Makuuhuoneen viimeinen silaus

Olen tainnut aiemminkin vihjata että meillä on miehen kanssa paha tapa aina silloin tällöin lykätä kaikenlaisia ei-pakollisia asioita. Makuuhuoneen pintaremonttia esimerkiksi suunniteltiin pari vuotta. Se saatiin vihdoin viime kesänä aikaiseksi: iiihana lopputulos auringonvalossa kuvattuna täällä.

Ei olisi kannattanut niin kauheasti tuossa postauksessa vitsailla sisustuksen viimeisen silauksen viipymisen suhteen: ei nimittäin tullut valmista beben 2 -vuotissynttäreille :D Mutta jouluksi tuli!

Pisimmälle ehjälle seinälle rakennettiin valokuvakollaasi meidän perheestä, jota on minusta ihana katsella <3 Objektiivi vääristää kuvaa, mutta mielestäni livenä kuvaseinän mittasuhteetkin ovat nyt oikein. Ennen -tilanteessahan seinällä oli niin ikään muutama kuva, mutta asetelma oli aivan liian pieni ja lopputulos näytti hassulta. 

Peräseinälle laitettiin äitini tekemä ryijy. Sen kuvio on Merikarvialta, josta äidin puolen sukuni on peräisin. Mielestäni ryijy teki nurkasta kauniin katseen kiinnittäjän, tykkään siitä nyt tosi paljon. 

Elävässä elämässä nuo tuolit toki ovat useimmiten täynnä vaatteita, että sen verran stilisoin kuvaa varten ;) Minua tuolit eivät silti haittaa tuossa, vaikka olenkin saanut niistä joitakin kommentteja. Myös huskyrullia on useimmiten yksi molemmilla tyynyillä: tällä kertaa toinen koira olisi varmaan löytynyt sängyn alta.

Lopuksi on pakko pahoitella kuvia: objektiivivääristymien lisäksi valotus on surkea. Kuvat on kyllä otettu päivällä, mutta enempää valoa ei nyt irronnut. Ehkä saatte kuitenkin jonkinlaisen käsityksen :)

Oikeastihan haaveilen myös kokonaan uudesta sängystä ja yöpöydistä. Ja sängynpäätyseinälle pitäisi myös tehdä jotain (tietäisi vain mitä). Että ei mikään sillä lailla vieläkään valmista ole. Tietenkään ;) 

Täällä valmistaudutaan taas yhteen kiireiseen viikkoon. Voi kun nämä viikonlopun ihanan kirpakat talvisäät jatkuisivat! Saan niistä ihan hurjasti virtaa. 

Mitäs tuumitte makuuhuoneen viimeisistä silauksista?

Joulutunnelmia

Terkut meidän joulusta!

Täällä ollaan laiskanpulskeissa tunnelmissa, kuten jouluna kuuluukin. On nähty sukulaisia, syöty liikaa ja lepäilty. Kuvat ovat aatolta, jolloin suurin osa sekä miehen perheestä että omastani kokoontui meille syömään. Tällä kertaa meitä oli muutama vähemmän kuin parina viime vuonna, joten selvisimme juuri ja juuri yhdellä ruokapöydällä.

Odotetusti suurimman lahjakasan sai porukan pienin ja pirpanan lahjavuori olikin melkein yhtä korkea kuin tyttö itse :D Onneksi paketeista paljastui toinen toistaan kivempia ja toivotumpia juttuja,  paljon tarpeellistakin, eikä mitään krääsää. Äiti ja isä kiittävät tonttuja onnistuneista valinnoista :) Tämä ja eilinen päivä ovatkin sitten sujuneet uusia kirjoja ihmetellessä, pelejä pelatessa ja leluilla leikkiessä.

Myös me aikuiset olimme olleet hurjan kilttejä ja saimme kivoja lahjoja, en vain meinannut omiani ehtiä edes avaamaan kun aika hujahti tytön pakettien kanssa ;)

Joulukuu kokonaisuudessaan livahti ohi aivan huomaamatta: viimeksi postaillessani joulukuun alussa iloitsin täysin ennenaikaisesti flunssien olevan ohitse, sillä seuraavaksi sairastui mies ja olikin sitten todella kipeänä viikon verran. Kun hän parantui, haettiin vielä koirallekin antibiootteja. Jouluksi sentään olemme kaikki tervehtyneet, mutta jo valmiiksi kiireisen arjen nuo sairastelut kyllä ruuhkauttivat aivan täysin. Minulla koittaa arki jo huomenna, mutta mies ja bebe lomailevat onneksi vielä pari viikkoa kaikessa rauhassa. 

Tämän illan ajattelin vielä viettää sohvalla herkkuja napaani ahtaen ja rauhoittuen, sillä huomenna alkaa loppukiri. Tilannehan on se, että gradu pitäisi alkuvuodesta saada pakettiin, sillä alkuvuodesta starttaa myös keväästä saakka suunniteltu projekti, josta olen täälläkin jo vihjaillut pitkin matkaa. Lupaan kertoa lisää viimeistään tammikuun ekoina päivinä.

Nyt kuitenkin suuntaan vielä herkkukaapille: lokoisia välipäiviä lomalaisille ja mahdollisimman rentoa oloa myös meille sorvin ääreen palaaville <3

Uusia verhoja ja syksyn viimeisiä auringonsäteitä

Miten ihanat, aurinkoiset syyssäät hellivätkään meitä alkuviikosta! Eilen tänne sateli pieni ensilumikin, kuten ig -seuraajat tietävät. Talven kirpeys on kyllä ilmassa, mutta se tuntuu vaihteeksi ihanan raikkaalta. 

Kaivoin kamerani esiin ikuistaakseni tuon pehmoisen syysauringonvalon olohuoneessa; muistin, että uusien verhojen esittely on unohtunut.

