Beben vk -vaatteet ja hoidon aloitus

Bebe aloittaa siis hoidossa syyskuun alussa ja olemme jo muutaman kerran käyneet yhdessä tutustumassa tulevaan (perhepäivä)hoitopaikkaan, joka vaikuttaa aivan ihanalta. Ilmassa on tietysti suurta haikeutta, mutta olo on silti luottavainen: tuntuu hyvältä viedä tyttö juuri sinne minne olemme menossa. Ja uskon että aikakin alkaa olla kypsä.

Hoitopaikassa vierailujen myötä rupesin pohtimaan minkälaisia varusteita tyttö siellä tarvitsee ja totesin, että muutamia täydentäviä hankintoja pitää tehdä. Olen aikamoinen alehaukka, jonka lisäksi beben vaatteita olen etsinyt myös käytettynä. Sen vuoksi yritän aina ennakoida ja hamstrata hyvän tarjouksen osuessa kohdalle. En sentään seuraavaa kautta pidemmälle -niin uskalias en ole että uskaltaisin yrittää arvioida minkä kokoinen lapsi silloin on... Tai mistä hän tykkää: kauhulla odotan sitä hetkeä kun äidin hartaudella metsästämät vaatteet eivät enää kelpaa ja päälle vaaditaan Frozenia tai My Little Ponya. Kauan menköön vielä siihen vaiheeseen...

Alkukeväästä meinasi iskeä paniikki, kun tajusin ettei tytön vanha haalari enää millään mahdukaan päälle -tai siis, että lahkeista on jotenkin mystisesti tullut capri -mittaiset ;) Onnistuin kuitenkin löytämään alesta tämän Reiman....noh, PINKIN... haalarin :D Väri on todella neon ja todella pinkki (hieman kirkkaampi vielä mitä kuva näyttää), mutta överiydessään aika hauska. Ja ainakin tyttö näkyy myös pimeässä: haalarissa on paitsi hyvät heijastimet, myös väri loistaa aika kauas :D Tästä retrohenkisesta designista pidän myös, vaikka muuten en mikään retroilija olekaan.

Seurailen suurella mielenkiinnolla eri lastenvaatemerkkien ympärillä pyörivää polemiikkia ja suoranaista hysteriaa. Suosin itsekin laadukkaina pitämiäni merkkejä, mutta aniharvoin maksan mistään täyttä hintaa (eli ostan alesta tai käytettynä). Reimaa on parjattu huonosta/huonontuneesta laadusta, mutta meillä oli viime talvena Reiman toppahaalari, johon olimme erittäin tyytyväisiä. Tämä vk -haalari ehti olla reilun kuukauden käytössä ennen kesäkelejä ja sen perusteella olen todella tyytyväinen myös tähän. Neidin edellinen vk -haalari oli Ticket to Heavenin ja laatu oli siinäkin erinomainen, erityisesti olin vaikuttunut siitä miten hyvin se kesti pesuja. Saas nähdä yltääkö Reiman pesunkestävyys samalle tasolle -toistaiseksi en kuitenkaan siis allekirjoita kuulemiani huhuja Reiman muita saman hintaluokan haalareita heikommasta laadusta. Ja malli on meidän tytölle hiukan parempi: Ticketin haalari jäi tosiaan lahkeistaan aivan liian lyhyeksi, mutta oli niin leveä, että sinne olisi vieläkin mahtunut kaksi saman kokoista tyttöä. Erityisen kapea ei tämä Reimakaan ole, mutta hiukan solakampi mielestäni kuitenkin. Hiukan hypellen ja huvittuneena yritin siis tässä myös kommentoida sitä, että on mielenkiintoista millä tavalla laatumielikuvat ihmisille muodostuvat ja mitkä merkit milloinkin muodostuvat suosituiksi tai tippuvat muodista pois. Itse seurailen kyllä trendejä, mutta hiukan kaukaa. Ja kokeilen rohkeasti myös itse, enkä pelkästään usko huhuja. Kuten nyt tämä Reiman kohdalla vaikkapa :) 

Meillä ei myöskään ole erikseen mitään rymyvaatteita, vaan hankin teknisiltä ominaisuuksiltaan hyviä vaatteita, jotka tulevat kaikki ihan arkikäyttöön. Siksi haalareita on vain yksi. Toisena settinä on käytettynä ystävältä ostettu Molon Girly Rainbow -takki ja Ticketin mustat vk -housut. Takki on hauskan pirteä ja setti toimiva yhdessä: näitäkin ehdittiin jokunen kerta käyttää keväällä.

