlat onnistuivat (sankari ei ollut osannut epäillä mitään) ja kämppäkin on taas juhlien jäljiltä siivottu, eli uusi viikko voi tulla.

Ensi viikolla hommat jatkuvat: yksi iloinen uutinen johon viimeksi viittasin, oli toimeksianto gradulleni. Aihe on nyt hyväksytty myös ohjaajan toimesta ja suunnitelma gradun toteuttamiseksi aika selkeä -nyt se pitää enää "vain"... no, kirjoittaa :D Samaan aikaan taustalla valmistellaan erästä suurta projektia, johon palaan tarkemmin heti kun se on julkaisukunnossa. Töitä siis tosiaan riittää niin paljon kuin vaan ehtii tehdä, mutta toisaalta olen niistä niin innoissani, että en oikein muuta malttaisi tehdäkään. 

Innolla siis uuteen viikkoon, toivottavasti tekin :)!

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Valoa

Osa teistä saattaa muistaa, että toukokuussa (täällä) kerroin laittaneeni sitruunalimpparia tulille. Sitä limpparia on tässä sitkeästi keitelty ja sekoiteltu koko kesä ja alkusyksy, jonka lisäksi suuri huoli koirasta on roikkunut uhkaavana pilvenä pääni päällä minne ikinä menenkin.

Mitä jos kertoisin, että kaiken sen keittämisen jälkeen sitä limpparia alkaa oikeasti syntyä? Ja mitä jos kertoisin, että ei se koirasta kaivetty möykky (ylimääräistä ja ongelmaa siellä oli, joten leikkaus oli silti ehdottoman välttämätön) ollut sittenkään kasvain ja että koira tulee ihan kuntoon?

Mitä jos kertoisin, että palaset alkavat vihdoin loksahdella paikoilleen?

happy

Mitä jos vielä kertoisin, että olen tänään näyttänyt koko päivän tältä? (Siis silloin kun en ole itkenyt ilosta :D)

Tuntuu kuin koko maailman paino olisi nostettu hartioilta.

Nyt ne työt vasta tavallaan alkaa, mutta nyt kuulkaas. Nyt on hyvä.

Tähän kuvaan ja näihin tunnelmiin: hyvää yötä muruset <3 

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Tahmaista arkea

Tämä viikko on ollut täynnä arkea. Tavallista arkea pienine iloineen ja suruineen ja sitten sitä tahmeaa, kun suru, pelko ja pettymys ovat päällimmäisenä tunteena. Kirjoittelinkin jo kesällä (täällä) koirastamme löytyneestä patista, jota ensin epäiltiin kasvaimeksi ja sitten ehkä kuitenkin joksikin muuksi. Kolme eri lääkäriä tutki pattia antaen kolme eri diagnoosia ja antibioottikuurin jälkeen jäätiin odottelemaan, josko se kuitenkin häviäisi itsestään. Näin ei kuitenkaan käynyt ja viime viikolla koira viimein leikattiin. Ja leikkauksessa löytyi sittenkin kasvain. Ensi viikolla tulee patologin vastaus siitä oliko kyseessä hyvä- vai pahalaatuinen sellainen, mutta pelko ja huoli karvakaverin puolesta on suunnaton.

husky
Leikkaus itsessään sujui hyvin ja koira on tilanteeseen nähden erittäin hyvävointinen: ruoka maistuu ja lenkille olisi kova hinku. Leikkauksesta hän tulee siis varmasti toipumaan kyllä, mutta jos kyseessä oli pahanlaatuinen kasvain, voi olla ettei ole kovinkaan paljon tehtävissä. Nyt siis vain toivotaan.

Lapsikin on vaistonnut että koiralla ei ole kaikki hyvin ja aikuisilla huoli. Olemme yrittäneet kovasti pitää iloista ja toiveikasta tunnelmaa yllä myös hänen vuokseen. Niinä arjen iloisina hetkinä mm. paistettiin piiiiitkästä aikaa itse tehtyä pizzaa ja ai hitsi muuten tuli hyvää! 

