Miksi opiskelen toista maisterin tutkintoa?

Huhhuijaa, opinnot pitävät edelleen kovin kiireisenä: koeviikko lähestyy ja sitä ennen on palautettavana kasa erilaisia ryhmä- ja yksilötöitä. Ajattelinkin, että nyt voisi olla oiva hetki toteuttaa jokunen aika sitten saamani postaustoive liittyen siihen, miksi päätin lähteä uudelleen opiskelemaan. Miksi siis toinen maisterin tutkinto?

Kuvituksena syystunnelmia meiltä :)

En ole täällä blogissa juurikaan avannut sitä, miltä alalta ensimmäinen tutkintoni on, mitä töitä olen tehnyt tai mitä opiskelen nyt. Työ- ja opiskeluasiat haluan edelleenkin pitää pääosin yksityisinä, sillä ne eivät liity bloggaamiseen millään tavalla ja toisaalta haluan muutenkin pitää blogin erillään ammattiminästä: kaiken kevyen ja kauniin paikkana. Olen kuitenkin muutaman kerran vihjaillut, että vaikka en tarkoituksella tuo tätä puolta itsestäni blogissa esiin, olen itse asiassa hyvin kiinnostunut politiikasta ja yhteiskunnallisista asioista. Blogin ulkopuolinen minä väittelee jopa kärkkäästi ja ottaa mielellään kantaa erilaisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Tämä piirre on ollut osa minua niin kauan kuin muistan ja siksi hakeuduinkin aikanani opiskelemaan yhteiskuntatieteellistä alaa.

Opiskelin ensimmäistä maisterin tutkintoani pitkään ja hartaasti: suurimmaksi osaksi kyse oli päättämättömyydestä, sillä en tiennyt mihin olisin opinnoissani keskittynyt. Olin kiinnostunut ihan kaikesta, mutta en osannut kuvitella mitä konkreettisesti tekisin opintojen jälkeen. Tein koko opintojen ajan paljon töitä, alkuun ns. hanttihommia ja viimeiset vuodet oman alani töitä. Vasta aivan viimeisten opiskeluvuosien ja työkokemuksen karttumisen myötä aloin hahmottaa, missä minun vahvuuteni ovat ja minkälaisia töitä haluaisin "isona" tehdä. Maisteriksi valmistuin lopulta 2013 kesällä, monien mutkien jälkeen.

Muutimme takaisin Satakuntaan keväällä 2013, mutta tein vielä töitä Helsinkiin alkuvuoteen 2014 saakka. Tiedossa oli jo muuttopäätöstä tehdessämme, että maalle muutto tietää minulle suuria haasteita työllistymisen suhteen. Onnistuin kuitenkin löytämään töitä, mutta en aivan sellaisia tehtäviä kuin olin toivonut. 

Olin jo pidempään, kauan ennen ensimmäisenkään tutkinnon valmistumista, leikitellyt ajatuksella toisesta maisterin tutkinnosta. Olen edelleen kiinnostunut noin sadasta miljoonasta eri asiasta ja opiskelu on aina ollut minulle luontevaa. Jotenkin kuitenkin ajatus myös pelotti ensimmäisen tutkinnon loppuun saattamisen oltua melko raskas projekti. "Ei koskaan enää" -taisi olla gradua palauttaessani päällimmäinen ajatus... Aika kuitenkin kultasi muistot ja pikkuhiljaa aloin pohtia enemmän tosissani opintojen pariin palaamista: kyse oli sekä kiinnostuksesta lisäopintojen aihetta kohtaan, että halustani parantaa mahdollisuuksiani työllistyä toivomalleni alalle. Siksi, ja erään ystäväni voimakkaasti kannustamana, päätin alkuvuodesta laittaa paperit menemään yhteen maisteriohjelmaan. Sillä "eihän sitä paikkaa silti ole pakko ottaa vastaan". Vähän sen jälkeen kun olin hakenut opiskelemaan, alkoi tapahtua muutakin: saimme hartaasti toivottuja uutisia siitä, että olen raskaana. 

Kävi siis niin, että minut hyväksyttiin toivomaani maisteriohjelmaan kauppatieteelliselle alalle Porin yliopistokeskuksessa. Raskausuutiset mielessämme pohdimme miehen kanssa jonkin aikaa mitä pitäisi tehdä: opintojen yhdistäminen työskentelyyn ei tuntunut vauvan takia mahdolliselta. Päätin  lopulta jäädä täysipäiväiseksi opiskelijaksi. Aloitin siis opintoni tänä syksynä ja tavoitteenani on ehtiä opiskella tämä ensimmäinen periodi kovaa tahtia (enää pari viikkoa viimeiseen tenttiin, fingers crossed että bebe ei synny ennenaikaisena ;)). Marraskuusta jään sitten äitiyslomalle ja tarkoitus on palailla opintojen pariin ensi syksynä.

Ote tutkinnon suorittamiseen on tällä kertaa täysin toisenlainen kuin ensimmäisten opintojeni aikana: tiedän mitä haluan (ja kuka olen ammatillisessa mielessä), joten opinnoillani on selkeä suunta ja tavoite. Edes gradu ei enää pelota, sillä asenteeni senkin suhteen on tällä toisella kierroksella tyystin toisenlainen: ennen kaikkea aiempaa huomattavasti pragmaattisempi. Ikä ja kokemus tekevät tehtävänsä... Mahassani köllöttelevä tulokas on tietenkin vielä iso kysymysmerkki, joka saattaa asettaa omat haasteensa suunnitelmilleni. Luottoni on kuitenkin vahva, että saan opinnot etenemään tavoiteajassa taas äitiysloman jälkeen. Tästä taisin mainita kerran aiemminkin, mutta kaikki tietämäni opiskelevat äidit ovat jonkinlaisia superihmisiä opiskelutehonsa puolesta, joten odotan ilman muuta että sama vaihde löytyy myös minusta sitten kun sitä tarvitaan ;)

Toistaiseksi opinnot ovat olleet sellaisia kuin kuvittelinkin ja olen sekä hyvin kiinnostunut että motivoitunut niiden suhteen. Mutta hommaa tosiaan piisaa, siksi täällä blogissakin on välillä näkynyt pieniä taukoja. Lyhyt rutistus vielä ja sitten antaudutaan kokonaan vauvan odottelulle :)

Millaisia opiskelutarinoita teillä on? Onko muita useamman tutkinnon suorittaneita tai useampaan eri ammattiin valmistuneita? Harkitseeko joku muukin toista tutkintoa?