Hölmölästä päivää: asukuva -edition

Juuh, kyllä on niin että taidan joutua aloittamaan ihan oman postaussarjan näille aivopieruilleni;D Kun siis. Edellistä asukuvapostausta tehdessäni aloin toden teolla ihmettelemään asukuvien laatua. Kengistä ottamani kuva oli kuitenkin tarkka, vaikka kuvat oli otettu peräjälkeen, eli valaistus (keskellä päivää kaiken lisäksi!) ja ISO -arvo oli molemmissa kuvissa sama. Sitten välähti. Olen käyttänyt asukuvissa jotenkin aivan liian pientä aukkoa ties miten kauan!!!???!!!! Siis kuvannut samalla aukolla lähikuvat yksityiskohdista ja asukuvat. Miten totaalisen hoopo sitä nyt voi olla, ihminen joka jo luuli ymmärtävänsä kuvaamisesta edes ihan vähän jotain... *huokaus*

Ihmekös tuo jos kuvat on yhtä mössöä (vaikka osasyyllinen onkin talvipimeys ja blogger, väitän edelleen ;)), kun aukon pienuuden vuoksi vain surkean pieni osa kuvasta on ollut edes potentiaalisesti tarkkana.

paita/Esprit, farkut/Diesel, kaulakoru/Lindex, korvakorut/Kokoru

Juuh, että näin. Tässä testailin hiukan isommalla aukolla: vielä saa jonkin verran kasvattaa, sillä ei se edelleenkään ole sellainen mitä varsinaisesti teräväksi kuvaisin. Mutta ei aivan mössöä sentään enää myöskään, joten ehkä tämä tästä :D

Argh. Mitähän mä keksin seuraavaksi ;D

Voihan välikausi! Ja alevinkki Porin suunnalle!

Kuulkaas, taas joudun tunnustamaan hymähdelleeni aiemmin eräälle asialle, jolle en totisesti enää hymähtele. Siis ennen vauvaa, raskausaikana ja vielä noin kuukausi sitten (!!!) ihmettelin hiukan itsekseni äitien blogeissa keväisin ja syksyisin ilmenevää kauheaa välikausivaateahdistusta ja vaatteiden esittelyä, pohdintaa ja vatvomista. Siis miten vaikeaa se nyt voi olla? Puetaan lapselle sään mukaiset vaatteet päälle ja avot, kaikki on tyytyväisiä. Eikö...?

Noooooooh, kävipäs tässä viime viikolla eräänä päivänä niin, että tyttö kasvaa humpsautti kertakaikkiaan ulos talvihaalaristaan. Tai siis: pussimaisesta haalarista ei voi sillä lailla kasvaa ulos, mutta niin päästä päähän oli iskämies saanut tytön survottua haalarin sisään, että sitä suoritusta ei voi kuin ihailla. Ei sillä: Popin 56cm haalaria käytettiin nyt siis siihen saakka, kun tyttö viime viikolla mitattiin 62cm pitkäksi, että "ei huono" saavutus haalarin käytölle, kuten täälläpäin Suomea tavataan kehut ilmaista ;)

Noh, tyttö siis ulkoilee tällä hetkellä äitiyspakkauksen vanuhaalarissa, joka on passeli näille keleille. (Siinä samassa valtavan suuressa haalarissa, jota ei hetki sitten voinut kuvitellakaan pukevansa vauvalle. Ellei sitten ajatellut laittaa koko tyttöä yhteen hihaan. Noh, sivuraiteelle taas eksyttiin.) Mutta kun mittari alkaa päivisin nyt jo näyttää melkein 10 astetta, alkoi äiti-ihmistä kummasti hikoiluttaa ihan muut jutut kuin se aurinko: siis mitä ihmettä sille tytölle kohta puetaan päälle, kun vanuhaalari käy liian kuumaksi?

No, tuumasta toimeen ja semmoinen kuuluisa välikausihaalari käytiin heti lauantaina ostamassa. Porissa on tosi huonosti lastenvaateliikkeitä, joten valikoima on aika heikko. (Halusin ehdottomasti päästä hypistelemään, netistä saisi tottakai ihan mitä vain.) Ketjuliikkeissä ja Ratsulan Mini -osastolla myytin eioota: tarjolla oli ainoastaan vk-takkeja. Ja yksi haalari, joka oli kyllä nätti ja edullinen, mutta jonka materiaali tuntui aivan sellaiselta kerni-pöytäliinalta. Jotenkin en osaa luottaa että semmoinen hengittää kovin hyvin. Kummoisiakaan teck/tex-materiaaleja tai edes kulutuksen kestoa ei meidän typy vielä kaipaa, kun tämän haalarin kanssa ulkoillaan lähinnä vaunuissa, mutta kuitenkin pieni sade pitää kestää, jonka lisäksi hengittävyys lienee ihan ykköstärkeä asia. Yhden liikkeen olemassolo muistettiin vasta kun se oli jo mennyt kiinni, mutta onneksi lopulta Puuvillan Jesper Juniorista löytyi neidille oikein kaunis Ticketin haalari. 

