keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Happy 2015!

Tänä vuonna vuodenvaihde pääsi jotenkin yllättämään: vaikka tiesinkin sen olevan tulossa, hiippaili se kuitenkin äkkiä nurkan takaa ja hyppäsi kimppuun. Osaltaan kyse on myös siitä, että niin ihanan sosiaalinen ja ystävientäyteinen joulu kuin meillä olikin, vei se myös voimia. Vauvalla on nyt meneillään selkeästi jonkinlainen siirtymävaihe, jossa ollaan entistä enemmän hereillä, mutta unirytmi hakee muotoaan ja alusta saakka aika hyvin nukkunut vauva on viime päivät nukkunut hyvin pätkittäisesti sekä päivällä että yöllä. Myös koliikki, jolta jo luulin että säästyttiin, on löytänyt tiensä meille. Niinpä ollaan miehen kanssa molemmat tällä hetkellä aika väsyneitä. Tänään saatiin apuja äidiltäni, joka tuli katsomaan vauvaa muutamaksi tunniksi: minä sain nukkua, mies pääsi kauppaan ja lopulta vielä me yhdessä lenkille (oltiin muuten ensimmäistä kertaa kaksin yhtään missään sitten lapsen syntymän). Kyllä tuli tarpeeseen!

20141222-IMG_7971
Uuden vuoden alkuun ohjelmassa on siis ainakin toivottavasti lähinnä lepoa. Paitsi ristiäiset sentään ovat tulossa, mutta niidenkin suhteen mennään helpoimman kautta: kutsuttuna on vain molempien perheet sekä kummit ja työläin osa tarjottavista ostetaan valmiina. Olen silti suunnitellut juhlia innoissani: pohtinut tarjottavia (kakusta on tulossa supersuloinen!) ja ohjelmaa (vähän elävääkin musiikkia), jonka lisäksi olemme (uskoaksemme ainakin) vihdoin saaneet päätettyä tytölle nimen. Neidin ristiäislook on valittu ja itseni kanssa olen tehnyt sopimuksen olla stressaamatta omista vaatteistani. Oikeastaan odotan juhlia innolla: uskoisin, että tilaisuudesta tulee varsin mukava. Vielä hiukan fiilistelen koristeita ja muuta, mutta sitähän teen aina mielelläni :) 

Näin uuden vuoden kynnyksellä tulee tietysti pohdittua vanhaa vuotta ja odotuksia uudelle vuodelle. Tämä vuosi on sisältänyt sekä karvaita pettymyksiä ja raastavaa surua, että täyttyneitä haaveita ja toiveita sekä kaikkein suurinta kuviteltavissa olevaa iloa. Tänä vuonna muuttui koko meidän perheen loppuelämä pienen prinsessamme syntymän myötä.

Mitään lupauksia en koskaan seuraavan vuoden varalle tee. Suunnitelmia, tavoitteita ja haaveita kyllä. Ensi vuoteen suuntaankin iloisen uteliaana ja toiveikkaana: helppoa uudestakaan vuodesta ei tule ja tiedossa on jo nyt muutama haastava ja pelottavakin asia. Mutta uskon kuitenkin, että niistä selvitään ja luvassa on enemmän kaikkea hyvää, iloista ja onnellista.

Hyvää uutta vuotta 2015 kaikille sinne ruudun toiselle puolelle !!! 

lauantai 27. joulukuuta 2014

Joulutunnelmia

Joulunpyhät ovat meillä menneet hyvin perinteisesti: sukulaisten ja ystävien kanssa aikaa viettäen sekä syöden ruokaa ja herkkuja niin että napa paukkuu.  Monelle joulu loppuu tähän, mutta tässä taloudessa joulua fiilistellään uuteen vuoteen saakka <3

20141224-IMG_7979
20141224-IMG_8034
20141224-IMG_7997

Tämän joulun koristelut toteutin pienellä modernilla twistillä. Väreinä punainen ja valkoinen (yhdistelmän raikkaus miellytti silmääni erityisesti tänä vuonna) sekä ripaus hopeaa kattauksessa. Tänä vuonna innostuin siis hiukan tavanomaisempaa modernimmasta ja tyylikkäämmästä koristelusta: useimmiten meiltä on jouluna löytynyt paljon enemmän tonttuja ja muuten perinteisempää joulutunnelmaa. Ensimmäistä kertaa suhtauduin joulukoristeluihin enemmän sisutustekona kuin vain perinteisten koristeiden esillelaittamisena ja olen hyvin tyytyväinen lopputulokseen :)

20141224-IMG_7987
20141224-IMG_8004
Muutama perinteinen koriste pitää silti aina löytyä jostain. Näistä yksi on tämä, lapsuudesta saakka kaikissa joulukuusissani roikkunut juna. Kuusi itsessään löytyi tänä vuonna omasta pihasta :)

20141224-IMG_8037
20141224-IMG_8016
Pieni tonttutyttö unilla <3

20141224-IMG_7989
20141224-IMG_8010
20141224-IMG_8002
Jouluruuat noudattelivat perinteistä linjaa: kinkku, graavia lohta, lihapullia sekä laatikoita. Rosollin sijasta syötiin punajuuri-fetasalaattia sekä pastasalaattia. Jälkiruokana puolukkajäädyke, erilaisia pipareita, joulutorttuja sekä karkkeja: marmeladia ja erilaisia suklaakonvehteja. Ja juustoja... mmmmmmm. Jouluruokien valmistamisesta ja joulupöydän esille laittamisesta menee pääkiitos äidilleni ja anopilleni: minä huolehdin pikkutontun ruokkimisesta ja äiti & anoppi muusta porukasta <3

20141224-IMG_8024
20141224-IMG_8051
Miten teidän joulunne sujui:)?

tiistai 23. joulukuuta 2014

Vilinää, vilskettä, helinää, helskettä...

Piti ehtimäni kuvailemaan vielä vaikka minkämoinen tunnelmapaketti tänne blogiin joulun iloksi, mutta ottaen huomioon jouluaattoon jäljellä olevat tunnit vuorokaudessa on tunnustettava että enpäs nyt enää ennen joulua ehdikään. Yritän kuvailla sitten senkin edestä kunhan tohina huomenna laantuu  ja rauhoitumme aaton viettoon :)

Meitä on tulossa kokoon iloinen joukko: sekä miehen että minun perhe, joten meitä on 8-10 aikuista kellonajasta riippuen, 1 vauva ja 3 koiraa (jotka eivät ihan valtavan hyvin tule toimeen keskenään).  Samalla kokoonpanolla vietettiin joulua myös viime vuonna oikein onnistuneesti, joten luotamme siihen että kaikki sujuu nytkin :) Joulussa tärkeintä on omasta mielestäni yhdessä olo, kerrankin kellään ei ole kiire minnekään. Heti kannoilla tärkeysjärjestyksessä toki hyvin syöminen ja kyllä myönnän pitäväni myös lahjoista: sekä antajana että saajana. Tämän vuoden joulun ihmekin saatiin kotiin hyvissä ajoin ja tuntuu erityisen ihanalta viettää ensimmäistä joulua nyytin kanssa <3

20141222-IMG_7975
Joulupäivänä kokoonnumme perinteisesti äitini puoleisen suvun kera mummolaan. Tänä vuonna yhteiseen iloon sekoittuu myös aimo annos kaipausta, sillä vaikka paikka säilyy, ovat vuoden sisällä pois nukkuneet mummo ja vaari nyt siis poissa joukosta. Onneksi mummolan loma-asunnokseen hankkinut tätini kuitenkin halusi säilyttää perinteen, sillä lapsuudesta saakka joulupäivän kokoontuminen serkkuineen, täteineen ja enoineen on ollut vähintään yhtä tärkeä kuin jouluaatto lahjoineen. 

Nyt kiiruhdan vielä puuhailemaan viimeisiä valmisteluja huomiseksi ja rakkaita ystäviä poikkeaa vielä illan aikana kahvillekin matkallaan oman joulunsa viettoon. 

Ihanaa, iloista, rentoa ja rauhallista joulua kaikille teille <3!!!

