Päivän asu uusilla kengillä

Tiiviisti kotona vietettyjen ensiviikkojen jälkeen olemme alkaneet varovasti tehdä pieniä retkiä vauvan kanssa. Vaunujen kanssa ulkona, autolla lähitienoolla, viimeksi tänään kauppaan. Ja koska kerrankin päällä oli jotain muuta kuin kotiverkkarit, piti tilanne ikuistaa heti kuvaan ;)

(Päivänvalossa en sentään kuvia ehtinyt ottaa, joten yrittäkää kestää tämä marraskuisessa pimeydessä napattujen kuvien pieni puurous. Yrittäkää myös kestää linssiluteena häärinyt eläin.) 

farkkupaita/Esprit, T-paita/Boob, farkut/H&M, huivi/Beck Söndergaard, kengät/Tamaris, korvikset/Studio Bilbao, rannekorut/Nomination ja Ideakoru (saatu blogin kautta)

Mukana kuvassa on myös jotain uutta: juuri ennen vauvan syntymää ehdin tehdä jotain hyvin poikkeuksellista ja tilata itselleni kengät. Netistä. Minä joka periaatteesta EN tilaa kenkiä yhtään mistään, sillä jalkani ovat todella nirsot kenkien istuvuuden suhteen enkä millään jaksaisi palautusrumbaa. Nyt tein poikkeuksen, kun parin vuoden välillä enemmän ja välillä vähemmän aktiivisen etsinnän tuloksena en ollut kivijalkaliikkeestä haluamaani löytänyt. Ja koska elämä pistettiin risaiseksi, niin menköön sitten kunnolla: tilasin KAKSI paria kenkiä. Tulin lopulta siihen tulokseen, että kaikkia niitä ominaisuuksia joita kengiltäni haen, ei yhdestä parista löydy.

Etsinnässä oli koko ajan nilkkurit, sillä oli päässyt käymään niin, että en omistanut yhtään käypää paria sellaisia. Toiveissa oli toisaalta biker -henkiset ja toisaalta pienellä korolla varustetut versiot, molemmat kuitenkin rennossa ja arkikäyttöön sopivassa mallissa. Plussaa sai muusta kuin mustasta väristä, sillä kaikki syyssaapikkani ovat mustia (haaveilen kyllä ihanasta parista myös konjakin värisenä...). Sopivat löytyivät lopulta kahden eri verkkokaupan valikoimista ja vieläpä hyvään hintaan. Tämä kuvan pari tosin on uudelleen tilattu, sillä jouduin vaihtamaan kokoa. Tuurilla kävi kuitenkin niin, että bootsien hinta oli laskenut 12 euroa ensimmäistä tilausta odotellessani, joten siitä ilosta palauttamisen vaiva ei tuntunut isolta ;) Popoissa on lämpimän oloinen vuori ja pitävän tuntuinen pohja -menee varmasti myös pikku pakkasilla ja liukkaammallakin alustalla kaupunkikäytössä. Isojalkaisena tykkään myös kovasti tummemman kärjen luomasta illuusiosta, joka optisesti vähän pienentää jalkaa -tämän plussapuolen tajusin vasta sovitellessani kenkiä kotona. (Sattumalta muuten toisessa uudessa kenkäparissa on sama efekti, vaikka kenkä muuten onkin eri värinen ja -tyylinen.) Kenkien sivussa olevan vetoketjun saa kokonaan auki tai kiinni, itse tykkään siitä ainakin nyt eniten tuolla tavalla vähän auki.

