Movie Night Outfit

Viikko sitten mies sai ex tempore -idean pyytää mummoa lapsenvahdiksi ja lähteä leffaan katsomaan uutta Mad Maxia. Suunnitelma onnistui ja livahdimme muutamaksi tunniksi kaksin elokuviin. 

(Pahoittelut muuten pöydänkulmasta kuvassa, pöytä jäi siirtämisen jälkeen pahaan paikkaan kuvauspaikkaani nähden.)

T-paita/Cos, farkut/Gina Tricot, takki/Selected Femme, ballerinat/Wonders, korvikset/Kokoru, kello/Rado, laukku/2nd hand Jouni

Beben ilta mummun kanssa oli sujunut hyvin ja meidän leffavisiitti oli hyvin rentouttava - ja sellaisena siis erittäin tarpeellinen. 

No entäs se Mad Max? Se oli aikalailla sellainen mitä odotinkin. Minä en ole nähnyt aiempia osia, mutta tämä vastasi mielikuvaani sarjasta. Perustoimintarymistely ihan mielenkiintoiseen dystopiaan rakennettuna, joten vauhdin lisäksi leffasta voi halutessaan poimia myös hiukan ajattelemisen aihetta -tykkäsimme miehen kanssa molemmat. Ainoana miinuksena mainittakoon ainakin Porin teatterissa turhan kovaa pauhannut musiikki: koska leffa on pelkkää toimintaa alusta loppuun, ei korvia saanut lepuuttaa missään vaiheessa. Genren ystäville voin suositella :)

I think I just might be in love....

Tämän piti olla eilinen perjantain paras, mutta kävikin niin että perjantain paras oli perjantai itse: sammuin kuin saunalyhty jo aikaisin ja nukuin tänään puoleen päivään. Tavallaan on kivaa olla taas joskus noin väsynyt: kertoo siitä, että päivät ovat täynnä (onneksi mielekästä!) ohjelmaa. Opiskeluhommia on rutosti ja mies on reissussa vajaat kaksi viikkoa, joten sen lisäksi että raskaus alkaa fyysisesti tuntua selkeästi aiempaa enemmän, on minulla meidän karvaisten hoitovastuu. Äitini on tosin ollut suureksi avuksi, äidit on kyllä parhaita <3

Mutta siis: olen pitkästä aikaa päätä pahkaa rakastunut laukkuun! Tämän tahtoo!!!!!

Kuva/photo credit: http://www.shopbop.com/keren-crossbody-see-by-chloe/vp/v=1/1599819593.htm?fm=search

Törmäsin See by Chloen kaunokaiseen WhoWhatWear -sivustolla. Nyttemmin tuo I-H-A-N-A sininen laukku ei enää löydy ainakaan Shopbopin sivuilta, josta kuvan alunperin kaappasin. Ilmeisesti jokunen muukin on laukkuun siis ihastunut... Minun sydämeni vei kuitenkin nimenomaan tässä kuvassa oleva sininen versio: mustanakin laukku on toki kaunis, mutta siinä ei silloin mielestäni ole "sitä jotain", johon itse rakastuin.

Käytännöllisyydestään huolimatta en yleensä käytä yliolanlaukkuja, sillä vaatteet niiden alla tuntuvat aina menevän ryttyyn. Jotenkin niiden mittasuhteetkaan eivät usein näytä oikeilta minun päälläni. Mutta tämä kaunokainen... tätä voisin kuvitella käyttäväni. Sininen väri olisi juuri the juttu asussani: olen jo pidempään haaveillut kirkkaan värisestä laukusta, jolla olisi helppo piristää mustanpuhuvia kokonaisuuksia. Ajattelin clutchia, mutta tällainenkin toimisi. Rehellisyyden nimissä vauva-arjessa varmaan noin tuhat kertaa paremminkin kuin kirjekuori... Myös laukun nahka näyttää ihanan pehmoiselta. 

Eikös tämmöinen olisi just hyvä tuoreen äidin omille tavaroille ;D? Ettei tarvitsisi kaivaa puhelinta ja avaimia aina hoitolaukun pohjalta... Hmmmmm.... kuinkahan kiltti olen ollut tänä vuonna, mitenköhän jos kirjoittaisi joulupukille.... Ainahan sitä voi ainakin yrittää ;)

Pienen haaveiluhetken jälkeen on aika palata taas hommiin. Tämän viikonlopun agendalla on tajuttoman ison pyykkivuoren selvittäminen, kouluhommien ahkera edistäminen ja LEPO. Onneksi on nuo koirat, jotka lisäksi pakottavat joka päivä myös ulkoilemaan: muuten saattaisin hautautua koko viikonlopuksi neljän seinän sisään.

Ainiin: eilen illalla ennen sammahtamistani ehdin käydä äitini ja hänen miesystävänsä kanssa katsomassa Mielensäpahoittaja -elokuvan. Olen tainnut ennenkin mainita, että suomalaiset elokuvat eivät kauhean usein osu omaan makuuni. Mielensäpahoittaja -fani kuitenkin olen, joten lähdin mielelläni mukaan katsomaan millainen elokuvasta on saatu. Ja tykkäsin kyllä: elokuvan maailma oli kuvitettu hyvin vastaamaan omaa, kirjoista saamaani mielikuvaa. Elokuvassa sai myös nauraa, mutta yleissävyltään se oli mielestäni yllättävän tumma. Siihen oli tuotu paljon sukupolvien välisiä, yleismaailmallisia teemoja aikojen ja tapojen muuttumisesta. Ennakkoluuloista ja niiden voittamisesta. Kaipa leffaa on mahdollista katsoa myös pelkkänä huumoripläjäyksenä, mutta minusta elokuva ei ole ennen kaikkea komedia. Tai ei ainakaan aivan kepeä sellainen. Jos mielensäpahoittaja kiinnostaa, niin minusta katsomisen arvoinen elokuva kyllä :)

Seuraavan kuivausrummullisen jälkeen voisi hilpaista sinne lenkille: täällä ainakin paistaa ihana aurinko. Pihahommiahan tällä säällä olisi mielekkäintä tehdä, ja niitäkin piisaisi, mutta ei auta: nyt on aivan pakko uppoutua koulujuttuihin. Onneksi nekin on kiinnostavia, sitten kun vain tehtävään saa tartuttua :)

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille sinne ruudun toiselle puolelle!

