Taulut saavat vielä rauhassa etsiä paikkojaan, samoin makuuhuoneen katosta puuttuu edelleen the valaisin. Muuten alkaa uusi koti pikkuhiljaa olla kunnossa. Tässä tämänhetkisiä lempparinäkymiäni.
Eteisestä tuli vielä parempi kuin osasin kuvitella. Musta lamppu ja valkoinen kenkäteline tuovat kivaa modernia kontrastia rouheaa tiiliseinää vasten.
Marimekon verho taas tuo raikkautta kokonaisuuteen.
Olohuoneeseen löydettiin kiva rahi Ikeasta. Tykkään erityisesti tuosta kromisesta jalustasta, joka tuo mielestäni mukavaa särmää -en halua että tunnelma menee liian pehmeäksi ja romanttiseksi, vaikka meillä onkin paljon myös luonnonmateriaaleja ja -värejä.
Lisäksi jalusta puhuu samaa kieltä jo ennen muuttoa hankitun tv -tasomme kanssa. Nyt osaan taas olla: divaanisohvaan tottuneena sohvalla istuminen ei oikein meinaa onnistua ;) Keinussa oleva ylempi mustavalkoinen tyyny saatu blogin kautta Kainosta.
Lisäksi jalusta puhuu samaa kieltä jo ennen muuttoa hankitun tv -tasomme kanssa. Nyt osaan taas olla: divaanisohvaan tottuneena sohvalla istuminen ei oikein meinaa onnistua ;) Keinussa oleva ylempi mustavalkoinen tyyny saatu blogin kautta Kainosta.
Näkymä olohuoneen sohvalta kohti ruokailu"huonetta" (ilman juhlakattauksia/lisäpöytiä). Pöytä, joka tosin ei liinan alta näy, on miehen hienosti valkoiseksi tuunaama. Ruokailuryhmä on ehtaa ysäriä, joten hyvänä puolena se on täyspuuta, mutta puuosat ovat väriltään todella tumman ruskeat. Ja tuolien istuinosa harmaapinkkiraidallista plyyshiä (tai jotain vastaavaa). Ei kiitos. Onneksi minulla on huiput apujoukot toteuttamassa ideoitani ;) Pöytä siis miehen ja tuolien huput taas äitini käsialaa, kiitos vielä kerran! Tuolit olivat sen verran hankalan mallisia, että valmiita huppuja ei löytynyt. Onneksi äiti ilmoittautui vapaaehtoiseksi huppujen ompelijaksi. Kävimme yhdessä valitsemassa pellavan kankaaksi ja pikavauhtia tuolit olivatkin saaneet uuden ilmeen.
Vielä näkymä keittiöstä ruokailutilaan, ilman koristehärpäkkeitä. Sen verran stailausta tunnustan suorittaneeni, että yleensä tuossa kaapin päällä on kukkien sijaan pino lehtiä. Näin kun yhdet juhlat on vielä tulossa, niin pidetään hetken aikaa illusioista kiinni ja palautan lehtipinot paikoilleen vasta ensi viikolla ;)
Keittiö on talon rakennusaikakaudelle (60 -luvun loppu) tyypillinen i -keittiö, jossa on viimeksi tehty remonttia 90 -luvulla. Keittiö on hyvässä kunnossa, mutta materiaalit ja värit varsin 90 -lukulaisia. Niissä ei siis ole mitään vikaa, mutta keittiö on kyllä yksi suunnittelemistamme remonttikohteista. Kunhan sinne asti joskus ehditään. Jo nyt nautin täysillä paremmista säilytys- ja työtiloista :)
Tällaista meillä, kiva kun poikkesit kylään :)
Keittiö on talon rakennusaikakaudelle (60 -luvun loppu) tyypillinen i -keittiö, jossa on viimeksi tehty remonttia 90 -luvulla. Keittiö on hyvässä kunnossa, mutta materiaalit ja värit varsin 90 -lukulaisia. Niissä ei siis ole mitään vikaa, mutta keittiö on kyllä yksi suunnittelemistamme remonttikohteista. Kunhan sinne asti joskus ehditään. Jo nyt nautin täysillä paremmista säilytys- ja työtiloista :)
Tällaista meillä, kiva kun poikkesit kylään :)
Tosi kiva kun pääsin kylään. :) Näyttää niin kivalle. Eteinen on tosi onnistunut, hieno tiiliseinä! Myös uusi (?) sohva ja rahi näyttävät tosi hyviltä ja valkoinen lattianne on upea. Kiinnitin jo aiemmassa postauksessasi huomiota ruokapöydän yllä olevaan valaisimeen, mieletön! Taitaa olla jotain aitoa 60-luvun perintöä?
VastaaPoistaKiitos :) Alunperin pidin tiiliseinää jotenkin liian hallitsevana, mutta nyt olen tosi tyytyväinen siihen miltä se näyttää: hiukan modernimpi kalustus ja mustavalkoinen väritys rauhoittivat yleistunnelmaa mielestäni hyvin. Ja oikein nähty: sohva on meille uusi, mutta saimme sen edelliseltä asukkaalta käytettynä -tykkään siitä kovasti. Valkoinen lautalattia on ihana, mutta koiraperheessä ikävä kyllä melkoinen mahdottomuus... remontin yhteydessä sitten joskus on varmaan pakko laittaa laminaatti päälle, sillä puulattia ei vaan kesta koirien rallaamista: hiomisen jälkeen se olisi muutamassa kuukaudessa taas samassa kunnossa. Mutta nautitaan niin kauan kuin tätä kestää :) Ja oikein arvattu, tuo valaisin on talossa alkuperäinen, eli ihan aitoa 60 -lukua. En yhtään tiedä "mikä" se on, ts. onko se jotain merkkiä tai muuta, mutta pidän siitä kovasti ja se saa ehdottomasti jäädä paikoilleen :)
PoistaNiin joo, eihän tuollainen lattia ehkä se käytännöllisin ole. Mutta niin ihana. Ja valaisin on todellinen aarre! Itse kyllä ehkä laskisin sitä aavistuksen alemmas nykyiseltä sijainnilta, vaikka voi olla että kuva vain vääristää korkeutta.
PoistaJoo pehmeä puulattia ja koirien kynnet ei ikävä kyllä oikein sovi yhteen...Kuva vääristää lampun korkeutta ehkä aavistuksen, mutta olet silti oikeassa: lamppu näyttäisi vielä paremmalta jos sitä hiukan laskisi. Nyt kun pöytäkin on paikoillaan niin lamppuun ei lyö päätään;) Pitää katsoa miten se olisi mahdollista, sillä en ole aivan varma onko nykyisessä johdossa laskuvaraa.
Poista