Toisen parin esittelen sitten kun pääsevät käyttöön asti, toivottavasti ihan pian! Mies on isyysvapaalla vielä viikon verran ja haaveissa on ehtiä ainakin yksi perheretki naapurikaupunkiin ennen loman loppumista. Toivottavasti onnistuu :)

Yritän tässä opetella myös takaisin omiin arkirutiineihini (siis tekemään myös jotain muuta kuin nukkumaan tai syöttämään vauvaa), joten toivon mukaan postaustahti tästä pian taas piristyy. Ideoita olisi, mutta nyt pitäisi ehtiä taas tarttua kameraan ja alkaa näpytellä :)

p.s. Prinsessa Yökyöpeli valvottaa edelleen, joten väsymys alkaa pikkuhiljaa hiipiä myös tämän äidin pysyvään olotilaan. Itselleni parhaaksi keinoksi feikata pirteämpi olemus on osoittautunut tuollainen tavallista korkeampi nuttura tai ponnari: koko nainen näyttää paljon freesimmältä kuin perusponnarini kanssa :) Pirteä huulipuna ja raikas poskipuna tekisivät ihmeitä myös: seuraavalla lähikauppaa pidemmällä reissulla lisätään nekin keinovalikoimaan ;D

Synnytyskertomus

Nyytti on nyt viikon ja yhden päivän ikäinen: laskettu aika olisi ollut tänään -lasten oikeuksien päivänä. Vaikka yleensä en mitään kovin henkilökohtaista täällä blogissa kerro, tuntuu synnytyskertomuksen jakaminen silti jotenkin luontevalta. Ehkä, koska tiedän miten onnekas olen kun kaikki meni hirvittävän hyvin. Lähipiirissä on paljon todella eri tavoin edenneitä synnytyksiä (jotka kyllä lopulta ovat päättyneet onnellisesti sekä äidin että lapsen näkökulmasta), joten ehkä haluan myös rohkaista kaikkia tulevia äitejä -kaikki voi oikeasti sujua myös ilman ongelmia. Itse koin myös synnytyskertomusten lukemisen hyväksi tavaksi valmistautua omaan synnytykseeni; jotenkin tuntui tärkeältä tietää miten yksilöllinen tämä tapahtuma on, jokaiselle joka kerta ainutlaatuinen. Yksityiskohdista kiinnostumattomien kannattaa skipata tämä postaus kokonaan :)

Koko synnytys oli jotenkin tosi epätodellinen tapahtuma, hädin tuskin olen vieläkään hahmottanut että Hän on oikeasti täällä. Vaikka hän hyvin konkreettinen olento onkin -vahvat mielipiteet löytyvät jos joku asia ei ole hyvin. Mistä lie sitten senkin perinyt ;) Pääasiassa hän kuitenkin nukkuu ja syö, yölläkin unta tulee 2-4 tunnin pätkissä, joten hyvin on äitikin saanut levättyä. Vielä kun malttaisi päiväunien aikaan ottaa itsekin torkut... ehkä siihen tässä oppii :) Toistaiseksi väsymys on kuitenkin pysynyt hyvin kurissa, ehkä niiden hormonien voimalla sitten. Mutta siihen varsinaiseen kertomukseen:

Vielä edellisviikonloppuna ei ollut tietoakaan mistään lähestyvästä synnytyksestä. Ei kipeitä supistuksia tai muitakaan outoja tuntemuksia ja edellisessä neuvolalääkärin tarkastuksessa kohdunkaulakin oli ollut vielä täysin kiinni, vaikkakin hiukan pehmennyt. Juhlimme viikonloppuna babyshoweria ja isänpäivää ja jännitimme hiukan maanantaita: lapsiveden pienehkön määrän vuoksi meillä oli ylimääräinen ultra varattuna keskussairaalassa (jossa kaikki alueen ultrat aina tehdään). Ultrassa kaikki oli kuitenkin kunnossa ja lääkärin mukaan voitaisiin odottaa spontaanin synnytyksen käynnistymistä kaikessa rauhassa. Kotimatkalla ultrasta aloin tuntemaan pientä kuukautiskivun tapaista jomottelua alavatsalla ja samaa jatkui koko maanantain ja tiistain. Lämmittelin kotona kauratyynyä ja ajattelin että paikat siellä vähän avautuu vain, että tuskin tämä sen kummempaa vielä tarkoittaa. Tiistaina kävimme alkuillasta saunassa, jonka lämpö tuntui ihanalta. Mies lähti yövuoroon töihin ja minä jäin kotiin. 

