keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Dagens

Tähän mennessä jo varmaan arvaattekin, että mielestäni paras asia kevään tulossa on ehdottomasti lisääntynyt valo ja auringonpaiste. Lämpökin on ihanaa, mutta valon lisääntyminen tekee minusta aina niin energisen, että en voi käsittää miten ylipäänsä selvisin taas yhden talven pimeydestä hengissä. Olen todella aamu-uninen, eikä minulle ole koskaan kehittynyt mitään rytmiä herätä automaattisesti, viikonloppuisin ja lomillakin, joka aamu klo 6 tai edes 8, vaikka arkisin näin olisikin pakko tehdä. Enkä voisi kuvitellakaan esimerkiksi herääväni aamujumppaan klo 8. Sen sijaan nukun vapaapäivinä tyytyväisesti puoleen päivään ja talviaamuisin klo 9 herätys saattaa tuntua kuolemalta. (Tosin sarastusvalo on tehnyt aamuheräämisistä hiukan siedettävämpiä...) Mutta nyt, kun aurinko paistaa jo klo 9, on ihanaa herätä ennen kuin on pakko! En tiedä mitään parempaa kuin hidas aamu rauhallisine lehdenlukuineen ja hitaine aamukahveineen- jonka päätteeksikin on vielä aamu, eli on edelleen koko päivä aikaa tehdä mitä ikinä aikookin sitten tehdä. Talvisin olen kuin eläin, jonka tarvitsee nukkua mahdollisimman paljon, enkä ymmärrä ihmisten höpinöitä siitä, miten päivä menee hukkaan ja harmittaa jos nukkuu puoleen päivään. Valoisaan aikaan vuodesta olen kuitenkin toista mieltä ja saatan tuntea jopa huonoa omaatuntoa pitkään nukkumisesta ja tässä maassa harvinaisten valoisien tuntien tuhlaamisesta.

Eilinen päivän aloitus oli mitä täydellisin. Ikävä kyllä pienten takaiskujen sarja jatkui illemmalla, mutta joskus se vain on sellaista. Onneksi uuden päivän aurinko pyyhkii kaiken puhtaaksi ja taas saa aloittaa päivän hyvällä mielellä :) 

Tältä se eilisen asu näytti ihan in action...































Tänään on kivaa ohjelmaa tiedossa: saan pari ystävää ensin töiden jälkeen kylään ja illemmalla on tarkoitus mennä tekemään jotain, mitä en ole tehnyt... varmaan kymmeneen vuoteen: nimittäin katsomaan lentopalloa paikallisotteluun! Joskus nuorena pelailin itsekin jonkun aikaa, mutta enemmän olen elänyt ja hengittänyt lentopalloa isäni kautta, joka on koko ikänsä pelannut ja toiminut tuomarina. Satunnaista kesälätkintää lähempänä lentopalloa en tosiaan itse ole ollut vuosikausiin, joten on ihan hauska mennä toteamaan, että mahdanko ymmärtää koko pelistä enää mitään ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun jätit kommentin:)!