Kodinhoitohuone -jälkeen

Vihdoin ja viimein kuvia meidän valmistuneesta kodinhoitohuoneen remontista, olkaas hyvät :) Tila on tosiaan erittäin pieni, joten kokonaiskuvan saaminen ilman laajakulmaobjektiivia oli vaikeaa. Toivottavasti näistä kuitenkin vähän saatte kiinni miltä meillä nyt näyttää :)

Lähtötilanteesta muutama kuva täällä. Kyseessä on tosiaan meidän saunan eteishuone, joka aiemminkin toimi pyykin käsittely- ja säilytystilana. Tavaroille ei kuitenkaan ollut kunnollisia paikkoja eikä huoneessa toimivia säilytyskalusteita, joten kaikenlaista tavaraa kertyi joka puolelle ja huone oli useimmiten lähinnä romuvaraston näköinen. Eivätkä turkoosit seinätkään välttämättä olleet ihan meidän näköisiä.

Remontissa oli tavoitteena tehdä huoneesta paitsi (ja ennenkaikkea) käytännöllinen, mutta sen lisäksi enemmän ihan oikeasti "huonemainen" (eikä siis enää epämääräinen tavaroiden säilytystila). Kaipasimme myös hiukan modernimpaa ja raikkaampaa ilmettä.

Remontti toteutettiin pienellä budjetilla, sillä lähivuosina kaikki on todennäköisesti menossa jälleen uusiksi. Huoneeseen piti vetää vesi koneita varten, samoin poistoputki. Varsinaisia rakenteellisia muutoksia ei tehty, mutta ihan tarpeeksi noissakin oli säätämistä: meillähän ensin odoteltiin putkimiestä ikuisuus. Kun tämä sitten lopulta saapui, meni alle puoli tuntia ja hän oli vahingossa porannut sähköjohtoon. Sitten odoteltiin sähkömiestä ja sitten taas ikuisuus putkimiestä. Huh: lopulta parin-kolmen tunnin työhön kului odottelujen takia pari kuukautta. Uskomatonta. 

Olemme kuitenkin todella tyytyväisiä lopputulokseen: huoneen päätyseinä maalattiin harmaalla. Ikeasta haettiin kapea korkea kaappi (alakuvassa), yläkaappi sekä pyykin käsittelyä (ja seuraavaksi myös vauvanhoitoa :)) varten puinen pöytälevy, josta sahaamalla saatiin tilaan sopiva taso. Taso kiinnitettiin seinään, sekä tuettiin yhdellä pöydänjalalla. Ikkunaan laitettiin raikas Marimekon Lumimarja -verho, joka meillä oli aikanaan yhden asunnon keittiössä, mutta mitoitusongelmien vuoksi on muutaman vuoden ajan joutunut olemaan kaapissa. Ja tärkeässä osassa ovat tietenkin keväällä syntymäpäivälahjaksi saamani uudet pesukone ja kuivausrumpu, joiden ihanuutta en millään voi tarpeeksi hehkuttaa ;) 

Melkein kaikki valmiina pikkuista varten <3 Vielä on tarkoitus viritellä mobile roikkumaan kaapin alaosasta vaipanvaihtopisteen ylle, sekä kiinnittää seinään värikäs kortti, jotta bebellä on jotain tutkailtavaa hoitotoimenpiteiden aikana. Kenties myös pari pientä pussukkaa tai koria seinälle roikkumaan, sillä tällä hetkellä vaihtovaatteet eivät vielä mahdu käden ulottuville.

EDIT: Lisätään vielä ainakin itseäni kovasti ilahduttanut huomio. Nimittäin tuo meidän hoitoalusta on suomalaisen Kiddesignin (täällä) Suomessa valmistettu tuote. Jos sieltä löytyy muita kotimaisen suosijoita :) Asiaa ei mitenkään erityisesti mainostettu pakkauksessa ja huomasinkin tekstin vasta kotona ostosta purkaessani. Omani ostin Lauran Lastentarvikkeesta Porista (ei siis ole maksettu mainos :)), mutta varmaan näitä löytyy muistakin lastentarvikeliikkeistä. Jos joku sattui kiinnostumaan.