Menin nukkumaan normaalisti herätäkseni muutaman tunnin kuluttua siihen, että pieni määrä lapsivettä tippui housuihin. Samalla supistukset alkoivat tuntua toisenlaisilta kuin aiemmin, joten soitin miehelle töihin että nyt tuli lähtö. En pitänyt mitään kiirettä, sillä pärjäilin vielä oikein hyvin ilman mitään kipulääkettä tai muutakaan. Lapsiveden menon takia lähtöä piti kuitenkin alkaa tehdä, joten pakkailin sairaalakassiin viimeisiä tavaroita ja odottelin miestä hakemaan minua kotoa. Olin yllättynyt siitä, miten säännöllisesti ja tiheästi supistukset tulivat heti.

Mies tuli kotiin ja lähdimme saman tien sairaalaan, jonne matkaa on meiltä hiukan reilu 20 km. Matkalla supistukset voimistuivat ja jouduin jo puhaltelemaan supistuksen aikana. Supistuksia tuli kellontarkasti ensin 4 ja sitten 3 minuutin välein. Sairaalaan saavuimme klo 3.30. 

Meidät otettiin vastaan ja minut istutettiin käyrille odottamaan siksi aikaa, kun kätilö kirjasi meitä sisään. Supistukset voimistuivat pikkuhiljaa ja lopulta minun oli jo vaikea istua paikallani käyrillä. Minulla supistukset tuntuivat alaselässä viomakkaana poltteena. Kätilön saatua kirjaukset valmiiksi tehtiin sisätutkimus, jonka mukaan olin jo 6 cm auki. Tässä vaiheessa myös loput lapsivedet valuivat ulos ja aloin olemaan hiukan huonovointinen. Pyysin lämmintä kauratyynyä, joka kotona oli auttanut ja jonka sainkin. Supistukset voimistuivat jatkuvasti ja pian kipu alkoi olla niin kova, että pyysin myös epiduraalia. Synnytys eteni kuitenkin niin nopeasti, että sitä ei enää ehditty antaa vaan kätilö ehdotti kohdunkaulan puudutetta.

Siirryimme suoraan synnytyssaliin, jossa kohdunkaulan puudute yritettiin hetken päästä antaa. Puudutteen laitto kuitenkin onnistui enää vain toiselle puolelle (olin jo 8 cm auki) ja melkein heti puudutteen laiton jälkeen tajusin että nyt paine tuntuu sellaiselta, että on aika ponnistaa. Ponnistusvaiheessa supistuskipu yllättäen hävisi kokonaan. Ponnistusvaihekin sattui (hetkellisesti todella paljon), mutta kipu liittyi kovaan paineeseen "alakerrassa" ja koska ponnistaminen ei kauaa kestänyt, ei siitä jäänyt mitään kammoa. Ponnistusvaiheen kestoksi kirjattiin 20 minuuttia, mutta se tuntui paljon lyhyemmältä ajalta. Huusin kuin hyeena, kunnes kätilö käski lakata huutamasta ja suunnata energiani sen sijaan ponnistamiseen ;) Suljin suuni ja tein työtä käskettyä; miehen mukaan olin jossain vaiheessa aivan paloauton punainen. Ponnistaminen tuntui hetken todella epätoivoiselta, kun vauvan pää melkein jo kävi ulkona ja luiskahti sitten takaisin sisään. Kätilö kuitenkin ohjeisti ja kannusti jatkuvasti juuri oikealla tavalla, samoin mies oli koko ajan vieressä tukemassa. Saamani kannustuksen ja tuen turvin onnistuin kuin onnistuinkin seuraavan supistuksen kohdalla haukkaamaan tarpeeksi happea ja parilla perättäisellä megaponnistuksella vauva lopulta syntyi klo 5.20. Oli aivan epätodellinen tunne, kun vauva laskettiin rinnalle. Siinä Hän nyt vihdoin oli!

