Tämä viikko on ollut täynnä arkea. Tavallista arkea pienine iloineen ja suruineen ja sitten sitä tahmeaa, kun suru, pelko ja pettymys ovat päällimmäisenä tunteena. Kirjoittelinkin jo kesällä (täällä) koirastamme löytyneestä patista, jota ensin epäiltiin kasvaimeksi ja sitten ehkä kuitenkin joksikin muuksi. Kolme eri lääkäriä tutki pattia antaen kolme eri diagnoosia ja antibioottikuurin jälkeen jäätiin odottelemaan, josko se kuitenkin häviäisi itsestään. Näin ei kuitenkaan käynyt ja viime viikolla koira viimein leikattiin. Ja leikkauksessa löytyi sittenkin kasvain. Ensi viikolla tulee patologin vastaus siitä oliko kyseessä hyvä- vai pahalaatuinen sellainen, mutta pelko ja huoli karvakaverin puolesta on suunnaton.
Leikkaus itsessään sujui hyvin ja koira on tilanteeseen nähden erittäin hyvävointinen: ruoka maistuu ja lenkille olisi kova hinku. Leikkauksesta hän tulee siis varmasti toipumaan kyllä, mutta jos kyseessä oli pahanlaatuinen kasvain, voi olla ettei ole kovinkaan paljon tehtävissä. Nyt siis vain toivotaan.
Lapsikin on vaistonnut että koiralla ei ole kaikki hyvin ja aikuisilla huoli. Olemme yrittäneet kovasti pitää iloista ja toiveikasta tunnelmaa yllä myös hänen vuokseen. Niinä arjen iloisina hetkinä mm. paistettiin piiiiitkästä aikaa itse tehtyä pizzaa ja ai hitsi muuten tuli hyvää!
Alkuviikolla kokeillusta soijarouheesta sen sijaan ei tullut suosikkia, mutta päätin että aivan vielä en luovuta. Testasimme ihan tavallista spagettikastiketta, mutta jokin siinä vain "tökki". Haluaisin kuitenkin vielä kokeilla jotain toista reseptiä: ajattelin esimerkiksi lasagnea. Vai olisiko teillä antaa hyviä soijarouhevinkkejä?
Eilen sain erittäin tarpeellisen pienen pääntuuletushetken, kun lähdin Poriin istumaan iltaa rakkaan ystävän kanssa hyvän ruuan äärelle. Lähdin taas (melkein kuivaksi ehtinyt ;)) tukka putkella, joten asukuvat jäivät ottamatta ja ruokakin katosi niin nopeasti nälkäisiin suihin, että edes instaan ei tallentunut yhtään otosta reissusta. Maailma kuitenkin parantui taas hiukan ja oma olo helpotti: kiitos ystävä kun olet olemassa <3
Ensi viikolle on tiedossa monenlaista jännitystä, sillä parinkin projektin kohtalo ratkeaa sen lisäksi, että tosiaan saamme lisätietoa koiraan liittyen. Olo on hiukan vaisu, mutta onneksi olen viikonloppuna ehtinyt nukkua hyvin ja huomenna pääsen kampaajalle hemmoteltavaksi: päätin aloittaa pienen muutosprojektin hiusten suhteen. Siitä ja muustakin lisää taas seuraavalla kerralla, kuulemisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun jätit kommentin:)!