Palailen joulutauolta sitten kun siltä tuntuu ja syömiseltä ja sukuloimiselta ehdin :)

p.s. Tervetuloa kaikki uudet tuttavuudet! Blogissa on käynyt kova kuhina ihanan Monan postauksen jälkeen. Kiva kun olette tulleet käymään, toivottavasti nähdään joulun jälkeen uudestaan :)

perjantai 19. joulukuuta 2014

Harmaata päällä ja hiusjuttuja

Tämmöisessä hyvin harmaassa kokonaisuudessa olin kun viime lauantaina päädyimme puolivahingossa kiertämään koko päivän eri sukulaisia moikkaamassa. Voi sitä ihastelun määrää mitä meidän prinsessa sai osakseen <3

Paita muuten on kyllä tummansininen mitä ei kuvasta näe; nämä muuttuivat taas aikamoiseksi pikselimössöksi bloggeriin ladatessa. Olen yrittänyt muuttaa ladattavien kuvien asetuksia jonkun ohjeen mukaan (poistin bloggerin automaattisen kuvanlaadun "korjauksen"), mutta ei auttanut sekään. Onko tähän jollain lisää vinkkejä..? Muuta kuin kärsivällisyys, sillä kohtahan valo alkaa taas lisääntymään. Tai parempi aikataulutus: ehdin edelleenkin kuvaan aina vasta illalla kaikkien menojen jälkeen...

20141213-IMG_7939
neule/Marc'oPolo, T-paita/Boob, farkut/Gina Tricot, kengät/Tamaris, kaulakoru/2nd hand, korvikset/Asos

20141213-IMG_7945
20141213-IMG_7956
kaulahuivi/Pierre Robert

Hiuksia muuten lähtee aika tavalla, mutta sitä se imetys kai monelle teettää. Ihan lyhyeksi en sentään vielä joudu pätkäisemään (ja toivon todella että sitä aikaa ei tulekaan!), mutta vähän saksia tämä reuhka kyllä kaipaisi -hiusten lähtöä tai ei. Nyt mietinnässä on myös raita-asia: pidin kaikesta värjäyksestä taukoa raskauden ajan. Olen viihtynyt omassa värissäni jopa yllättävän hyvin, mutta nyt pohdin että olisiko muutaman vaalean raidan tuoma raikastus sittenkin paikaoillaan..? Raidoitettu tukka on myös helpommin hallittava ja ilmavampi, oma tuntuu rasvoittuvan nopeammin ja makaavan päätä pitkin ellei sitä käsittele jollain tavalla. Koko päätä en edelleenkään suunnittele värjääväni, mutta tämä oli aiempi lookini ja pohdin josko palaisin vähän samaan suuntaan. 

Tai sitten jotain aivan muuta. Olisiko teillä ideoita? Millainen tukka minulle sopisi?

Ja jouluhan on jo ihan oven takana: mukavaa joulunalusviikonloppua kaikille :)! Eikä stressata liikaa, eihän..? Täällä kätevän emännän joulunodotuspuuhia ;D

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Top 10 vauva-arjen pelastajat, osa 2/2

Tänään vuorossa meidän vauva-arjen pelastajien top 5

5. Harsot

Harsojen merkityksestä minulle vinkattiin kyllä etukäteen "lapsellisten" ystävieni toimesta, mutta olin ehkä silti yllättynyt siitä paljonko niitä tarvitaan. Sekä siis paljonko merkityksessä montako (vaikka minulle tätäkin yritettiin kyllä kertoa..) että miten usein. Meillä näitä käytetään vasta pääasiassa parissa tarkoituksessa (puklurätteinä ja vaipanvaihtoalustan suojana/pepun kuivaamiseen pesun jälkeen, ohut harso on hyvä etenkin juuri edellisessä postauksessa mainittujen taipeiden kuivaamiseen), mutta kuulemma käyttötapoja keksii ajan myötä ehkä miljoona lisää ;)

Laitan jakoon myös yhden ystävältä saamani vinkin harsojen suhteen (ehkä tämä on muille ihan selvää pässinlihaa, mutta itse en olisi ainakaan heti hoksannut): kuviolliset/värikkäät harsot pukluille, valkoiset pepulle. Tai toisin päin, mutta valkoiset saa heittää vaikka 90 asteeseen pesuun ja likakin näkyy hyvin, joten siksi minusta näin päin on fiksumpi. Helppo muistaa eikä vahingossa mene sekaisin.

20141212-IMG_7919
4. Bodyt, joissa käännettävät hihat

Meidän neiti on kova raapimaan naamaansa, mutta etenkään nyt kun kädet alkavat käydä entistä hurjempaa tahtia, ei irtonaiset tumput pysy enää millään menossa mukana. Näitä tällaisia bodyjakin kyllä kehuttiin meille jo etukäteen ja hankinkin niitä jonkun verran, mutta nyt jos tekisin ostoksia, pyrkisin ehdottomasti siihen että jopa suurimmassa osassa bodyista nämä löytyisi. Myös kietaisumallista plussaa pukemisen helppouden vuoksi (vaikka toki nuo pään yli vedettävätkin ihan toimivat, kunhan kaulassa on nepparit antamassa lisätilaa).

20141212-IMG_7916
3. Imetystyyny

Tämä jakoi etukäteen kuulostelemieni kesken tunteita: toisille täysin turha ja toisille ehdoton. Itse kuulun jälkimmäisiin. Onneksi hankin tyynyn jo etukäteen: luotin siihen että imetys onnistuu ja arvelin, että romuhartiani tarvitsevat kaiken avun mitä saatavilla on. Ja olen ollut oikeassa: tämä on ihan hirmu kätevä ja meillä juuri tämä pyöreäksi muotoon ommeltu malli on ollut hyvä. Vauva lepää lähellä, mutta hartiat saavat olla rentoina ja kädetkin jäävät vapaaksi. Muuten tyynyn avulla muistan myös kummasta rinnasta vauva on viimeksi syönyt: meillä vauva lepää aina tyynyn paksummalla reunalla ja riippuen siitä kumman puolen päällä on puklurätti, muista kummin päin hän viimeksi oli. (Etukäteen kuulin erilaisia vinkkejä tähän ja mietin miten sen muka voi unohtaa. Kyllä voi, ihan helposti kun imetystä on riittävän usein ja itse riittävän väsynyt;)).

Meillä muuten myös mies käyttää tätä tyynyä toisinaan: välillä on kiva antaa vauvan nukkua sylissä ja rinnalle nukahtanut vauva voidaan siirtää vuorostaan tyynyn päälle miehen syliin, jos minun pitää päästä tekemään jotain muuta. Nytkin vauva nukkuu sylissä tyynyn päällä, mutta pystyn samalla näpyttelemään konetta. Kätevää :)

20141212-IMG_7914
2. Kuivausrumpu (+ hyvä pesukone)

Viimeksi mainitsinkin imetysvaatteiden pesemisestä. No, samahan koskee vauvan vaatteita, vuodevaatteita, harsoja jne. Joten pesukone laulaa käytännössä joka päivä (ja meillä on vasta 1 vauvaikäinen lapsi!), joten vaikka meillä on tilavahko kylpyhuone, olisi ilman kuivausrumpua koko talo täynnä kuivuvia vaatteita jatkuvasti. Kuivausrummun hyödystä eläinperheille olen jo maininnut parikin kertaa, mutta kertauksena: kuivausrumpu poistaa karvat tekstiileistä. Tähän ei pelkkä pesukone kykene. Kaikki eläinten omistajat varmasti ymmärtävät miten iso asia tämä on...

Hyvä pesukone on tietysti tärkeä kun pestään paljon. Meidän koneessa on myös höyrypesuohjelma, jonka ainakin pitäisi poistaa lika tavallistakin tehokkaammin. En ole pyykin bakteeripitoisuuksia vertaillut missään, mutta pesen kyllä vauvan kakkapyykit aina tällä ohjelmalla ja ainakin valkoinen on hohtavan valkoista taas pesun jälkeen. 

Vielä kerran toistan itseäni: uusien laitteiden myötä pyykkihuollosta tuli oikeastaan varsinaisen kotityön sijasta kivaa hommaa. Näihin todella kannattaa panostaa!