Pyykkihuoltoa vastapäätä majailee edelleen toimiva puuhella, sekä koirien herkkunurkka. Ja vähän lisää laskutasoa sekä pyykin käsittelyä että saunomista ajatellen.

Kodinhoitohuoneesta tuli melkein meidän lempparipaikka koko talossa: kumpikin miehen kanssa suunnittelimme alkuun yöpyvämmekin huoneessa, kun siitä tuli niin hieno ;) Ihan siihen ei sentään ruvettu, mutta aivan superiloiseksi tästä kyllä tultiin molemmat. Huone on nyt oikeasti toimiva, jonka lisäksi myös sisustus miellyttää meitä nyt.

Muutoksen valtavuutta (ja sitä kautta meidän suurta rakkautta rempattua huonetta kohtaan) on varmaan vähän hankala hahmottaa jos ei ole lähtötilannetta ihan livenä nähnyt. Ehkä näistä kuvista kuitenkin ideasta saa kiinni, joten mitä mieltä ruudun sillä puolen ollaan, oliko onnistunut muutos :)?

Keinutuoli osa 2

Terkut mammalomalta :) Selvisin hengissä (ja yhtenä kappaleena ;)) koeviikosta, joten sitä ollaan nyt ihan oikeasti äitiyslomalla, aika siistiä. Niin paljon kuin nautinkin opiskelujen mukanaan tuomista uusista haasteista ja erilaisista kiireistä, on se kuitenkin tarkoittanut myös sitä etten kauheasti ole ehtinyt keskittyä vauvan odotteluun. Toisaalta en ole ehtinyt myöskään kerätä synnytyspaniikkia ja esimerkiksi kaikki hankinnat on kyllä ehditty tehdä, joten sillä tavalla on valmista. Mutta tuntuu silti mukavalta, että nyt on vielä hetki aikaa keskittyä pohdiskelemaan tulevaa. Toivon siis muutamaa rauhallista viikkoa vielä: tarkoitus on nähdä kavereita ja lepäillä rauhassa ennenkuin Hän saapuu (ja vie rauhan mukanaan seuraavaksi 18 vuodeksi ;)).

Viikonloppuna oli kaikenlaista puuhaa: lauantaina meille tuli valokuvaaja ottamaan mahakuvia, tuskin maltan odottaa että näen millaisia niistä tuli! Hän lupaili niitä meille tällä viikolla, joten pian päästään valitsemaan. Tuttuun tapaan mies ei halua blogissa esiintyä, mutta toivottavasti jokunen minusta yksin otettu kuva olisi sellainen, mitä voisin täälläkin esitellä :) Lisäksi viikonloppuna nähtiin kavereita ja sukulaisia, joten loma alkoi kiireisissä, vaikkakin mieleisissä merkeissä.

Lähiaikoina luvassa on mahdollisten mahakuvien lisäksi ainakin niitä sisustusjuttuja, joista on ollut puhetta jo monta kertaa: nyt ehdin viimeistelemään jo pitkään melkein valmiina olleet sisustukset. Ja kuvailemaan :) 

Ensimmäisenä kuviin kerkesi keinutuolin uudet vaatteet. Täällä pohdiskelin mitä tehdä keinutuolillemme modernimman ilmeen saavuttamiseksi. Oikeastaan aika nopeasti päädyimme  kevyempään vaihtoehtoon, eli keinu sai (äitini suosiollisella avustuksella, kiitos mamma!) uuden pehmusteen.

Mitäs pidätte :)? Olin alunperin ajatellut kenties vieläkin graafisempaa ilmettä, mutta kangasvalikoima oli paikallisessa Eurokankaassa hieman rajallinen. Pidän kuitenkin tästä harmaasta tosi paljon: se on raikas, moderni ja sopii hyvin yhteen huoneessa jo olevan harmaan maailman kanssa. (Sekä aivan vahingossa toistaa myös verhon pyöreää kuviota, joka tosin ei näissä kuvissa erotu.) Tuoli tulee tuosta varmaan vielä vaihtamaan paikkaa sohvan päätyyn, jotta vauvaa imettäessä voi samalla katsella telkkaria.

