Ystävänpäivämietteitä

Huh, mikä puolitoistaviikkoinen takana. Tänään päästään miehen kanssa treffeille ja kyllä tulee tarpeeseen pieni tauko arjesta.

Instagram -seuraajat tietävätkin jo, että vauva oli pienessä operaatiossa alkuviikosta. Bebellä havaittiin ennen joulua nivustyrä, jonka leikkausaika oli sovittu maanantaille. Huoli asiasta on ollut takaraivossa havainnosta lähtien ja viime viikolla jouduimmekin kureutumisoireiden vuoksi hakeutumaan päivystykseen. Onneksi pääsimme päivystyksestä vielä kotiin, mutta entisestäänkin olemassaoleva huoli pikkuisesta ja jännitys leikkaukseen liittyen tuplaantui visiitin myötä. (Tyräleikkaus itsessäänhän on varsin pieni operaatio, mutta etenkin näin pienellä se suurin huoli kohdistuu nukutukseen.) Itse leikkaus maanantaina sujui onneksi todella hyvin ja bebe heräsi nukutuksesta nopeasti ja ilman mitään tokkuroita. Näin pienellä leikkaus ei kuitenkaan onnistu päiväkirurgisesti, vaan happisaturaatioita seurataan vuorokausi, joten vietimme beben kanssa yön vastasyntyneiden teholla. Vauva oli maailman reippain ja urhein pieni potilas: ei yhtään kipeän oloinen ja nukkui hyvin, joten sikäli sairaalassaolo ei ollut paha. Itse vain en osaa ollenkaan nukkua sairaalassa, jonka lisäksi oma jännitykseni purkautui jo siellä ikävänä migreenikohtauksena.

Sairaalasta tuliaisiksi samani univelan lisäksi henkistä jaksamista on viime aikoina verottanut huonosti päiväuniaan nukkuva vauva: öisin hän tällä hetkellä onneksi nukkuu hyvin, mutta päivisin ei oikein malta. Hän on kuitenkin väsynyt, jonka seurauksen itkuinen. Väsyneenä hän ei myöskään välttämättä jaksa syödä kunnolla. Monena päivänä siis vauva on ollut liian väsynyt syödäkseen ja nälkäinen nukkuakseen -kierre katkeaa aina jossain kohtaa, mutta on henkisesti raskasta kun vauva ei monena päivänä ole suostunut rauhoittumaan tai nukkumaan edes lyhyitä pätkiä muualla kuin sylissä (ei myöskään siis kantovälineessä tai vaunuissa, kokeiltu on) - ja aivan viime päivinä on tapahtunut ensimmäistä kertaa niinkin, että vain minun sylini on kelvannut. Haavakivun takia yötä päivää säännöllisesti annettava kipulääkitys on osaltaan sekoittanut nukkumisrytmejä sekä minun että vauvan osalta, mutta annostusta on nyt onneksi aloitettu vähentämään.

Keskiviikkona ollut hammaslääkäri on tietysti sairaalavisiittiin ja itkuiseen vauvaan verrattuna aivan pikkujuttu, mutta kuuluu jokatapauksessa ehdottomiin inhokkiasioihini - myös tätä minulla on aina tapana stressailla päiviä etukäteen. Yök. Noh, onpahan taas sekin hetkeksi hoidettu.

Takki on siis tällä viikolla vedetty aika tyhjäksi, mutta jännitys alkaa pikkuhiljaa laukeamaan kun toipuminen näyttäisi sujuvan hyvin. Eilen saatiin vieraaksi rakas serkkuni kahden lapsensa kanssa ja oli tosi kiva nähdä pitkästä aikaa ja tankata hiukan vertaistukea kaikenlaisiin lapsiasioihin liittyen. Lisäksi mies yllätti eilen muistamalla erikseen 5. hääpäiväämme tuomalla ruusuja ja herkkuja;vaikka tällainen ei ole meillä mitenkään kovin tavallista, osaa mies jotenkin ajoittaa yllätyksensä aina niihin hetkiin, kun sitä kaikkein eniten tarvitsen. Väsyneenä, pukluisena ja päivän miljoonannen kakkapyllypesun jälkeen pieni osoitus romantiikasta tuntuu tärkeämmältä kuin koskaan.

Ja sokerina pohjalla se, mistä jo alussa vihjasin: tänään meillä on miehen kanssa pöytävaraus ravintolaan ja liput teatteriin! Bebe jää mummun hoiviin kotiin (kiitos äiti <3!!!) ja sitäkin tietysti jännitän hiukan. Onneksi me ollaan kuitenkin sen verran lähellä, että hätätilanteen sattuessa päästään äkkiä takaisin kotiin. Uskon kuitenkin mummun ja beben pärjäävän mainiosti -itse joudun ehkä hiukan tsemppaamaan ;)

Haaveilen jo etukäteen lasillisesta viiniä ruuan kanssa (edellisestä onkin sitten vierähtänyt aika tarkkaan vuosi!). Ja siitä ruuasta: rauhallisesti ja hälyttömästi nautitusta herkullisesta ateriasta. Ai että! Mutta mitä ihmettä ihmiset taas pukevatkaan päälleen, siis muuta kuin trikoisia raskaus- tai imetysvaatteita..?!?! 

Ennustan, että tavalliseen tapaan en ehdi ikuistaa asuani ennen illanviettoon lähtöä, mutta jollain tapaa yritän saada valintani kuvattua. Vaikka sitten taas jälkikäteen lavastettuna. 

Mutta jotta ehdin edes pukeuta niihin vaatteisiin ennen lähtöä, pitää nyt rientää. 

Oikein hyvää ystävänpäivää teille muruset sinne ruudun toiselle puolelle <3

Miten te olette tänä vuonna viettäneet ystävänpäivää?