En edes tiedä mistä aloittaisin. Blogitauon aikana ei ensin tapahtunut mitään muuta kuin toisaalta odottelua ja toisaalta järjetöntä kiirettä, mutta kuitenkin sitä samaa. Sitten vedettiin matto jalkojen alta, jonka seurauksena kaikki kesän ja syksyn töitä ja opintoja koskevat suunnitelmat menivät uusiksi. Lamaannuin ensin muutamaksi viikoksi, mutta nyt tuntuu että päässä kihisee taas niin paljon ideoita, että eiköhän sitä sitruunalimpparia kohta ala väkisinkin jostain suunnasta syntyä.
Blogitauon aikana olen
- kirjoittanut esseitä (niin paljon esseitä! yksin ja ryhmässä)
- lukenut tentteihin
- kuljettanut vuorostaan sitä toista koiraa eläinlääkäriin (nyt ovat taas kunnossa molemmat)
- alkanut kehittyä mestarisprintteriksi, koska se "vauva" juoksee nykyään lujaa! Ja kiipeää! Voi apua, miten tästä vaiheesta selviää ilman sydänpysähdystä?!?
- istuttanut uusia kukkia ja seurannut pelonsekaisella hartaudella, että mitkä viime kesänä maahan laitetuista ovat alkaneet puskea uutta :D
- toteuttanut viime postauksessa suunnitellut minilomat sekä Helsinkiin että Göteborgiin, jossa olin ihan ensimmäistä kertaa
- suunnitellut tulevaa, joutunut romuttamaan kaikki suunnitelmat ja rypenyt syvällä itsesäälissä
- tehnyt uusia suunnitelmia
- päättänyt makuuhuoneen seiniin tulevan maalin ja tilannut kaikenlaista muutakin pientä uutta kotiin
- siivonnut tietokoneen
- ihmetellyt jälleen loikkaa pitkästä ja kylmästä kevättalvesta suoraan kesään
Kesällä aion
- liikkua enemmän, toivottavasti suorastaan paljon
- nauttia elämästäni
- uskoa ja uskaltaa enemmän, pelätä vähemmän
- tavata ystäviä
- lukea kirjoja
Mennään vappuisilla kuvilla, sopii hyvin kertausteemaan :)
Toivottavasti teitä on siellä vielä jokunen matkassa mukana <3 Paluun kunniaksi päätin paljasta vähän lisää jotain itsestäni ja luopua tuosta, oikeastaan jo kauan häirinneestä ja hölmöltä tuntuneesta nimimerkistä. Moi vaan siis kaikki, mun nimi on Maija.
Nauttia elämästä kuulostaa täydelliseltä. Työkaveri eilen sanoi, että munkin pitäisi nauttia elämästä :D Mutta entä, jos nautinkin just siitä, mitä teen? :D
VastaaPoistaNo eikö kuulostakin :)? Joskus siitäkin vaan täytyy muistuttaa itseään. Ja siis kyse on juuri siitä, että tekee niitä asioita mistä nauttii ja jos jo nauttii niistä asioista mitä tekee, niin jatkaa sitten samalla linjalla -eikä koko ajan mieti että "pitäisikö" jostain ulkopuolisesta syystä tai odotuksesta jotain muuta. Own it, vois joku jenkkihypettäjä sanoa ;)
PoistaMoi Maija! Täällä ollaan! Just mietinkin kun näin sun instakuvan että koskahanmpalaat blogin pariin!
VastaaPoistaMoi Tiina :)! Jeee, kiva kuulla <3 ja ihan olen otettu jos mua on vähän jo odotettukin!
PoistaMoikka Maija! :) Tsemppiä kovasti uusiin suunnitelmiin!