Meillä on sohvakin nykyään noin päin: se käännettiin alunperin viime jouluna, koska tarvitsimme tilaa toiselle ruokapöydälle jotta mahdumme koko lössi syömään. Tykästyimme järjestelyyn ja sohva on nyt ollut noin kohta vuoden päivät. 

Ja toki kuvassa näkyy myös sivuun nostettu portti. Koiraporteiksi noita kai useimmiten kutsutaan, mutta meillä niitä tarvittiin lapsen, ei koirien liikkumista rajoittamaan ;) Nykyään ovat enää todella vähän käytössä kun ipana on vähän paremmin oppinut talon säännöille, mutta ovat kuitenkin vielä  paikoillaan, sillä lapsivieraiden aikaan koirat on kätevä saada pidettyä porttien eri puolella. 

Uudet verhot ovat Vallilan Makebat ja ai että tykkään niistä! Tyylihän ei vanhoista verhoista juuri muuttunut, mutta verhot olivat kipeästi uusinnan tarpeessa. Lisäksi kaksi verhoa näytti vajaalta meidän leveissä ikkunoissa, joten senkin takia halusin uudet verhot: että ei näytä siltä kuin ne loppuisivat kesken. Muistin virkistykseksi alakuvat: tältä meillä näytti ennen.

Keinutuoli on nyt uudessa järjestyksessä vähän tiellä, mutta saa kuitenkin toistaiseksi jäädä. Näitä kuvia katsellessani tajusin, että haluaisin sittenkin lattialle maton; meillähän on tosi vähän mattoja koko talossa (eteisessä toki useampi ja sitten yksi keittiössä, vessassa, kodinhoitohuoneessa ja ipanan huoneessa), jotenkin en niitä ole ihanan lautalattian kanssa kaivannut. Talveksi on ruokapöydän alle laitettu muhkea paimentolaismatto ja se onkin siinä ihana aina kylmään vuodenaikaan. Mutta nyt: olohuone tarvitsisi kyllä uuden maton. Ja uuden kattolampun! Apua, ja heti! Huh nää kuvat on kyllä raakoja, kaikki mihin silmä kotona tottuu pomppaa esiin ;D (En ole esimerkiksi edes tajunnut, että isäni 60 v -synttäreiden jäljiltä tuohon oli unohtunut vielä yksi pinnatuolikin....)

No niin, johan olinkin ollut kaksi kuukautta melko tyytyväinen siihen miltä olohuoneessa näyttää :D

Mutta millainen lamppu tuohon olohuoneeseen sitten sopisi? Erilaisia mattovaihtoehtoja keksin kyllä heti useammankin, mutta valaisimille en ole uhrannut ajatuksen puolikastakaan ennen tämän postauksen kirjoittamista. Tämä on kaikkiaan haastava talo valaisinten suhteen, sillä huonekorkeus on matala. Valaisin ei siis voi olla liian suuri, mutta toisaalta huoneet eivät ole aivan pieniä muuten, joten mittasuhteet vaativat jonkinlaista kokoa kuitenkin. Hmmm, ajatuksia?

Lauantaina kannattaakin sitten seurailla instaa, sillä luvassa on bilepäivityksiä Inspiration Blog Awards -pippaloista - ja tietenkin sitä edeltävästä Bloggers' Inspiration Day -osuudesta. Iiiik, olen ihan liekeissä koko tapahtumasta!! Lisäilen kuvia tänne bloginkin puolelle toki heti kun ehdin. Hauskaa päästä kurkkaamaan tuollaiseen tapahtumaan :) 

TallennaTallenna

Viimeiset lomapäivät ja loppukesän haikeus

Se iskee joka vuosi kesän lopulla, tietynlainen haikeus taas yhden kesän päättymisestä ja samaan aikaan innostunut kutina siitä, mitä kaikkea uusi syksy tuo tullessaan. Olen aiemminkin tainnut kertoa, että minulle syksy on edelleen se aika vuodesta, mistä kaikki uusi ja jännittävä alkaa -eikä siis   esimerkiksi uuden vuoden alku.

Tämä kesä ei mennyt niin kuin olin alunperin suunnitellut ja toivonut (postaus aiheesta), mutta tästä kesästä tuli kuitenkin ihana. Varmaankin viimeinen tällä tavalla kokonaan vapaa ja laiska kesä ipanan kanssa kotona. On tehty kaikenlaisia kesäasioita ja ennen kaikkea lapsen elämässä ensimmäisiä, tärkeitä asioita: ensimmäinen lettu torilla, ensimmäiset kerrat uimarannalla, lukemattomia pyöräretkiä äidin tai isän kyydissä, ensimmäinen ulkomaanmatka Ruotsiin laivalla ja muita pieniä, suuria asioita. Tyttö on alkanut kesän aikana puhumaan kuin pieni papupata ja joka päivä hämmästelen sitä miten viisas ja hieno pieni ihminen hän on. Selkeästi lähestymme myös tahtoikää ja lapsi kyllä...tuota... ilmaisee miten asiat pitäisi hänen mielestään tehdä. Mutta vielä harhauttaminen ja neuvottelut onnistuvat aika hyvin, joten rauhaisaa on elämä meidän päivänsäteen kanssa edelleen.

