2016 - tilinpäätös

Vuosi 2016 vaikuttaa olleen aika monelle sellainen vuosi, jonka päättymistä ei haikailla.

Ja samoissa tunnelmissa olen itsekin. Kirjoitin vuoden ekassa postauksessa (täällä) mm. näin: "Ensi vuoden suhteen odotukseni ovat...no, realistiset. Odotan sitä levollisen positiivisin mielin ja toisaalta jopa suurella innolla, kun ajattelen mitä kaikkea uutta beben elämässä tulee tapahtumaan. Mitä hän tulee oppimaan ja mitä kaikkea kivaa voimme yhdessä perheenä tehdä. Mutta tiedän myös, että vuodesta on tulossa kesysti sanottuna työteliäs. Nuo viime vuoden pettymykset joihin viittasin, tarkoittavat sitä että tänä vuonna pitää yrittää ja puskea kahta kovempaa."

Ja vuosi on ollut juuri sellainen kuin odotinkin. Puskeminen on tullut tutuksi, kun suunnitelmani taas kerran romuttuivat. Huoltakin on mukaan mahtunut, sillä karvakorvat ovat vuorotellen olleet sairaana enemmän kuin koko tämän astisten elämiensä aikana yhteensä. Yhteiskunnallinen tilanne sekä Suomessa että maailmalla on ajoittain jopa ahdistanut, vaikka olenkin pyrkinyt purkamaan ahdistustani toiminnaksi, siinä mittakaavassa kuin olen pystynyt. Yleinen tunnelma koko vuonna on ollut hiukan innoton ja se on näkynyt myös täällä blogin puolella, surkeana postaustahtina. Ajoittainen kiire on tietenkin ollut osasyy, mutta suurin syy on kuitenkin ollut muualla. Jonkinlainen yleinen motivaatiopula ja väsymys, kun kaikki energia on mennyt puurtamiseen. Kaikki pukeutumisinto on ollut kateissa, enkä muutenkaan ole jaksanut hakea iloa niistä kauniista asioista, jotka normaalisti nostavat arjen yläpuolelle.

Mutta toisaalta samaan aikaan. Työnteko on tuottaut myös tulosta ja opintoni ovat tällä hetkellä puolikasta gradua ja yhtä kirjatenttiä vailla valmiit. Koirien asiat ovat lopulta selvinneet parhain päin. Ja se kupliva ilo, onni ja suunnaton ylpeys jota tunnen tyttärestäni, on jotain mitä en pysty sanoin kuvailemaan. Pikkuvauvat ovat ihania, tietysti, mutta nyt taaperon äitinä olen löytänyt sellaisen äitiyden riemun, jota en tiennyt olevan olemassakaan. Sen ylpeyden ja ihmetyksen, jota tunnen päivittäin kun lapseni osoittaa miten viisas ja ihana pieni ihminen hän on. Myös perheenä elämme hyvää aikaa: vauvavuoden univelat on kuitattu ja yhteinen sävel on pääasiassa harmoninen ja duurissa.

Vuoteen on mahtunut myös kivoja pieniä juttuja: toukokuun aurinkoinen koko perheen reissu Göteborgiin sekä miniristeilyt miehen ja ystävien kanssa. Iloisia perhejuhlia. Hauskoja reissuja Helsinkiin. Makuuhuoneen uudistus, jonka viimeinen silauskin saatiin vihdoin valmiiksi ennen joulua (kuvia myöhemmin).

Ja sitten yksi iso juttu. Suuren pettymykseni jälkimainingeista (kirjoitus täällä) alkoi tapahtumasarja, jonka seurauksena teen jotain, mitä en olisi koskaan uskonut tekeväni. Projekti, josta olen täälläkin aina välillä vihjaillut. 1.1.2017 lähtien minä olen yrittäjä. Yllä olevan kuvan otin löydettyäni postilaatikosta myönteisen rahoituspäätöksen.

Käyntikortissani lukee lemonade maker.