1. Stokke Tripp Trapp -tuoli + Newborn Set

Päätin jo etukäteen, että syöttötuoliksi hankitaan meille Stokken Tripp Trapp sen monikäyttöisyyden (kasvaa lapsen mukana) ja aikaa kestävän muotoilun vuoksi. Alusta lähtien ajattelin myös lähteä hankkimaan tuolia käytettynä, sillä mallia on hyvin saatavilla edulliseen hintaan. Tuolin kanssa ei pitänyt olla kiire. Emme myöskään olleet ajatelleet hankkia sitteriä, sillä lattialle laskettava sitteri ei tule kysymykseenkään koirien takia. Tripp Trappiin kiinnitettävän sitterin käyttöikä taas tuntui lyhyeltä sen hintaan nähden. Ajattelin myös sitä fysioterapeutin vetämää perhevalmennuskertaa ja lattialla olon hyötyjä vauva kehityksen kannalta. (Ja siis toki vauvaa nytkin pyritään pitämään lattialla mahdollisuuksien mukaan. Koirien vuoksi vain lattialla olevaa vauvaa on vahdittava koko ajan aivan vieressä. Ehkä leikkikehä onkin bubbling under -tuote tälle listalle, vaikka vielä sellaista ei ole käytetty ;))

No, sitten iski todellisuus ja miehen isyysvapaa läheni loppuaan. Tajusin etten saa miehen ollessa töissä tehtyä yhtään mitään ilman sitteriä, sillä vauvan uni on kateissa aina juuri silloin kun oma nälkä on kovimmillaan. Ja muutenkin: on ihan kiva pystyä tekemään jotain myös muuten kun vauva nukkuessa. Löysin onneksi vain parin päivän kyttäilyllä tori.fi:stä (ei maksettu mainos ;)) tosi edullisen ja hyväkuntoisen Tripp Trappin aika läheltä. Päädyin pähkäilyjen jälkeen tuohon luonnonväriseen tuoliin: arvelin että siinä kolhut eivät näy yhtä hyvin kuin valkoisessa, jota ensin ajattelin. Ja tämä tuoli tosiaan on ainakin aivan superhyvässä kunnossa, naarmuja ei useamman vuoden käytöstä huolimatta juuri näy, jonka lisäksi väri on harmaantunut kauniisti. 

Newborn Set hankittiin uutena (näiden hinnat ovat käytettynäkin sen verran kovia, että tuntui että samalla sitten hankkii uuden): sen vauva sai lopulta mummoltaan etukäteisjoululahjaksi. Olisin kuitenkin ehdottomasti joka tapauksessa hankkinut tällaisen muussa tapauksessa itse, maksoi mitä maksoi. Käytössä tämä on ollut vasta noin viikon verran, mutta olen jo vakuuttunut että tämä on parantanut arjen laatua 200%. Ihan huippujuttu <3 

20141212-IMG_7905

Nyt kun koko top 10 on esitelty: löytyykö samoja suosikkeja? Onko joku mun listan juttu sellainen, mikä teistä on tuntunut turhalta?

maanantai 15. joulukuuta 2014

Top 10 vauva-arjen pelastajat, osa 1/2

Meillä oli touhukas viikonloppu: koko lauantai meni sukulaisissa kyläillen ja sunnuntaina tein joulua. Puuhasin koko päivän siivoten ja lisäillen vähän koristeita. Se viimeinen silaus kuitenkin vielä puuttuu, enkä vielä ole päättänyt miten se tehdään -mikä meidän joulun "tyyli" on tänä vuonna (olen sisustusblogeista oppinut että sellainen pitää olla ;D). Koska muuten on valmista, on kuitenkin kiva istua höyryävä glögimuki kädessä pohdiskelemaan, että mitä koristeita vielä puuttuu.  Tänään  oli miehellä vapaapäivä, joka vietettiin jouluostoksia tehden. Seuraavaksi siis tiedossa paketointia, mutta sekin on minulle hyvin mieluinen homma. Joulustressistä ei siis ainakaan vielä ole tässä taloudessa tietoakaan, joulutunnelma sen sijaan alkaa pikkuhiljaa löytyä <3 Koska lopullinen kodin jouluilme tai paketit ei vielä ihan ole valmiita kuvattaviksi, mennään  joulujutuista vielä hetkeksi vauvajuttuihin.

Tässä on nyt siis hiukan reilu kuukausi harjoiteltu vanhempana ja perheenä olemista, sekä vauva-arkea. Tässä vaiheessa on jo muutamia juttuja, jotka ovat osoittautuneet jos ei nyt korvaamattomiksi, niin ainakin suuresti vauva-arkeamme helpottaviksi asioiksi. Tässä ekassa postauksessa ovat listan sijat 10-6 ja seuraavassa postauksessa sitten top 5 -jännitystä ja rummun pärinää ;)...

20141130-IMG_7802
10. Vertaistuki, kaikki apuaan tarjoavat perheenjäsenet ja ystävät sekä tietysti puoliso.

Minulta ja meiltä löytyy onneksi kaikkea tätä, mutta ellei näitä luonnostaan löydy, toivoisin jokaisen löytävän ainakin vertaistukea jostain. Vanhempi- lapsi -kerhosta, nettiryhmästä, mistä tahansa. Me olemme saaneet kullanarvoisia vinkkejä (kaveripiirin viimeisenä lapsen saajana on omat etunsa;)) lapsen hoitoon liittyen sekä käytännön apua siivoukseen, ruokaan, hankintoihin jne liittyen. Itselleni myös puolison tuki tuntuu korvaamattomalta, enkä millään tajua miten pystyisin tähän yksin. Tietysti pystyisin jos olisi pakko, mutta onneksi ei ole. Kaikille yksinhuoltajille siis entistäkin suurempi kunnioitukseni: aikamoisia supervanhempia olette.

Tämä nyt on tämmöinen klisee ja päätyi siksi listan viimeiseksi, mutta on kyllä oikeasti vähintään yhtä tärkeää kuin kaikki muukin.

Kiitos siis kaikki läheiset myös tätä kautta, että olette olemassa <3!

20141130-IMG_7827
9. Hyvät imetysvaatteet.

Ja hyvillä tarkoitan tässä ennenkaikkea pesunkestävää.

Osasin odottaa että imetysvaatteet (=ennenkaikkea tietysti paidat) ovat tärkeitä, mutta ajattelin asiaa etukäteen lähinnä mukavuuden kautta. En todellakaan osannut kuvitella sitä uskomatonta pesujen määrää, mitä vaatteiden pitää kestää. Sekä liivejä että paitoja pitää vaihtaa pahimmillaan monta kertaa päivässä (maitoa/puklua/kaikenlaista muuta...), enkä ainakaan itse ole raaskinut hankkia kymmenittäin imetysvaatteita. Joten pestävää riittää.

Ystävien (ja vähän lukemieni blogienkin) suosituksesta olen hankkinut pääasiassa Boobin imetyspaitoja ja toistaiseksi olen ollut niihin tyytyväinen: minulle vakuutettiin että ne kestävät pesuja venymättä, nukkaantumatta ja saumat suorina ja ainakin toistaiseksi näyttää hyvältä. Minusta tuntuu että paitoja on tässä kuukauden kuluessa pesty yhtä usein kuin yleensä vuodessa... Boobin paidat ovat hankintahinnaltaan melko arvokkaita (ollakseen aika perusmallisia puuvillapaitoja), mutta laatu on mukavan napakkaa ja tuntuisi tosiaan kestävän pesua. Lisäksi "luukkusysteemi" paidoissa on helppo ja melko suojaisa nopeaan imetykseen missä vain. Oli merkki mikä hyvänsä, niin vinkkini siis on kiinnittää valinnassa aivan erityistä huomiota materiaalin laatuun ja pesunkestävyyteen.

Myös parhaat imetysliivini ovat Boobilta, vaikka muutama muukin merkki on testauksessa. Pesunkesto, helppokäyttöisyys ja näin pienirintaiselle ainakin riittävä tuki samassa paketissa.

20141109-IMG_7578 8. Talkki.