Samalla näkyy sohvalle rantautunut muutenkin syksyisempi ilme: kesäisen kevyt torkkupeitto on vaihtunut villaiseen ja vaalean vihreä tyyny harmaasävyiseen. Ja ulkokalusteet pihalta on viety taas talveksi suojaan. Jotenkin tämmöinen syksy kuitenkin sopii hyvin näihin meillä vallitseviin odottaviin tunnelmiin :)

Mitä mainiointa uutta viikkoa kaikille sinne ruudun toiselle puolelle, palaillaan taas pian :)

Eteinen

Zubi's corner -blogin ihana Suvi aloitti kivan haasteen, jonka minäkin sain. Näköjään jo elokuussa (apua, miten tässä näin kauan meni..?). Haasteen ideana on kuvata näkymä ulko-ovelta eteiseen, kodin käyntikorttiin. VIHDOIN sain minäkin kuvan napattua: yllättävän hankalaksi osoittautui yhdistää edes kohtuullisen siistissä kunnossa oleva eteinen valoisaan aikaan käytettävissä olevaan, pirteään kuvaajaan mutta väsyneisiin koiriin (jotta eivät rynni ovesta pihalle heti kun alan tähtäilemään eteistä kameralla).

Meillä eteinen on sisustuksellisesti yksi kodin ongelmallisimpia paikkoja ja se tullee (keittiön ohella) kokemaan suurimmat muutokset (joskus tulevaisuudessa siintävässä...) remontissamme. Eteinen on tavallaan aika tilava, mutta se on myös melko kapea ja pitkänmallinen, joten tila on kaikesta huolimatta vähän epäkäytännöllinen. Ja vaikean sisustaa. Sinne kuljetaan pikkuruisen tuulikaapin kautta, joka on pääsyyllinen ahtauden luomiseen. Eteisestä taas on kulku sekä keittiöön, vessaan, kylpyhuoneeseen ja saunaan että takaterassille, makuuhuoneeseen ja olohuoneeseen johtavaan käytävään. Ehjiä seinäpintoja ei siis ole nimeksikään ja koska tilan läpi kuljetaan jatkuvasti (ja kulkusuunnat ovat melko sotkuisia ja vievät eri suuntiin), kulkureitit on pidettävä  vapaina. Muovimatto lattialla ei myöskään ole mieleeni, enkä oikein osaa päättää mitä mieltä olen isoisoisäni päätyseinään rakentamasta "parkettikuvioinnista". Irti sitä ei toki tulla repimään, mutta yksi mahdollinen ajatus tilan rauhoittamiseksi on ollut levyttää se piiloon. Tosin jo nyt huonekalujen ja tekstiilien avulla tehty raikastusoperaatio on mielestäni saanut seinän näyttämään aiempaa rauhallisemmalta, joten kun lattia vielä saadaan kuntoon, voi olla ettei seinä enää näytäkään hullummalta. Ainakin se on persoonallinen ja arvostan sen taustalla olevaa käsityötä.

Massiivinen senkki on ollut tässä talossa tuolla paikalla "aina" ja toimii sekä hyvänä laskutasona että tilavana säilytyskalusteena. Valkoinen pinnatuoli siirtyi eteisestä makuuhuoneeseen ja toinen tuollainen ruskea tuoli siirrettiin sen tilalle, jotta istumapaikkoja olisi edelleen muutama. Tuolit ollaan muuten verhoilemassa uudelleen kenties jo ensi viikonloppuna, kun keksin äkkiä että minulla on sopivaa sisustuskangasta jäljellä. Melkein päätin julkaista kuvan vasta kun tuoleissa on uudet istuimet, mutta ajattelin sitten että eiköhän näitä ole jo odotettu riittävän kauan muutenkin... Tässä on muitakin sisustuspostauksia jonossa, joten laitetaan uudelleen verhoillut tuolit sitten sinne hännille odottamaan :)

Vaikka haasteeseen ei varsinaisesti kuulukaan kuin tämä yksi kuva, niin laitetaan nyt bonuksena yksi koiraperheen todellisuudesta kertova myös:

Kumisaapasta, huomioliiviä, tassupyyhkeitä, hihnoja, valjaita... vähän näyttää näin syyspuolella erilaiselta kuin kesällä meidän muuttaessamme taloon (kuva täällä) ;D Ja täällä asuu vasta kaksi aikuista (ja kaksi koiraa)... Kuten kuvasta näkyy, kengille ei eteisessä ole tällä hetkellä mitään säilytystilaa, jossa ne saisi pois näkyviltä.

