Kahdenlaisia ihmisiä

Meitä ihmisiä on nähdäkseni kahdenlaisia: DIY/fixer-upper/remonttireiskoja ja sit heitä jotka... eivät ole sellaisia. Minä itse kuulun ehdottomasti tuohon jälkimmäiseen ryhmään.

Ymmärrän itse tehdyn arvon ja viehätyksen (sekä useimmissa tapauksissa säästetyt rahatukot) ja jossain romanttisissa kuvitelmissani itse tekeminen kuulostaa myös jopa mukavalta ajanvietteeltä. Mutta sitten se todellisuus... meillä on siis vihdoin, kuukausien pyörittelyn jälkeen, alkanut makuuhuoneen muutosprojekti. Lauantaina hankittiin maalaustarvikkeet ja yhtä pikkuverhoa lukuunottamatta myös uudet tekstiilit on jo hommattu. Makuuhuone on myös tyhjennetty melkein kokonaan ja varsinainen työ alkaa huomenna. Koska sekä katto että seinät maalataan, joudutaan homma tekemään useassa osassa ja remontin arvioitu kesto on ehkä noin viikko.

Minua rasittaa oikeastaan nyt jo kaikki tämä epäjärjestys ja väliaikaisuus :D ja pelkkä ajatuskin listojen, pattereiden, ikkunankarmien ja ties minkä irrottamisesta...uh. Vaikka suurimman purkutyön tekee mitä luultavimmin mies. Lisäksi jo ajatus katon maalaamisesta saa melkein tarttumaan burana -purkkiin (niskat eivät taatusti tykkää työasennosta)... ja mitä vielä.

Voidaan siis melko turvallisesti sanoa, että mun ei koskaan, ikinä eikä milloinkaan kannata hankkia edes "pientä laittoa" vaativaa kohdetta ;D 

Oooämgee. Lopputulosta odotan silti jo malttamattomana ja innolla (siitä tulee niiiiiin hieno!!!), joten eiköhän tän sen voimalla kestä ;) 

Mun lähipiiri on täynnä toinen toistaan taitavampia remonttireiskoja. Please kertokaa että siellä on joku muukin, jolle remontointi tuottaa lähinnä kylmiä väreitä..? :D