Talkkia ei mitenkään erityisesti suositeltu missään valmennuksessa tai sairaalassa: jopa siis jäin sellaiseen käsitykseen, että sen käyttöä jostain syystä ei nykyään pidetä erityisen hyvänä. Meillä on  kuitenkin toiminut loistavasti. Vauvan nivustaipeet olivat sairaalassa hiukan hautuneet ja ne saatiin kuntoon huolellisen kuivauksen lisäksi talkilla (ei muuten etukäteen voi uskoa miten paljon vauvassa on erilaisia piiloja, joihin kosteus ja lika voi jäädä!). Sairaalassa kevyesti rikkoutuneelle iholle suositeltiin Bepanthenia, mutta meillä ainakin Bepanthen vain pahensi ongelmaa (melkein mahdoton saada riittävän ohutta kerrosta levitettyä). Talkki hoiti ongelma-alueen nopeasti ja helposti. Sen jälkeen talkkia on satunnaisesti käytetty myös kainaloihin ja kaulaan. Toimii.

7. Hyvä vaipanvaihtopiste

Sellainen, joka on mahdollisimman lähellä vesipistettä (ideaalitilanteessa samassa tilassa, mutta meillä se ei esimerkiksi ole millään mahdollista). Jossa ergonomia on kohdillaan ja jossa on riittävästi tilaa kaikenlaisille tarvikkeille. Jälleen ideaalitilanteessa näkisin myös kaiken vaatesäilytyksen samassa tilassa, mutta meillä sekään ei onnistu. Olemme ratkaisseet ongelman alakuvassa näkyvällä tavalla: seinällä roikkuva säilytyspussi on täynnä pieniä vaatteita ja taso suorastaan tulvii minikokoisia sukkia ja tumppuja :) Pyykkihuollon sijainti samassa huoneessa on superkätevää niin ikään. Samoin se, että kodinhoitohuone on varmaan meidän talon lämpimin huone: vauva viihtyykin alustalla erinomaisesti ilman vaatteita katon valoa ja seinille laitettuja kuvia sekä omia vaatteitaan ihmetellen ja iloisesti potkutellen <3 Roskista emme olleet tajunneet hankkia huoneeseen ennen vauvan syntymää, mutta jo ensimmäisenä päivänä kävi selväksi että sellainen tarvitaan ehdottomasti.

Alla muuten kuva  vaipanvaihtopisteestä sen käyttöönoton jälkeen, täällä se vielä odotteli yliluonnollisen siistinä (ja ilman viihdykkeitä) tositoimia ;) 

20141212-IMG_7933 6. Kertakäyttöiset asiat.

Anteeksi luonto ja luonnonystävät. Tai no: itsekin olen kyllä "luonnon ystävä" ja pyrin normaalisti tekemään kestäviä valintoja. Tässä kohtaa olen kuitenkin joutunut tunnustamaan heikkouteni, sillä kertakäyttöisten asioiden tuoma henkilökohtainen mukavuus tässä hetkessä on jotain, mistä en nyt ole valmis luopumaan yhteisen hyvän vuoksi. Esimerkiksi vaipat meillä ovat kertakäyttöisiä. Kuulemani mukaan rintaruokinnalla oleva vauva saattaa kakata vain kerran viikossa. No, meillä ei ole näin. Meillä vaippa on täynnä sitä itseään niin monta kertaa päivässä (ja usein juuri kun olet vaihtanut vaipan, saat tehdä sen uudelleen. Ja taas uudelleen. Ja ehkä vielä kolmannenkin kerran...), että kestovaippojen kanssa en todellakaan ehtisi tehdä mitään muuta kuin pestä pyykkiä.

Pestävien liivinsuojien lisäksi olen joutunut turvautumaan myös kertakäyttöisiin: kuukaudessa olen joko onnistunut pesemään hankkimistani, alkuun hyvin toimineista, liivinsuojista imutehon pois tai  sitten maitoa vaan tulee nyttemmin liikaa. Pitää hankkia uusi paketillinen noita pestäviä ja selvittää kummasta on kyse. Joka tapauksessa tätäkin lajia, siis kumpia vaan liivinsuojia, kuluu paljon enemmän kun olisin voinut ikinä kuvitella.

Lisäksi meillä käytetään baby wipeseja todella paljon myös kotona. Koska vesipiste ei ole samassa huoneessa kuin vaipanvaihto, wipesilla on vain niiiiiiin kätevä pyyhkiä pienemmät pesut. Tai viimeistellä pesu (jotenkin ainakin itse onnistun aina vesipesun jälkeen jättämään jonnekin taivepiiloon kakkaa vaikka miten yritän olla huolellinen). Tai pyyhkäistä välillä omia käsiä puhtaaksi. Tai pyyhkiä enimpiä vauvasta ennen varsinaista pesua ja kuljetusta pesupaikalle (jotta ne enimmät eivät löydy omasta paidasta...).  

Vaipanvaihtoalustan suojana olemme lisäksi käyttäneet kertakäyttöpeflettejä, silä ne ovat vedenpitäviä. Pefletin päällä oleva harso pysäyttää kakan, mutta pissaa varten tuo pefletti on ihan ehdoton. Tietysti sitä voisi harkita hankkivansa pari muovitettua froteeta samaan tarkoitukseen, mutta toistaiseksi on menty näin.

Löytyykö samoja suosikkeja?

Stay tuned for the top 5 :)

perjantai 12. joulukuuta 2014

What I Wore

Hauskaa miten isoilta pienet asiat tuntuvat, kun ne tekee ensimmäistä kertaa yhdessä perheenä. Viime viikon "perheretkemme" kauppakeskukseen oli yksi näistä: olimme sopineet miehen kanssa että ennen hänen isyysvapaansa päättymistä käymme vauvan kanssa jossain kaupungilla ja syömässä. Ja olin retkestä aivan liikuttavan innoissani ;) Sen jälkeen tosin olemme jo vierailleet myös beben mummolassa ja ystävien luona, joten pikkuhiljaa täältä kotoa lähteminen alkaa taas tuntua normaalilta. Onneksi :)

Päällä tuolloin viime viikon reissulla oli rennot vaatteet, mutta kotihousujen jälkeen farkutkin tuntuivat skarpeilta... ja siis ennenkaikkea: myös mahduin näihin pillimallisiinkin farkkuihini! Wuhuu :D

20141201-IMG_7833
20141201-IMG_7840

neule/DKNY, T-paita/Boob, farkut/Gina Tricot, nilkkurit/Clarks, laukku/second hand Jouni

Jalassa siis se vihjaamani toinen uusi pari kenkiä: Clarksin nilkkurit. Kengissä on jonkin verran korkoa, mutta ne ovat niin mukavat ettei sitä edes huomaa. Juuri täydelliset siis! Pinta on hiukan pehmeää nahkaa ja ainoa miinus tuleekin sen herkkyydestä: onnistuin nimittäin heti tällä ensimmäisellä käyttökerralla vaunun jarrua etsiessäni potkaisemaan kunnon naarmun kengän kärkeen. Noh, käyttöönhän nuo on tarkoitettu ja onneksi näissä kengissä pieni kuluma melkeinpä kuuluu asiaan. Muuten aivan täydellinen hankinta: mukava kuin tossu, mutta pieni korko tuo kaipaamaani ryhtiä superrentoon mammalookiin.

20141201-IMG_7853
20141201-IMG_7847
parka/Zoey M, huivi/Beck Söndergaard

Ulkona oli hiukan pakkasta, mutta koska siirryimme autosta suoraan parkkihallin kautta sisätiloihin, pukeuduin jälleen vuorittomaan syysparkaani. Minulla on itseasiassa myös ihanan lämmin uusi talviparka vaunulenkkejä varten, mutta vielä se oli liian kuuma laittaa päälle. Otan siitäkin sitten kuvia kunhan säät viilenevät ja saan sen kunnolla käyttöön. 