Addun verkkarit hankin uutena ja normaalihintaisena (näitä en ollut tajunnut mistään aleista pitää silmällä ja tarjontaa tuntui muutenkin olevan melko vähän, tuskin mikään trenditaaperon valinta ;)) jokunen viikko sitten, kun tajusin että hoitokäyttöön bebe kaipaisi jotain sisävaatteiden ja noiden teknisten vaatteiden välimaastoon. Settiä ei ole vielä käytetty, mutta uskoisin sen tulevan kovaan kulutukseen hoitopaikassa. Tämän hoitopaikan yksi erikseen mainituista käytännöistä muuten on, että ulos puetaan eri vaatteet kuin millä ollaan sisällä (ja ymmärrän hyvin että sisään kannetun hiekan määrää pyritään rajoittamaan).

Ja sitten, merkkivaatteiden vastapainoksi: meidän kuravaatteet on Lidlistä ;D Ja nämä on kuulkaa hyvät! Tai no, takkia ei ole vielä tarvittu lainkaan, koska meidän ulkovaatteet pitää kyllä kaikki vettä. Housut on puettu päälle kun on erityisen kuraista ja rapaista tai kun maa on huomattavasti ilmaa kylmempi: näissä on ihanan pehmeä ja lämmin fleece -vuori. Ainakaan vielä en ole huomannut  mitään moitittavaa. Alunperin nämä hankittiin, kun en ollut varma tarvitaanko teknisen haalarin lisäksi kuriksia ollenkaan, mutta kyllä nuo housut tuntuvat tarpeellisilta. Ainakin toistaisiksi yritetään selvitä yhdellä setillä tätäkin laatua.

Lidlistä meillä on muutenkin jokunen muukin vaate (sekä bebellä että meillä vanhemmilla) ja ovat kyllä uskomattoman hyviä! Ainut mikä niissä hirvittää on se halpa hinta itsessään: vähän epäilyttää että kovin eettinen valinta ne tuskin ovat. Mutta hinta-laatusuhde on kyllä minun kokemukseni mukaan erinomainen.

Ainoana ns. turhaakkeena tytön kaapissa on hulluuskohtauksessa hankittu, Racoonin IIIIHANA softshell- takki. Tätä ei olisi tarvittu, mutta katsokaa nyt miten söpö se on! Tätä on toistaiseksi käytetty kaupunkimenoissa: tässäkin on täydet tekniset ominaisuudet joten ei haittaa jos sade iskee vaikka kesken kahvilareissun :) 

Kengistä samaisessa hoidon aloitukseen havahtumisessa hankittiin nuo yläkuvassa olevat Superfitin lenkkarit, koska tytöltä puuttuivat sellaiset kokonaan. Olisin mieluusti ottanut jotkut hiukan vähemmän pinkit (koska sitä pinkkiä nyt sit on ;)) ja vähemmän vaaleat, mutta sopivat koot olivat malliltaan kelpuuttamistani kengistä jo aika vähissä ja nuo olivat hyvässä alessa. Joten ne sitten :D 

Nokian kumpparit hankittiin jo aiemmin keväällä, kun edelliset jäivät yhtäkkiä ja yllättäen totaalisesti liian pieneksi. Nämä taas ovat vielä aika reilut, mutta villasukkien kanssa toimivat kuitenkin ihan hyvin. 