Synnytyksen kestoksi taidettiin kirjata 3 tuntia ja 50 minuuttia, alkaen vesien menosta ja säännöllisten supistusten alkamisesta. Synnytys eteni siis sen verran rivakasti, että jos olisin noudattanut kirjaimellisesti neuvoa olla kotona niin pitkään kuin pärjään (ja olettaen että ensisynnyttäjänä tässä kuitenkin kestää vaikka miten kauan), olisi ollut ihan oikea riski että melko lyhyestä sairaalamatkasta huolimatta lapsi olisi syntynyt autoon. Nyt toimimme hyvää tahtia mutta kiireettä ja koko hommasta jäi hyvä fiilis. Suosittelen siis kuitenkin myös ensisynnyttäjiä harkitsemaan sairaalaan lähtöä ennemmin liian aikaisin kuin liian myöhään, kaikista ohjeista ja todennäköisyyksistä huolimatta ;)

Kaiken tämän jälkeen siis, varhain viime keskiviikkoaamuna raskausviikolla 38+6, meille syntyi maailman suloisin pieni tyttö; kaikki 3280g ja 50cm täyttä rakkautta ensi silmäyksellä <3 Kotiin pääsimme onneksi jo viikonlopuksi, sillä kaikki oli vauvalla kunnossa ja imetyskin lähti sujumaan heti. Tästä olen myös kiitollinen ja vähän yllättynytkin -etenkin imetyksen alun suhteen olin varautunut vaikka mihin ongelmiin. Ensimmäinen neuvolasta tehtävä kotikäynti suoritettiin eilen ja vauvan painokin oli hienosti noussut jo melkein syntymäpainoon.

Sekä raskausaika että synnytys kohtelivat minua todella lempeästi, synnytyksestäkin selvisin pienellä repeämällä ja muutamalla tikillä. Synnytyksen jälkeen olen koko ajan voinut erinomaisesti -pientä asiaan kuuluvaa väsymystä ei edes lasketa ongelmaksi. Olen jo varovasti käynyt vauvan unien aikana pari kertaa koirien kanssa lyhyellä lenkilläkin. Nyt vain toivotaan hartaasti, että kaikki sujuu vauvalla jatkossakin yhtä hyvin <3

Viimeisenä kuva valppaasta vahtikoirasta: toinen koiristamme on ottanut tehtäväkseen vahtia vauvanhoitoon liittyviä toimenpiteitä ja esimerkiksi yöllä hän on pitänyt minulle imetysseuraa käpertymällä jalkojeni juureen lattialle. Myös itkuhälytin on toistaiseksi ollut tarpeeton: pienikin äännähdys vauvan sängystä saa koiran huolestuneena hakeutumaan meidän seuraamme vinkumaan: "piiiiiiip", ettekö te huomaa, vauva tarvitsee teitä :) Nyt hän on ehkä vähän enemmän alkanut luottaa meidän kykyymme huolehtia jälkikasvustamme, joten aivan joka askelta ei enää tarvitse vahtia. Mutta innokkaita hoitajatarjokkaita on vauvalla siis runsain mitoin, sekä enemmän että vähemmän karvaisia :)

Sen pituinen se: tulipas tarinalle mittaa. Toivottavasti tästä kuitenkin on jollekin iloa, itse tosiaan ainakin tykkäsin kovasti lukea näitä raskausaikana.

Täällä mietitään parhaillaan kovasti vauvalle nimeä ja suunnitellaan ensimmäistä pienenpientä vaunu-ulkoilua :) Kuulemisiin taas!

It's a girl!