(Omaa silmääni ei muuten tippaakaan haittaa takin liepeiden alta näkyvä neuletakki, en sitten tiedä miten paha tyylimoka tämä muiden mielestä on..? Minusta väripilkku on jopa hauska lisä asuun :))

Ja taas on perjantai. Mihin nämä viikot oikein vilahtaa..? Mukavaa viikonloppua joka tapauksessa itse kullekin :)

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

All Organized for 2015

Arjen sujuvaksi järjestäminen on itselleni hirmu tärkeä juttu, sillä arkeahan sitä pääasiassa eletään. Ja itse ainakin myös tykkään kovasti arjesta: nuoruudessani sain ilmeisesti remuta riittävästi, sillä nykyisin olen aikamoinen kotihiiri. Kodin viihtyvyyden lisäksi panostankin mielelläni päivittäisessä käytössä oleviin asioihin: mukaviin ja laadukkaisiin vaatteisiin sekä arjen apuvälineisiin, jotka omalla kohdallani tarkoittavat ennen kaikkea tietokonetta, kännykkää ja kalenteria. Tämä kolmikko muodostaa sekä opiskelun, työnteon että vapaa-ajanviettoni pyhän kolminaisuuden. 

Tietokoneeni on vuoden ikäinen MacBook Air -kannettava, jota en vaihtaisi mihinkään. Juuri täydellinen omiin tarpeisiini. Uudesta kännykästä sen sijaan olin haaveillut jo yli vuoden verran: reilu neljä vuotta vanha iPhone4 -puhelimeni on hidastellut ja jumitellut jo pitkään, jonka lisäksi ostohetkellä huikean tuntuisen kuvanlaadun tarjonnut puhelimen kamerakin oli jo jäänyt kehityksessä  pahasti jälkeen uudempia malleja. Puhelin kuitenkin toimi edelleen, joten en millään raaskinut hankkia uutta; uudeksikin puhelimeksi halusin hyväksi havaitsemani iPhonen, jonka hinta on todella suolainen. Mies oli tästä haaveestani hyvin tietoinen (olin saattanut muutamaan kertaan valittaa vanhasta puhelimestani myös ääneen...) ja jossain vauvahuurujen aiheuttamassa höpsöyskohtauksessa mennyt ja ostanut minulle uuden puhelimen kotiutumislahjaksi (enkä tämän jälkeen odota kyllä erillistä joululahjaakaan saavani...)

20141202-IMG_7884
Kaunokainen! Nyt kelpaa: appsit toimivat taas ilman jumitteluja ja kameralla saa aivan huikean hyviä kuvia -en tiedä onko joku instagram -seuraaja huomannut kuvanlaadussa eroa, mutta ainakin livenä vanhalla ja uudella puhelimella otettujen kuvien ero on kuin yöllä ja päivällä. Puhelimen hieman suurempi näyttö tekee lisäksi esimerkiksi blogien selailusta huikean paljon aiempaa mukavampaa. Silkkaa rakkautta siis <3 

Kuoret kävin ostamassa itse itselleni lahjaksi: olin näihin ihastunut Sonera -liikkeessä jo ennen kuin minulla oli niihin sopivaa puhelinta ;) Joten heti kun sain uuden luurin käsiini tiesin minkälaiseen asuun sen pukisin. Kuoret ovat ihanan pehmeää nahkaa (puhelinta on nyt siis entistäkin kivempi hipelöidä...) ja jostain syystä ihastuin niin ikään pehmeään roosaan sävyyn, joka on mielestäni hirmu tyylikäs. Vähän hillitympää meininkiä pitkän pupunkorvakauden jälkeen ;) Pehmeää nahkaa oleva kuori on tietenkin hirveän herkkä naarmuille (ja rasvalle: rasvailen usein kuivia käsiäni ja yritän muistaa antaa rasvan kunnolla imeytyä ennen puhelimeen koskemista) ja ensimmäiset raapaleet onkin jo näkyvissä. No, hankin sitten uudet kun näistä aika jättää: yleensä olen käytännöllisempin tällaisissa asioissa, mutta syystä tai toisesta vakuutin itseni siitä etten pysty elämään ilman näitä ;)

Palasin hillittyyn ja tyylikkääseen linjaan myös kalenterin suhteen ja tilasin Ordning & Redan kalenterin liikkeen nettikaupasta kotiin. Minulla on ollut näitä samanlaisia kalentereita (eri väreissä vain) jo useampana vuonna. Tämä kalenteri on tarkoituksiini aivan täydellinen; olen ennenkin tainnut kertoa olevani supernirso kalenterin suhteen. Sen pitää ehdottomasti olla A5 -kokoa, joustavakantinen jotta se mukautuu hyvin laukkuun ja sisältä kalenterinäkymän on oltava aukeamalle levittyvä yksi viikko, jossa päiväkohtaisen muistiinpanotilan lisäksi on oltava jonkin verran tilaa yleisille muistiinpanoille. Lisäksi arvostan myös kalenterin lopusta löytyviä tyhjiä sivuja. Kännykän kalenteria en käytä, sillä jotenkin hahmotan ajan paremmin nimenomaan tuon viikkonäkymän avulla ja tykkään konkreettisesti kirjoittaa menoni ylös paperille. Tämän Ordning & Redan kalenterin ainut huono puoli on suomenkielisten pyhäpäivien puuttuminen, mutta googlettelen seuraavan vuoden pyhät ja lisään ne kalenteriin aina heti ennen muita merkintöjä -minusta ei liian iso vaiva kun kalenteri muuten on juuri sellainen mitä haen. Toiminnallisuuden lisäksi yksinkertaisen tyylikäs ulkonäkö vetoaa minuun. 

Vaikka siis pukeutumisessa menen usein erittäin rennolla linjalla, pidän näissä arkea rytmittävissä apulaisissa minimalistisen sleekistä meiningistä. Jotenkin se kai saa olon tuntumaan ryhdikkäämmältä, kun tekee merkintöjä tyylikkääseen kalenteriin -tai jotain ;D

Millainen filosofia teillä on kalenterin suhteen: kännykässä vai paperiversiona? Onko joku muu yhtä tarkka kalenterin ominaisuuksien suhteen..? Entäs ulkonäkö kalenterin, kännykän tai muiden vastaavien laitteiden suhteen: leikkisä vai yksinkertaisen tyylikäs? 

maanantai 8. joulukuuta 2014

Lördagsmys

Tai itsenäisyysmys kuten tätä meidän itsenäisyyspäivän herkkuhetkeä Instassa kutsuin. Tätä ihanuutta oli raskausaikana eniten ikävä <3 Lasissa näin 24/7 maitobaaria pitävällä ei tokikaan ole limsaa vahvempaa, mutta sekin maistuu paremmalta nätisti viinilasiin kaadettuna. Sitä viinilasillista jaksan kyllä odottaa, mutta nämä juustot...mmmmm...

20141207-IMG_7887
20141207-IMG_7893
20141207-IMG_7892
Toiveikas eläin pöydän alla...jos edes pienenpieni juustonmurunen tippuisi...

20141207-IMG_7894
Itsenäisyyspäivä kului meillä aika perinteisissä merkeissä: kavereita nähden ja vähän linnan juhliakin katsellen. Ja herkutellen. Linnan puvut olivat mielestäni hiukan keskimääräistä tyylikkäämpiä tällä kertaa, mutta sen sijaan kampausosastolla oli runsaasti harakanpesää muistuttavia virityksiä. Kuten eräs ystäväni facebookissa määritteli "Cruella de Vil" -look oli kovasti in -jostain itselleni täysin käsittämättömästä syystä. Vaikka puvut olivat yleisesti ottaen enemmän mieleeni kuin monena vuonna, oli todella upeita lookeja toisaalta ehkä myös vähemmän. Omat suosikkini olivat samat kuin monella muullakin: ykkösenä Jaana Pelkonen, jonka jälkeen tasavahvasti Elina Kiikko, Satu Taiveaho, Hanna Koivu, Tea Riihilahti sekä Leena Harkimo. (kuvat) Näistä muuten sekä Jaana Pelkonen, Leena Harkimo että Elina Kiikko onnistuvat minusta melkeinpä joka vuosi.  

Miten teidän itsenäisyyspäivänne sujui? Mitä mieltä olitte pukuloistosta, löytyykö samoja suosikkeja kuin minulla?