(Mutta voi apua missä hinnoissa nuo on! Tirpan haalari maksoi jo hyvän matkaa kohti samaa mitä oma ulkoilupukuni! Onneksi mummo oli jo pitkään kysellyt mahdollisuutta hankkia tytölle jotain (jouduttuaan joksikin aikaa tiukkaan vaatteenostokieltoon, kun sisävaatteita on meillä nyt niin paljon ettei nykyisiäkään oikein ehdi käyttää...), joten saatiin haalari sitten sponsoroituna. Jännän äärellä ollaan kuitenkin, että saadanko koko sopimaan sekä nyt kevään, kesän että vielä syksynkin. Auts. No, kokenut äiti-ystäväni (siis kolmen lapsen äiti, siitä kokenut ;)) lohdutteli hyvällä jälleenmyyntiarvolla, joten siihen kai pitää toivonsa pistää.

Vähän olin himoinnut netitse semmoista Mini Rodinin Pico haalaria (kuva vaikka täällä), mutta kuulemani mukaan pieni mitoitus arvelutti: neiti käyttää nyt kokoa 68cm, joten haalari ostettiin koossa 74cm. Pico on kuulemma pientä, joten 68/74 vastaa enemmän kokoa 68, mutta jotenkin en pysty millään ajattelemaan että nyt ostettaisiin 80/86cm haalari, siihen tyttö varmasti hukkuisi. Enkä jaksa palautusrumbia: sitä paitsi tuo hankittu haalari on minusta tosi nätti.

Söpö kevätpipokin löytyi (yläkuvassa), mutta vielä pitäisi kenties hankkia keväisemmät hanskat ja sitten ihan pian myös kevyempi kesäpipo/hattuasioita. Goretex -töppöset saan käytettynä kaverilta, mutta ehkä jotkut söpöt kevät/kesäkengätkin on "pakko" hankkia vaikkei niillä vielä käveltyä tulekaan.

Mutta mitä muuta? Tarvitseeko tuommoinen vajaa puolivuotias semmoista "hienostelutakkia"..? Onko teillä muilla tullut käytettyä jos semmoinen on hankittu? Voisi semmoinen toisaalta olla kiva kesäisille kaupunkiretkille... Mitä muuta, mitä mä en ole osannut ajatella..? Yksi haalari riittänee vielä, kun konttausasiat (ja sitä myötä kurikset ainakaan ennen syksyä) tai päiväkotihaalarit ei vielä ole ajankohtaisia.

Help me :)!?!

Seuraavaksi taidankin kiltisti palata lukemaan muutamasta blogista aiempina vuosina bongaamiani välikausijuttuja. Ei hymyilytä enää, ei ;)

p.s. Ainiin se alevinkki: surukseni huomasin, että Porin lastenvaatekaupat harvenee edelleen ja Sokoksen lastenosasto lopettaa tässä keväällä, samoin leluosasto. Mutta se tarkoittaa toisaalta sitä, että kaikki lastenvaatteet oli -30% alessa (ja vaatteita oli vielä tosi paljon jäljellä, meillekin jotain tarttui mukaan...), ulkoiluvaatteet -50% (näitä oli enää aika vähän malleja/kokoja) ja lelut, pelit jne -50% (vauvalelut oli aika lailla huvenneet, mutta muita näytti kyllä olevan runsaasti vielä tarjolla). Tätä alea ei ainakaan tietääkseni ole mainostettu missään, mutta lopettamisesta on kyllä ollut lehdessä: siksi osasin itsekin arvata että jotain alea saattaa jo olla. Eli jos liikut Porin suunnalla ja lastenvaatetarpeita on, niin kannattaa poiketa :)

Mammakahvit

Maanantaiset mammakahvit ovat muodostuneet perinteeksi samana päivänä niinikään tytön synnyttäneen ystäväni kanssa. Tapaamme vuoroviikoin toistemme luona ja tämän viikon maanantaina oli taas vuorossa tapaaminen meillä. Mies oli poikkeuksellisesti aamuöisen työreissulta paluun jälkeen vapaapäivällä kotona, joten lisäkädet vapauttivat minut kerrankin napsaisemaan kahvituksesta muutaman kuvan.