Black on…. black...

...and a hint of gray :) Tässä asussa siis lempivärejäni mustaa ja mustaa. Ja harmaata. Ja vähän mustaa.

Käytiin leffassa ystävän kanssa. Ja juor keskustelemassa tärkeistä asioista ennen sitä :D


neule/ellos, T-paita/Filippa K, farkut/Gina Tricot, saappaat/Wonders, korvikset/Studio Bilbao, kaulakoru & ranteessa/Ideakoru (saatu), ranteessa myös/Nomination & Beso Helsinki, kello/Rado

Myös koira on sävy sävyyn. Tietysti ;) Se on kyllä paljon parempi posettamaankin kuin minä, harmi että jalusta oli käännetty vähän väärään suuntaan ja koiran tärkein asuste jäi kuvan ulkopuolelle…

huivi/LV, takki/Desigual

Pääsin ulkoiluttamaan uutta huiviani ekaa kertaa :D Ja huomatkaa liikenneturvallinen varustus, täysmustissa eikä yhtään heijastinta… *huokaus* Tajusin vasta kaupungilla. Onneksi en jäänyt auton alle, mutta muistetaanhan jatkossa ne heijastimet myös kaupunkivaatteisiin, eikös..? Itsekin autosta aina kiroilen näkymättömiä jalankulkijoita ja sitten näytin tältä…

Leffa oli Nälkäpeli Vihan liekit. Tykkäsin, mutta ilmeisesti kirjaa lukemattomalle hämmennys saattaa olla päällimmäinen elokuvasta jäänyt tunne. Uskoisin, että tämä on aika tyypillinen väliosa (niin oli kyllä kirjakin) -juonen kannalta tarpeellinen, mutta ei ehkä aivan yhtä hyvä kuin ensimmäinen tai viimeinen osa. Kirjasarjassa on tavallaan kaksi juonta rinnakkain ja elokuvassa yritetään repiä pieni osa molemmista puolista. Itse kirjan lukeneena tulkitsin elokuvan tapahtuvia jatkuvasti sen kautta, mitä tiesin kirjan perusteella, mutta jotenkin epäilen, että aika paljon saattaa mennä ohi ellei ole lukenut kirjaa. Ja vielä enemmän, ellei ole nähnyt edes ensimmäistä elokuvaa. Elokuvan visuaalisesta ilmeestä luulisi kaikkien kuitenkin nauttivan, toteutus on minusta tosi kaunis.

Mitäs tykkäätte asusta? Aina sama juttu kokomustan kanssa: tylsää vai tyylikästä? Ja onko joku muukin jo ehtinyt katsomaan Vihan liekit? Mitäs tykkäsitte?

Lauantain Copycat

Kyselin eilen mielipiteitä leffaillan asuksi ja copycatin kohteeksi toiveen mukaan päätyi alla oleva What I Wore -blogista löytämäni asu.

Kuva: http://whatiwore.tumblr.com/post/63640219469/what-i-wore-sunny-side

Tässä siis minun versioni (älkää rankaisko kuvan laadusta, valon määrässä on kevyt ero...).

En omista nahkahametta mutta kiiltäväpintainen, paksusta satiinista tehty hame on minusta aika saman oloinen. Modailin myös yläosaa, sillä ainut tumma raitapaitani on sinisellä pohjalla. Alunperin olin ajatellut pukea sen, sillä periaatteessa tykään sinisen ja mustan yhdistelmästä. Tämä sinisen sävy oli kuitenkin ihan väärä, joten luovutin ja pukeuduin vaaleampaan raitaan.

pusero/Filippa K, hame/H&M, koru/Zara, sukkahousut/Wolford, kengät/Red Shoe, vyö/Vila, korvikset/Studio Bilbao

Olen myös löytänyt uudelleen viime syksyn suosikkihuivini :)


takki/Karen Millen, huivi/Zara, laukku/Vintage Jouni


Mitäs pidätte minun versiostani?

Leffa oli muuten Dome Karukosken uusin "Leijonasydän". Tykkäsin! Ja mies myös. Eihän se nyt mikään American History X ole (yksi lempileffojani muuten), mutta varsin kelvollinen. En ole mikään suuri suomalaisten elokuvien fani: rehellisesti sanottuna minuun iskee usein myötähäpeä niitä katsoessani. Nyt ei todellakaan tarvinnut hävetä. Leffaa on jonkun verran moitittu epäuskottavasta juonesta ja natsi-ideologian syvemmän tarkastelun puutteesta. Muutama epäuskottava elementti elokuvassa toki oli, mutta minun mielestäni ei häiritseväksi asti. Sen sijaan natsi-ideologian ontoksi tai tyhjäksi jäämisen tulkitsen tarkoituksenmukaiseksi: koko ideologia on juuri niin tyhjä kuin millaisena se elokuvassa näyttäytyy. Ja päähenkilöiden syyt ideologian omaksumiseen tuodaan kyllä esiin minusta aivan selkeästi (toisin kuin jossain kritiikissä väitettiin). Herätti paljon ajatuksia ja keskusteltiin aiheesta miehen kanssa vielä koko kotimatka. Neljä tähteä :) Se on paljon se, suomalaiselle elokuvalle minulta.