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Joululahjavinkki

Hoi kaikki pääkaupunkiseudulla asuvat lukijat: halusin vinkata teille, että ihanaiset Second ChanceKokoru sekä Elli Hukka yhdistävät voimansa ja avaavat pop up -liikkeen Lasipalatsin Akkuna -tilaan ensi viikoksi. Pop Up on avoinna 8.12-14.12.2014 arkisin klo 11-20, lauantaina klo 10-18 ja sunnuntaina klo 12-18.

Suosittelen lämpimästi näiden upeiden suomalaisten suunnittelijoiden tuotteita esimerkiksi pukinkonttiin! Itse en valitettavasti tällä kertaa täältä vauvakuplastani pääse ihan noin kauas, mutta postauksen vierailustani viime vuoden pop up -liikkeessä ja kokemuksiani uniikkikorun teettämisestä voi lukea täältä ja täältä.


SecondChance_neuloslakanat

Kuva: Second Chance

Kuvissa muutama herkku Second Chancelta: oma suosikkini ovat yläkuvan unelmanpehmeät neulelakanat! Trikoolakanat ovat tällä hetkellä kovasti pinnalla ja suosittelenkin lämpimästi tätä suomalaista ja ekologista vaihtoehtoa. Itse ottaisin mieluusti tuollaiset oman sänkyni lisäksi bebelle: alemman kuvan vaaleanpunaiset lakanat olisivat niiiin söpöt hänellä! Lasten lakanat tosin ovat kuulemma tällä hetkellä sen verran vähissä, että pop up -liikkeestä niitä ei ikävä kyllä ole saatavilla. Aikuisten versioita sen sijaan löytyy.

Lakana

Kuva: http://www.secondchance.fi/home/vaatteet-asessuaarit.php?type=Lapset&language=

Bebestä puheen ollen: miten suloisia ovat nämä Second Chancen mekot pienille tytöille? Koot näissä lähtevät 86/92 cm ylöspäin, joten meidän neiti ei vielä ainakaan ensi kesänä taida päästä tällaista sovittelemaan. Ihania kuitenkin ovat!

Ella1children

Kuva: http://www.secondchance.fi/home/vaatteet-asessuaarit.php?type=Lapset&language=

Itselleni himoitsen tätä ensi kevään/kesän mallistoon tulevaa Eevi -hametta <3 Tämä tulee Second Chancen Maijan mukaan myyntiin joskus maaliskuun puolivälissä, joten vielä hetki pitää malttaa odotella.

8_Iina_and_Eevi

Kuva: http://www.secondchance.fi/home/mallistot-kevat-kesa-2015.php

Käykäähän vierailemassa Akkunassa!

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Hämyisiä joulunodotustunnelmia

Tänään on paistanut aurinko, mutta postauksen kuvat ovat hiukan hämyisemmistä fiiliksistä. Teksti on roikkunut luonnoksissa koko alkuviikon, sillä bebellä taitaa olla blogitutka: heti kun avaan koneen ja alan käsitellä kuvia tai naputella tekstiä, kuuluu sängystä piip tai miehen sylistä vaativainen "ääääää" nälän merkiksi ;) My boss be cute but ruthless <3

Ensimmäisen adventin ja joulukuun alun kunniaksi halusin minäkin lisätä hiukan jouluisempaa tunnelmaa meille. Varsinaisia joulukoristeita en ihan vielä kaivanut esiin, mutta sunnuntaina ja maanantaina ripottelin erilaisia valoja sekä ympäri taloa että pihaan; elävää tulta ja erilaisia sähköisiä jouluvaloja. Leivoin ensimmäiset joulutortutkin -glögikausi on korkattu jo pari viikkoa sitten. 

20141129-IMG_7750
20141129-IMG_7755
20141201-IMG_7866
Instagramissa minua seuraavat tietävätkin, että teimme maanantaina pienen ekskursion vauvan kanssa kodin ulkopuolelle. Käytiin Poriin lokakuun lopussa avatussa Puuvilla -kauppakeskuksessa, sillä parkkihalliin on helppo ajaa ja liikkua vaunujen kanssa avarilla käytävillä. Vauva nukkui suurimman osan reissua, joten paitsi että söimme kaikessa rauhassa Pannukakkuravintolassa (nam!), ehdin hoitaa asioita (ja saada erinomaisen hyvää palvelua!) Sonera -kaupassa, sekä joulushoppailla Maria Drockilan kynttiläpuodissa sekä vihdoin Poriinkin saapuneella Clas Ohlsonilla (heh, ihan huvittaa miten paljon odotin nimenomaan tätä liikettä uudessa kauppakeskuksessa ;)). Ostoslistalla oli sähkökynttelikkö keittiöön sekä "jotain" jouluista myös eteisen senkin päälle, jossa ei ilmalämpöpumpun aiheuttaman puhurin vuoksi voi eläviä kynttilöitä polttaa.

Keittiöön olin jo pari vuotta etsinyt jotain kivan näköistä, mutta kohtuuhintaista kynttelikköä. Monen muun tavoin haaveilen Design House Stockholmin Joy -kyntteliköstä (kuva täällä), jonka valmistus tosin huhujen mukaan on loppu?, mutta budjetti ei ihan siihen taivu tällä hetkellä. Ulkonäöltään tämä Clasulta ostamani (yllä) ei siis ehkä ole aivan juuri sitä mitä olisin toivonut, mutta tein kompromissin sinne edullisuuden suuntaan, koska välttämättä vihdoinkin halusin jonkinlaisen kynttelikön myös tuohon keittiön ikkunalle. Olen ihan tyytyväinen ratkaisuuni, minusta tuo on ihan mukava sekoitus modernia ja perinteistä henkeä. Eteiseen löytyi valkoinen tähti: en ollut tullut ajatelleeksikaan että noita saa muunalaisina kuin ripustettavina versioina. Valaisimessa on lisäksi käytännöllinen ratkaisu, sillä sain kaupan päälle harmaan varjostimen vaihdettavaksi tähden tilalle kun se alkaa tuntua liian jouluiselta. Idea on hyvä: yksi lisävalaisin ei tuossa kohtaa ole liikaa muunakaan aikana.

20141201-IMG_7872
20141130-IMG_7799
Terassin kaiteeseen viritetyt valot näkyvät kauniisti makuuhuoneen ikkunasta myös sisälle. Näky yhdessä tyttären pinnasängyn kanssa on jotenkin niin tunnelmallinen, että liikutuin melkein kyyneliin näitä kuvia ottaessani. Taitaa vielä olla jokunen ylimääräinen hormooni elimistössä ;) Valoratkaisu on kauniin lisäksi käytännöllinen, sillä vaunujen kanssa kuljetaan meille takaovesta. Takapiha on muuten aivan pilkkosen pimeä, ellei sisältä näy valoa. Jonkinlainen oikea ulkovalaisin olisi tarpeellinen investointi, mutta sitä odotellessa nämä jouluvalot auttavat asiaa.

20141129-IMG_7782
Vauva sai mummolta ensimmäisen joulukalenterinsa <3 Ja minä äitini kirpparilta löytämän upean tarjottimen: Tine K:n upean marokkolaishenkisen tarjotinpöydän (kuva täällä) inspiroimana yritin etsiä pienempää tarjotinta vastaavalla idealla muutamista liikkeistä, mutta en löytänyt mieleistäni. Indiskassa oli yksi tosi kaunis versio, mutta se oli turhan iso meille. Äiti oli sen sijaan kirpparireissulla osunut kultasuoneen ja löytänyt juuri sen mitä olin vailla. Kiitos äiti <3

20141130-IMG_7819

20141130-IMG_7815
Valoporon perimme talon mukana äidiltäni: rakastin tätä lapsena. Muutaman vuoden se oli tauolla, mutta nyt halusin sen ehdottomasti taas ikkunaan. Bebe on nyt kovasti kiinnostunut kaikista valoista ja vaikka hän ihan vielä ei taida poroa hahmottaa, tuntui silti tärkeältä saada poro laukkaamaan paikalleen. Perinteet ovat aina olleet minulle itselleni hirveän tärkeitä ja haluan aloittaa niiden luomisen myös tyttärelleni. (Huomaa myös vauvan vahtimisesta uuvahtanut koira...)