Laaja eteisremontti tai ei, tuloillaan olevan vauvan takia kellariin menevälle portaikolle pitää tehdä jotain jo aika lähitulevaisuudessa. Näihin portaisiin ei pelkkä portti yläpäässä auta, sillä melko vanhakin lapsi sujahtaa noiden kaiteiden välistä hyvin vikkelästi: talon rakentamisen aikoihin ei ollut ihan samoja turvallisuussääntöjä kuin nykyään ja minä olen ollut (ensimmäistä kertaa) taloon muuttaessani jo sen verran järjellinen olento, että asiaan ei tarvinnut silloin vielä puuttua. Parhaillaan pohdinnassa on erilaisia tilapäis- ja pysyväisvaihtoehtoja, mutta kovin lähellä ratkaisua ei vielä olla.

Tuleeko teille mieleen ideoita tuohon portaikkoon? Jossain määrin helpointa saattaisi olla laittaa lasi tai pleksi nykyisen kaiteen eteen tai taakse ja sitten portti kulkuaukkoon, mutta koira- ja lapsiperheessä on pakko tunnustaa tosiasiat: en ikinä jaksaisi siivota niitä kuonon- ja tahmakäden jälkiä niin usein kuin pitäisi. Jonkinlainen lisärimoitus kenties..? En oikein edes tiedä mitä kaikkia vaihtoehtoja on olemassa.

Ehkä nuo sandaalit ja ballerinat joutaisi jo siirtää talvisäilöön ja kaivaa nahkasaappaat pikkuhiljaa esille... Nilkkuritilanne on tänä syksynä todella heikko ja tarvitsisin kyllä uudet. Lisäksi pitää miettiä minkälaisia vaatimuksia tulevat kärrylenkit asettavat vaate- ja kenkäkaapille: ellen halua elää seuraavaa vuotta pelkästää lenkkivaatteissa, pitää minun hiukan päivittää ulkoiluvaatevarastoani. Mutta katsotaan noita sitten tarkemmin synnytyksen jälkeen :)

Päivän (m)asu ja pari uutukaista

Tässä eilispäivän asu. Sain äidiltäni tuliaisiksi (Tokmannilta :D äitini on haka tekemään hyviä löytöjä kaikista uskomattomista paikoista...) tämän ihastuttavan pilkullisen paidan -joka kaiken lisäksi sopi päälleni myös mahan kanssa!!! Paita on ihanan pehmoista viskoosia, joten se on myös tosi mukava. Jotenkin tulen tästä paidasta tosi hyvälle tuulelle :) 

paita/Pola, farkut/Zara, laukku/Mulberry, koira/husky

Päälläni olevista koruista vielä erikseen muutama sana. Sain nimittäin mahdollisuuden tehdä jälleen yhteistyötä ihanan Ideakorun Maaritin kanssa ja ranteessani on toinen tämän yhteistyön tuloksista <3 Tuo ihastuttavan herkkä ja kaunis rannekoru syntyi, kun pohdimme käyttöä kahdelle saamalleni perintöhopealusikalle. Mummoni ja tätini lusikoista tehtiin minulle kaksi korua, joista toinen on tämä rannekoru. Yritin epätoivoisesti vangita sen kauneuden erilaissa kuvissa, mutta parhaimmillaan se on silti ehdottomasti luonnossa.