Sattuman kaupalla olin ajastanut edellisen postauksen jo valmiiksi, sillä varhain keskiviikkoaamuna syntyi pieni tyttäremme vauhdilla maailmaan, reilun viikon verran etuajassa mutta aivan täydellisenä <3

Koko perhe voi oikein hyvin ja tänään pääsimme nyytin kanssa kotiin. Täällä ihmetellään maidontuoksuista ja kissanpennulta kuulostavaa toukkaa, tuota uskomattoman täydellistä pientä ihmettä ja opetellaan elämään perheenä. Voi olla että näissä vauvahuuruissa vierähtää hetki poissa blogin ääreltä -tai sitten en malta: niin paljon olisi toisaalta kerrottavaa. Ja jokunen kuvakin kenties jaettavana.

Mutta nyt minua odottaa juustolautanen, jonka aion vielä nauttia ennen unille painumista -ainakin ellei Pomo päätä toisin. 

Hyvää viikonloppua myös kaikille ruudun sille puolen, palataan pian :)!

Vauvan huone

Täällä esittelin alunperin meidän suunnitelmia vauvan huoneen suhteen. Suunnitelmat ovat toteutuneet aika lailla visioni mukaan. Huone on tosin edelleen tavallaan kahdessa osassa, kun vauva aloittaa nukkumisensa meidän huoneessa (kuten täällä esittelinkin), joten pinnasänky on toistaiseksi siellä. Vauvan huone tehtiin meidän työ-/vierashuoneeseen, josta häivytettiin työfunktio (jota ei kyllä koskaan edes käytetty...) ja tehtiin tilaa vauvan tavaroille. Vierashuoneena se toimii edelleen, siihen saakka kunnes huoneen tuleva varsinainen asukas pinnasänkyineen siirtyy sinne nukkumaan.

Näissä kuvissa siis pieni kurkistus "vauvan puoleen" huoneesta. Toisen puolen vie 120cm leveä vierassänky ja yksi kapea hyllykkö, jossa säilytetään "tärkeiden papereiden" mappeja ja sen sellaista pakollista (mutta rumaa...) sälää.

Vaikka olen varmuuden vuoksi yrittänyt hankkia lähinnä sekä pojalle että tytölle sopivia vaatteita, on muutama söpönen tyttövaate pienessä koossa ollut kuitenkin ihan pakko hankkia. Nämä ihanat Newbie -neuleet ripustin huonetta kaunistamaan, jotta niistä olisi iloa myös hiukan lyhyttä käyttöikäänsä pidempään :)

Pentikin vauvahuopa talvipäivien lepäily- ja leikkialuseksi, sekä lelukorina toimiva korikassi.

Lipaston päällä nojaileva taulu odottaa vielä pääsyään seinälle ja yksi valkoinen Lack -hyllykin on vielä tarkoitus laittaa iltasatukirjoille, mutta pääpiirteissään alkaa olla niin valmista kuin tässä vaiheessa tulee. Olen tyytyväinen huoneen tunnelmaan ja tuskin maltan odottaa että vauva kasvaa sen verran, että hän pääsee itsekin kunnolla nauttimaan huoneestaan :)

Mitäs pidätte?

Babyshower

Eilen lauantaina kutsuin muutaman läheisimmän ystäväni meille kylään, vielä kun ehtii yhtenä kappaleena :) Kutsuin tapahtumaa babyshoweriksi, jotta sain hyvän syyn hiukan koristella ja söpöstellä. Koska sehän on aina hauskaa :)

Olin kyllä maailman huonoin bloggaaja, sillä ruokakuvia tuli otettua vain pari hassua (asustani nyt puhumattakaan...). Toisaalta yritin ehtiä emännöinnin ja kuvaamisen lisäksi myös istua vähän alas ja seurustella (kun ajatus kerran oli että nyt vielä rauhassa pystyy), joten ehkä tämä voidaan antaa anteeksi ;) Varsinaisista ruokatarjoiluista en näköjään tullut ottaneeksi ollenkaan kuvia, mutta tässä nämä söpöimmät osiot sentään.

Ystäväni lahjoivat vauvaa ihan urakalla ja tulokas sai superkivoja ja supertarpeellisia juttuja! 