Kuivemmalle ja viileämmälle kelille hankittiin siistimmät Eccon mokkaiset kävelykengät jo ihan alkukeväästä, heti kun talvikengistä päästiin. Nämä ovat olleet hyvät, mutta näitä en ihan pahimpaan rapaan pukisi tytölle jalkaan :) 

Kenkien valinta on haastavaa ja siitä on monissa blogeissa kirjoiteltukin. Itse olen hyödyntänyt jalkaterapeutti- serkkuani, jolta olen kysellyt valintakriteereitä lasten kenkiin. Päällimmäisenä mieleen on jäänyt ohje siitä, että kenkä ja sen pohja ei saa olla liian tukeva tai paksu (jotta jalan omat lihakset pääsevät kehittymään), vaan pohjan pitää rullautua ihan kevyellä taivutuksella helposti. Olen huomannut että etenkin lasten lenkkareista monet ovat tosi jämäköitä, jonka vuoksi iso osa niistä tippui omalle no-go -listalleni. Yksilöllinen säätömahdollisuus mieluiten nilkkaan asti on myös plussaa, jotta kenkä istuu hyvin pienessä jalassa. Erityisesti kesäkenkien kohdalla pitää silti muistaa, että kantakapin pitää toisaalta olla riittävän tukeva, jotta jalka ei pääsen "luiskahtelemaan" kengässä holtittomasti: itse ostin vahingossa yhdet sellaiset ballerinat tytölle, joissa kantakappi oli aivan surkea. Unohdin tämän kriteerin kenkiä valitessani ja vasta käytön myötä ihmettelin miksi kenkä ei ollenkaan pysy jalassa, vaan tyttö astui koko ajan "sivuun". Sitten tajusin, että kantakappi oli ihan säälittävän lörppö ja onneton tapaus, joten heitin tossut pois. Onneksi eivät olleet kalliit, mutta huti harmitti silti kovasti.

Sisävaatehankinnat ovat vielä parhaillaan käynnissä, mutta voisin niistäkin vähän myöhemmin jotain kirjoitella. Tyttö tuntuu taas kummasti venähtäneen kaikista housuistaan yli samaan aikaan, joten etenkin housuhankintoja olen lähiaikoina tehnyt.

Mutta eiköhän tämä näistä tällä kertaa. Kertokaas muut näyttääkö teidän lista yhtään samanlaiselta? Ja erityisesti te hoitokonkarit: mitä teidän mielestänne listalta mahdollisesti puuttuu :)? 

Paitsi ehkä hoitoreppu, sellaista meillä ei muuten vielä ole! Ehkä sata kassia ja nyssykkää kyllä, mutta eikös hoitoreppu nyt olisi hyvin tärkeää hankkia lapselle ihan oma, erikseen :D..?

The Blue Room -Makuuhuoneen muutos

Vuosi siinä meni, mutta NYT! Tervetuloa kierrokselle meidän uusittuun makkariin!

"Ai hei koira numero yksi, sopiiko jos tuun vähän häiritsemään sun päikkäreitä ja ottamaan pari kuvaa..?"

Lähtötilannehan löytyy täältä (klik!). On tää tietysti.... vähän erilainen <3 Ensimmäistä kertaa (aikuis)elämässäni sain valita maalin oman kotini seinään. Tai no, maalattiinhan me yksi seinä kodinhoitohuoneesta (kuva täällä), mutta that's it: olemme asuneet vain sellaisissa vuokrakohteissa, jossa seiniin ei ehdottomasti ole saanut koskea. Edes korjatakseen rikki olevan tapetin... joten joku muu kuin valkoinen väri seinässä vaati kyllä rohkeutta.

Ja me uskallettiin olla rohkeita! Mitä sitten jos tähän kyllästyy viiden vuoden päästä? Nyt kun katto on valkoinen, on harvinaisen helppoa vaihtaa vain seinän väri.

Olin muutoksen kanssa alunperin hiukan hukassa, sillä keksin lähinnä vaaleanharmaa -henkisiä ideoita. Selailin pinterestistä kaikkia ihania värillisiä seiniä (ideakansio löytyy täältä), mutta en millään keksinyt miten toteuttaisin saman tyylin meidän nykyisillä kalusteilla, sillä muutos haluttiin tehdä pienellä budjetilla. Hain apua viime vuonna Paras Koti 2015 -messuille Poriin sisustusklinikkaa pitämään saapuneelta sisustusidoliltani Marko Paanaselta (juttu täällä), joka keksi kuin keksikin ratkaisun "tumma mutta yleisilmeeltään vaalea" -dilemmaani: seinien lisäksi tilassa on käytetty lähinnä valkoisen eri sävyjä. Ja minusta yhdistelmä toimii täydellisesti! Vaikutelma on juuri sellainen kuin toivoinkin.