Vaikka eletään vielä miehen viimeistä kesälomaviikkoa ja olemme tytön kanssa kotosalla koko tämän kuukauden loppuun, on mieleen silti hiipimässä tuttu haikeus samaan aikaan ilmassa leijuvan loppukesän tuoksun mukana. Uusi työpisteeni olohuoneen nurkassa on paikoillaan ja päällimmäisenä to do -paperien pinossa on lapsen päivähoitosopimus. Työpöydällä olevassa lokerossa on muistivihko täynnä merkintöjä syksyllä toden teolla käynnistyvään, jännittävään projektiin liittyen. Muutamassa viikossa pitäisi myös orientoitua uudelleen viimeiseen opintosyksyyn ja päättää mitä teen gradun kanssa: jatkanko keväällä valitsemani aiheen kanssa, vai päätänkö sittenkin muuttaa suuntaa erääseen aivan toiseen mielessäni pyörivään teemaan. Olo on vähän jännittynyt, mutta täynnä tarmoa ja toivoa. Tästä tulee hyvä.

Tänään lähdemme miehen kanssa kahdestaan risteilylle pirpanan jäädessä mummun kanssa kotiin. Loppuviikosta on vielä suunnitteilla kotimaanmatkailua koko perheen voimin, toivottavasti vain säät suosivat. Ja viikonloppuna saamma vielä vieraitakin rakkaiden ystävien tullessa kyläilemään pitkästä aikaa. Ihan vielä ei siis päästetä irti lomasta, vaikka mieli jo vähän syksyn projekteihin karkaileekin.

Työpisteen somistaminen on muuten vaiheessa: ainakin seinälle on tulossa jokunen valokuva lisää, mutta jotain muutakin tuo vielä kaipaa. Ehkä siirrän ainakin tuon alimman valkoisen laatikon muualle ja myös korille etsisin mieluusti toisen paikan, mutta katsotaan minne pienten uteliaiden sormien ulottumattomiin nuo keksisin laittaa... Hiukan houkuttaisi jopa kokeilla jonkinlaista moodboard tai aarrekartta -henkistä tsemppiataulua tuohon. Katsotaan mitä keksin. Ideoitakin saa heittää, jos sellaisia tulee mieleen :) 

Miten teidän kesänne ovat sujuneet :)?

The Blue Room -Makuuhuoneen muutos

Vuosi siinä meni, mutta NYT! Tervetuloa kierrokselle meidän uusittuun makkariin!

"Ai hei koira numero yksi, sopiiko jos tuun vähän häiritsemään sun päikkäreitä ja ottamaan pari kuvaa..?"

Lähtötilannehan löytyy täältä (klik!). On tää tietysti.... vähän erilainen <3 Ensimmäistä kertaa (aikuis)elämässäni sain valita maalin oman kotini seinään. Tai no, maalattiinhan me yksi seinä kodinhoitohuoneesta (kuva täällä), mutta that's it: olemme asuneet vain sellaisissa vuokrakohteissa, jossa seiniin ei ehdottomasti ole saanut koskea. Edes korjatakseen rikki olevan tapetin... joten joku muu kuin valkoinen väri seinässä vaati kyllä rohkeutta.

Ja me uskallettiin olla rohkeita! Mitä sitten jos tähän kyllästyy viiden vuoden päästä? Nyt kun katto on valkoinen, on harvinaisen helppoa vaihtaa vain seinän väri.

Olin muutoksen kanssa alunperin hiukan hukassa, sillä keksin lähinnä vaaleanharmaa -henkisiä ideoita. Selailin pinterestistä kaikkia ihania värillisiä seiniä (ideakansio löytyy täältä), mutta en millään keksinyt miten toteuttaisin saman tyylin meidän nykyisillä kalusteilla, sillä muutos haluttiin tehdä pienellä budjetilla. Hain apua viime vuonna Paras Koti 2015 -messuille Poriin sisustusklinikkaa pitämään saapuneelta sisustusidoliltani Marko Paanaselta (juttu täällä), joka keksi kuin keksikin ratkaisun "tumma mutta yleisilmeeltään vaalea" -dilemmaani: seinien lisäksi tilassa on käytetty lähinnä valkoisen eri sävyjä. Ja minusta yhdistelmä toimii täydellisesti! Vaikutelma on juuri sellainen kuin toivoinkin.

Hiukan keskeneräinen tämä silti on vielä. Ei rempan, mutta sisustuksen osalta. Tuolta peränurkan (yllä oleva kuva) katosta meni lasinen valaisin rikki, joten sinne pitää hankkia uusi. Kunhan keksin millaisen haluaisin. Samoin pikkuikkunan verho tulee vaihtumaan: kuvasta ei näy kovin hyvin, mutta vanha verho on melko keltasävyinen luonnonvalkoinen ja siinä on (kukka)kuvioita. Haluaisin siihen jonkun vähän kirkkaamman valkoisen ja yksivärisen vaihtoehdon. Laskosverhoakin olen miettinyt. 

Olisiko teillä ideoita, verhoon tai valaisimeen..?

Peränurkan peräseinällä (...) meillä oli viimeksi hääkuva, mutta nyt suunnittelen että sinne laitetaan äidiltä vuosia sitten lahjaksi saamani ryijy -viimeinkin seinälle. Malli on varmasti vanha, mutta kuvio on erittäin yksinkertainen ja mielestäni jopa modenin tyylikäs, väri raikkaan vaaleansininen. Neuvottelut miehen kanssa ovat vielä vähän kesken, mutta olen ihan vakuuttunut että tuohon se tulee. Mallailin sitä jo itse seinälle, eikä se minusta riko nyt seesteisen levollisen huoneen tunnelmaa.

Hääkuva sen sijaan siirretään tähän sängyn viereiselle seinälle, josta tulee vähän sellainen amerikkalaistyylinen kuvaseinä. Siinä oli valokuvia viimeksikin, mutta rykelmä oli aivan liian pieni ja näytti hassulta "kikkareelta" isohkon seinän keskellä (yksi niistä mittasuhdeasioista joihin Marko silloin kiinnitti huomiota ja oli täysin oikeassa). Nyt siihen tulee entisten kuvien lisäksi jo yksinään isohko hääkuva, sekä vanhassa makuuhuoneessa muualla olleita kuvia ja vielä beben 1 -vuotiskuvia ja samassa yhteydessä otettuja perhekuvia. (Heti kun kuvat on...kröhöm...valittu ja tilattu. Ehtiihän tässä vielä. Ennen beben 2 -v synttäreitä...)