Lokoisaa sunnuntai-illan jatkoa :)

Kolme ja nolla

Jassoo, eilen juhlistettiin miehen kanssa mun viimeistä iltaa "as twenty-something" käymällä syömässä ja elokuvissa. Ravintolaksi olin toivonut Töölössä sijaitsevaa rentoa tapaspaikkaa Bar Teosta, jossa ollaan käyty monesti ennenkin.

Herkkua oli taas kerran. Syömisen jälkeen pyörittiin (mahat täynnä...) kohti Tennispalatsia, jossa käytiin katsomassa Tarantinon uusin, "Django Unchained". Joka oli taattua Tarantinoa, tykkäsin tosi paljon. Tarantinon kostofantasiat tarjoavat kyllä melkein terapiaa maailmassa tapahtuneista vääryyksistä kärsiville ;) Väkivaltainenhan se oli, niinkuin nämä aina, mutta sarjakuvamaisiin mittoihin nostettu väkivalta ei häiritse minua lainkaan yhtä paljon kuin realistisempi kuvaus mahdollisesti. Tarantino -faneille siis suosittelen ehdottomasti!

Tämän yhden kuvaräpsyn saattelemana painun takaisin juhlistamaan syntymäpäivääni pakkaamalla työhuonetta laatikoihin: huomenna kannetaan kamat uuteen osoitteeseen, aika jännää :) Olen myös tilannut itselleni kaksi jo vuosia haaveilulistalla ollutta juttua synttärilahjaksi, palailen kuvien ja esittelyjen kera kun saan ne käsiini.... elämä on tänään hektistä, mutta aika siistiä.

Kolmas vuosikymmeneni alkaa lupaavissa merkeissä  -bring it on life, I am ready :)

Kulttuurilauantai

Lauantaina vietin ystäväni kera kulttuuripäivää. Päivä alkoi Galleria Laboratoryn Northern Woman in Chanel- näyttelyssä, jonne ehtii vielä 27.1. asti. Kuvat olivat upeita! Kauniita ja koskettavia. Näyttely on ilmainen. Suosittelen ehdottomasti käymään jos yhtään kiinnostaa!

Kuva (by Johannes Romppanen): http://www.laboratory.fi/2013/01/northern-women-in-chanel-peter-and-ingela-farago-opening-party-laboratory-05-12-2012/

Näyttelyn jälkeen kävimme Vapianossa syömässä. Vapiano avattiin viime kesänä, jolloin siitä oli juttua monissa blogeissa ja sitä kehuttiin kovasti. Olen jo pidempään miettinyt että se pitäisi käydä testaamassa ja nyt kun olimme menossa Kinopalatsiin elokuvaan, oli sijainti niin täydellinen, että sain suunnitelman vihdoin toteutettua. Eiliseen teemaan viitaten sanon, että syömäni pizza oli ok. Ainekset lupasivat hyvää, mutta toteutus oli kuivahko. Ravintola oli melkein täynnä, joten Vapiano on selkeästi suosittu paikka. Omaa suosikkipaikkaa siitä ei kyllä tullut, mutta kiva että vihdoin pääsin testaamaan. Ihan ok, kaikin puolin. 

Kuva: http://www.nytimes.com/2012/11/04/movies/keira-knightley-in-joe-wrights-anna-karenina.html

Ruuan jälkeen suuntasimme siis Kinopalatsiin katsomaan Anna Kareninaa. Kirjaa en ole lukenut, mutta elokuvan alettua muistin että olen itse asiassa nähnyt Anna Kareninan balettina aiemmin, tosin siitä on luultavasti jo viitisen vuotta aikaa. Sitä kautta Tolstoin kaunis mutta traaginen tarina kuitenkin oli jokseenkin tuttu. Kerrontaan oli valittu epätavallinen tapa, jossa useissa kohtaa oltiin ikäänkuin teatterin näyttämöllä ja lavasteissa. Alkuun vaati pientä ponnistelua pysyä lavasteidenvaihtojen ja teatraalisuuden perässä, mutta kun kerrontaan tottui, niin se oli minusta oikeastaan aika hauska. Ja yllättävän tutun tuntuinen, kun kerran olin viimeksi nähnyt tarinan balettina. Tarina itsessään onkin sellainen, että sen dramaattisuus soveltuu erinomaisesti näyttämölle. Tarina ei tosin ole kovin vauhdikas, joten joko olen MTV-sukupolven keskittymiskyvytön ja viihdytystä vaativa edustaja, tai sitten pituudesta olisi voinut vähän tinkiä. Toisaalta tuo hieman hitaampi (vaikka en käyttäisi tästä elokuvasta missään nimessä esimerkiksi sanaa viipyilevä!) tahti ja räiskähtelyjen (siis tehosteiden, ei todellakaan henkilödraaman!) puute loi lisää teatterinomaista tunnelmaa, ainakin minusta. En tiedä onko Anna Kareninasta koskaan sävelletty oopperaa, mutta suorastaan ihmettelen ellei ole. Upeita pukuja ja maisemia (tai no: tapahtumat sijoittuvat lähinnä sisätiloihin joten ehkä pitäisi kehua lavastusta tai tehosteryhmän taitoja), sekä hyviä näyttelijöitä. Kokemuksena hieno ja epätavallinen teatterin ja elokuvan sekoitus. Minä tykkäsin, mutta tämä varmaan kyllä jakaa mielipiteitä.

Sitten vielä päivän asu :)

paita/Marimekko, farkut/Zara, kaulakoru/Accessorize, rannekoru/Beso Helsinki, kello/DKNY, laukku/Mulberry

Olisin halunnut pukea asuun neuleen alle valkoisen kauluspaidan, mutta itseasiassa en omista perinteistä valkoista kauluspaitaa ollenkaan: vain muutaman 3/4-hihaisen ja yhden sellaisen, jossa on pieni röyhelö nappilistassa. Röyhelö kuitenkin näkyi ikävästi ohuen silkkivillaneuleen alta, joten jouduin vaihtamaan alle Filippa K:n mustan trikoopaidan. Ei niin raikas, mutta ihan toimiva vaihtoehto. Jalkaan tuli mustat saappaat; kiireessä en ehtinyt hakemaan niitä alakerrasta yläkertaan kuvaa varten- joudut siis käyttämään mielikuvitustasi :)

Onko ruudun sillä puolen joku jo ehtinyt käydä katsomassa Anna Kareninan? Mitä mieltä olit?