Alkuviikolla kokeillusta soijarouheesta sen sijaan ei tullut suosikkia, mutta päätin että aivan vielä en luovuta. Testasimme ihan tavallista spagettikastiketta, mutta jokin siinä vain "tökki". Haluaisin kuitenkin vielä kokeilla jotain toista reseptiä: ajattelin esimerkiksi lasagnea. Vai olisiko teillä antaa hyviä soijarouhevinkkejä?

Eilen sain erittäin tarpeellisen pienen pääntuuletushetken, kun lähdin Poriin istumaan iltaa rakkaan ystävän kanssa hyvän ruuan äärelle. Lähdin taas (melkein kuivaksi ehtinyt ;)) tukka putkella, joten asukuvat jäivät ottamatta ja ruokakin katosi niin nopeasti nälkäisiin suihin, että edes instaan ei tallentunut yhtään otosta reissusta. Maailma kuitenkin parantui taas hiukan ja oma olo helpotti: kiitos ystävä kun olet olemassa <3 

Ensi viikolle on tiedossa monenlaista jännitystä, sillä parinkin projektin kohtalo ratkeaa sen lisäksi, että tosiaan saamme lisätietoa koiraan liittyen. Olo on hiukan vaisu, mutta onneksi olen viikonloppuna ehtinyt nukkua hyvin ja huomenna pääsen kampaajalle hemmoteltavaksi: päätin aloittaa pienen muutosprojektin hiusten suhteen. Siitä ja muustakin lisää taas seuraavalla kerralla, kuulemisiin!

perjantai 9. syyskuuta 2016

Nyhtökauraa

Viikonlopun kunniaksi ruokajuttuja. Meillä on miehen kanssa jo jonkin aikaa ollut tavoitteena hiukan vähentää lihansyöntiä: omat syyni ovat sekä eettiset että terveydelliset. Lisäksi pyrimme hankkimaan ostamamme lihan luomuna ja suoraan tuottajalta REKO -ringin kautta (joskaan esimerkiksi kanaa ei ainakaan paikallisissa ringeissä myydä). Kesällä rekoilusta päästiin lipsumaan, koska aikataulut eivät vain osuneet yksiin jakojen kanssa. Nyt syksyn tullen on tarkoitus palata ruotuun senkin suhteen.

nyhtökaurapita
Lihansyönnin vähentäminen on tähän asti tapahtunut kokkailemalla välillä kasvisruokia, mutta ns. lihankorvikkeita emme olleet vielä kokeilleet. Viikko sitten onnistuimme vihdoin osumaan paikalliseen ruokakauppaan yhtä aikaa nyhtökauran kanssa: kiinnostus testaukseen on itänyt jo pidemmän aikaa, mutta vaikka tiesimme nyhtistä olevan paikallisessa valikoimassa, emme olleet normaaleilla kauppareissuilla tätä ennen onnistuneet sitä ostamaan.

pulledoats
Aloitimme nyhtökauran testailun kokeilemalla nyhtökaurapitaleivän reseptiä nyhtökauran valmistajan gold & greenin sivuilta (klik!) ja vegepäivän sivuilta cashewpesto-nyhtispastan (klik!) ohjetta. Ja ai NAM miten hyvää! Molemmat ruokalajit jatkoon molempien meidän perheen aikuisten mielestä (ipana ei ollut pitaleivästä innoissaan, mutta pasta upposi häneenkin ;)).

nyhtökaurapestopasta
Nyhtökaurassa on omasta mielestäni hiukan epämiellyttävä ominaistuoksu (mies ei kyllä haistanut mitään, joten ongelma voi myös olla minun nenässäni), mutta makua se ei haitannut. Erityisesti pasta oli minusta aivan poskettoman hyvää (vaikka meidän "lisäkesalaatti" olikin taas mallia "laiska kokki":D)! 