Tapetin päälle maalaamisen huonona puolena oli, että yksivärinen, tasainen maalipinta nosti esille tapetin saumakohdat, jotka näkyvät erityisesti auringossa. Missään muualla asia ei minua oikeastaan häiritse, paitsi sängyn päätyseinässä ehkä hiukan. Mutta sehän nyt on murheenkryyni muutenkin: en lopultakaan saanut innostettua miestä Markon mageasta päätyideasta, enkä osaa laittaa tuolle seinälle mitään muutakaan. Ja oikeasti me tarvittaisiin ihan kokonaan uusi sänky, sillä nykyinen nitisee ja natisee. Patjat ovat onneksi hyvät, joten sen takia asialla ei ole sillä tavalla kiire. Mutta hankinta alkaa siirtyä omalla prioriteettilistallani ylemmäs. Uudet yöpöydät haluaisin myös (näitä kuvia katsoessani todella tajusin miten akuutti tämäkin asia olisi...), mutta ne kannattaa hankkia vasta kun tietää millainen sänky on tulossa. 

Koirat onneksi sopivat sisustukseen kuin sisutukseen, husky on siitä kätevän värinen ;)

Kuten näkyy, en taaskaan stailannut kuvia. Yhdellä yöpöydällä on kirja ja yölampun päällä tutti, toisella puolella tabletti. Koirat just niin kuin ne aina ovat ja toisella tuolilla röykkiö tavaroita. Tällainen tämä on myös oikeasti. 

Kiva kun kävit!

Mitäs pidit :)?

Beben huone

Ipanan huone valmistui meillä käynnissä olevista projekteista ensimmäisenä kuvattavaan kuntoon -vaikka onkin samaan aikaan kaikkein keskeneräisin tila, sillä haaveilen sinne vielä vaikka mistä. Mutta nyt huoneesta tuli vain beben oma huone, kun siellä aiemmin oli lelujen ja leikkien lisäksi vielä 120cm leveä vierassänky, jonka päälle oli myös ladottu äipän "toimisto" ;D

Samalla bebe siirtyi vihdoinkin nukkumaan omaan huoneeseensa ja vaihto sujui ilman ongelmia tosi kätevästi (hehee, nyt kun sanoin tän ääneen niin varmaan ensi yöstä alkaa joku hirveä takapakki...). Remontin takia nukuimme miehen kanssa itsekin aluksi samassa huoneessa vierassängyllä, sitten kun sänky myytiin alta pois, muutimme vielä pariksi yöksi beben oven taakse olohuoneeseen patjoille. Nyt olemme nukkuneet omissa huoneissamme jo useamman yön, eikä järjestely ole haitannut bebeä ollenkaan. Sieltä hän aamulla herää höpöttelemään iloisesti, joskus suostuu vielä pieneksi hetkeksi jatkamaan unia äiskän tai iskän vieressä. 

Näissä kuvissa on nyt kaikissa jotenkin hassun utuisa tunnelma -opettelen edelleen käyttämään sitä kameraani... mutta toisaalta: eikös tuollainen pieni pumpuli satuprinsessan huoneeseen ihan sovikin ;)

Muut lelut mahtuvat toistaiseksi ihan hyvin tuohon H&M:n pyykkisäkkiin (osa niistä saa muuten vaan olla esillä), mutta dubloille/legoille pitää hankkia joku kauniimpi säilytysratkaisu. Monet kehuvat kovasti Legon omia säilytyspalikoita, jollaisen hankkimista puntaroin. Eivät ole superkauniita mielestäni, mutta pinottavuudessa toki on omat etunsa jos näitä vuosien varrella alkaa enemmänkin kertymään. Missä teillä säilytetään legoja..?

Lapsen mielipuuhaa on jo kauan ollut lukeminen, mutta aivan viime aikoina myös selkeä leikkiminen on alkanut kiinnostaa. Bebe ei ole missään vaiheessa ollut superkiinnostunut leluista, on niitä toki tutkinut, mutta minkään tietyn lelun parissa, niitä kirjoja lukuunottamatta, hän ei ole viihtynyt. Nyt hän sen sijaan kävelyttää Brion vedettäviä leluja, kattaa erilaisia kahvi- ja ruokatarjoiluja (myös eläimet syötetään ja juotetaan) sekä kokoaa palapeliään. Lempipuuhiin kuuluu myös pyöräily (iskän tai äiskän pyörän takana) ja itse odotan jo innolla että ehditään kokoamaan varastossa odottava hiekkalaatikko pihaan.

Bebe nukkuu vielä pinnasängyssä. Pitkään uni oli niin levotonta, että en missään nimessä olisi voinut kuvitella häntä nukkumaan missään muualla, koska hän olisi taatusi muksahtanut joka ikinen yö ja monta kertaa lattialle. Nykyään uni on jo hiukan rauhallisempaa, mutta edelleen on minusta hyvin kätevää, että hän ei itse pääse sängystä pois... näin on hyvä ainakin vielä jonkin aikaa.

Halinalle on lapsen tärkein lelu ja se lohduttaa jos muuten tuntuu kurjalta <3 Halinalle oli rakkautta ensi silmäyksellä: vaikka Pentikin pupu ja unirätit ovat olleet lapsen sängyssä aivan vastasyntyneestä saakka, tuli vasta joitakin kuukausia sitten bebelle lahjaksi tuomastani halinallesta välittömästi se lelu, jonka perään kysellään ja jota kannetaan mukana.