Joululeffavinkki!

Niille, jotka kaipaavat jouluaiheista elokuvaa, mutta kuitenkin "vähän jotain muuta": Rare Exports! Suosittelen ehdottomasti, ellet ole vielä nähnyt. Itse taidan katsoa sen uudelleen... Ihan paras :)

Kuva: http://www.rareexportsmovie.com/fi

Yleensä en ole suomalaisen elokuvan suuri ystävä (yritystä on, mutta tulokset jäävät usein laihoiksi minun makuuni): tämä on kuitenkin toista maata, ainakin minusta. Loistavat näyttelijät, uskomaton tarina, upeat maisemat ja myös äänimaailma toimii. Muutamaan överikohtaukseen on syytä varautua, mutta minusta nekin sopivat paikkaansa. Luultavasti paras koskaan näkemäni suomalainen elokuva ja ehkäpä myös joululeffa ylipäänsä ;)

Rare exports esitetään Yle TV2:lla huomenna lauantaina 22.12. klo 22:05, tv ensi-illassa. Traileri ja lisätietoja elokuvasta täällä.

Huom! Tämä EI sitten ole lastenleffa; tämän elokuvan joulupukkia ei kukaan toivo kylään...

Skyfall ja illan asu

Terveisiä leffasta, hetki sitten kotiuduttiin :)

housut/H&M, bleiseri/Mango, pusero/Vero Moda, huivi/tuliainen ulkomailta, kengät/Dumond, hanskat/Sauso, laukku/vintage Jouni, kaulakoru/We Style, korvakorut/Studio Bilbao

Päälle pääsivät tietenkin uudet housut :D Fiilikseni näiden odotettujen housujen suhteen on tosin kaksijakoinen: istuvuus ei nimittäin ikävä kyllä ole täydellinen. Koko saisi melkeinpä olla puoli numeroa pienempi, mutta toisaalta nämä ovat puuvilla, joten toivon että kutistuvat ensimmäisessä pesussa hiukan... Lahje ei kylläkään saisi lyhentyä yhtään: en ole mikään kilometrisääri, mutta lahje on jo nykyisellään liian lyhyt nilkkureihin. No, sen verran hartaasti näitä on odotettu, että teen poikkeuksen ja jätän käyttöön. Jos talven mittaan tuntuu että värillinen housu jaksaa kiinnostaa tätä yhtä kautta pidempään, niin ehkä katselen josko THE pari sattuisi vielä haaviin. 

Aika ihana näissä oli silti mennä, muistelen käyttäneeni värillisiä housuja viimeksi joskus lukiossa :D

Kuva: forbes.com

Itse elokuva oli minusta hyvä: selkeästi parempi kuin Quantum of Solace, mutta ei ehkä yhtä hyvä kuin Casino Royale- joka tosin sai niin suuren nosteen myös, koska a) edelliset Bondit olivat niin surkeita ja b) Daniel Craig vaan on niin ihana ;) Taattua tyyliä ja räjähtävää toimintaa. Hiukan turhan pitkä (ei tosin yllätys, nykyään melkein kaikki elokuvat ovat mielestäni liian pitkiä...): varsinkin alun pitkä toimintapätkä olisi "juonen" kannalta voinut olla huomattavasti lyhyempi ja samalla koko elokuva olisi napakoitunut. Ihanan ällöttävä pahis, söötti uusi Q, aina yhtä upea Judy Dench... kyllä vain, minä tykkäsin. Mutta tosiaan, "juoni" korkeintaan noissa sitaateissa- mutta eihän kukaan sellaista Bondista haekaan. 

Bondin ystäville suosittelen, muiden tuskin kannattaa edelleenkään vaivautua ;)

P.S. Mainitsinko jo, että Daniel Craig on ihana :D Ja sitä paitsi muistuttaa olemukseltaan tosi vahvasti yhtä kaveriani: Casino Royalen jälkeen oli pakko heti salista ulos päästyäni soittaa että tiesitkö olevasi ihan Daniel Craigin (25 vuotta nuorempi...) kaksoisolento. Jopa siinä määrin, että leffaa katsoessa meni välillä kylmät väreet. Tai sitten ne johtui ihan vaan siitä Daniel Craigista...  

P.P.S. Muista siirtää kellot! Aina lähintä kesää kohti (joka siis tällä kertaa, surullista kyllä, on takanapäin...)

Ja, ellet jo käynyt, muista äänestää! Tärkeä päivä tämä sunnuntai ;)

Ravintoa ruumiille ja sielulle

Viikonlopun kuvasaldoa puhelimesta:)

Sain rakkaan serkkuni viikonloppuvieraaksi Tampereelta ja aika onkin kulunut rennoissa merkeissä sekä ruumista että sielua raviten ja kaupoissa kierrellen:)

Kävimme lauantaina aamupäivällä suloisessa Brooklyn Cafessa herkuttelemassa: piskuinen kahvila oli aivan täpösen täynnä ja tunnelma lämmin. En ole itse koskaan käynyt New Yorkissa, mutta kuvittelen Brooklynilaisen kahvilan juuri sellaiseksi kuin tämä Punavuoren helmi :) Tunnelman kruunasivat aitoamerikkalaiset työntekijät (omistajat?): latte oli erinomaista, bagel herkkua ja vaahtokarkkipäällysteinen muffini suli suussa. Kahvien jälkeen kiertelimme kaupungilla ja minäkin tein muutaman, jo kauan etsinnässä olleen, hankinnan. Sneak peek ostospusseista kuvassa ;) Tämän serkun kanssa jonkinlaiseksi perinteeksi on vähän varkain muodostunut lounas Pizza Hutissa- ja siellä söimme tietenkin myös tällä kertaa. Ai että oli hyvää :) Sielua ravitsimme pizzan jälkeen Kiasmassa, jonne menimme katsomaan erityisesti Osmo Rauhalan töitä (kuvassa yksi). Näyttely oli kyllä hieno, ja Rauhalan lisäksi näimme muutamia muitakin kivoja juttuja, mutta paljon odotettua suppeampi. Onneksi meillä oli kaksi yhden hinnalla- diili lippuun, muuten olisi saattanut jopa harmittaa. Tulipahan käytyä Kiasmassa, edellisestä kerrasta onkin vierähtänyt melkoisen monta vuotta.