VastaaPoistaMä vihdoinkin päätin tarttua itseäni niskasta kiinni ja tehdä piiiitkäään roikkuneen gradun loppuun. Aikaraja on tiukka, katsotaan kuinka selviän. Kaikesta huolimatta aion nauttia kesästä! :p
Moi Kata :)! Kiitos: joo siis ne graduhommelit juuri heittikin häränpyllyä myös mulla. Ekasta tutkinnosta on kokemus pitkään venyneistä opinnoista ja päätin alusta saakka, että nyt on toisin. Olen suorittanut opintoja ripeään tahtiin supermotivoituneena ja graduprosessin suunnittelun aloitin kantapään kautta oppineena hyvissä ajoin ja määrätietoisesti. Panostin siihen ihan hirveästi ja prosessi nytkähti eteenpäin juuri niin kuin olin toivonutkin. Mutta sitten tuli aikamoisena takaiskuna itsestäni riippumaton peruutus, niin myöhään että en missään tapauksessa ehdi siihen aikatauluun mihin kaikki suunnitelmani nojasi. Nyt sitten pyörittelen useampaakin erilaista suunnitelmaa B,C ja Ö. Kaikissa on omat puolensa ja kesän aikana pitää tehdä paitsi päätöksiä, myös alkaa toimimaan jonkun vaihtoehdon toteuttamiseksi :)
PoistaTsemppiä sullekin siis graduun: kokemuksesta sanoisin että tärkeintä on aloittaa. Jollain. SItten kun hommaan pääsee käsiksi niin kyllä se sitten sieltä tulee! Kesästä nauttiminen on silti ensiarvoisen tärkeää <3
Moi Maija!
VastaaPoistaNouuuuu... Eikä, miten tylsää, että se graduproggis kosahti... 😔 I feel you! Mulla puolestaan petti aikataulut ja joudun pitkin hampain hakemaan, taas, jatkoaikaa opinnoille... Elämä.
Mä olen kiltisti ja kärsivällisesti odottanut, että palaat blogin ääreen, näitä postauksia on ihana lukea! ❤️ Joten tervetuloa takaisin!
Terv. Riikka-Maria (täältä stadista) 😘
Moi Riikka, kiitos ihana <3 <3 <3 Ja äh, ymmärrän että harmittaa, mut sulla on kyllä hyvät syyt jos kellä!
PoistaMoi Maija! Kiva, että oot takaisin täällä. Vaikka ymmärrän hyvin, ei mullakaan meinaa olla aikaa blogille... no päivittelen kun ehdin, ei paineita. Harmi kuulla, ettei hommat ole menneet suunnitelmien mukaan, mutta olen ihan varma, että tällä on tarkoituksensa ja jotain huikeaa on tulossa.
VastaaPoistaMoi Suvi <3! Joo ei tuo kiire mikään suoranainen yllätys ollut, koska olen kaiken lisäksi tehnyt opintoja hiukan virallista ohjelmaa ripeämpää tahtia. Tavoitteena oli ottaa tiivis rutistus ja homma pian kasaan asti.
PoistaToivotaan että on, ainakin ideoita riittää. Kiitos tsempeistä <3
Voi ei! Uskon, että harmittaa kun on panostanut aikaa ja vaivaa ja sitten aikataulut pettää ja vielä syistä, joille ei mahda mitään! Voimia!
VastaaPoistaJoo, aloittaminen on ollut se vaikein juttu. Nyt sen suhteen helpottaa, vaikka edelleen itse työhön liittyy ongelmakohtia. Aika vaan tuntuu loppuvan kesken ja joudun todennäköisesti palauttamaan työn, jota en ehdi lainkaan hioa tai pohtia ekaa versiota enempää. Meillä ei korjauksia myöskään saa tehdä ohjaajan vinkeistä eli pitää sitten vaan hyväksyä oman työn puutteet.
Kaikki tutkimus on toisaalta sellaista, että se ei ole koskaan sillä tavalla valmista etteikö sitä voisi vielä jollain tavalla hioa/parantaa. Loputtomiin. Vaikka ymmärrän mitä tarkoitat, niin kannattaa silti muistaa että paras gradu on tehty gradu! Tsemppiä <3
PoistaNäinhän se on. Kiitos! :)
VastaaPoista