Yksi ystävistäni oli kutonut vauvalle maailman suloisimman, lämpöisen ja villaisen pöllöpeiton. Ei paljon tämän makeemmaksi enää peitto voi muuttua! Kiitos kiitos kiitos ihana vielä sadannen kerran <3

Toinen ystäväni oli väkertänyt älyttömän hienon vaippakakun, johon kuului myös alakuvassa näkyvä Tutan vaatesetti suloisine pingviinihousuineen: eilinen kuvani kakusta vain oli niin surkea, että piti ottaa tänään uusi. Ja olin jo ehtinyt purkaa kakusta "koristeet" päältä pyykkikoriin :)

Vauva sai tosiaan vaikka mitä tarpeellista vaipoista nenäfriidan kautta erilaisiin hoitotarvikkeisiin ja pehmoiseen huppupyyhkeeseen. Nyt Häneltä ei kyllä puutu enää yhtään mitään <3 Ystäväpiiriini kuuluu runsaasti äiti -ihmisiä, joten tarpeellisuusaste oli korkea ja mukana paljon semmoisia juttuja, joita ei ollut vielä ehditty hankkia. Kiitos kaikki rakkaat, olette ihan huippuja <3

Muutenkin olin ihan otettu taas kuinka moni saapui kaukaakin paikalle: sain idean juhliin aika viime hetkellä kun minulta alettiin kysellä että aionko juhlat pitää. Ensin ajattelin että en ehdi enää ennen vauvan syntymää, mutta onneksi kerkesin kuitenkin. Oli ihan hirmu mukavaa nähdä, seuraavaksi sitten varmaan toukka kainalossa! Hui....

Tänään on sitten juhlistettu omaa isääni ja pienesti lahjoin myös tulevaa isää, eli miestäni. Kummipojan synttäreille Vaasaan emme enää uskaltaneet lähteä, muuten ne juhlat olisivat olleet tänään. Harmi ettemme päässeet paikalle, mutta onneksi kerkesimme ihan muutama viikko sitten nähdä. Vähän alkaa kyllä olla jännät paikat, täytyy myöntää... äitinikin on jo soittaessani alkanut vastaamaan puhelimeen kysymällä että joko lähdetään synnyttämään :D

Mitäs teidän muiden viikonloppuun ja isänpäivään on kuulunut :)?

Päivän (m)asu bolalla

Jokunen aika sitten kerroin päässeeni tekemään yhteistyötä ihanan Ideakorun kanssa. Yhteistyön tuloksena syntyneen rannekorun esittelinkin jo täällä, mutta rannekoru oli oikeastaan onnekas päähänpisto ja varsinaisesta koruajatuksesta syntynyt sivutuote. Pääasiassa lähdimme nimittäin tekemään minulle raskausajan bola -korua perintöhopealusikoistani. Bola -korun sisällä on pieni helmi, joka pitää ääntä liikkuessani. Koru lepää mahani päällä ja vauva kuulee äänen kohtuun. Ideana on, että tuttu ääni rauhoittaa vauvaa myös hänen syntymänsä jälkeen. Tiedä nyt sitten miten koru lopulta toimii, mutta minusta koru on hurjan kaunis ja etenkin pidän siitä, että koru tehtiin omista lusikoistani: vauva on kuin korun helmi sukuni hellässä syleilyssä simpukoita muistuttavien lusikanpesien sisällä -minusta ajatus tuntuu ihanalta.

Näitä bola -koruja on paljon erilaisia ja tyypillisemmin ne ovat (tai ainakin muut mitä olen itse nähnyt) täyspyöreitä (eli palloja ;)) ja pinnastaan eri tavoin koristeltuja riipuksia, jotka usein roikkuvat mustassa nahkanauhassa. Minusta Ideakorun hiukan erilainen bola (täällä) on kaunein koskaan näkemäni ja olin ihaillut sitä jo ennen raskaaksi tuloani. Siten yhteistyömahdollisuuden myötä oli itsestäänselvää, että halusin juuri sellaisen itselleni. Lisäksi halusin ehdottomasti ostaa bolaani hiukan vahvemman hopeaketjun, sillä mielestäni herkän kaunis bola hiukan rouheammassa ketjussa on täydellisen kaunis ja minun näköiseni yhdistelmä. Muita kaulakoruja en bolan valmistumisen jälkeen olekaan käyttänyt :) Vauvan syntymän jälkeen voin pitää korua myös lyhyemmällä ketjulla fiiliksistäni riippuen. Olen myös harkinnut, että myöhemmin voisin kaiverruttaa lusikkaan vielä vauvan nimen.