Iltaa päätimme pitkän päivän jälkeen viettää rauhaisasti kotona elokuvan ja irttarikasan kera. Dark Shadowsin suhteen odotukset olivat turhan korkealla, koska yleensä Tim Burton ja Johnny Depp ovat olleet hyvä yhdistelmä. Leffa olikin saanut hiukan huonoja arvosteluja ja ikävä kyllä täytyy liittyä joukkoon: jotenkin elokuvan lajityyppi oli kokonaan hukassa. 

Tänään veimme uuden auton ajelulle Jumboon, jossa kiertelimme hiukan lisää kaupoissa (sorruin vain Caffissa, josta tarttui mukaan herkkusuklaata jälkkäriksi...) ja nautimme Jungle Juice- pirtelöt. Harmi että ulkoa ei tullut otettua kuvia, mutta vuodenaika näytti parhaat kasvonsa kun kävimme kävelyllä raikkaan kuulaassa syyssäässä: aurinko paistoi ja lehdet hehkuivat ruskan väreissä.

Ihana viikonloppu täynnä hyviä keskusteluja, hyvää ruokaa ja juomaa, hyviä löytöjä sekä paljon rentoa ja kiireetöntä oleskelua. Täydellinen viikonloppu, kiitos ihana kun tulit kylään <3 

Nyt on taas akut täynnä virtaa ja uusi viikko saa tulla :)

Date Night

Hei, terkkuja jälleen yhden ihanan viikonlopun ehtoopuolelta! Istun tässä sohvalla siemaillen kahvia, joka odotti minua valmiina kun rättiväsyneenä ja kaikkeni antaneena, mutta tyytyväisenä palasin spinni-tunnilta hetki sitten. Paljon muuta en tänään sitten olekaan saanut aikaiseksi, sillä eilen vietimme miehen kanssa pitkästä aikaa oikein perinteistä, pitkän kaavan treffi-iltaa kahdestaan.

Kävimme syömässä Farangissa, jonne olenkin hinkunut jo muutaman vuoden ajan, mutta jostain kumman syystä sitten lopulta kuitenkin aina päätynyt jonnekin muualle. Paikkaa on kehunut Michelin-oppaan lisäksi moni ystäväni, joten odotukset olivat korkealla. Odotin hyvän ruuan lisäksi rentoa menoa, enkä turhaan :) Pelkäsin, että jos paikassa kuitenkin joutuu "jäykistelemään", mutta onneksi näin ei ollut. Ravintolasalissa kävi kova puheensorina ja palvelu oli äärimmäisen ystävällistä, asiantuntevaa ja ripeää. 

Koska olimme Farangissa ensimmäistä kertaa, eikä Kaakkois-Aasian ruoka muutenkaan ole erityisen tuttua meille, päätimme valita yhden maistelumenuista: "Krung Thep". Menuun kuului kahdeksan toinen toistaan herkullisempaa ruokalajia. Kaikki maut olivat minulle uusia- ja herkullisia. Ruuissa oli käytetty paljon karamelisointia ja pähkinää, sekä korianteria. Korianteri jakaa mielipiteet: minun mielestäni se toi sopivasti raikkautta ruokiin, mutta miehen suosikki se ei ollut. Hänen mielipiteensä oli siis hiukan kaksijakoinen: toisaalta ruoka oli todella hyvää myös hänen mielestään, mutta joissain suullisissa korianteri maistui häneen makuunsa jo hiukan liikaakin. Ensikertalaisille oli myös mukavaa, että henkilökunta automaattisesti kertoi miten mikin ruoka oli tarkoitettu syötäväksi, eikä tarvinnut tuntea itseään tyhmäksi tai arvailla. Mmmmm.... ruuat olivat siis toinen toistaan parempia ja suosikkia oli vaikea valita, koska kaikki olivat hyviä. Miehen suosikki oli karamelisoitu possu, itse on ehkä pakko valita toinen jälkiruuista, "Balinese Sandstorm".  Taivaallista. 

Massut täpötäynnä kuljeskelimme hetken lämpimässä kesäillassa kaupungilla, ennen leffaan menoa. Alunperin ajatuksena oli ollut mennä käväisemään Rautatientorin Syystoberfestejä ihmettelemässä, mutta olimme molemmat niin täynnä, ettei tehnyt mieli edes istua saatikka syödä tai juoda yhtään mitään ;)

Leffa oli Expendables 2. Juontahan tuossa elokuvassa ei ole nimeksikään ja väkivalta esitetään kovin positiivisessa valossa, mutta olen nähnyt myös ykkösosan, joten tiesin mitä odottaa. Ja odotukset täyttyivät, sillä elokuvan itseironia toimii ja minusta se on hauskempi kuin moni komedia. Lisäksi elokuvan maailma on, vastakohtana oikealle elämälle, mukavan mustavalkoinen: hyvät ovat hyviä ja pahikset tunnistaa pahoiksi jo ulkonäöstä. Aivot narikkaan ja viihtymään, sellaiseen käyttöön suosittelen leffaa ehdottomasti :)