Legosäilytyksen lisäksi haaveilen ainakin Ikean leikkikeittiöstä ja pienestä pöydästä, sekä toisesta tuolista. Kirjahyllyn vieressä on oma vanha pikkutuolini, jolle toivoisin kaveriksi toista, sekä jonkinlaista pöytää piirtämistä ja sen sellaista varten. Kovin aktiivisesti en ole niitä vielä ehtinyt metsästää, mutta ensisijaisesti käytettynä ajattelin yrittää sellaisia etsiä. Myös pikkuinen keinutuoli löytyi kirpputorilta ja siinä bebe onkin tykännyt keinua.

Makuuhuoneeseen saadaan tänään uudet verhot ja kattolistatkin viimeistään juhannukseksi, joten varmaankin juhannuksen jälkeen on vihdoin ja viimein luvassa niitä kuvia. Hötäkässä tulin uusineeksi verhot myös kahteen muuhun ikkunaan, jonka lisäksi ruokailuhuoneeseen tulee minulle pieni työpöytänurkkaus. Nekin yritetään saada paikoilleen ennen juhannusta, joten stay tuned!

Sisustusprojektien lisäksi meneillään onkin juhannuksen menun suunnittelua: saamme aattona vieraita grillaamaan ja juhannuspäivänä suuntaamme ystävien mökille. Minkälaisia suunnitelmia teillä on viikonlopulle :)?

Kahdenlaisia ihmisiä

Meitä ihmisiä on nähdäkseni kahdenlaisia: DIY/fixer-upper/remonttireiskoja ja sit heitä jotka... eivät ole sellaisia. Minä itse kuulun ehdottomasti tuohon jälkimmäiseen ryhmään.

Ymmärrän itse tehdyn arvon ja viehätyksen (sekä useimmissa tapauksissa säästetyt rahatukot) ja jossain romanttisissa kuvitelmissani itse tekeminen kuulostaa myös jopa mukavalta ajanvietteeltä. Mutta sitten se todellisuus... meillä on siis vihdoin, kuukausien pyörittelyn jälkeen, alkanut makuuhuoneen muutosprojekti. Lauantaina hankittiin maalaustarvikkeet ja yhtä pikkuverhoa lukuunottamatta myös uudet tekstiilit on jo hommattu. Makuuhuone on myös tyhjennetty melkein kokonaan ja varsinainen työ alkaa huomenna. Koska sekä katto että seinät maalataan, joudutaan homma tekemään useassa osassa ja remontin arvioitu kesto on ehkä noin viikko.

Minua rasittaa oikeastaan nyt jo kaikki tämä epäjärjestys ja väliaikaisuus :D ja pelkkä ajatuskin listojen, pattereiden, ikkunankarmien ja ties minkä irrottamisesta...uh. Vaikka suurimman purkutyön tekee mitä luultavimmin mies. Lisäksi jo ajatus katon maalaamisesta saa melkein tarttumaan burana -purkkiin (niskat eivät taatusti tykkää työasennosta)... ja mitä vielä.

Voidaan siis melko turvallisesti sanoa, että mun ei koskaan, ikinä eikä milloinkaan kannata hankkia edes "pientä laittoa" vaativaa kohdetta ;D 

Oooämgee. Lopputulosta odotan silti jo malttamattomana ja innolla (siitä tulee niiiiiin hieno!!!), joten eiköhän tän sen voimalla kestä ;) 

Mun lähipiiri on täynnä toinen toistaan taitavampia remonttireiskoja. Please kertokaa että siellä on joku muukin, jolle remontointi tuottaa lähinnä kylmiä väreitä..? :D

Marko Paanasen sisustusvinkit makuuhuoneeseen

Vihjailin jokunen aika sitten, että meidän makuuhuoneen sisustusproggiksen suhteen tapahtuu jokin yllätyskäänne. No, tänään oli se jännittävä päivä kun tuo "käänne" tapahtui: meidän makuuhuone valittiin käsittelyyn Marko Paanasen sisustusklinikalle Paras Koti 2015 -messuille Poriin.

Pakko aloittaa tunnustamalla, että vaikka olisi ollut jännittävää saada muutosehdotus miltä tahansa sisustussuunnittelijalta, oli minulle aika iso juttu että messuilla sattui olemaan juuri Marko Paananen: minä olen oikeastaan vähän fani, aina Innosta lähtien. Tai no, en "fanita" ketään, paitsi Markoa ehkä ihan vähän ;) Hänellä on mielestäni erityislaatuinen taito: hän tekee sellaisia sisustusratkaisuja, jollaisia en aidosti tulisi itse keksineeksi, vaikka käytössäni olisi miten paljon aikaa ja rahaa. Siksi olin hyvin täpinöissäni, kun lehdessä etsittiin muutoskohteita messuille Markon sisustusklinikalle. Ja  että meidän makuuhuoneemme valittiin mukaan yhdeksi kohteista!

Saatetekstissäni pyysin apua ennen kaikkea seinien sävyn valintaan ja toivoin rohkeutta valita jotain muuta kuin vaalean harmaata. Toivoin huoneen ilmeestä modernimpaa, raikkaampaa ja yleisilmeeltään kuitenkin vaaleaa. Kerroin, että remontti tehdään pienellä budjetilla ja ilman että kalusteita uusitaan. Katto ja seinät maalataan, jonka lisäksi tekstiilit vaihdetaan.