Myös kaulassani roikkuva toivomusluu -koru on Ideakorulta saatu (parempi kuva korusta täällä): toivomusluun lisäksi korussa on tätä nykyä toinenkin riipus. Suojelevan sinisen silmän sain äidiltäni tuliaisiksi matkalta sen jälkeen kun olin kertonut hänelle olevani raskaana. Vaikka kyse onkin tietysti taikauskosta, on silti tuntunut hyvältä käyttää korua raskausaikana. (Korvakorut olen ostanut jazzeilta joskus useita vuosia sitten, eikä minulla ikävä kyllä ole enää aavistustakaan niiden valmistajasta.)

Rannekorusta tuli kauniimpi kuin olisin osannut edes kuvitella ja sekä tunnearvonsa että uniikkiutensa vuoksi se on minulle monella tapaa erittäin arvokas. Kiitos Maarit, vielä kerran!

Siitä toisestakin korusta juttua luvassa aivan lähiaikoina :)

p.s. Ehheh, mä en kestä: mahassa muljattiin juuri kuvaushetkellä aika kovasti. Ja sehän näyttääkin vähän hassun malliselta :D

Pahoittelut myös mössökuvista, syksy ja blogger yhdessä tekevät tästä tosi vaikeaa...

Vauva -lehden raskaustesti

Päätinpäs minäkin heittäytyä oikein mammabloggaajaksi ja tehdä Vauva -lehdestä tutun raskaustestin:) Minusta ainakin näitä on hauska lukea, joten toivottavasti tästä on iloa teille.

Minulla on ollut uusia intohimoja ja inhokkeja.

Ei kyllä ole mitään jännää himotusta tai inhotusta: alkuraskaudesta tuli voimakkaita mielitekoja milloin mihinkin ruokaan (ja mitään muuta ei tehnyt yhtään mieli, pakko oli saada just sitä jotain tiettyä sen sekunnin suosikkia), mutta himotuksen kohde vaihteli, eikä mukaan tullut mitään mistä en normaalistikaan pitäisi. Alkuraskaudesta ei myöskään yhtään tehnyt mieli kahvia. Nyttemmin mielihalut ovat normalisoituneet. Viiliä olen kyllä viime aikoina syönyt tosi paljon, mutta tällainenkaan kausi ei ole mitenkään erityisen epätavallinen itselleni, joten en osaa syyttää edes viilinhimosta raskautta :)

Olen tuntenut itseni seksipommiksi.

No en erityisemmin. Rakastan pyöreää vatsaani enkä koe raskauden mitenkään runnelleen kehoani pahasti (ainakaan vielä...), mutta en myöskään koe mitään ylimaallista hehkua. Oloni on kaiken kaikkiaan aika normaali ja hyvä niin :) 

Pesänrakennusviettini on herännyt.

Kyllä! Kodinhoitohuoneen remontti, vauvanhuoneen lopullinen sisustus sekä parit uudet verhot ja pehmusteet odottavat silitystä ja paikoilleen laittoa. Sekä kuvaamista (tulossa on! Promise...). Mielessä on lisäksi vielä yksi verhoiluidea, kunhan tässä saan kouluhommat pois alta.  Jaaa jotenkin tässä on käynyt niin, että itse toimin näissä proggiksissa lähinnä projektinjohtajana, varsinaiseen työhön ovat joutuneet äitini ja mies... että kiitos ihanille <3

Tiedämme lapsen sukupuolen.

Olemme saaneet hyvän arvauksen joo, "tieto" on kai aina vähän vahva sana pelkän ultran perusteella :) Tyttöä sieltä siis odotellaan saapuvaksi.

Olen pelännyt ja murehtinyt kaikkea mahdollista.

Kyllä! Ja mahdotonta myös... Etenkin alkuraskaudesta, mutta myöhemminkin vähän väliä. Vauvan liikkeiden vahvistumisen myötä huoli on laskenut huomattavasti ja onneksi vauva liikuskelee aika paljon. Lisäksi meillä on aivan huippuneuvola ja terveydenhoitaja: pienimmästäkin epäilystä on saanut ajan kokeisiin tai lääkärille, jonka lisäksi asenne on muutenkin hyvin maalaisjärkinen. Tämä yhdessä mieheni vankkumattoman hötkymättömyyden kanssa on saanut minutkin pysymään kohtuujärjissäni kaiken uuden ja pelottavan keskellä.