Makeaksi tarjoiluksi olin tehnyt uusimmasta Pirkka -lehdestä löytämästäni reseptista inspiroituneena "Juustokakkusmoothien" (alkuperäinen ohje täällä): tosin sovelsin reseptiä, sillä smoothiesta piti tehdä laktoositon. Siksi meillä rahkana saman sarjan vanilja ja marjoina kuningas -sekoitus. Valkosuklaa-lime -rahkalla smoothiesta olisi varmaan tullut vähän makeampi ja "jälkiruokamaisempi", mutta itse pidin kovasti myös meidän versiosta, enkä lisännyt siihenkään sokeria. Helppo, nopea ja melkein vähän terveellinenkin jälkkärivaihtoehto. (No okei: oli siinä sitten tarjolla myös pullaa ;))

En kestä: meidän tytöt oli sukkasamikset <3 On niin hauska seurata näiden samana päivänä syntyneiden neitien kasvua ja kehitystä: niin samanlaiset, mutta kuitenkin niin täysin omanlaisensa. Farkkupeppu on meidän neiti ja suloinen röyhelöpylly ystäväni tytär. Ihania molemmat <3 

New In: Michael Kors

Instagramissa vihjailinkin maanantaina jo saaneeni mieheltä työmatkatuliaisina ylläripussin Michael Korsilta <3 

Pussista paljastui ihana, valkoinen, Jet Set Travel -tote! Siis vähänkö olen iloinen että mies toi valkoisen laukun!!! Mistähän se tajusikin? Ennestään kun omistan lähinnä mustia ja konjakinvärisiä laukkuja sekä isona käyttölaukkuna että clutchina. Näiden peruslaukkujen joukkoon olen jo hetken kaipaillut a) vaaleaa kesälaukkua (check!) ja b) värikästä kirjekuorilaukkua (ja -kenkiä myös...) perusasuja piristämään -jälkimmäisistä haaveilu edelleen siis jatkuu.

Mutta että hyvin se mies vaimonsa maun tuntee, en nyt muuta tässä keksi. Kuin ehkä että on se aika <3 

Eikös ihan huuda lämmintä kesäpäivää kaupungilla, aurinkolasit päässä ja salaattilounasta terassilla raikkaan valkoviinilasillisen kanssa:)? Ai että... 

Maha- ja vauvakuvausmietteitä

Oih ja voih: sain jokunen aika sitten vihdoin käsiini raskausaikana otetut masukuvat ja 2 -viikkoisesta bebestä otetut kuvat. Kylläpä siitä tuntuu olevan niiiiin kauan, kun minulla vielä oli maha! Tai siitä kun bebe oli sellainen minirääpäle ja meitä jännitti ihan kauheasti lähteä ekaa kertaa niin kauas kotoa. Vaikka siitä on vielä alle neljä kuukautta. Neljä elämäni pisintä ja lyhintä kuukautta. Neljä parasta kuukautta, mutta myös kenties neljä raskainta. 

Mies ja vauva eivät esiinny blogin kuvissa, mutta pienenä maistiaisena kuvauksesta kuitenkin meidän karvalapset :) Suosittelen lämpimästi sekä odotusajan että vastasyntyneen vauvan kuvaamista ihan ammattilaisen toimesta, mikäli vain mahdollista. Vaikka mies on hyvin vastahakoinen kuvattava, onnistui kuvaajamme Nelly silti tallentamaan odotusajan seesteisen onnellisuuden ja sen taian meidän kahden välillä. Mahakuvat otettiin meillä kotona, sillä halusin niihin mukaan myös karvaiset perheenjäsenet. Koirien armottomasta sähläyksestä huolimatta onnistuttiin heidätkin taltioimaan muutamaan ruutuun <3 Vauvan kanssa oli helpointa lähteä studioon, ettei tarvinnut laittaa kotia hyrskyn myrskyn.

Vauvaa olen tietysti kuvannut joka päivä itsekin (tekisi mieli ikuistaa joka ikinen hetki, ilme ja äännähdys, jotta varmasti muistaisin niistä jokaikisen!), mutta useimmiten kuitenkin kuva tulee räpsäistyä aina käsillä olevalla kännykällä. Hektisessä arjessa järkkärin virittelemiseen ei aina jää aikaa, eikä taito tietysti muutenkaan ole ammattilaisen tasolla. Sen pienen sintin ikuistaminen kannattaa kuitenkin, koska on uskomatonta miten nopeasti hän lakkaa olemasta rääpäle ja muuttuu vauvaksi. Te kaikki äidit tiedätte mistä puhun, mutta jos siellä linjoilla on joku joka vielä harkitsee, niin suosittelen!

