2016 - tilinpäätös

Vuosi 2016 vaikuttaa olleen aika monelle sellainen vuosi, jonka päättymistä ei haikailla.

Ja samoissa tunnelmissa olen itsekin. Kirjoitin vuoden ekassa postauksessa (täällä) mm. näin: "Ensi vuoden suhteen odotukseni ovat...no, realistiset. Odotan sitä levollisen positiivisin mielin ja toisaalta jopa suurella innolla, kun ajattelen mitä kaikkea uutta beben elämässä tulee tapahtumaan. Mitä hän tulee oppimaan ja mitä kaikkea kivaa voimme yhdessä perheenä tehdä. Mutta tiedän myös, että vuodesta on tulossa kesysti sanottuna työteliäs. Nuo viime vuoden pettymykset joihin viittasin, tarkoittavat sitä että tänä vuonna pitää yrittää ja puskea kahta kovempaa."

Ja vuosi on ollut juuri sellainen kuin odotinkin. Puskeminen on tullut tutuksi, kun suunnitelmani taas kerran romuttuivat. Huoltakin on mukaan mahtunut, sillä karvakorvat ovat vuorotellen olleet sairaana enemmän kuin koko tämän astisten elämiensä aikana yhteensä. Yhteiskunnallinen tilanne sekä Suomessa että maailmalla on ajoittain jopa ahdistanut, vaikka olenkin pyrkinyt purkamaan ahdistustani toiminnaksi, siinä mittakaavassa kuin olen pystynyt. Yleinen tunnelma koko vuonna on ollut hiukan innoton ja se on näkynyt myös täällä blogin puolella, surkeana postaustahtina. Ajoittainen kiire on tietenkin ollut osasyy, mutta suurin syy on kuitenkin ollut muualla. Jonkinlainen yleinen motivaatiopula ja väsymys, kun kaikki energia on mennyt puurtamiseen. Kaikki pukeutumisinto on ollut kateissa, enkä muutenkaan ole jaksanut hakea iloa niistä kauniista asioista, jotka normaalisti nostavat arjen yläpuolelle.

Mutta toisaalta samaan aikaan. Työnteko on tuottaut myös tulosta ja opintoni ovat tällä hetkellä puolikasta gradua ja yhtä kirjatenttiä vailla valmiit. Koirien asiat ovat lopulta selvinneet parhain päin. Ja se kupliva ilo, onni ja suunnaton ylpeys jota tunnen tyttärestäni, on jotain mitä en pysty sanoin kuvailemaan. Pikkuvauvat ovat ihania, tietysti, mutta nyt taaperon äitinä olen löytänyt sellaisen äitiyden riemun, jota en tiennyt olevan olemassakaan. Sen ylpeyden ja ihmetyksen, jota tunnen päivittäin kun lapseni osoittaa miten viisas ja ihana pieni ihminen hän on. Myös perheenä elämme hyvää aikaa: vauvavuoden univelat on kuitattu ja yhteinen sävel on pääasiassa harmoninen ja duurissa.

Vuoteen on mahtunut myös kivoja pieniä juttuja: toukokuun aurinkoinen koko perheen reissu Göteborgiin sekä miniristeilyt miehen ja ystävien kanssa. Iloisia perhejuhlia. Hauskoja reissuja Helsinkiin. Makuuhuoneen uudistus, jonka viimeinen silauskin saatiin vihdoin valmiiksi ennen joulua (kuvia myöhemmin).

Ja sitten yksi iso juttu. Suuren pettymykseni jälkimainingeista (kirjoitus täällä) alkoi tapahtumasarja, jonka seurauksena teen jotain, mitä en olisi koskaan uskonut tekeväni. Projekti, josta olen täälläkin aina välillä vihjaillut. 1.1.2017 lähtien minä olen yrittäjä. Yllä olevan kuvan otin löydettyäni postilaatikosta myönteisen rahoituspäätöksen.

Käyntikortissani lukee lemonade maker.

Joulutunnelmia

Terkut meidän joulusta!

Täällä ollaan laiskanpulskeissa tunnelmissa, kuten jouluna kuuluukin. On nähty sukulaisia, syöty liikaa ja lepäilty. Kuvat ovat aatolta, jolloin suurin osa sekä miehen perheestä että omastani kokoontui meille syömään. Tällä kertaa meitä oli muutama vähemmän kuin parina viime vuonna, joten selvisimme juuri ja juuri yhdellä ruokapöydällä.