Pitaleipänyhtiksemme eroaa ohjeesta sen verran, että unohdin ostaa rucolaa joten sitä ei meidän versiossamme ollut ja tuoretta minttua ei kaupasta löytynyt, joten käytin ripauksen kuivattua. Myös pitaleipänyhtis siis maistui meille, mutta muutaman parannusehdotuksenkin seuraavalle testikierrokselle keksimme: 
- Itse tehty pitaleipä: nyt käytimme laiskuuttamme Pirkan valmiita ja vaikka ne eivät olleet pahoja, eivät ne rehellisyyden nimissä toisaalta maistuneet kovin paljon miltään  
- TAI pohdimme lisäksi, että pitaleivän täytteet saattaisivat toimia erinomaisesti myös ruisleivän päällä, mikä olisi muutenkin toki terveellisempi vaihtoehto. 
- Ranut! Jotenkin tuo annos olisi huutanut ranskalaisia viereensä (peruna tai bataattisellaisia). En tiedä johtuiko himotus kyytipoikana nautitusta cokiksesta vai pitaleivästä, mutta elämys olisi luullakseni vielä täydellistynyt ranskalaisista ;)

Nyhtökaurahan on käyttövalmista myös sellaisenaan ja molemmissa ohjeissa valmistus tapahtuu pyöräyttämällä nyhtis muutaman minuutin ajan öljytilkassa pannulla. Kummankin ruuan valmistukseen kului ehkä vartti, eli ainesten pilkkomiseen, kastikkeiden tekoon ja pastan kiehumiseen kulunut aika. Todellista arjen pikaruokaa siis ja helppoa kuin mikä!

Jos onnistutte nyhtökauraa käsiinne saamaan, niin lämpimästi suosittelen kokeilemaan :) 

Joko olette testailleet nyhtökauraa? Ja tietenkin nyt himottaisi kuulla ne teidän lempparireseptinne :)?

Hauskaa viikonloppua kaikille: syökää hyvin ja rentoutukaa :)


sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Suit up!

Tämä aika vuodesta on ihan ehdotonta lemppariani pukeutumisen suhteen: tuntuu että erilaisia yhdistelmiä on rajattomasti, kun toisaalta voi kerrostaa ja käyttää takkia, mutta toisaalta pelkkä bleiserikin riittää. Kotikesän jälkeen olen innoissani palannut muutenkin itselleni kaikkein omimmaksi kokemaani tyyliin, jota ehkä business casualiksi voisi osuvimmin kuvailla.

business casual
Lemppariyhdistelmäni viime viikolta oli kuvassa näkyvä Massimo Duttin jakku ja Mangon toppi, jotka yhdistin rennosti tummanharmaisiin pillifarkkuihin, viininpunaisiin nahkaconsseihin ja Mulberryn konjakinväriseen luottolaukkuuni Bayswateriin.

trendimag
Hetken mielijohteesta nappasin ruokakaupasta matkaani uusimman Trendin. En ole ostanut lehtiä todella pitkään aikaan, koska en vaan ehdi lukea niitä. Tämän numeron minulle kuitenkin myivät kannen Linda Liukas, Minttu Mustakallio ja Li Andersson yhdistettynä työelämäpohdintoihin. Ja hitsi kuulkaas, oli minusta tosi inspiroiva juttu! Ja oikeastaan koko lehti, jonka lukaisin kannesta kanteen yhdeltä istumalta. Poikkeuksellisesti pidin nimenomaan kaikesta muusta lehdessä, mutta muotijutut jättivät aika kylmäksi, vaikka syksy ja business -tyyli sentään ovat lemppareitani. 90 -luku on vaan jotenkin liian lähellä vielä. (Jep, varma vanhuuden merkki ;))