Yleisesti ottaen Markolta tuli hiukan noottia mittasuhteista (guilty as charged!): onhan esim. nuo sivuseinän taulut aivan liian pienet tuohon. "Kuhan laitoin siihen" (ja sit se meemi ;D). Sänky kaipaa myös päätyä (samaa mieltä että se kaipaa jotain): kerrottuani luennon jälkeen etten oikein pidä sängynpäädyistä, Marko keksi mielenkiintoisen ajatuksen laittaa siihen seinälle matto sängynpäädyn tilalle (vähän kuin sellaiseen pyyhetelineeseen roikkumaan, vinkkasi Granitistä löytyvän tarkoitukseen sopivan telineenkin). Kotona mies ei oikein innostunut kerrottuani ehdotuksesta, mutta makustellaan vielä vähän ajatusta: minua idea kiehtoisi kovasti. Näen jo mielessäni millaisen maton siihen voisi laittaa... Myös ylimääräiset tuolit joutaisi pois, samoin sälä lipastojen päältä (juu periaatteessa ehdottomasti kyllä, mutta käytännössä tämä ei tule tapahtumaan...). Sain Markolta paljon vahvistusta sille mitä itsekin olin jo tuumaillut ja lisäksi pari aivan uutta oivallusta.

Värimaailman suhteen Markolla oli kaksi ehdotusta:

- Joko käyttää valkoisen eri sävyjä koko huoneessa seinistä lattian ja katon kautta tekstiileihin. 

tai

- Maalata seinät esim. tummalla harmaalla tai "lyijymaalilla" ja pitää kaikki muu edelleen valkoisena: valkoiset verhot ja iso valkoinen sängynpääty + jo olemassa olevat valkoiset kalusteet ja katto pitävät kokonaisilmeen kuitenkin raikkaana.

Luulen että näistä jommalla kummalla lähdetään, hetki vain pitää pohdiskella kummalla.

Muutoskohteiden lisäksi Marko puhui sisustamisesta ylipäänsä: toivoi rohkeutta kokeilla (vaikka menisi pieleenkin), kehotti panostamaan kodin sisustamiseen (koska mikä olisi tärkeämpää kuin viihtyisä koti ja arki) sekä muistutti mm. mittasuhteiden ja valon merkityksestä. Opin paljon myös niistä muista muutoskohteista, joita "klinikalla" käsiteltiin.

Varsinaisen esityksen jälkeen Markoa sai vielä jututtaa, joten kävin kysymässä muutaman askarruttamaan jääneen lisäkysymyksen. Ja kuulkaa, pakko sanoa: olen edelleen fani. Marko on kuitenkin jonkinlainen julkkis ja sisustanut kaikenlaisia koteja aikamoisilla budjeteilla. Silti hän ei ollut tippaakaan ylimielinen, hänellä ei ollut kiire minnekään vaan jutusteli mielellään myös luennon jälkeen ja oli livenä aivan yhtä hyväntuulinen ja nauravainen kuin telkkarissakin. Tosi ammattilainen ja hirveän kivan oloinen tyyppi. Ei mikään ihme että hänellä on asiakkaita riittänyt :) 

Mitäs olette mieltä Markon ehdotuksista :)? Onko teillä muuten jotain ehdotonta suosikkisisustussuunnittelijaa?

Asuntomessut osa 6: Bits and pieces

Viimeisessä asuntomessupostauksessa vielä sekalaisia huomioita.

Ensimmäisenä printti: ei mikään uutuus tämäkään, mutta huomasin tykästyväni kovasti niihin sisustuksiin, joissa sitä näkyi. Kyseessä siis alla olevien kuvien tekstiileissä näkyvä ruutuprintti, jota ottaisin mielelläni meillekin kotiin. Onkohan sillä muuten joku nimi? Hiukan salmiakkiruutuinen kuviohan tuo on, mutta minusta tuntuu että olen kuullut joskus tällaista kutsuttavan jollain omallakin nimellä, en vain millään muista mikä se olisi ollut... Myös kuvissa olevien kalustusten keveys miellyttää silmääni, etenkin vasemmassa kuvassa ja alaoikealla olevat ovat kokonaisuutena hyvinkin paljon sellaisia mistä pidän. Yläoikean kuvan huoneen värit ovat harmoniset (ehkä vähän liiankin..?) ja ruututekstiilit kauniit, mutta kuten sanoin, esimerkiksi nuo tekstitarrat eivät enää oikein iske. Iso osa messukohteista on kuitenkin sisustettu jonkin perheen toiveiden mukaan, joten makunsa kullakin :)

Sama ruutukuviohan löytyi myös ihailemani "sinisen" olohuoneen matossa (tämä). Tekstiilien lisäksi ihailin vasemmassa kuvassa seinällä olevaa, akustoivaa taideteosta. Miten hyvä idea! Uusissa taloissa riittää kuutioita, mutta toisaalta kalustus on kevyttä ja monesti jopa niukkaa, eli kaikuminen saattaa olla ongelmana. Meidän matalassa talossa ei sitä ongelmaa ole, mutta jos olisi niin tällainen ratkaisu olisi minusta erinomainen.

Pidin myös kovasti tästä yksittäisestä työhuoneesta: sen värit ja keveys miellyttivät silmääni erittäin paljon. Kovin käytännöllinen se ei silti taitaisi olla, ainakin itse tarvitse työhuoneessa isomman pöydän ja hyllyjä tai laatikoita säilytykseen...

Tämän työhuoneen seinällä oleva kartta oli kiva: sellainen kankainen, mihin oli tökitty nuppineuloja -oletan että perheen matkakohteisiin. Näitäkin on tietysti näkynyt jo jonkin aikaa, mutta tykkään edelleen siitä ideasta että matkoista olisi muistuttamassa jokin konkreettinen asia myös arjessa. Itse en tosin ole matkustellut niin paljoa että valtavan montaa neulaa saisin maailmaan tökättyä, mutta se on asia joka toivottavasti korjaantuu ajan kanssa :) (Ja epäkäytännöllisyydestä puheen ollen: mites tuon tuolin korkeus suhteessa pöytään ;))

Lisäksi vielä muutama yksittäinen huomio:

Nuo vetimet! Hengeltään muistuttavat nyt juuri kovasti pinnalla olevia By Lassen Stropp -ripustimia (siis näitä).  Ja tykkään, molemmista.