Odotetusti suurimman lahjakasan sai porukan pienin ja pirpanan lahjavuori olikin melkein yhtä korkea kuin tyttö itse :D Onneksi paketeista paljastui toinen toistaan kivempia ja toivotumpia juttuja,  paljon tarpeellistakin, eikä mitään krääsää. Äiti ja isä kiittävät tonttuja onnistuneista valinnoista :) Tämä ja eilinen päivä ovatkin sitten sujuneet uusia kirjoja ihmetellessä, pelejä pelatessa ja leluilla leikkiessä.

Myös me aikuiset olimme olleet hurjan kilttejä ja saimme kivoja lahjoja, en vain meinannut omiani ehtiä edes avaamaan kun aika hujahti tytön pakettien kanssa ;)

Joulukuu kokonaisuudessaan livahti ohi aivan huomaamatta: viimeksi postaillessani joulukuun alussa iloitsin täysin ennenaikaisesti flunssien olevan ohitse, sillä seuraavaksi sairastui mies ja olikin sitten todella kipeänä viikon verran. Kun hän parantui, haettiin vielä koirallekin antibiootteja. Jouluksi sentään olemme kaikki tervehtyneet, mutta jo valmiiksi kiireisen arjen nuo sairastelut kyllä ruuhkauttivat aivan täysin. Minulla koittaa arki jo huomenna, mutta mies ja bebe lomailevat onneksi vielä pari viikkoa kaikessa rauhassa. 

Tämän illan ajattelin vielä viettää sohvalla herkkuja napaani ahtaen ja rauhoittuen, sillä huomenna alkaa loppukiri. Tilannehan on se, että gradu pitäisi alkuvuodesta saada pakettiin, sillä alkuvuodesta starttaa myös keväästä saakka suunniteltu projekti, josta olen täälläkin jo vihjaillut pitkin matkaa. Lupaan kertoa lisää viimeistään tammikuun ekoina päivinä.

Nyt kuitenkin suuntaan vielä herkkukaapille: lokoisia välipäiviä lomalaisille ja mahdollisimman rentoa oloa myös meille sorvin ääreen palaaville <3

Jouluinen suosikkitee

Flunssasta huolimatta olen yrittänyt hiukan virittäytyä joulutunnelmaan: on juotu glögiä, leivottu joulutorttuja ja pikkuhiljaa aloitettu myös koristelupuuhat. Glögin lisäksi toinen joulunajan suosikki on Twiningsin Apple, Cinnamon & Raisin Tea, joka maistuu ja tuoksuu ihanan jouluiselta!

En yhtään muista miksi tai miten päädyin ostamaan tätä teetä ensimmäisen kerran, sillä pakkaus ei minusta ole erityisen houkutteleva (vähän sama ongelma kaikissa Twiningsin pakkauksissa mielestäni, varmaan juuri siksi niitä tulee harvemmin ostettua). Mutta maku on ihana: pehmeän mausteinen ja... no, jouluinen. Ainakin minusta.

Huonekuusen ruukkuna toimii tällä hetkellä vanha ja lohkeillut perintöarabia, joka on kokonsa ja muotoilunsa puolesta aivan täydellinen. Vielä en kuitenkaan ole ihan varma sopiiko hennon vaaleansininen väri meidän joulutyyliin muuten, kaipaisin ehkä mustan tai valkoisen modernia raikkautta. No, katsotaan miltä kokonaisuus vaikuttaa kunhan olen saanut kuuseen muutaman koristeen ja muutenkin ripoteltua vielä lisää joulutunnelmaa ympäri taloa :)

Onneksi tämä flunssahuippu näyttäisi viimein taittuvan: koko perhe niiskuttaa edelleen ja minä ja  ipana vielä yskimme vähän, mutta kuumetta ei ole enää kellään ja sekä niistämisen että köhimisen määrä on vähenemään päin. Jospa nämä tämän talven flunssat olisi nyt vaikka sitten sairastettu..?

Lokoisan rentoa sunnuntaita kaikille :) Millä mallilla teidän jouluvalmistelunne ovat?