Kuvailin illan asua ennen kuin se oli päälläni, mutta perinteisesti tuli jälleen niin kiire, että asu päällä en enää ehtinytkään kuvaan. Hatunnosto teille kaikille pro- bloggareille, jotka paitsi ehditte ottamaan asukuvat ennen lähtöä, vielä parhaassa tapauksessa postaamaankin ne! Ei onnistu minulta sitten millään; olen patologinen (ja tuttavapiirissäni valitettavasti tunnettu...) myöhästelijä. Hirveän epäkohteliasta, tiedän. Olen vakuuttunut siitä, että tämä on jotenkin geneettistä, koska en onnistu pyristelemään tavasta irti, vaikka kuinka yritän ;)

Koska lähdimme viettämään rentoa iltaa, päälle päätyi yksinkertaista mustaa: Massimo Duttin silkkipaita ja H&M:lta vasta hankitut farkut.

Asusteiksi Kalevala-korun kultainen rannerengas ja korvikset (vihkisormukseni on samaa sarjaa), LV:n laukku ja perjantaina tekemäni hieno hankinta: Essien "A-list"- kynsilakka. 

Tuo lakka on syksyn uusi rakkaus. TÄYDELLINEN tumma viininpunainen (melkein verenpunainen) sävy. Ja muuten ensimmäinen koskaan omistamani punainen kynsilakka ;) Kaikkia muita värejä onkin tullut kokeiltua, mutta punaista olen jotenkin vierastanut. Tämä väri on kuitenkin aivan mahtava. Silkkaa rakkautta <3 

Tämä on kolmas Essien lakkani ja täytyy tässä kohtaa tunnustaa, että laatu on aivan yhtä hyvä kuin toisessa suosikissani OPI:ssa. Essien sävyvalikoima on tällä hetkellä omaan makuuni jopa ehkä hiukan parempi kuin OPIssa. Uuden värilakan lisäksi käytössä on myös ensi kertaa Sally Hansenin "Diamond Flash, Fast Dry Top Coat". Tästä pikakuivattavasta päällyslakasta ei tullut otettua kuvaa, mutta tuote on aivan huippu! Käytin aiemmin OPIn pikakuivattavaa suihketta. Se toimi muuten hyvin, mutta sen vuoksi lakkaan ilmestyi tuotteen kuivuttua lähes aina ilmakuplia, mikä harmitti. Nyt suihkeen loputtua päätin siksi kokeilla lakkamaista tuotetta. Minulle on aiemmin tehty manikyyri Essien tuotteilla, jolloin käytettiin Essien pikakuivattajaa. Minusta tämä Sally Hansen on parempi: lakka kuivuu nopeammin ja kovemmaksi. Aivan huipputuote! Ainoa miinus ohuehkosta siveltimestä. Ainakin Anttila, Prismat ja Stocka myyvät tätä lakkaa, tosin juuri tämä tuote on usein loppu ja itsekin metsästin monesta kaupastan, ennen kuin löysin. Kannattaa kyllä etsiä, sillä tämä on maineensa veroinen! 

Tässä vielä ruokailun päätteeksi ravintolan vessasta napattu kuva:)

Nyt syömään myöhäistä illallista, leppoisaa sunnuntai-illan jatkoa :)! 

P.S. Laitoin juuri loppukesän/syksyn ensimmäiset kynttilät palamaan, ulkona on pilkkopimeää ja vihmoo sade. On taas se aika vuodesta kun kotona erityisen kiva olla :)

Leffa-asu

toppi/H&M, hame/NafNaf, kengät/Michael Kors, laukku/LV, ranteessa/tuttu röykkiö Nomination ja Ideapaju, korvakorut/Våga

Käytiin tänään miehen kanssa leffassa pitkästä aikaa, Lumikki ja metsästäjä. Nojoo. Onneksi olin lukenut leffasta arvosteluja etukäteen enkä odottanut mitään kauhen ihmeellistä. Ihan ok: kauniit maisemat ja komeat äänet. Juoni oli todella onneton, eikä paljon antanut mahdollisuuksia näyttelijöille. Kuningattarella oli ajoittain aika makeita asuja ;) Ihan viihdyttävä parituntinen, mutta ei mikään huippuleffa. 

Spring Saturday under the Iron Sky

Eilen oli ihana kevätlauantai. Päivä alkoi myöhään, koska meillä molemmilla oli miehen kanssa rankka työviikko takana. Koiratkin antoivat meidän koisailla pitkään, onneksi. Kun sitten vihdoin olimme päässeet liikkeelle, piti päästä ulos ja ihanaan auringonpaisteeseen.

Sain vihdoin kaivettua pyöränkin naftaliinista.

Sitten valjastettiin koirat.

Ja eikun menoksi! Valjakkoharrastajan parasta aikaa on tietysti luminen talvi, mutta meillä ei (vielä) ole omaa "pulkkaa", joten talviajan reissut pitää aina suunnitella yhdessä muiden kanssa. Kickbikella sen sijaan voimme hurauttaa matkaan milloin tahansa omasta pihasta- ja eilen tehtiin kevään ensimmäinen lenkki. Voi vitsi että se on kivaa :)

Illalla lähdimme elokuviin: saatiin Hulluilta Päiviltä ostettujen leffalippujen kannustamina vihdoin aikaiseksi mennä katsomaan jo jonkin aikaa teattereissa pyörinyt Iron Sky.

En ollut ollenkaan kuvauksellisella päällä, joten asukuvia ei ikävä kyllä irronnut. Eipä tuossa asussakaan toisaalta ollut mitään kauhean ihmeellistä: farkut ja musta paita. Päälläni ollut Massimo Duttin silkkipaita on yksi lempipaidoistani: rento ja siisti samaan aikaan, eikä silkin tunnun voittanutta mukavuusasteikolla. Harmi ettei siitä tullut kunnollista kuvaa. Toisella kertaa sitten.