Meidän ihanat kuvat otti Nelly Stenroos, käykää kurkkaamassa (klik) lisää upeita otoksia. Kiitos Nelly kaikkein tärkeimpien muistojemme taltioimisesta <3!

Sweat baby sweat

Eh, mistähän näitä hassun oivaltavia ja omaperäisiä otsikoita riittää ;)? No, anyways: tämän perjantain parhaana mainittakoon, että olen päässyt taas treenaamaan!!!! Jälkitarkastuksessa heltisi lupa jo reilu kuukausi sitten, mutta erinäisten syiden takia pääsin itse asiaan vasta viime viikolla.

Mä olen tosi huono menemään mukaan mihinkään "hullutuksiin", mutta tällä kertaa hullutus sopi myös minulle. Kyseessä on tietty australialaisen supermimmi Kayla Itsinesin (nettisivut täällä) kotitreenit. Ekan kerran taisin lukea näistä BBG- treeneistä fitness -trendit aina etunenässä löytävän Monan blogista jo reilu vuosi sitten. Muistan ajatelleeni että tämmöistä tällä kertaa ;)

Kuva/photo credit: http://www.kaylaitsines.com.au

No, tässä jokunen kuukausi sitten eräs ystäväni innostui Kaylan treeneistä ja alkoi intoilla asiaa myös minun suuntaani. Tehokkaan aivopesun lisäksi tällä kertaa aika oli otollisempi, sillä olin suunnitellut salille paluuta jo jonkin aikaa. Tässä elämäntilanteessa aivan maksimimäärä sali/jumppakertoja viikossa on kuitenkin kaksi, mutta pää kaipaisi treeniä muutaman kerran enemmänkin (ja lisäksi halusin hiukan testailla etukäteen mitä kroppa tykkää tiukemmasta treenistä: lenkkeily tuntui jo ihan tavalliselta, mutta silti oli ihan mysteeri miltä esim. vatsalihaksten tekeminen tai hyppiminen tuntuu, sillä synnytyksestä on kuitenkin vasta vajaa 4 kuukautta. Onneksi kaikki tuntuisi toimivan ihan normaalisti). Olen aina ollut hirmu huono treenaamaan kotona (en saa aikaiseksi + uteliaat koirat on tosi ärsyttäviä...), mutta nyt konsepti on sen verran hyvä, että ajattelin että ehkä tämä toimisi jopa minulla.

Hommahan menee niin, että oppaassa (BBG=bikini body guide) on 4 + 12 viikon treenit. Yksi treenikerta sisältää 2 x 7 min kuntopiirityyppisen treenin ja jokainen treeni sisältää tuttuja perusjumppaliikkeitä. Homma onnistuu tosi helposti kotona. Muutaman välineen voi halutessaan hankkia: meiltä löytyi jo valmiiksi jumppamatto, käsipainot ja hyppynaru, penkin/steppilaudan meinaan ostaa. Bosua suositellaan myös, mutta en tykkää yhtään tehdä vatsoja jumppapallolla tai bosulla, joten se jää minulta väliin ja sovellan ne liikkeet itselleni paremmin sopiviksi.

Treenin kokonaiskesto on siis aina 28 min (tai puoli tuntia jos pitää puoli minuuttia taukoa jokaisen rykäisyn välissä), joten edes minulla ei ole tekosyytä väittää että en ehdi.

Ja  nyt pari viikkoa huhkineena voin kertoa että jumprahuiti mutta on tehokasta!!! Vaa'alla en käy ja valokuvia aion vertailla vasta 2 viikon kuluttua, mutta lihaksissa tuntuu!!!! Aloitin suosiolla oppaassa mukana tulevasta 4 viikon ns. esitreenistä, joka nimenomaan on tarkoitettu sellaisille, joilla on taustalla pidempi tauko treenaamisesta esim. raskauden/synnytyksen takia. Ja kyllä tuntuu.... en enää ihmettele instagramin #deathbykayla -hashtagia ;D onneksi saan kaveriltani hyvää whatsup -vertaistukea. Ekan viikon jälkeen valitin että aion reklamoida kaylalle oppaasta, joka lupaa että sen avulla muuttuu terveemmäksi ja vahvemmaksi. No, itse tunsin itseni lähinnä isoäidiksi ;D Vatsalihakset esimerkiksi olivat niin kipeät, että jo itsensä kunnolla oikaiseminen tekee pahaa...

