Valoa

Osa teistä saattaa muistaa, että toukokuussa (täällä) kerroin laittaneeni sitruunalimpparia tulille. Sitä limpparia on tässä sitkeästi keitelty ja sekoiteltu koko kesä ja alkusyksy, jonka lisäksi suuri huoli koirasta on roikkunut uhkaavana pilvenä pääni päällä minne ikinä menenkin.

Mitä jos kertoisin, että kaiken sen keittämisen jälkeen sitä limpparia alkaa oikeasti syntyä? Ja mitä jos kertoisin, että ei se koirasta kaivetty möykky (ylimääräistä ja ongelmaa siellä oli, joten leikkaus oli silti ehdottoman välttämätön) ollut sittenkään kasvain ja että koira tulee ihan kuntoon?

Mitä jos kertoisin, että palaset alkavat vihdoin loksahdella paikoilleen?

Mitä jos vielä kertoisin, että olen tänään näyttänyt koko päivän tältä? (Siis silloin kun en ole itkenyt ilosta :D)

Tuntuu kuin koko maailman paino olisi nostettu hartioilta.

Nyt ne työt vasta tavallaan alkaa, mutta nyt kuulkaas. Nyt on hyvä.

Tähän kuvaan ja näihin tunnelmiin: hyvää yötä muruset <3 

Tahmaista arkea

Tämä viikko on ollut täynnä arkea. Tavallista arkea pienine iloineen ja suruineen ja sitten sitä tahmeaa, kun suru, pelko ja pettymys ovat päällimmäisenä tunteena. Kirjoittelinkin jo kesällä (täällä) koirastamme löytyneestä patista, jota ensin epäiltiin kasvaimeksi ja sitten ehkä kuitenkin joksikin muuksi. Kolme eri lääkäriä tutki pattia antaen kolme eri diagnoosia ja antibioottikuurin jälkeen jäätiin odottelemaan, josko se kuitenkin häviäisi itsestään. Näin ei kuitenkaan käynyt ja viime viikolla koira viimein leikattiin. Ja leikkauksessa löytyi sittenkin kasvain. Ensi viikolla tulee patologin vastaus siitä oliko kyseessä hyvä- vai pahalaatuinen sellainen, mutta pelko ja huoli karvakaverin puolesta on suunnaton.

Leikkaus itsessään sujui hyvin ja koira on tilanteeseen nähden erittäin hyvävointinen: ruoka maistuu ja lenkille olisi kova hinku. Leikkauksesta hän tulee siis varmasti toipumaan kyllä, mutta jos kyseessä oli pahanlaatuinen kasvain, voi olla ettei ole kovinkaan paljon tehtävissä. Nyt siis vain toivotaan.

Lapsikin on vaistonnut että koiralla ei ole kaikki hyvin ja aikuisilla huoli. Olemme yrittäneet kovasti pitää iloista ja toiveikasta tunnelmaa yllä myös hänen vuokseen. Niinä arjen iloisina hetkinä mm. paistettiin piiiiitkästä aikaa itse tehtyä pizzaa ja ai hitsi muuten tuli hyvää! 

Alkuviikolla kokeillusta soijarouheesta sen sijaan ei tullut suosikkia, mutta päätin että aivan vielä en luovuta. Testasimme ihan tavallista spagettikastiketta, mutta jokin siinä vain "tökki". Haluaisin kuitenkin vielä kokeilla jotain toista reseptiä: ajattelin esimerkiksi lasagnea. Vai olisiko teillä antaa hyviä soijarouhevinkkejä?