Käytiin ennen elokuvaa syömässä kreikkalaista ruokaa tarjoilevassa Santorini-ravintolassa. Ruoka oli hyvää, mutta valitettavasti meillä oli hiukan kiireinen aikataulu, joten ihan kaikessa rauhassa syöminen ei tällä kertaa onnistunut. Olimme ensimmäistä kertaa kyseisessä ravintolassa syömässä ja mukavalta paikalta vaikutti, joten pitänee palata joskus paremmalla ajalla uudelleen.

Entäs se Iron Sky sitten?

kuva: www.ironsky.net

Mä tykkäsin. Tiedän, että Iron Skyta on kovasti kritisoitu ja moni "tosifani" on ilmeisesti melko pettynyt. Minä en ole mikään "tosifani" missään suhteessa: lajityypin, ohjaajan, näyttelijöiden tai  minkään muunkaan suhteen. En ole ikinä esimerkiksi nähnyt samojen tekijöiden kulttimaineessa olevaa Star Wreck-elokuvaa. Ja kuitenkin (juuri siksi tai siitä huolimatta) viihdyin ja elokuva vastasi odotuksiani siitä, mitä se parhaimmillaan voi olla: viihdyttävä scifikomedia/-parodia. Kunnon naurutkin irtosi moneen otteeseen.

Näyttelijät olivat hyviä ja musiikit erinomaisia. Tehosteista en ymmärrä juurikaan mitään, mutta minun silmääni toimivat nekin. 

Kuvat: www.finnkino.fi

Juoni ei ollut nerokas, mutta ei kai sitä kukaan tällaiselta elokuvalta odotakaan? Idea kuuhun paenneista natseista sen sijaan on tietysti aivan pähkähullu ja juuri siksi niin hyvä lähtökohta tällaiselle elokuvalle. Juttu oltiin mielestäni viety tarpeeksi, mutta ei liian, pitkälle. Osansa nauruista saivat niin Yhdysvallat, Pohjois-Korea kuin Suomikin. Minusta Iron Sky päihittää omassa genressään helposti monet Hollywood- kilpailijansa. Kevyen viihteen etsijöille suosittelen siis lämpimästi :)

Leppoisaa sunnuntaita!

Lauantaisia tunnelmia ja Nälkäpeli

Viikko vierähti niin nopeasti, että tuntuu kuin vasta äsken olisin kirjoittanut viime lauantaista kertovaa postausta. Tälläkin kertaa takana on aivan ihana, mutta väsyttävä lauantai- tosin tyystin eri tavalla kuin viimeksi.  Päivä alkoi aamulla varhain ja kului ravaten kangas- ja nappikaupoissa sekä hääpuku-, askartelutarvike- ja kultasepänliikkeissä. Pienoinen tuli kyti hännän alla koko päivän, mutta kaikki tarvittavat asiat saatiin hoidettua ja morsiamen puvusta tulee mielettömän kaunis! (Tuo hääpukuliikkeissä kiertely pitäisi kyllä kieltää naimisissa olevilta: löysin taas yhden ihanan puvun, jota en koskaa pääse käyttämään...olen yrittänyt esittää miehelle vihkivalojen uudistamista ja uusia hääjuhlallisuuksia ihan vain että saisin taas pukeutua uuteen valkoiseen mekkoon, mutta mies ei ole asialle lämmennyt. Kumma juttu.) 

Pienen kotona suoritetun pyörähdyksen jälkeen suuntasin tapaamaan toista ystävääni, jonka kanssa olimme sopineet ex tempore-leffaillasta .

Päivällä olin jälleen liikkeellä varsin pastellisissa tunnelmissa, mutta sitä asua en enää kehdannut kuvata tänne ;) Illaksi vaihdoin sentään vaihteeksi jotain muuta: paita/Filippa K, hame/Naf Naf, vyö/Stockmaan, kaulakoru/Accessorize, korvakorut/Studio Balabin. (Ehdin ottaa kuvat vasta kotiin palattuani, mikä selittää ryppyyn istutun hameen: silitin sen kyllä ennen lähtöä...)

Ennen elokuvan alkua istuskelimme hetken aikaa Amarillossa ja napostelimme nachoja. Suomesta löytyy harmittavan vähän paikkoja tällaiseen pikkunälkäsyömiseen; Amarillo toimii näissä tilanteissa ihan hyvin. Ja pakko mainita: ensimmäistä kertaa ikinä saimme Amarillossa ripeää palvelua sekä ruuan että laskun suhteen!

Tunnustan, että käytän hyväkseni kaikki mahdolliset syyt syödä jälkiruokaa. Niin kuin vaikka eilen sorbettia nachojen jälkeen. Nams.

Leffa oli juuri teattereihin ilmestynyt "Hunger games" eli "Nälkäpeli". En ole lukenut niitä kirjoja, joihin elokuva perustuu: itse asiassa on tunnustettava että tässä tapauksessa en ollut kuullutkaan ko. kirjoista, ennen kuin luin elokuvasta. Olen jotenkin todella viehättynyt erilaisista dystopioista ja sen vuoksi tämäkin leffa houkutteli. 

Kuvat elokuvasta: www.finnkino.fi

Tykkäsin elokuvasta. Kirjasta varmaan selviäisi paljon taustoja elokuvan tapahtumille: niiden selitys jäi  nyt hiukan puutteelliseksi. Toisaalta elokuvassa selkeästi pedattiin jatko-osia varten, joissa varmaan paneudutaan taustoihinkin syvemmin. Perusjuonena Nälkäpelissä on yhteiskunta, jossa diktatuuria vastaan kapinoineita alueita rangaistaan valitsemalla vuosittain jokaiselta alueelta yksi 12-18- vuotias tyttö ja yksi poika edustamaan aluettaan Battle Royal- henkisessä Nälkäpelissä, jossa pelaajat taistelevat sekä luonnonvoimia että toisiaan vastaan; vain yksi voi selvitä voittajana (eli hengissä). 

