Se iskee joka vuosi kesän lopulla, tietynlainen haikeus taas yhden kesän päättymisestä ja samaan aikaan innostunut kutina siitä, mitä kaikkea uusi syksy tuo tullessaan. Olen aiemminkin tainnut kertoa, että minulle syksy on edelleen se aika vuodesta, mistä kaikki uusi ja jännittävä alkaa -eikä siis esimerkiksi uuden vuoden alku.
Tämä kesä ei mennyt niin kuin olin alunperin suunnitellut ja toivonut (postaus aiheesta), mutta tästä kesästä tuli kuitenkin ihana. Varmaankin viimeinen tällä tavalla kokonaan vapaa ja laiska kesä ipanan kanssa kotona. On tehty kaikenlaisia kesäasioita ja ennen kaikkea lapsen elämässä ensimmäisiä, tärkeitä asioita: ensimmäinen lettu torilla, ensimmäiset kerrat uimarannalla, lukemattomia pyöräretkiä äidin tai isän kyydissä, ensimmäinen ulkomaanmatka Ruotsiin laivalla ja muita pieniä, suuria asioita. Tyttö on alkanut kesän aikana puhumaan kuin pieni papupata ja joka päivä hämmästelen sitä miten viisas ja hieno pieni ihminen hän on. Selkeästi lähestymme myös tahtoikää ja lapsi kyllä...tuota... ilmaisee miten asiat pitäisi hänen mielestään tehdä. Mutta vielä harhauttaminen ja neuvottelut onnistuvat aika hyvin, joten rauhaisaa on elämä meidän päivänsäteen kanssa edelleen.
Vaikka eletään vielä miehen viimeistä kesälomaviikkoa ja olemme tytön kanssa kotosalla koko tämän kuukauden loppuun, on mieleen silti hiipimässä tuttu haikeus samaan aikaan ilmassa leijuvan loppukesän tuoksun mukana. Uusi työpisteeni olohuoneen nurkassa on paikoillaan ja päällimmäisenä to do -paperien pinossa on lapsen päivähoitosopimus. Työpöydällä olevassa lokerossa on muistivihko täynnä merkintöjä syksyllä toden teolla käynnistyvään, jännittävään projektiin liittyen. Muutamassa viikossa pitäisi myös orientoitua uudelleen viimeiseen opintosyksyyn ja päättää mitä teen gradun kanssa: jatkanko keväällä valitsemani aiheen kanssa, vai päätänkö sittenkin muuttaa suuntaa erääseen aivan toiseen mielessäni pyörivään teemaan. Olo on vähän jännittynyt, mutta täynnä tarmoa ja toivoa. Tästä tulee hyvä.
Tänään lähdemme miehen kanssa kahdestaan risteilylle pirpanan jäädessä mummun kanssa kotiin. Loppuviikosta on vielä suunnitteilla kotimaanmatkailua koko perheen voimin, toivottavasti vain säät suosivat. Ja viikonloppuna saamma vielä vieraitakin rakkaiden ystävien tullessa kyläilemään pitkästä aikaa. Ihan vielä ei siis päästetä irti lomasta, vaikka mieli jo vähän syksyn projekteihin karkaileekin.
Työpisteen somistaminen on muuten vaiheessa: ainakin seinälle on tulossa jokunen valokuva lisää, mutta jotain muutakin tuo vielä kaipaa. Ehkä siirrän ainakin tuon alimman valkoisen laatikon muualle ja myös korille etsisin mieluusti toisen paikan, mutta katsotaan minne pienten uteliaiden sormien ulottumattomiin nuo keksisin laittaa... Hiukan houkuttaisi jopa kokeilla jonkinlaista moodboard tai aarrekartta -henkistä tsemppiataulua tuohon. Katsotaan mitä keksin. Ideoitakin saa heittää, jos sellaisia tulee mieleen :)
Miten teidän kesänne ovat sujuneet :)?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun jätit kommentin:)!