tiistai 7. lokakuuta 2014

Miksi opiskelen toista maisterin tutkintoa?

Huhhuijaa, opinnot pitävät edelleen kovin kiireisenä: koeviikko lähestyy ja sitä ennen on palautettavana kasa erilaisia ryhmä- ja yksilötöitä. Ajattelinkin, että nyt voisi olla oiva hetki toteuttaa jokunen aika sitten saamani postaustoive liittyen siihen, miksi päätin lähteä uudelleen opiskelemaan. Miksi siis toinen maisterin tutkinto?

Kuvituksena syystunnelmia meiltä :)

lyhdyt
En ole täällä blogissa juurikaan avannut sitä, miltä alalta ensimmäinen tutkintoni on, mitä töitä olen tehnyt tai mitä opiskelen nyt. Työ- ja opiskeluasiat haluan edelleenkin pitää pääosin yksityisinä, sillä ne eivät liity bloggaamiseen millään tavalla ja toisaalta haluan muutenkin pitää blogin erillään ammattiminästä: kaiken kevyen ja kauniin paikkana. Olen kuitenkin muutaman kerran vihjaillut, että vaikka en tarkoituksella tuo tätä puolta itsestäni blogissa esiin, olen itse asiassa hyvin kiinnostunut politiikasta ja yhteiskunnallisista asioista. Blogin ulkopuolinen minä väittelee jopa kärkkäästi ja ottaa mielellään kantaa erilaisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Tämä piirre on ollut osa minua niin kauan kuin muistan ja siksi hakeuduinkin aikanani opiskelemaan yhteiskuntatieteellistä alaa.

Opiskelin ensimmäistä maisterin tutkintoani pitkään ja hartaasti: suurimmaksi osaksi kyse oli päättämättömyydestä, sillä en tiennyt mihin olisin opinnoissani keskittynyt. Olin kiinnostunut ihan kaikesta, mutta en osannut kuvitella mitä konkreettisesti tekisin opintojen jälkeen. Tein koko opintojen ajan paljon töitä, alkuun ns. hanttihommia ja viimeiset vuodet oman alani töitä. Vasta aivan viimeisten opiskeluvuosien ja työkokemuksen karttumisen myötä aloin hahmottaa, missä minun vahvuuteni ovat ja minkälaisia töitä haluaisin "isona" tehdä. Maisteriksi valmistuin lopulta 2013 kesällä, monien mutkien jälkeen.

20141007-IMG_7258
Muutimme takaisin Satakuntaan keväällä 2013, mutta tein vielä töitä Helsinkiin alkuvuoteen 2014 saakka. Tiedossa oli jo muuttopäätöstä tehdessämme, että maalle muutto tietää minulle suuria haasteita työllistymisen suhteen. Onnistuin kuitenkin löytämään töitä, mutta en aivan sellaisia tehtäviä kuin olin toivonut. 

Olin jo pidempään, kauan ennen ensimmäisenkään tutkinnon valmistumista, leikitellyt ajatuksella toisesta maisterin tutkinnosta. Olen edelleen kiinnostunut noin sadasta miljoonasta eri asiasta ja opiskelu on aina ollut minulle luontevaa. Jotenkin kuitenkin ajatus myös pelotti ensimmäisen tutkinnon loppuun saattamisen oltua melko raskas projekti. "Ei koskaan enää" -taisi olla gradua palauttaessani päällimmäinen ajatus... Aika kuitenkin kultasi muistot ja pikkuhiljaa aloin pohtia enemmän tosissani opintojen pariin palaamista: kyse oli sekä kiinnostuksesta lisäopintojen aihetta kohtaan, että halustani parantaa mahdollisuuksiani työllistyä toivomalleni alalle. Siksi, ja erään ystäväni voimakkaasti kannustamana, päätin alkuvuodesta laittaa paperit menemään yhteen maisteriohjelmaan. Sillä "eihän sitä paikkaa silti ole pakko ottaa vastaan". Vähän sen jälkeen kun olin hakenut opiskelemaan, alkoi tapahtua muutakin: saimme hartaasti toivottuja uutisia siitä, että olen raskaana. 

20141007-IMG_7270
Kävi siis niin, että minut hyväksyttiin toivomaani maisteriohjelmaan kauppatieteelliselle alalle Porin yliopistokeskuksessa. Raskausuutiset mielessämme pohdimme miehen kanssa jonkin aikaa mitä pitäisi tehdä: opintojen yhdistäminen työskentelyyn ei tuntunut vauvan takia mahdolliselta. Päätin  lopulta jäädä täysipäiväiseksi opiskelijaksi. Aloitin siis opintoni tänä syksynä ja tavoitteenani on ehtiä opiskella tämä ensimmäinen periodi kovaa tahtia (enää pari viikkoa viimeiseen tenttiin, fingers crossed että bebe ei synny ennenaikaisena ;)). Marraskuusta jään sitten äitiyslomalle ja tarkoitus on palailla opintojen pariin ensi syksynä.