Millä mallilla teillä muilla on jouluvalmistelut? Joko on kaikki tontut kaivettu kaapeista ja kuusi koristeltu vai onko vielä liin aikaista..?

Miehen isyysvapaan viimeinen päivä on tänään, joten me taidetaan jatkaa tonttuiluja vauvan kanssa kahden miehen ollessa töissä. Lisäillään koristeluja pikkuhiljaa ja autetaan joulupukkia lahjojen kanssa. Kaikki lahjaostokset on oikeastaan jo tehty (olin onneksi kaukaa viisas ja päätin tehdä lahjaostokset ennen vauvan syntymää, etten joudu survoutumaan täpötäysiin kauppoihin vauvan kanssa), joten ohjelmassa on paketointia. Ja yleistä tunnelmointia: miten yleellistä pystyä ihan vain keskittymään joulun odotukseen!

torstai 27. marraskuuta 2014

Päivän asu uusilla kengillä

Tiiviisti kotona vietettyjen ensiviikkojen jälkeen olemme alkaneet varovasti tehdä pieniä retkiä vauvan kanssa. Vaunujen kanssa ulkona, autolla lähitienoolla, viimeksi tänään kauppaan. Ja koska kerrankin päällä oli jotain muuta kuin kotiverkkarit, piti tilanne ikuistaa heti kuvaan ;)

(Päivänvalossa en sentään kuvia ehtinyt ottaa, joten yrittäkää kestää tämä marraskuisessa pimeydessä napattujen kuvien pieni puurous. Yrittäkää myös kestää linssiluteena häärinyt eläin.) 

20141127-IMG_7722
farkkupaita/Esprit, T-paita/Boob, farkut/H&M, huivi/Beck Söndergaard, kengät/Tamaris, korvikset/Studio Bilbao, rannekorut/Nomination ja Ideakoru (saatu blogin kautta)

Mukana kuvassa on myös jotain uutta: juuri ennen vauvan syntymää ehdin tehdä jotain hyvin poikkeuksellista ja tilata itselleni kengät. Netistä. Minä joka periaatteesta EN tilaa kenkiä yhtään mistään, sillä jalkani ovat todella nirsot kenkien istuvuuden suhteen enkä millään jaksaisi palautusrumbaa. Nyt tein poikkeuksen, kun parin vuoden välillä enemmän ja välillä vähemmän aktiivisen etsinnän tuloksena en ollut kivijalkaliikkeestä haluamaani löytänyt. Ja koska elämä pistettiin risaiseksi, niin menköön sitten kunnolla: tilasin KAKSI paria kenkiä. Tulin lopulta siihen tulokseen, että kaikkia niitä ominaisuuksia joita kengiltäni haen, ei yhdestä parista löydy.

20141127-IMG_7728
Etsinnässä oli koko ajan nilkkurit, sillä oli päässyt käymään niin, että en omistanut yhtään käypää paria sellaisia. Toiveissa oli toisaalta biker -henkiset ja toisaalta pienellä korolla varustetut versiot, molemmat kuitenkin rennossa ja arkikäyttöön sopivassa mallissa. Plussaa sai muusta kuin mustasta väristä, sillä kaikki syyssaapikkani ovat mustia (haaveilen kyllä ihanasta parista myös konjakin värisenä...). Sopivat löytyivät lopulta kahden eri verkkokaupan valikoimista ja vieläpä hyvään hintaan. Tämä kuvan pari tosin on uudelleen tilattu, sillä jouduin vaihtamaan kokoa. Tuurilla kävi kuitenkin niin, että bootsien hinta oli laskenut 12 euroa ensimmäistä tilausta odotellessani, joten siitä ilosta palauttamisen vaiva ei tuntunut isolta ;) Popoissa on lämpimän oloinen vuori ja pitävän tuntuinen pohja -menee varmasti myös pikku pakkasilla ja liukkaammallakin alustalla kaupunkikäytössä. Isojalkaisena tykkään myös kovasti tummemman kärjen luomasta illuusiosta, joka optisesti vähän pienentää jalkaa -tämän plussapuolen tajusin vasta sovitellessani kenkiä kotona. (Sattumalta muuten toisessa uudessa kenkäparissa on sama efekti, vaikka kenkä muuten onkin eri värinen ja -tyylinen.) Kenkien sivussa olevan vetoketjun saa kokonaan auki tai kiinni, itse tykkään siitä ainakin nyt eniten tuolla tavalla vähän auki.

20141127-IMG_7717
Toisen parin esittelen sitten kun pääsevät käyttöön asti, toivottavasti ihan pian! Mies on isyysvapaalla vielä viikon verran ja haaveissa on ehtiä ainakin yksi perheretki naapurikaupunkiin ennen loman loppumista. Toivottavasti onnistuu :)

Yritän tässä opetella myös takaisin omiin arkirutiineihini (siis tekemään myös jotain muuta kuin nukkumaan tai syöttämään vauvaa), joten toivon mukaan postaustahti tästä pian taas piristyy. Ideoita olisi, mutta nyt pitäisi ehtiä taas tarttua kameraan ja alkaa näpytellä :)

p.s. Prinsessa Yökyöpeli valvottaa edelleen, joten väsymys alkaa pikkuhiljaa hiipiä myös tämän äidin pysyvään olotilaan. Itselleni parhaaksi keinoksi feikata pirteämpi olemus on osoittautunut tuollainen tavallista korkeampi nuttura tai ponnari: koko nainen näyttää paljon freesimmältä kuin perusponnarini kanssa :) Pirteä huulipuna ja raikas poskipuna tekisivät ihmeitä myös: seuraavalla lähikauppaa pidemmällä reissulla lisätään nekin keinovalikoimaan ;D

torstai 20. marraskuuta 2014

Synnytyskertomus

Nyytti on nyt viikon ja yhden päivän ikäinen: laskettu aika olisi ollut tänään -lasten oikeuksien päivänä. Vaikka yleensä en mitään kovin henkilökohtaista täällä blogissa kerro, tuntuu synnytyskertomuksen jakaminen silti jotenkin luontevalta. Ehkä, koska tiedän miten onnekas olen kun kaikki meni hirvittävän hyvin. Lähipiirissä on paljon todella eri tavoin edenneitä synnytyksiä (jotka kyllä lopulta ovat päättyneet onnellisesti sekä äidin että lapsen näkökulmasta), joten ehkä haluan myös rohkaista kaikkia tulevia äitejä -kaikki voi oikeasti sujua myös ilman ongelmia. Itse koin myös synnytyskertomusten lukemisen hyväksi tavaksi valmistautua omaan synnytykseeni; jotenkin tuntui tärkeältä tietää miten yksilöllinen tämä tapahtuma on, jokaiselle joka kerta ainutlaatuinen. Yksityiskohdista kiinnostumattomien kannattaa skipata tämä postaus kokonaan :)

Koko synnytys oli jotenkin tosi epätodellinen tapahtuma, hädin tuskin olen vieläkään hahmottanut että Hän on oikeasti täällä. Vaikka hän hyvin konkreettinen olento onkin -vahvat mielipiteet löytyvät jos joku asia ei ole hyvin. Mistä lie sitten senkin perinyt ;) Pääasiassa hän kuitenkin nukkuu ja syö, yölläkin unta tulee 2-4 tunnin pätkissä, joten hyvin on äitikin saanut levättyä. Vielä kun malttaisi päiväunien aikaan ottaa itsekin torkut... ehkä siihen tässä oppii :) Toistaiseksi väsymys on kuitenkin pysynyt hyvin kurissa, ehkä niiden hormonien voimalla sitten. Mutta siihen varsinaiseen kertomukseen:

20141113-IMG_7637
Vielä edellisviikonloppuna ei ollut tietoakaan mistään lähestyvästä synnytyksestä. Ei kipeitä supistuksia tai muitakaan outoja tuntemuksia ja edellisessä neuvolalääkärin tarkastuksessa kohdunkaulakin oli ollut vielä täysin kiinni, vaikkakin hiukan pehmennyt. Juhlimme viikonloppuna babyshoweria ja isänpäivää ja jännitimme hiukan maanantaita: lapsiveden pienehkön määrän vuoksi meillä oli ylimääräinen ultra varattuna keskussairaalassa (jossa kaikki alueen ultrat aina tehdään). Ultrassa kaikki oli kuitenkin kunnossa ja lääkärin mukaan voitaisiin odottaa spontaanin synnytyksen käynnistymistä kaikessa rauhassa. Kotimatkalla ultrasta aloin tuntemaan pientä kuukautiskivun tapaista jomottelua alavatsalla ja samaa jatkui koko maanantain ja tiistain. Lämmittelin kotona kauratyynyä ja ajattelin että paikat siellä vähän avautuu vain, että tuskin tämä sen kummempaa vielä tarkoittaa. Tiistaina kävimme alkuillasta saunassa, jonka lämpö tuntui ihanalta. Mies lähti yövuoroon töihin ja minä jäin kotiin. 

