Osa teistä saattaa muistaa, että toukokuussa (täällä) kerroin laittaneeni sitruunalimpparia tulille. Sitä limpparia on tässä sitkeästi keitelty ja sekoiteltu koko kesä ja alkusyksy, jonka lisäksi suuri huoli koirasta on roikkunut uhkaavana pilvenä pääni päällä minne ikinä menenkin.
Mitä jos kertoisin, että kaiken sen keittämisen jälkeen sitä limpparia alkaa oikeasti syntyä? Ja mitä jos kertoisin, että ei se koirasta kaivetty möykky (ylimääräistä ja ongelmaa siellä oli, joten leikkaus oli silti ehdottoman välttämätön) ollut sittenkään kasvain ja että koira tulee ihan kuntoon?
Mitä jos kertoisin, että palaset alkavat vihdoin loksahdella paikoilleen?
Mitä jos vielä kertoisin, että olen tänään näyttänyt koko päivän tältä? (Siis silloin kun en ole itkenyt ilosta :D)
Tuntuu kuin koko maailman paino olisi nostettu hartioilta.
Nyt ne työt vasta tavallaan alkaa, mutta nyt kuulkaas. Nyt on hyvä.
Tähän kuvaan ja näihin tunnelmiin: hyvää yötä muruset <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun jätit kommentin:)!