Ote tutkinnon suorittamiseen on tällä kertaa täysin toisenlainen kuin ensimmäisten opintojeni aikana: tiedän mitä haluan (ja kuka olen ammatillisessa mielessä), joten opinnoillani on selkeä suunta ja tavoite. Edes gradu ei enää pelota, sillä asenteeni senkin suhteen on tällä toisella kierroksella tyystin toisenlainen: ennen kaikkea aiempaa huomattavasti pragmaattisempi. Ikä ja kokemus tekevät tehtävänsä... Mahassani köllöttelevä tulokas on tietenkin vielä iso kysymysmerkki, joka saattaa asettaa omat haasteensa suunnitelmilleni. Luottoni on kuitenkin vahva, että saan opinnot etenemään tavoiteajassa taas äitiysloman jälkeen. Tästä taisin mainita kerran aiemminkin, mutta kaikki tietämäni opiskelevat äidit ovat jonkinlaisia superihmisiä opiskelutehonsa puolesta, joten odotan ilman muuta että sama vaihde löytyy myös minusta sitten kun sitä tarvitaan ;)

Toistaiseksi opinnot ovat olleet sellaisia kuin kuvittelinkin ja olen sekä hyvin kiinnostunut että motivoitunut niiden suhteen. Mutta hommaa tosiaan piisaa, siksi täällä blogissakin on välillä näkynyt pieniä taukoja. Lyhyt rutistus vielä ja sitten antaudutaan kokonaan vauvan odottelulle :)

Millaisia opiskelutarinoita teillä on? Onko muita useamman tutkinnon suorittaneita tai useampaan eri ammattiin valmistuneita? Harkitseeko joku muukin toista tutkintoa?

8 kommenttia:

  1. Kiitos tästä postauksesta! :)

    Todella mielenkiintoista luettavaa ja tavallaan lohdullistakin, siinä mielessä, että muillakin on kestänyt (työ-/opiskelu)polun löytäminen jonkin aikaa. Omaa opiskeluaikaani on kuvannut myös tuo mainitsemasi päättämättömyys. Gradu roikkuu edelleen ihan ensimmäisestäkin tutkinnosta, tosin ensi kesän olen asettanut itselleni dead lineksi, silloin on oltava valmista.
    Pari vuotta sitten päätin tehdä opettejan pedagogiset opinnot, jotta saan jonkin konkreettisen ammattivaihtoehdon. Tuo "opevuosi" oli ehkä hauskin yliopistourallani, ja sen jälkeen olen saanutkin kohtalaisen hyvin sijaisuuksia. Silti välillä kalvaa ajatus, että onko opettajan ura mua varten, onko musta siihen työhön. Luulen (toivon), että tähän työhön kasvaa ja kokemus tuo varmuutta, joten heti en ole alaa vaihtamassa. Jos kuitenkin parin vuoden päästä tuntuu samalta, niin joko täydennän koulutustani tai etsin muita töitä, luultavasti tällä samalla tutkinnolla kuitenkin. Vaikka olen minäkin välillä miettinyt kokonaan eri alaa...

    Tsemppiä sulle toiseen tutkintoon! Hienoa, että tiedät nyt, mitä haluat ja miten edetä opinnoissa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin on mukava kuulla, että muillakin on samansuuntaisia haasteita :) Tai no, en tiedä haasteista: elämäähän tämä on. Mutta että kaikilla muillakaan ei elämä mene ihan oppikirjan mukaan -vaikka eihän sillä sinänsä mitään väliä olekaan. Itse muuten tein nuo pedaopinnot myös juuri ennen ekan tutkinnon valmistumista: olen tehnyt hiukan myös erilaisia kouluttajan/opettajan töitä, mutta näissä uudella tavalla kohdentuneissa ura-ajatuksissani tai -suunnitelmissani on hyödyntää pedat ja yhdistää näihin tutkintoihin toisella tapaa kuin perinteisesti opettajana.