Menin nukkumaan normaalisti herätäkseni muutaman tunnin kuluttua siihen, että pieni määrä lapsivettä tippui housuihin. Samalla supistukset alkoivat tuntua toisenlaisilta kuin aiemmin, joten soitin miehelle töihin että nyt tuli lähtö. En pitänyt mitään kiirettä, sillä pärjäilin vielä oikein hyvin ilman mitään kipulääkettä tai muutakaan. Lapsiveden menon takia lähtöä piti kuitenkin alkaa tehdä, joten pakkailin sairaalakassiin viimeisiä tavaroita ja odottelin miestä hakemaan minua kotoa. Olin yllättynyt siitä, miten säännöllisesti ja tiheästi supistukset tulivat heti.

20141114-IMG_7650
Mies tuli kotiin ja lähdimme saman tien sairaalaan, jonne matkaa on meiltä hiukan reilu 20 km. Matkalla supistukset voimistuivat ja jouduin jo puhaltelemaan supistuksen aikana. Supistuksia tuli kellontarkasti ensin 4 ja sitten 3 minuutin välein. Sairaalaan saavuimme klo 3.30. 

Meidät otettiin vastaan ja minut istutettiin käyrille odottamaan siksi aikaa, kun kätilö kirjasi meitä sisään. Supistukset voimistuivat pikkuhiljaa ja lopulta minun oli jo vaikea istua paikallani käyrillä. Minulla supistukset tuntuivat alaselässä viomakkaana poltteena. Kätilön saatua kirjaukset valmiiksi tehtiin sisätutkimus, jonka mukaan olin jo 6 cm auki. Tässä vaiheessa myös loput lapsivedet valuivat ulos ja aloin olemaan hiukan huonovointinen. Pyysin lämmintä kauratyynyä, joka kotona oli auttanut ja jonka sainkin. Supistukset voimistuivat jatkuvasti ja pian kipu alkoi olla niin kova, että pyysin myös epiduraalia. Synnytys eteni kuitenkin niin nopeasti, että sitä ei enää ehditty antaa vaan kätilö ehdotti kohdunkaulan puudutetta.

20141116-IMG_7663
Siirryimme suoraan synnytyssaliin, jossa kohdunkaulan puudute yritettiin hetken päästä antaa. Puudutteen laitto kuitenkin onnistui enää vain toiselle puolelle (olin jo 8 cm auki) ja melkein heti puudutteen laiton jälkeen tajusin että nyt paine tuntuu sellaiselta, että on aika ponnistaa. Ponnistusvaiheessa supistuskipu yllättäen hävisi kokonaan. Ponnistusvaihekin sattui (hetkellisesti todella paljon), mutta kipu liittyi kovaan paineeseen "alakerrassa" ja koska ponnistaminen ei kauaa kestänyt, ei siitä jäänyt mitään kammoa. Ponnistusvaiheen kestoksi kirjattiin 20 minuuttia, mutta se tuntui paljon lyhyemmältä ajalta. Huusin kuin hyeena, kunnes kätilö käski lakata huutamasta ja suunnata energiani sen sijaan ponnistamiseen ;) Suljin suuni ja tein työtä käskettyä; miehen mukaan olin jossain vaiheessa aivan paloauton punainen. Ponnistaminen tuntui hetken todella epätoivoiselta, kun vauvan pää melkein jo kävi ulkona ja luiskahti sitten takaisin sisään. Kätilö kuitenkin ohjeisti ja kannusti jatkuvasti juuri oikealla tavalla, samoin mies oli koko ajan vieressä tukemassa. Saamani kannustuksen ja tuen turvin onnistuin kuin onnistuinkin seuraavan supistuksen kohdalla haukkaamaan tarpeeksi happea ja parilla perättäisellä megaponnistuksella vauva lopulta syntyi klo 5.20. Oli aivan epätodellinen tunne, kun vauva laskettiin rinnalle. Siinä Hän nyt vihdoin oli!

Synnytyksen kestoksi taidettiin kirjata 3 tuntia ja 50 minuuttia, alkaen vesien menosta ja säännöllisten supistusten alkamisesta. Synnytys eteni siis sen verran rivakasti, että jos olisin noudattanut kirjaimellisesti neuvoa olla kotona niin pitkään kuin pärjään (ja olettaen että ensisynnyttäjänä tässä kuitenkin kestää vaikka miten kauan), olisi ollut ihan oikea riski että melko lyhyestä sairaalamatkasta huolimatta lapsi olisi syntynyt autoon. Nyt toimimme hyvää tahtia mutta kiireettä ja koko hommasta jäi hyvä fiilis. Suosittelen siis kuitenkin myös ensisynnyttäjiä harkitsemaan sairaalaan lähtöä ennemmin liian aikaisin kuin liian myöhään, kaikista ohjeista ja todennäköisyyksistä huolimatta ;)

Kaiken tämän jälkeen siis, varhain viime keskiviikkoaamuna raskausviikolla 38+6, meille syntyi maailman suloisin pieni tyttö; kaikki 3280g ja 50cm täyttä rakkautta ensi silmäyksellä <3 Kotiin pääsimme onneksi jo viikonlopuksi, sillä kaikki oli vauvalla kunnossa ja imetyskin lähti sujumaan heti. Tästä olen myös kiitollinen ja vähän yllättynytkin -etenkin imetyksen alun suhteen olin varautunut vaikka mihin ongelmiin. Ensimmäinen neuvolasta tehtävä kotikäynti suoritettiin eilen ja vauvan painokin oli hienosti noussut jo melkein syntymäpainoon.

Sekä raskausaika että synnytys kohtelivat minua todella lempeästi, synnytyksestäkin selvisin pienellä repeämällä ja muutamalla tikillä. Synnytyksen jälkeen olen koko ajan voinut erinomaisesti -pientä asiaan kuuluvaa väsymystä ei edes lasketa ongelmaksi. Olen jo varovasti käynyt vauvan unien aikana pari kertaa koirien kanssa lyhyellä lenkilläkin. Nyt vain toivotaan hartaasti, että kaikki sujuu vauvalla jatkossakin yhtä hyvin <3

20141115-IMG_7656
Viimeisenä kuva valppaasta vahtikoirasta: toinen koiristamme on ottanut tehtäväkseen vahtia vauvanhoitoon liittyviä toimenpiteitä ja esimerkiksi yöllä hän on pitänyt minulle imetysseuraa käpertymällä jalkojeni juureen lattialle. Myös itkuhälytin on toistaiseksi ollut tarpeeton: pienikin äännähdys vauvan sängystä saa koiran huolestuneena hakeutumaan meidän seuraamme vinkumaan: "piiiiiiip", ettekö te huomaa, vauva tarvitsee teitä :) Nyt hän on ehkä vähän enemmän alkanut luottaa meidän kykyymme huolehtia jälkikasvustamme, joten aivan joka askelta ei enää tarvitse vahtia. Mutta innokkaita hoitajatarjokkaita on vauvalla siis runsain mitoin, sekä enemmän että vähemmän karvaisia :)

Sen pituinen se: tulipas tarinalle mittaa. Toivottavasti tästä kuitenkin on jollekin iloa, itse tosiaan ainakin tykkäsin kovasti lukea näitä raskausaikana.

Täällä mietitään parhaillaan kovasti vauvalle nimeä ja suunnitellaan ensimmäistä pienenpientä vaunu-ulkoilua :) Kuulemisiin taas!