Viime viikolla alkoi siis vihdoin arki meidänkin perheessä: mies palasi töihin, minä sain päivitettyä opiskelijakorttini ja syksyn projektit kunnolla alkuun myös käytännön tasolla. Ja pirpanakin aloitti keskiviikkona päivähoidossa. Harjoitteluhoitokerrat menivät kaikki ilman mitään ongelmia, mutta ilmeisesti hän jotain erilaista aistii kuitenkin, koska nyt varsinaisina ekoina hoitopäivinä pientä surkeutta oli ollut ilmassa. Hän kuitenkin menee hoitoon innoissaan joka aamu ja perjantaina päivä oli sujunut jo aika hyvin. Äidin sydän meinaa pakahtua, mutta helpommin tämä silti on onneksi sujunut kuin monella muulla. Iltaisin ja nyt viikonloppuna on tankattu läheisyyttä ja etenkin äiti on hänelle tosi tärkeä juuri nyt.

Äitiys on hirveän ristiriitaista ja vaikeaa, sillä niin paljon kuin lapsen uskominen vieraan hoiviin päiväksi raastaakin on silti pakko tunnustaa, että itse oikein tankkaan energiaa koulu- ja muiden työprojektien parissa. Sitä, hyvää tuulta ja pitkää pinnaa tuntuu riittävän lähes rajattomasti lapsen kanssa puuhailuun hoitopäivän jälkeen ja nyt viikonloppunakin. 

Miten muiden hoidon aloitukset ovat sujuneet? 

Ja siitä muodista: iskeekö 90 -luku teihin siellä ruudun toisella puolella? Miten sinä haluat pukeutua juuri nyt:)? 

Kuulisin mielelläni ajatuksianne.

tiistai 23. elokuuta 2016

Tämä kesä

Tuntuu että loppukesän haikeudesta ehdittiin nauttia vain ohikiitävän lyhyt hetki, kun syksy jo oli täällä. Vaikka ollaan vielä elokuussa. Sää on jo aika syksyisen kolea, illat pimeitä ja mielikin jo tarmokkaasti tulevaisuudessa, projektit aloitettuina. Niistä kenties lisää myöhemmin, mutta  koska tämä kesä on ollut harvinaisen hiljainen täällä blogin puolella, muistellaan sitä vielä hetki puhelimeen tallentuneiden kuvien kera.

Tämä kesä on ollut kukkiva puutarha, aurinko ja lämpö.

KukkivaPuutarha
Tämä kesä on tämä lapsi. Piirtämässä. Kisuna pyöräni takana. Uimassa. Syömässä ensimmäistä lettuaan. Kastelemassa kukkia. Leikkimässä hiekkalaatikolla. Puhua pulputtamassa. Tämä lapsi huvipuistossa. Juoksemassa. Potkimassa palloa. Sylissäni lukemassa kirjaa. Tekemässä palapeliä. Poimimassa marjoja. Hihkumassa kun lähdetään. Tämä kesä on ruotsalaisen eläintarhan pukki. Tämä kesä on mustikoita, mansikoita ja vadelmia.

lapsiJamarjat Tämä kesä on oman kylän raitti ja tämä kesä on Helsinki. Tämä kesä on ystävät. Uudet ja vanhat.

Ystäviä

Tämä kesä on koirat. Sikin sokin lattialla.  Lenkillä. Sylissä.

Koirat

Tämä kesä on ollut hyvä.

Syksy saakin tulla.




Ainiin: yläpalkin Instagram -ohjaus ei syystä tai toisesta tällä hetkellä toimi. Vaihdoin instagram -käyttäjänimeä, koska pyrin askel kerrallaan siirtymään blogin nimestä väännetyistä käyttäjänimistä kohti oikeaa nimeäni. Instagramissa minut löytää nyt siis nimellä maija_casual. Ohjaus sivupalkista toimii ja yritän keksiä miksi yläpalkin linkki väkisin yrittää edelleen ohjata vanhalle käyttäjänimelle (jota ig ei luonnollisestikaan enää löydä).