neuletakki/DKNY, toppi/Vila, farkut/Zara, ranne- ja kaulakoru/Ideakoru (molemmat saatu blogin kautta), korvakorut/Studio Bilbao, laukku/Mulberry

Jos siis mietitte lahjaa raskaana olevalle ystävällenne tai haluatte hemmotella itseänne, suosittelen lämpimästi herkkää bola -korua!

Olisin muuten utelias kuulemaan: onko siellä lukijoiden joukossa joku joka käytti raskausaikana bola -korua ja toimiko koru rauhoittavasti syntymän jälkeen? Olen nähnyt näitä koruja monilla, mutta käyttökokemuksia en ole kuullut keltään :)

p.s. Look at that belly! Entisen mahani tilalla alkaa olla aikamoinen pallo! Mitenköhän isoksi tuo vielä pystyy venymään ;D

p.p.s. Huomaa myös laukkuuni lisätty heijastin! Muistuttaisin kaikkia lisäämään myös kaupunkivaatteisiin mahdollisimman paljon heijastimia, sillä märkänä sysipimeässä kiiltävä asvaltti imee kaiken valon niin, että edes kaupungissa katulamppujen keskellä ei jalankulkija ole turvassa -autosta ei vain meinaa millään nähdä ilman heijastinta kulkevaa! Ja pimeä tulee juuri nyt niiiin aikaisin. Joudun muistuttamaan tästä joka vuosi myös itseäni erikseen (lenkkivaatteissa muistan heijastimet kyllä aika automaattisesti, mutta kaupungille lähtiessäni en), joten siksi ajattelin muistutella myös teitä -pysytään turvassa :)!

Sairaalakassi

37+0 -päivän (lapsettomille käännös: siis sen päivän, jonka jälkeen syntyvää lasta ei enää katsota ennenaikaisesti syntyneeksi, vaikka varsinaiseen laskettuun aikaan onkin vielä kolme viikkoa) kunniaksi viime viikolla sain vihdoin pakattua sairaalakassiin ne tarvikkeet, jotka sinne näin etukäteen voin laittaa. Aika myöhään maltoin: minun piti tehdä pakkaaminen jo jokunen aika sitten, mutta jotenkin se aina vaan jäi. Vauvan kotiutumisvaatteet sen sijaan ovat odotelleet turvakaukalossa jo useamman viikon ajan :)

Kassistani löytyy (tai sinne heitetään viimeistään lähdön hetkellä) seuraavat asiat:

- neuvolakortti
- pankkikortti, henkkarit ja Kela -kortti sekä hiukan käteistä -> siis erittäin karsittu versio peruslompakkoni sisällöstä ;)
- kauratyyny
- kännykkä, kamera + laturit
- peseytymisvälineet, dödö, huuli- ja käsirasva sekä perusmeikit
- imetysliivit + liivinsuojia
- lansinoh -voide (vaikka tätäkin ehkä saisi sairaalasta..?)
- sukkia
- pari kirjaa
- iPod (kuuntelen musiikkia mieluummin podista kuin puhelimesta, säästyy akkua ;))

Puuttuukohan jotain oleellista..? 