Hyvä äiti on kotona pitkään.

Ei. Hyvä äiti tekee  niin kuin omalle perheelle, omaan tilanteeseen ja omalle lapselle on parhaaksi.

Tiedän, miten haluan synnyttää.

Kyllä: mahdollisimman normaalisti ja vähillä vahingoilla kummallekaan osapuolelle :D Tähän voi kuitenkin vaikuttaa itse hyvin rajatusti, jonka vuoksi olen yrittänyt olla ajattelematta asiaa liikaa -tarkoitus on mennä tilanteen mukaan. Mitä se ikinä sitten tarkoittaakin...

* Meneillään on rv 34+5 * Kengännauhojen sitominen ja varpaankynsien leikkaaminen alkaa käydä urheilusuorituksesta * Nukun edelleen hyvin * Himoitsen juustoja, kylmäsavulohisalaattia ja parmankinkkuun käärittyä melonia (slurps...)

Virallisesti äitiyislomani muuten alkaisi huomenna! Jännä ajatus :) Opintorutistusta on tosin jäljellä vielä puolitoista viikkoa, joten itse aloitan lomailun vasta reilun viikon kuluttua. Tiedossa on sen jälkeen mahakuvausta, babyshoweria- ja toivottavasti ehdin vähän latailemaan akkujakin vielä syysrauhasta pienen hetken nauttien, ennenkuin kaikki muuttuu. Ihana, mutta jännittävä ajatus että aika pian Hän on jo täällä <3

Mitenkäs muut, oletteko tehneet tätä testiä ja millaisia tuloksia saitte :)?

Miksi opiskelen toista maisterin tutkintoa?

Huhhuijaa, opinnot pitävät edelleen kovin kiireisenä: koeviikko lähestyy ja sitä ennen on palautettavana kasa erilaisia ryhmä- ja yksilötöitä. Ajattelinkin, että nyt voisi olla oiva hetki toteuttaa jokunen aika sitten saamani postaustoive liittyen siihen, miksi päätin lähteä uudelleen opiskelemaan. Miksi siis toinen maisterin tutkinto?

Kuvituksena syystunnelmia meiltä :)

En ole täällä blogissa juurikaan avannut sitä, miltä alalta ensimmäinen tutkintoni on, mitä töitä olen tehnyt tai mitä opiskelen nyt. Työ- ja opiskeluasiat haluan edelleenkin pitää pääosin yksityisinä, sillä ne eivät liity bloggaamiseen millään tavalla ja toisaalta haluan muutenkin pitää blogin erillään ammattiminästä: kaiken kevyen ja kauniin paikkana. Olen kuitenkin muutaman kerran vihjaillut, että vaikka en tarkoituksella tuo tätä puolta itsestäni blogissa esiin, olen itse asiassa hyvin kiinnostunut politiikasta ja yhteiskunnallisista asioista. Blogin ulkopuolinen minä väittelee jopa kärkkäästi ja ottaa mielellään kantaa erilaisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Tämä piirre on ollut osa minua niin kauan kuin muistan ja siksi hakeuduinkin aikanani opiskelemaan yhteiskuntatieteellistä alaa.

Opiskelin ensimmäistä maisterin tutkintoani pitkään ja hartaasti: suurimmaksi osaksi kyse oli päättämättömyydestä, sillä en tiennyt mihin olisin opinnoissani keskittynyt. Olin kiinnostunut ihan kaikesta, mutta en osannut kuvitella mitä konkreettisesti tekisin opintojen jälkeen. Tein koko opintojen ajan paljon töitä, alkuun ns. hanttihommia ja viimeiset vuodet oman alani töitä. Vasta aivan viimeisten opiskeluvuosien ja työkokemuksen karttumisen myötä aloin hahmottaa, missä minun vahvuuteni ovat ja minkälaisia töitä haluaisin "isona" tehdä. Maisteriksi valmistuin lopulta 2013 kesällä, monien mutkien jälkeen.