Tuo penkki! Ihana. Sellaisen haluaisin omaankin makuuhuoneeseen.

Myös tämä nojatuoli on minusta kaunis. Meillä tosin ei nojatuoleja ole ollenkaan, enkä sellaista osaa kaivata.

Ja sitten vielä viimeisenä: alla olevan kuvan työtuoli nahkapunoksineen oli minusta erittäin kaunis. 

Muuten huone ei ole minun makuuni yhtään: ehkä syy on noissa verhoissa, tai ruudullisissa lakanoissa. Molemmista tulee voimakas flash back jonnekin 90-luvulle tai 2000 -luvun alun tienoille. Huh. Muutenhan huone on aika perussiististi kalustettu, mutta jokin tuossa kokonaisuudessa häiritsee omaa silmääni.

Sellaiset messut :) Käteen jäi paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia ja muutama uusikin idea, mistä ilahduin erityisesti. Kuitenkin kokonaisuutena trendit olivat aika tuttuja, johtuen varmasti siitä että seurailen niitä muutenkin aktiivisesti blogien, lehtien ja joskus tv -ohjelmien kautta. 

Järjestelyistä muuten vielä iso kiitos: minusta messut olivat tällä kertaa hurjan toimivat kävijän näkökulmasta. Alue oli tiivis, joten kävelyyn ei tuhlaantunut paljon aikaa. Vessoja oli paljon ja ne olivat hämmästyttävän siistejä. Samoin ravintoloita oli mukavasti ja ainakin testaamamme hinta-laatusuhde oli mielestäni varsin kohtuullinen "messuvaraus" huomioiden. Messubussikuljetus Kivistön asemalle ja takaisin sujui ilman odotuksia tai ongelmia -kaikki toimi ainakin meidän vierailullamme moitteettomasti. 

Onko teille jäänyt tämän vuoden messuista tai messupostauksista jotain erityistä mieleen?

Asuntomessut osa 5: lastenhuoneet

Lastenhuoneista useimmat sisustusblogeja lukevat ovat varmaankin nähneet jo nämä kaksi:

Itsekin ihastuin noihin sisustuksiin kovasti. Ylemmän kuvan pikkuvauvan huone on hempeällä tavalla moderni, alemman reipas puumajameininki miellyttää pikkuisen vanhempaa lasta. Verhoihin on painettu printti omasta valokuvasta -miten ihana idea ja kaunis lopputulos! Aloin heti miettimään missä ja millaisesta kuvasta tätä voisi hyödyntää itsekin.

Värimaailmat olivat pääosin aika perinteisiä: kauniin sinisiä pojille, vaaleanpunaisia tai liiloja tytöille. Hyvin perinteisiä kalustuksia myös. Pallovalot miellyttävät minuakin yhä, vaikka alkavatkin jo olla aika vanha juttu. Hankinhan sellaiset myös meille beben huoneeseen viime syksynä :)

Tässä (pojan?) huoneessa ihastutti teema, joka oli selkeä mutta ei mielestäni yhtään "liikaa" ja lisäksi väri, joka oli jotain muuta kuin sinistä tai vihreää. Reipas, raikas ja käytännöllinen huone.

Tämä modernein värein sisustettu lastenhuone on niin ikään ollut monessa blogissa esillä: todella kaunis minustakin.

Periaatteessa alan olla jo hiukan kyllästynyt seinätarroihin (niitä tekstejä muuten näyi vielä aika monessa kodissa ?!?), mutta etenkin lastenhuoneeseen niillä on helppo saada leikillisyyttä. Ihanat ovat minusta nämä eläimet (Teippitarhalta, piti oikein laittaa ylös :)). En kyllä enää muista mitä nuo palkit kuvastavat.


Vielä lopuksi kuva suloistakin suloisemmasta leikkimökistä: katsokaa nyt! Pitää laittaa muistiin, kun varmaankin ensi kesänä suunnitellaan meidän leikkimökin uudelleensisustamista bebeä varten <3

Muutama lastenhuone oli sisustettu hassusti "kokoushuoneeksi": sellainen lasiseinäinen neukkari, jossa keskellä iso pöytä, jonka ympärille kerätty monta tuolia ;) Askartelu siinä taisi olla ideana, mutta jotenkin huvitti kuitenkin. Harmittaa ettei yhdestä huoneesta saanut oikein hyviä kuvia, sillä sinne oli rakennettu upea sisäkiipeilyalue: ei pelkästään puolapuita ja renkaita vaan kaikenlaisia muitakin. Vielä enemmän harmittaa etten tajunnut näköjään laittaa minnekään ylös mistä niitä saa :(

Tulossa on vielä viimeinen asuntomessupostaus, sitten on se aihe käsitelty tämän blogin osalta :)

Asuntomessut osa 4: keittiöt ja ruokailutilat

Keittiöissä näkyi edelleen hyvin paljon "ei-keittiömäisiä" keittiöitä: vetimettömiä kaappeja ja kaikki mahdollinen piilotettu ovien taakse. Edelleen täysivalkoisia, mutta jonkin verran näkyi myös vaaleita puun sävyjä. Keittiöt olivat ehkä yllättävänkin pieniä ja "tavallisia" ottaen huomioon edelleen voimissaan olevan ruuanlaittotrendin. Vielä enemmän olin kuitenkin hämmästynyt ruokailutilojen ja ruokapöytien pienuudesta: esimerkiksi yhteen neljän hengen kotiin oli sisustettu ainoastaan yksi neljän hengen ruokaryhmä. Ei koskaan yhtään ruokavierasta..? Samoin ruokapöydät oli nyt monessa keittiössä liitetty saarekeen perään, jolloin ajatuksena on ilmeisesti, että tarvittaessa ruokapöytää voi "laajentaa" saarekkeen puolelle.