Blogeista ja lehdistä kurkkimiseni perusteella tosi monen sairaalakassissa tuntuu olevan myös erilaisia eväitä, mutta itse en vain kertakaikkiaan osaa ajatella kaipaavani mitään erityistä syömistä sairaalassa. (Kotiin sen sijaan olen ajatellut tilata itselleni vaikka mitä herkkua odottamaan ;)) Mitään erityistä synnytysmusiikkia en myöskään osaa kuvitella kaipaavani. Miehelle olen sanonut että pohtii eväsasiaa omalta kohdaltaan: minulle sairaala tarjoaa syötävät, mutta kanttiini- tai automaattisapuska voi miehelle olla pidemmän päälle kovin ankeaa :) Voi myös olla, että kirjan lukemisen sijaan enemmän tekee mieli selailla lehtiä, mutta niitä voi sitten ostaa kanttiinista: en muuten malta kuitenkaan olla lukematta niitä ;)

Vauvan pesä

Tänä vuonna tässä blogissa ei tunnelmoida Halloweenia tai edes pyhäinpäivää. Halloween -juhlia en kaiken muun keskellä ehtinyt edes ajatella (vaikka itse lukeudunkin siihen porukkaan, jonka mielestä karnevaalihenkinen Halloween on ihan tervetullut tulokas Suomeen ja mukava piristys keskelle synkintä syksyä) ja pyhäinpäivä tuntuu tänä vuonna liian raskaalta vietettäväksi. Tämän vuoden aikanahan omalle kohdalleni on osunut kaksi valtavaa menetystä ja olen vasta aika hiljattain päässyt sen ensimmäisen surukauden yli. Minulla ei vielä ole voimia palata sen surun luokse. Olenkin päättänyt antaa itselleni tänäkin viikonloppuna luvan keskittyä vain onnelliseen odotukseen ja sytyttää tänäänkin kynttilän ennenkaikkea tuomaan iloa ja valoa syksyn pimeyden keskelle. Siis niihin iloisen onnellisiin asioihin :)

On kuulkaas päässyt käymään niin, että meidän vauvasta on vaivihkaa tullut täysiaikainen. Hui :) Edelleen toivotaan, että hän vielä pari viikkoa malttaisi kasvaa yksiössään. Kaikki on kuitenkin valmiina, mikäli hän päättäisikin että nyt riittää :)

Vauvan pesä on äitiyspakkauslaatikko pinnasängyssä, meidän makuuhuoneessa.

Pinnasängyn ostimme käytettynä yhdeltä tutulta perheeltä. Samasta paikasta löytyi muuten myös vaunut, Manduca ja itkuhälyttimet. En oikein vieläkään voi uskoa että päästiin niin helpolla asiassa: melkein aloin jo näkemään painajaisia itsestäni kyttäämässä viikkotolkulla vaunuja Torista ja Huutonetistä ja sitten meitä ajamassa ympäri maakuntaa niitä ihmettelemässä... Yhdeltä toiselta ystävältä löytyi äitiyspakkauslaatikolle tarkoitettu reunasuojus: olin alunperin ajatellut etten raaski sellaista hankkia, kun ei tullut mieleen että sellainenkin saattaisi joltain käytettynä löytyä. Onneksi ystäväni tajusi tuota minulle tarjota, sillä onhan laatikko nyt paljon kivempi reunustettuna ja pehmustettuna. Nätimpi ja varmaan pienelle myös suojaisamman tuntuinen. Vauvan on tarkoitus aloittaa ainakin nukkumalla unipussissa. Viileinä aikoina tarvittaessa päälle voidaan lisätä Elodie Detailsin unelmanpehmeä luomupuuvillainen peitto (meillä kuosissa Retro Revolution Light). Ihastuin peitossa pehmeyden lisäksi raikkaaseen kuvioon, joka sopii myös vauvan huoneen väreihin kuin nenä päähän, kun pinnis jossain vaiheessa sinne siirretään.   

Nukkujaa odottelee lisäksi tulevalta papalta lahjaksi saatu unirättipupu, sekä By Nordin supersuloinen bambityyny (joka kylläkin taitaa eniten ilahduttaa äitiä vielä tässä vaiheessa;)).

Tervetuloa vauva, sinua odotellaan jo kovasti <3