Eilen sain erittäin tarpeellisen pienen pääntuuletushetken, kun lähdin Poriin istumaan iltaa rakkaan ystävän kanssa hyvän ruuan äärelle. Lähdin taas (melkein kuivaksi ehtinyt ;)) tukka putkella, joten asukuvat jäivät ottamatta ja ruokakin katosi niin nopeasti nälkäisiin suihin, että edes instaan ei tallentunut yhtään otosta reissusta. Maailma kuitenkin parantui taas hiukan ja oma olo helpotti: kiitos ystävä kun olet olemassa <3 

Ensi viikolle on tiedossa monenlaista jännitystä, sillä parinkin projektin kohtalo ratkeaa sen lisäksi, että tosiaan saamme lisätietoa koiraan liittyen. Olo on hiukan vaisu, mutta onneksi olen viikonloppuna ehtinyt nukkua hyvin ja huomenna pääsen kampaajalle hemmoteltavaksi: päätin aloittaa pienen muutosprojektin hiusten suhteen. Siitä ja muustakin lisää taas seuraavalla kerralla, kuulemisiin!

Nyhtökauraa

Viikonlopun kunniaksi ruokajuttuja. Meillä on miehen kanssa jo jonkin aikaa ollut tavoitteena hiukan vähentää lihansyöntiä: omat syyni ovat sekä eettiset että terveydelliset. Lisäksi pyrimme hankkimaan ostamamme lihan luomuna ja suoraan tuottajalta REKO -ringin kautta (joskaan esimerkiksi kanaa ei ainakaan paikallisissa ringeissä myydä). Kesällä rekoilusta päästiin lipsumaan, koska aikataulut eivät vain osuneet yksiin jakojen kanssa. Nyt syksyn tullen on tarkoitus palata ruotuun senkin suhteen.

Lihansyönnin vähentäminen on tähän asti tapahtunut kokkailemalla välillä kasvisruokia, mutta ns. lihankorvikkeita emme olleet vielä kokeilleet. Viikko sitten onnistuimme vihdoin osumaan paikalliseen ruokakauppaan yhtä aikaa nyhtökauran kanssa: kiinnostus testaukseen on itänyt jo pidemmän aikaa, mutta vaikka tiesimme nyhtistä olevan paikallisessa valikoimassa, emme olleet normaaleilla kauppareissuilla tätä ennen onnistuneet sitä ostamaan.

Aloitimme nyhtökauran testailun kokeilemalla nyhtökaurapitaleivän reseptiä nyhtökauran valmistajan gold & greenin sivuilta (klik!) ja vegepäivän sivuilta cashewpesto-nyhtispastan (klik!) ohjetta. Ja ai NAM miten hyvää! Molemmat ruokalajit jatkoon molempien meidän perheen aikuisten mielestä (ipana ei ollut pitaleivästä innoissaan, mutta pasta upposi häneenkin ;)).

Nyhtökaurassa on omasta mielestäni hiukan epämiellyttävä ominaistuoksu (mies ei kyllä haistanut mitään, joten ongelma voi myös olla minun nenässäni), mutta makua se ei haitannut. Erityisesti pasta oli minusta aivan poskettoman hyvää (vaikka meidän "lisäkesalaatti" olikin taas mallia "laiska kokki":D)! 

Pitaleipänyhtiksemme eroaa ohjeesta sen verran, että unohdin ostaa rucolaa joten sitä ei meidän versiossamme ollut ja tuoretta minttua ei kaupasta löytynyt, joten käytin ripauksen kuivattua. Myös pitaleipänyhtis siis maistui meille, mutta muutaman parannusehdotuksenkin seuraavalle testikierrokselle keksimme: 

- Itse tehty pitaleipä: nyt käytimme laiskuuttamme Pirkan valmiita ja vaikka ne eivät olleet pahoja, eivät ne rehellisyyden nimissä toisaalta maistuneet kovin paljon miltään  

- TAI pohdimme lisäksi, että pitaleivän täytteet saattaisivat toimia erinomaisesti myös ruisleivän päällä, mikä olisi muutenkin toki terveellisempi vaihtoehto. 

- Ranut! Jotenkin tuo annos olisi huutanut ranskalaisia viereensä (peruna tai bataattisellaisia). En tiedä johtuiko himotus kyytipoikana nautitusta cokiksesta vai pitaleivästä, mutta elämys olisi luullakseni vielä täydellistynyt ranskalaisista ;)

Nyhtökaurahan on käyttövalmista myös sellaisenaan ja molemmissa ohjeissa valmistus tapahtuu pyöräyttämällä nyhtis muutaman minuutin ajan öljytilkassa pannulla. Kummankin ruuan valmistukseen kului ehkä vartti, eli ainesten pilkkomiseen, kastikkeiden tekoon ja pastan kiehumiseen kulunut aika. Todellista arjen pikaruokaa siis ja helppoa kuin mikä!