Hiukan keskeneräinen tämä silti on vielä. Ei rempan, mutta sisustuksen osalta. Tuolta peränurkan (yllä oleva kuva) katosta meni lasinen valaisin rikki, joten sinne pitää hankkia uusi. Kunhan keksin millaisen haluaisin. Samoin pikkuikkunan verho tulee vaihtumaan: kuvasta ei näy kovin hyvin, mutta vanha verho on melko keltasävyinen luonnonvalkoinen ja siinä on (kukka)kuvioita. Haluaisin siihen jonkun vähän kirkkaamman valkoisen ja yksivärisen vaihtoehdon. Laskosverhoakin olen miettinyt. 

Olisiko teillä ideoita, verhoon tai valaisimeen..?

Peränurkan peräseinällä (...) meillä oli viimeksi hääkuva, mutta nyt suunnittelen että sinne laitetaan äidiltä vuosia sitten lahjaksi saamani ryijy -viimeinkin seinälle. Malli on varmasti vanha, mutta kuvio on erittäin yksinkertainen ja mielestäni jopa modenin tyylikäs, väri raikkaan vaaleansininen. Neuvottelut miehen kanssa ovat vielä vähän kesken, mutta olen ihan vakuuttunut että tuohon se tulee. Mallailin sitä jo itse seinälle, eikä se minusta riko nyt seesteisen levollisen huoneen tunnelmaa.

Hääkuva sen sijaan siirretään tähän sängyn viereiselle seinälle, josta tulee vähän sellainen amerikkalaistyylinen kuvaseinä. Siinä oli valokuvia viimeksikin, mutta rykelmä oli aivan liian pieni ja näytti hassulta "kikkareelta" isohkon seinän keskellä (yksi niistä mittasuhdeasioista joihin Marko silloin kiinnitti huomiota ja oli täysin oikeassa). Nyt siihen tulee entisten kuvien lisäksi jo yksinään isohko hääkuva, sekä vanhassa makuuhuoneessa muualla olleita kuvia ja vielä beben 1 -vuotiskuvia ja samassa yhteydessä otettuja perhekuvia. (Heti kun kuvat on...kröhöm...valittu ja tilattu. Ehtiihän tässä vielä. Ennen beben 2 -v synttäreitä...)

Tapetin päälle maalaamisen huonona puolena oli, että yksivärinen, tasainen maalipinta nosti esille tapetin saumakohdat, jotka näkyvät erityisesti auringossa. Missään muualla asia ei minua oikeastaan häiritse, paitsi sängyn päätyseinässä ehkä hiukan. Mutta sehän nyt on murheenkryyni muutenkin: en lopultakaan saanut innostettua miestä Markon mageasta päätyideasta, enkä osaa laittaa tuolle seinälle mitään muutakaan. Ja oikeasti me tarvittaisiin ihan kokonaan uusi sänky, sillä nykyinen nitisee ja natisee. Patjat ovat onneksi hyvät, joten sen takia asialla ei ole sillä tavalla kiire. Mutta hankinta alkaa siirtyä omalla prioriteettilistallani ylemmäs. Uudet yöpöydät haluaisin myös (näitä kuvia katsoessani todella tajusin miten akuutti tämäkin asia olisi...), mutta ne kannattaa hankkia vasta kun tietää millainen sänky on tulossa. 

Koirat onneksi sopivat sisustukseen kuin sisutukseen, husky on siitä kätevän värinen ;)

Kuten näkyy, en taaskaan stailannut kuvia. Yhdellä yöpöydällä on kirja ja yölampun päällä tutti, toisella puolella tabletti. Koirat just niin kuin ne aina ovat ja toisella tuolilla röykkiö tavaroita. Tällainen tämä on myös oikeasti. 

Kiva kun kävit!

Mitäs pidit :)?

Retail Therapy

Palataan takaisin blogin normaaleihin, kevyisiin aiheisiin: koiran tilanteesta selviää muutenkin lisää vasta ensi viikolla, kun menemme seuraavan kerran lääkäriin katsomaan tepsikö nykyinen lääkekuuri vai joudutaanko sittenkin siihen leikkaukseen.