Muutimme takaisin Satakuntaan keväällä 2013, mutta tein vielä töitä Helsinkiin alkuvuoteen 2014 saakka. Tiedossa oli jo muuttopäätöstä tehdessämme, että maalle muutto tietää minulle suuria haasteita työllistymisen suhteen. Onnistuin kuitenkin löytämään töitä, mutta en aivan sellaisia tehtäviä kuin olin toivonut. 

Olin jo pidempään, kauan ennen ensimmäisenkään tutkinnon valmistumista, leikitellyt ajatuksella toisesta maisterin tutkinnosta. Olen edelleen kiinnostunut noin sadasta miljoonasta eri asiasta ja opiskelu on aina ollut minulle luontevaa. Jotenkin kuitenkin ajatus myös pelotti ensimmäisen tutkinnon loppuun saattamisen oltua melko raskas projekti. "Ei koskaan enää" -taisi olla gradua palauttaessani päällimmäinen ajatus... Aika kuitenkin kultasi muistot ja pikkuhiljaa aloin pohtia enemmän tosissani opintojen pariin palaamista: kyse oli sekä kiinnostuksesta lisäopintojen aihetta kohtaan, että halustani parantaa mahdollisuuksiani työllistyä toivomalleni alalle. Siksi, ja erään ystäväni voimakkaasti kannustamana, päätin alkuvuodesta laittaa paperit menemään yhteen maisteriohjelmaan. Sillä "eihän sitä paikkaa silti ole pakko ottaa vastaan". Vähän sen jälkeen kun olin hakenut opiskelemaan, alkoi tapahtua muutakin: saimme hartaasti toivottuja uutisia siitä, että olen raskaana. 

Kävi siis niin, että minut hyväksyttiin toivomaani maisteriohjelmaan kauppatieteelliselle alalle Porin yliopistokeskuksessa. Raskausuutiset mielessämme pohdimme miehen kanssa jonkin aikaa mitä pitäisi tehdä: opintojen yhdistäminen työskentelyyn ei tuntunut vauvan takia mahdolliselta. Päätin  lopulta jäädä täysipäiväiseksi opiskelijaksi. Aloitin siis opintoni tänä syksynä ja tavoitteenani on ehtiä opiskella tämä ensimmäinen periodi kovaa tahtia (enää pari viikkoa viimeiseen tenttiin, fingers crossed että bebe ei synny ennenaikaisena ;)). Marraskuusta jään sitten äitiyslomalle ja tarkoitus on palailla opintojen pariin ensi syksynä.

Ote tutkinnon suorittamiseen on tällä kertaa täysin toisenlainen kuin ensimmäisten opintojeni aikana: tiedän mitä haluan (ja kuka olen ammatillisessa mielessä), joten opinnoillani on selkeä suunta ja tavoite. Edes gradu ei enää pelota, sillä asenteeni senkin suhteen on tällä toisella kierroksella tyystin toisenlainen: ennen kaikkea aiempaa huomattavasti pragmaattisempi. Ikä ja kokemus tekevät tehtävänsä... Mahassani köllöttelevä tulokas on tietenkin vielä iso kysymysmerkki, joka saattaa asettaa omat haasteensa suunnitelmilleni. Luottoni on kuitenkin vahva, että saan opinnot etenemään tavoiteajassa taas äitiysloman jälkeen. Tästä taisin mainita kerran aiemminkin, mutta kaikki tietämäni opiskelevat äidit ovat jonkinlaisia superihmisiä opiskelutehonsa puolesta, joten odotan ilman muuta että sama vaihde löytyy myös minusta sitten kun sitä tarvitaan ;)

Toistaiseksi opinnot ovat olleet sellaisia kuin kuvittelinkin ja olen sekä hyvin kiinnostunut että motivoitunut niiden suhteen. Mutta hommaa tosiaan piisaa, siksi täällä blogissakin on välillä näkynyt pieniä taukoja. Lyhyt rutistus vielä ja sitten antaudutaan kokonaan vauvan odottelulle :)

Millaisia opiskelutarinoita teillä on? Onko muita useamman tutkinnon suorittaneita tai useampaan eri ammattiin valmistuneita? Harkitseeko joku muukin toista tutkintoa?