Itse pidän siitä, että keittiö näyttää keittiöltä. Yllä olevasta keittiöstä kuitenkin pidin, vaikka se ei olekaan ihan perinteinen. Värit ovat superkauniit.

Tässä keittiössä mielenkiintoni herätti "betoniset" alakaapit: ne kiehtovat minua kovasti, enkä ole aiemmin nähnyt sellaisia. Itse olisin sisustanut kokonaisuuden eri tavalla, mutta oli mukavaa löytää messuilta jotain uuttakin.

Peruskeittiöön toi mielenkiintoa hiukan eri tavoin ladottu välitilalaatta. Huomioi myös ei-integroitu astianpesukone! Myös tou sama hanan muoto tuntui toistuvan keittiöstä toiseen, näkyy myös näissä kuvissa.

Tässä kuvassa fiilistelin tuollaisen yläkaappivitriinin paluuta. Olen hiukan kahden vaiheilla: pidän vitriiniajatuksesta, sillä vaikka avohyllyt ovatkin kauniita, ei tällaisessa koirankarvojen kyllästämässä taloudessa mitenkään ole mahdollista säilyttää astioita siten. Vitriineissä on kuitenkin monesti 90 -lukulaiset vibat, joista en pidä. Tämäkään keittiö ei ole omasta mielestäni ihan napakymppi kokonaisuutena, mutta tuo vitriinihylly näytti vaihteeksi aika raikkaalta. Livenä pidin siitä vieläkin enemmän kuin tässä kuvassa.

Vielä kiinnitin huomiota yhteen asiaan ruokailutiloissa, nimittäin tuoleihin. Oma katseeni hakeutui jatkuvasti tällaisiin muhkeisiin, romanttisiin ja nojatuolimaisiin tuoleihin - ja selkänojan yksityiskohta miellyttää nyt kovasti silmääni.

En kylläkään osaisi kuvitella tämän tyyppistä tuolia meille (edes olohuoneeseen, kuten alimmassa kuvassa), mutta jotain kivaa noissa on. Minusta.

Millaisista keittiöistä te pidätte juuri nyt?

Asuntomessut osa 3: makuuhuoneet

Omaa makuuhuoneprojektiani ajatellen kuvasin messuilla eri kohteissa noin miljoona, eli ainakin tosi monta, eri harmaan sävyistä seinää, mutta epämääräisten seinien esittely täällä ei varmaankaan olisi kovin mielekästä. Siksi valitsin tähän muutaman, joissa oli kaikissa jotain mistä pidin.

Makuuhuoneet olivat vaaleita ja rauhallisia. Ihan kivoja, mutta ei supervau -fiiliksiä. Parissa oli sama lamppu kuin meidänkin makkarissa (siis tämä): hassua että nyt vasta, kun meilläkin on tuo jo kohta muutaman vuoden ollut. 

Kokonaisuutena ainakin yksi kivoimmista ellei kivoin, oli alla oleva makuuhuone: sävyjen ja tunnelman lisäksi ihastuin etenkin lamppuun, jakkaraan ja kauniisiin tekstiileihin.

Tämän makuuhuoneen seiniä en ymmärrä, mutta sängyn pääty on mielestäni erittäin kaunis -ja minähän en yleensä ollenkaan tykkää sängynpäädyistä, oli ne millaisia vain. Jopa niin kaunis, että joskus kun on uuden sängyn aika, voisin melkein kuvitella tuollaisen meillekin.

Jo yhdestä sinisestä olohuoneesta tuttu "liukuvärjätty" seinä on kaunis myös makuuhuoneessa. Vaikka seinä siis on periaatteessa paljonkin mieleeni, jättää jokin tuossa kokonaisuudessa silti "kylmäksi". En oikein osaa sanoa mikä. Mutta seinästä pidän ja voisin hyvin kuvitella samaa ideaa hyödynnettävän monella muullakin värillä ja ehkä eri huoneissakin.

Ylipäänsä messut eivät siis tarjonneet mitään erityistä uutta ja jännittävää makuuhuoneissa. Monen ns. päämakuuhuoneen yhteydessä oli jenkktyyliin kylppäri ja useassa talossa myös vaatehuone. Kylppäri-ideaa kannatan lämpimästi. 

Mutta pakko marmattaa. Siis ne vaatehuoneet, mitä ihmettä?!? Isot pukeutumishuone -henkiset walk in closetithan ovat nyt "muotia": kauniisti sisustetut ja kalustetut huoneet, jotka mahdollistavat omassa kaapissa shoppailun ja usein myös huoneessa laittautumisen (tsekkaa vaikka nämä ihanuudet). Mutta ei, asuntomessuilla kaikki vaatehuoneet olivat todella pieniä ja niissä oli valkoiset seinät ja hyllyt (näytti sellaisilta elfa -hyllyiltä). Siis sanoinko jo että mitä ihmettä?!? Ei minkäänlaista yritystä: ymmärrän että näinä aikoina tehdään kustannustehokkaita ja järkeviä ratkaisuja, mutta pienen ja pröystäilemättömänkin saa tehtyä kauniiksi. Vierailemieni kohteiden vaatehuoneissa tasan yhdessä oli edes vähän yritystä, loput olivat ankeampia kuin omani. Joka on siis ankeaakin ankeampi. En ymmärrä en.

Tulossa on vielä pari asuntomessupostausta, toivottavasti vielä jaksaa kiinnostaa :)