Jos onnistutte nyhtökauraa käsiinne saamaan, niin lämpimästi suosittelen kokeilemaan :) 

Joko olette testailleet nyhtökauraa? Ja tietenkin nyt himottaisi kuulla ne teidän lempparireseptinne :)?

Hauskaa viikonloppua kaikille: syökää hyvin ja rentoutukaa :)

Suit up!

Tämä aika vuodesta on ihan ehdotonta lemppariani pukeutumisen suhteen: tuntuu että erilaisia yhdistelmiä on rajattomasti, kun toisaalta voi kerrostaa ja käyttää takkia, mutta toisaalta pelkkä bleiserikin riittää. Kotikesän jälkeen olen innoissani palannut muutenkin itselleni kaikkein omimmaksi kokemaani tyyliin, jota ehkä business casualiksi voisi osuvimmin kuvailla.

Lemppariyhdistelmäni viime viikolta oli kuvassa näkyvä Massimo Duttin jakku ja Mangon toppi, jotka yhdistin rennosti tummanharmaisiin pillifarkkuihin, viininpunaisiin nahkaconsseihin ja Mulberryn konjakinväriseen luottolaukkuuni Bayswateriin.

Hetken mielijohteesta nappasin ruokakaupasta matkaani uusimman Trendin. En ole ostanut lehtiä todella pitkään aikaan, koska en vaan ehdi lukea niitä. Tämän numeron minulle kuitenkin myivät kannen Linda Liukas, Minttu Mustakallio ja Li Andersson yhdistettynä työelämäpohdintoihin. Ja hitsi kuulkaas, oli minusta tosi inspiroiva juttu! Ja oikeastaan koko lehti, jonka lukaisin kannesta kanteen yhdeltä istumalta. Poikkeuksellisesti pidin nimenomaan kaikesta muusta lehdessä, mutta muotijutut jättivät aika kylmäksi, vaikka syksy ja business -tyyli sentään ovat lemppareitani. 90 -luku on vaan jotenkin liian lähellä vielä. (Jep, varma vanhuuden merkki ;))

Viime viikolla alkoi siis vihdoin arki meidänkin perheessä: mies palasi töihin, minä sain päivitettyä opiskelijakorttini ja syksyn projektit kunnolla alkuun myös käytännön tasolla. Ja pirpanakin aloitti keskiviikkona päivähoidossa. Harjoitteluhoitokerrat menivät kaikki ilman mitään ongelmia, mutta ilmeisesti hän jotain erilaista aistii kuitenkin, koska nyt varsinaisina ekoina hoitopäivinä pientä surkeutta oli ollut ilmassa. Hän kuitenkin menee hoitoon innoissaan joka aamu ja perjantaina päivä oli sujunut jo aika hyvin. Äidin sydän meinaa pakahtua, mutta helpommin tämä silti on onneksi sujunut kuin monella muulla. Iltaisin ja nyt viikonloppuna on tankattu läheisyyttä ja etenkin äiti on hänelle tosi tärkeä juuri nyt.

Äitiys on hirveän ristiriitaista ja vaikeaa, sillä niin paljon kuin lapsen uskominen vieraan hoiviin päiväksi raastaakin on silti pakko tunnustaa, että itse oikein tankkaan energiaa koulu- ja muiden työprojektien parissa. Sitä, hyvää tuulta ja pitkää pinnaa tuntuu riittävän lähes rajattomasti lapsen kanssa puuhailuun hoitopäivän jälkeen ja nyt viikonloppunakin. 

Miten muiden hoidon aloitukset ovat sujuneet? 

Ja siitä muodista: iskeekö 90 -luku teihin siellä ruudun toisella puolella? Miten sinä haluat pukeutua juuri nyt:)? 

Kuulisin mielelläni ajatuksianne.