Mutta AI HITSI miten kivalta tuntuu rehellinen, treenistä johtuva lihaskipu <3 Tätä on ollut ikävä. Ensi viikon aikana yritän palata lisäksi salille spinnin ja pumpin pariin, mutta myös kaylan aion pitää kuvioissa ainakin tämän ekan oppaan ajan. Katsotaan sitten miltä kesän kynnyksellä tuntuu: kesällä usein pidän treenitaukoa, mutta voi olla että olen niin koukussa että pitää hommata BBG 2.0 :)

Täältä siis vahva suositus kaikille tehokasta kotitreeniä etsiville. Homma on tosi helppo ainakin kaikille, jotka ovat aiemminkin tehneet jotain jumppaa: tällöin tietää tekevänsä liikkeet oikein. Toki oppaassa neuvotaan kuvien avulla oikea tapa, mutta itse olen ainakin tosi tarkkaa oikeasta suorituksesta, ettei vahingossa onnistu loukkaamaan itseään. 

Jos kiinnostuit, niin nettisivuilta voi ladata viikon ilmaisen kokeilusetin (täältä). Lisäksi Kaylan instagram on aika koukuttava: Kaylan söpöt huskyt saivat minut ensin tilaajaksi (heh, ihan kuin omissa ei olisi tarpeeksi ;)) mutta lähes päivittäin jaetaan myös mm. motivoivia kuvia siitä millaisia muutoksia ihmiset ovat onnistuneet oppaan avulla tekemään. (Katsotaan kehtaanko jossan vaiheessa jakaa omani.) Kayla painottaa nimenomaan hyvää oloa, terveellisiä elintapoja ja vahvaa kroppaa, mikä tuntuu minusta mukavan tervehenkiseltä ideologialta. 

Että hommiin vaan :)! Onko tämä jollekin teistä jo tuttu juttu?

Eikä siis ole maksettu mainos tämäkään ;)

50 shades of black

Treffi-iltanamme ystävänpäivänä olin tuttuun tyyliini pukeutunut raikkaasti (...) mustaan. Tottapuhuen tällä kertaa olisi tehnyt mieli laittaa vähän jotain muuta, mutta ilman vauvaakin imetys hiukan vaikeuttaa pukeutumismietteitä: jouduin kerran käydä pumppaamassa maitoa illan aikana, joten kaksiosainen asu oli must. Lisäksi pelkäsin että maitoa läikkyy paidalle, joten halusin sellaisen kankaan mikä ei mene pilalle (äidinmaito on tosi rasvaista tatinaa, fyi niille joilla ei ole aiheesta kokemusta) ja mistä  mahdolliset tahrat ei heti näy. Tosin: jos Scarlett Johansson onnistui hommassa Oscar -eleganssissaan (juttu täällä) niin ehkä munkaan ei kannattaisi käyttää imetystä (teko)syynä trikooseen pukeutumisessa ;)

Asukuva on jälleen jälkikäteen lavastettu, joten kuvan "meikki" ei ollut se millaisessa ulos lähdin. Siksi rajasin kotipäivän naaman lopulta kuvasta kokonaan pois ;)

hame/Jolier, paita/Filippa K, kengät/Dolce&Gabbana, kaulakoru/Noa Noa, laukku/Vintage

Nuo "käppänän" korkkarit on muuten ihan parhaat: jalassa mukavat kuin tossut ja malliltaan sillä tavalla ajattomat, että käyvät aina. Ostin seitsemisen vuotta sitten D&G:n liikkeestä Milanosta. Kenkiä on käytetty todella paljon, sekä sisällä että useissa häätilanteissa myös vähän ulkonakin, eikä ne ole menneet miksikään. Money well spent!

Mitäs tykkäätte mamman juhlaeleganssista ;)?

p.s. En voinut vastustaa kiusausta otsikon kanssa: en kuitenkaan ole lukenut kirjoja tai nähnyt leffaa. Leffa ei kuulemani mukaan kummoinen ole, mutta kirjoja on kehuttukin. En ole aiemmin ollut kiinnostunut, mutta tämän hypen keskellä olen alkanut pohtia että josko ne sittenkin pitäisi lukea. Onko teistä joku lukenut ne? Ja kannattaisiko minunkin?

p.p.s. Saatoin keksiä ratkaisun noiden kuvien puuroutumiseen, mutta tämän postauksen kuvia ajatukseni ei ikävä kyllä enää pelasta. JOS ajatukseni toimii, on ongelma ollut niin naurettava, että en ala ollenkaan. Mutta katsotaan jos kikka toimii, niin jaan sen teidänkin kanssanne. Tosin kyseessä on taas semmoinen hölmölästä päivää -tyyppinen oivallus ;D