Vietin eilen mitä hauskimman "vapaaillan": insta -seuraajat tietävätkin, että tapasin mahtavan Suvin kahvin ja höpöttelyn merkeissä. Mutta lisäksi shoppailin :D Sain muutamassa tunnissa rahaa palamaan aikamoisen kasan, mutta olen edelleen ostoksiini hyvin tyytyväinen. Ensinnäkin, löysin itselleni uudet silmä- ja aurinkolasit! Insta -seuraajat tietävät myös että kävin jokunen viikko sitten silmälääkärillä tarkastuksessa. En kuitenkaan löytänyt samalla reissulla paikallisesta liikkeestä mieleisiäni kehyksiä. Eilen löytyi sen verran aikaa, että ehdin ennen kahvittelua piipahtamaan Porissa silmälasiostoksilla ja voi pojat miten mageet kehykset mielestäni löysin, sekä silmälaseihin että aurinkolaseihin <3 Tuskin maltan odottaa, että pääsen esittelemään niitä! (Kolmisen viikkoa kuulemma joudun malttamaan.)

Kahvittelun jälkeen lorvailin autolleni vielä Sokoksen kautta, sillä halusin katsoa löytyisikö alesta jotain uudeksi yövoiteeksi testattavaa: kuten mainittua niin minulla on ihotyyppi muuttunut todella paljon tässä reilun vuoden aikana ja sopivat hoitotuotteet ovat tällä hetkellä aivan hakusessa. Ostin Cliniquen Moisure Surge Intense -geelivoiteen ja näin yhden yön kokemuksella vaikuttaa lupaavalta, vaikka kovin varmoja päätelmiä ei sen perusteella vielä kannattane tehdä ;) Koostumus vaikuttaa kuitenkin mukavalta ja iho oli aamulla kosteutetun tuntuinen, joten hyvä alku.

Mutta sitten: ai mikä ilon ja riemun päivä! Yhden alehyllyn alaosasta löysin kuin löysinkin kissojen ja koirien kanssa (täällä) etsimääni Nivean Primeria!!!! Viimeksi minulla oli kylläkin kuivan ihon versio, mutta en nirsoillut kun kerran samaa tuotetta vielä ylipäänsä löytyi. Näitä taisi olla yhteensä 3 purkkia ja hiukan mietin pitäisikö yrittää vielä hamstrata ne loputkin... jos tämä kerran on poistunut valikoimasta. 

Aivan heräteostoksena mukaan sen sijaan tarttui kuvassa näkyvä, itselleni entuudestaan tuntemattoman,  eos  -merkin käsivoide. Ihan vain pakkauksensa takia: siis miten kätevä tuollainen sipparan pieni ja lituskainen purkki on?!? Olen täällä moneen otteeseen maininnut kuivakätisyydestäni, jota on yritetty hoitaa ties millä reseptivoiteilla. Ainoa toimiva keino on jatkuva kosteutus, jonka vuoksi kannan käsilaukussani aina myös käsivoidetta. Tai pitäisi kantaa: näin kesällä kun olen yrittänyt lomailla ja käyttää pienempää laukkua, olen toisinaan joutunut jättämään voiteen pois tilansäästösyistä. (Ja katunut joka kerta. ) 

Myös Body Shopilla on todella pieniä käsivoiteita joita toisinaan ostan, mutta jostain syystä en yhtään pidä niistä metallituubeista, joihin ne on pakattu. Siksi innostuin heti purkin nähtyäni. Testikerran perusteella uskallan varovasti kehua: koostumus on todella nopeasti imeytyvä, mikä on tärkeä ominaisuus käsilaukkuvoiteelle, jonka lisäksi valitsemani berry blossom- tuoksu on aivan ihana (muut kaksi vaihtoehtoa olivat muistaakseni cucumber ja joku flower power -henkinen kukkaistuoksu). Tehokin vaikuttaa ihan hyvältä (juuri tämän tyyppiselle rasvalle siis, toki tehokkaimmat yön yli käytettävät ja usein juuri pitkään imeytyvät ovat sitten asia erikseen). Suhteellisen kalliitahan nämä pienet purtilot ovat, tämäkin 44ml taisi olla noin 9 euroa. Mutta kaltaiselleni korppukädelle jatkuvasti käden ulottuvilla oleva rasva on ihan ehdoton (kotona minulla on sellaisia isoja perusvoidepumppuja eri huoneissa), joten minulle tuote vaikuttaa hyvinkin hintansa arvoiselta.