Elokuva on väkivaltainen (neljä henkilöä poistui elokuvista kesken, uskoakseni pitkälti tästä syystä), mutta osasin odottaa sitä. Väkivallalla olisi halutessaan voinut mässäillä paljon enemmänkin, joten minusta toteutus oli siinä suhteessa onnistunut. Dystopioita käytetään nimenomaan keinoina kritisoida nyky-yhteiskunnan ongelmia siirtämällä ne kuviteltuun tulevaisuuteen. Kritiikin kohteet oli tässäkin elokuvassa melko tuttuja: ihmisten eriarvoisuus, valtaapitävien ahneus ja resurssien hupeneminen, yhteiskunnan viihteellistyminen ja yleinen älyllinen laiskuus sekä kykenemättömyys kriittiseen ajatteluun unohtamatta tietenkään yhteispelin merkitystä - ja tätä listaa voisi vielä jatkaa. Kritiikki onnistuttiin mielestäni kuitenkin tuomaan esiin ilman ihan niin pahaa alleviivausta kuin monessa muussa elokuvassa ja elokuva onnistui tutuista teemoistaan huolimatta herättämään ainakin itsessäni jälleen monenlaisia ajatuksia- mikä on aina hyvä juttu. Paketti oli kaikenkaikkiaan hyvin viihdyttävä ja oli juuri sitä, mitä arvelinkin sen parhaimmillaan voivan olla. Minusta elokuva on ehdottomasti katsomisen arvoinen, mutta varauksella tuon väkivallan suhteen. (Elokuvan ikäraja on 12, mitä pidän ehkä jopa hiukan alhaisena.)

Leppoisaa sunnuntaita!

P.S. Muistithan siirtää kellot kesäaikaan viime yönä..?

Päivän asu

Tässä eilisen illan leffa-asua.

Paita: Boomerang, Farkut: Levi's curve id, Vyö: Stockmann, Laukku: Jouni/vintage, Kengät: Vagabond.

Tykkään kauluspaidoista muiden päällä, mutta usein en itse tunne oloani niissä kovin kotoisaksi. Tämä Boomerangin puuvillainen paita on ihana poikkeus. Laukku on äitini kätköistä kaivettu. Käytän sitä useimmiten kuvan tavalla clutchina (hihnan saisi myös kokonaan pois, jos vain huomaisi ottaa...), vaikka siinä on myös yliolan- vaihtoehto. 

Meripihkakorut Riikasta, Takki: Desigual.

Leffa (The Girl with the Dragon Tattoo/Miehet jotka vihaavat naisia) oli hyvä, meidän molempien mielestä parempi kuin elokuvan ruotsalainen versio. Mieheni ei ole lukenut kirjaa, minä olen, mutta molemmat olemme nähneet nuo ruotsalaisversiot leffasta ensin. Tämä jenkkileffa erosi ruotsalaista edeltäjäänsä enemmän Larssonin kirjasta, mutta elokuva toimi ehkä juuri siitä syystä paremmin: kirjaan nähden oli karsittu melko rankalla kädellä asioita pois ja tosiaan muutettu moniakin kohtia, mutta se oli mielestäni elokuvallisesti onnistunut ratkaisu ja varmaan selkeytti tapahtumia myös kirjaa lukemattomille katsojille. Kirjassahan on tavallaan kaksi rinnakkaista tarinaa, joista tässä Hollywood-versiossa oli selkeästi keskitytty toiseen. Toisessa ja kolmannessa kirjassa tuo toinen tarina nousee keskiöön. Olin aikoinaan erityisen pettynyt toisesta ja kolmannesta kirjasta tehtyihin ruotsalaiselokuviin; toivottavasti näistä nyt tehdään myös Hollywood-versiot, jotka ovat yhtä hyvät kuin tämä ensimmäinen osa.

Nyt jatkan vaalivalvojaisia täällä kotona :)

The Girl With the Dragon Tattoo

Tänä iltana mennään pitkästä aikaa leffaan. Olen lukenut kaikki nuo Stieg Larssonin kirjat ja ne olivat minusta aivan loistavia. Arvelin niiden kääntyvän melko helposti elokuvaksi, joten odotin ensin tehdyiltä ruotsalaisilta filmatisoinneilta aika paljon. Eka leffa oli ihan ok, mutta toisesta en tykännyt juuri lainkaan. Enkä edes muista mahdoinko koskaan katsoa sitä kolmatta, koska olin niin pettynyt kakkoseen. Olin jo melkein päättänyt, etten mene katsomaan uutta jenkkiversiota. Sitten kuulin paristakin paikasta, että se on parempi kuin ruotsalaiset. Siispä, tänä iltana menemme kokeilemaan.

Kuva: imdb.com

Eniten epäilyttää, miten Rooney Mara pystyy korvaamaan loistavan Noomi Rapacen; vaikka en muuten ollut ruotsalaisversioihin erityisen ihastunut, mielestäni Noomi Rapace oli aivan upea. Vastasi täydellisesti päässäni muodostunutta mielikuvaa Lisbeth Salanderista. Toivottavasti ainakin Daniel Craig on yhtä herkku kuin aina ennenkin...

The September Issue

Tänä iltana paikkaan viimeinkin muotisivistyksessäni ammottavan aukon katsomalla "Syyskuun numero"- dokkarin. Siinä seurataan USA:n Voguen syyskuun 2007 numeron valmistumista- ja tietysti tutustutaan paremmin sen legendaariseen päätoimittajaan Anna Wintouriin. 

Kuva: thecia.com.au

Dokumentti tuli eilen FST5:ltä ja sen voi vielä viiden päivän ajan katsoa myös Yle-areenassa: areena.yle.fi