      Kiitos myös tsempeistä: vaikka en "haahuilustani" pahaa stressiä olekaan ottanut, tuntuu silti tosi hyvältä että päämäärä on löytynyt. Tsemppiä myös sulle sekä graduhommiin että työn suhteen: ajatukset selkiytyvät kyllä aikanaa, kun niille antaa rauhassa tilaa kehittyä :)

      Poista
  2. Tykkään lukea muiden opiskelu- ja työtaustoista, koska niistä saa aina inspiraatiota omaan elämään. Harvemmin tosin tulee vastaan kahden maisterin suorittajaa :) itselläni on vielä kandi vaiheessa enkä ole varma mihin suuntaa jatkan ensimmäisen tutkinnon jälkeen. Onneksi minulla ei ole mahdollisuutta hidastaa opintoja, sillä se voisi omalla kohdallani koitua kohtalokkaaksi, vaikka taloustiedosta kovasti pidänkin. Tsemppiä opintoihin ja loppuraskauteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna! Tosiaan on kiinnostavaa lukea muiden valinnoista, on aina hirveän hauska kuulla miten ihmiset päätyvät erilaisiin vaiheisiin elämissään :) Tuo maisteriasia varmaan riippuu hiukan myös opiskelualasta: minusta nimittäin tuntuu taas että aika monella tutulla/opiskelukaverilla on toinenkin maisteri vähintään työn alla, ellei jo valmiina.

      Poista
  3. Kiva postaus, onnea ja tsemppiä opintoihin! Kuten jo aiemmin sanoin, niin uskon kyllä, että opiskelujen ja lapsiarjen yhdistäminen onnistuu todella hyvin. Ja toivotaan, että tosiaankin bebe ei synny etuajassa, että saat nyt vielä hyödynnettyä "omaa aikaa".

    Itse olen opiskellut kauppatieteitä, valmistuin maisteriksi vuonna 2008. Silloin graduohjaajani kyseli kiinnostusta jatko-opintoihin, mutta halusin työelämään ja sillä tiellä olen ollut, välillä hyvinkin käytännönläheisissä tehtävissä. Nyt olen markkinointisuunnittelijana eli omalla alallani ja tykkään kyllä työstäni paljon. Pystyn yhdistämään käytännön kokemusta ja analyyttisempaa yliopistotaustaa aika hyvin. Tosin toivoisin, että voisin vielä hyödyntää enemmän kielitaitoani, ettei se rapistuisi kokonaan.

    Tulevaisuuden haaveissa mulla siintää opettajan pedagogiset opinnot, jotta saisin pätevyyden opettaa kaupallista alaa ammattikoulussa ja/tai ammattikorkeakoulussa. Myöskään jatko-opinnot eivät tunnu täysin poissuljetulta vaihtoehdolta.

    Tällä hetkellä kuitenkin töissä on tosi mukavaa enkä oikeastaan kaipaa koulun penkille. Voi olla, että mieli kuitenkin muuttuu jossain vaiheessa... Joka tapauksessa jos nyt lähden opiskelemaan vielä, niin sen pitää tosiaankin olla selkeästi johonkin tiettyyn työllistymismahdollisuuteen tähtäävää ja tavoitteellista, niin kuin sullakin. Uskon, että motivaatiokin on silloin kyllä huipussaan ja myös opiskelu voisi olla helpompaa kun on käytännön työkokemusta, mihin peilata. Nuorena yliopisto-opiskelijana kun ei oikein ollut vielä saanut niitä oman alan hommia yrityksistä huolimatta.

    Aika moni mun tuttu on opiskellut KTM:n tutkinnon lisäksi DI:ksi (tai ainakin yrittänyt opiskella, heh), mutta minusta ei kyllä olisi sinne puolelle. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa kiva kuulla vähän sun polusta myös :) Suosittelen kyllä noita peda -opintoja: itse olen tosiaan tehnyt ne ja oli tosi antoisaa. Lisäksi koen niistä olevan yllättävän paljon hyötyä tosi monenlaisissa tehtävissä, vaikka opettajan ammatti ei sinällään suunnitelmissa (ainakaan tällä hetkellä) olekaan.

      Ah joo, KTM ja DI on varmaan aika luonteva yhdistelmä. Meiltä (oman kokemukseni mukaan) lähdetään eniten juurikin KTM -puolelle tai sitten vähintään yhtä suosittua tuntuisi olevan OTM -lisä. DI olisi kyllä vähän turhan teknistä myös mulle, kun kauppakorkeakin on jo hiukan hyppy "pimeälle" puolelle: esim. olen taas joutunut muistuttelemaan mieleen vähän jopa matikkaa, johon en lukion jälkeen muuten ole kajonnut. Huh ;)

      Poista
    2. Mä uskon, että peda-opinnot olisi tosi antoisat, mutta vielä kun joku kertoisi, miten sinne pääsee sisään... ;)

      Poista
    3. Hmmm, onkohan Tampereen (?) pääsykoe samanlainen kuin Helsinkiin oli..? Jos on, niin kerron kyllä mielelläni eteenpäin ne pari vinkkia jotka itse aikanani sain ennen sitä koetta, ainakin itse koin ne erittäin hyödyllisiksi. Laita mailia jos kiinnostaa kuulla aiheesta lisää :)

      Poista

Kiitos kun jätit kommentin:)!