Ja jos ihmettelette että miksi kuvailin ostoksiani lautaspinon päällä: no koska ostin myös kuvan lautaset :D Minun on jo pidemmän aikaa pitänyt täydentää ennen kaikkea leipälautasvarastoa: meillä on niitä kahta eri kokoa (alunperin hankkimaani kokoa ei enää tehdä) ja ylipäänsä liian vähän valkoisia. Halusin myös muutaman valkoisen ruokalautasen lisää, joten ostin sitten niitäkin. Tokmannin -30% Teema -astioista sai minut viimein liikkeelle ja onnekseni paikallisella Tokmannilla olevat 2 vaihtoehtoa valkoisista lautasista olivat juuri ne koot, joita itse kaipasin.

Että sellaista ostosterapiaa: olen niin tyytyväinen hankintoihini, että voin sanoa terapian tepsineen ainakin hetkellisesti :)

Makuuhuone on valmis, mutta vaatisi taas siivousta ennen kuvien ottamista. Myös olohuoneessa ja keittiössä olisi uutta kuvailtavaa. Yritän rykäistä kaikki joskus ensi viikolla, kunhan viikonlopun mökkireissulta kotiudumme ja on ehditty taas siivota ;)

Olen muuten aleshoppaillut hiukan myös sporttivaatteita ja ipanan vk- kamppeetkin ja hoidon aloitusta varten tehtävät hankinnat alkavat (luullakseni...) olla pulkassa. Kiinnostaisiko jompi kumpi näistä aiheista? Tai olisko muita ideoita, tulossa olevien sisustusjuttujen lisäksi :)? 

Nyt koira (se kipeä) tuhisee tuossa jaloissa rauhallista unta. Lapsi on ruvennut iltakukkujaksi ("tämä on vain vaihe" ja "this too shall pass" -henkiset hokemat ovat viime viikkoina olleet hyvin käytössä...) joten hän vielä yrittää huudella jotain pinniksestään. Taidanpa siirtyä seuraavaksi tuohon lattialle, rapsuttelemaan. Kuulemisiin :) 

Kun pelko muuttaa sydämeen

Suunnitelmissani oli postailla tässä välissä jo vaikka mistä, mutta sen sijaan juhannuksesta saakka olen istunut suurimman osan vapaahetkistäni kädet syvällä koiran karvaisessa turkissa, silittäen ja rapsuttaen. Päivää ennen juhannusta nuoremmalla koiralla diagnosoitiin nisäkasvain, joka on melko yleinen, mutta usein pahanlaatuinen kasvain. Leikkausaika saatiin viikon päähän, eli viime viikolle.

Viime torstaina vein koiran leikkaukseen, mutta leikkausta ei tehtykään koska leikkaava lääkäri epäili kyseessä sittenkin olevan vain nisätulehdus ja siitä aiheutunut turvotus/patti. Saimme lääkityksen ja ohjeet tarkkailla pattia, että mitä sieltä alkaa turvotuksen alta löytyä.

Ehdimme hiukan huokaista helpotuksesta. Kunnes eilen tunsin patissa sellaista, mitä siellä ei lääkärin mukaan saisi tuntua.

Voi vielä olla, että tämäkin on väärä hälytys. Ja voi aivan hyvin myös olla, että vaikka kyseessä olisi kasvain, se ei olisikaan pahanlaatuinen -tai että se saataisiin ajoissa pois. Minä en kuitenkaan osaa olla huolehtimatta etukäteen, vaikka en asialle yhtään mitään voi. Ja sehän se tietysti pahinta onkin: itse en voi tehdä mitään muuta kuin odottaa. 

Ja osoittaa koiralleni niin paljon rakkautta kuin pystyn. 

Päivisin yritän elää normaalisti ja tehdä kaikkia kivoja kesäasioita: ilmat ovat olleet suosiollisia ja tämä on ensimmäinen kesä, josta ipana jo ymmärtää jotain. Ja jolloin hänen on kanssaan voi yhdessä tehdä asioita.

Kun lapsi nukkuu, minä itken ja silitän koiria. Muutakaan en juuri nyt osaa.