Mörkö meikkikaapissa

Ovatko kaikki jo kuulleet viime viikkoina kohisuttaneesta kemikaaliskandaalista: siitä on kirjoitettu ainakin Kemikaalicoctail - ja Kemikaalitutka -blogeissa, jonka lisäksi tukes julkaisi tiedotteen. Kyse on siis vuoden 2015 alusta EU:n "epäillään aiheuttavan syöpää" -luokituksen saaneesta Polyaminopropyl Biguanide -nimellä kosmetiikkatuotteiden INCI -listalta löytyvästä aineesta. Luokituksen takia kemikaalia ei enää saisi käyttää kosmetiikassa, mutta tukesin mukaan jotkut yritykset ovat tulkinneet sääntöä niin, että se on kuitenkin edelleen sallittu kosmetiikan säilöntäaineena.

Itse suhtaudun kosmetiikassa oleviin kemikaaleihin rauhallisesti: minulla ei ole alueseen liittyvää koulutusta, joten luotan viranomaistahojen suosituksiin. Raskaana ollessani en värjännyt hiuksia ja lakkasin kynteni muistaaakseni vain kerran, vaihdoin aurinkosuojat fysikaaliseen ja lakkasin käyttämästä muutamaa seerumia ja voidetta, ihan vain varmuuden ja mielenrauhan vuoksi. Meikkasin kuitenkin normaalisti ja käytin muutenkin suurta osaa normiarsenaaliini kuuluvista tuotteista. Normaalisti luotan Suomessa myytävien tuotteiden turvallisuuteen, enkä valitse mitenkään erityisesti luomu- tai luonnonkosmetiikkatuotteita -paitsi jos ne siis ovat hyviä tuotteita muutenkin. Päinvastoin suhtaudun koko luonnonkosmetiikka -genreen hiukan skeptisesti, sillä ei ole totta, että kaikki "luonnonmukainen" olisi turvallista tai edes turvallisempaa kuin ns. epäluonnonmukainen. Lisäksi vihreällä imagolla ratsastaa todella moni tuote, jonka luonnonmukaisuus on todellisuudessa vähintäänkin kyseenalaista. Tämä on siis vain oma valintani ja toisin valitsevalla on täysi oikeus siihen.

Tämä skandaali kuitenkin herätti ja kiukutti jopa minut. Minä uskon, että koska tuote on päätynyt EU:n kieltolistalle, on todella olemassa erittäin suuri todennäköisyys, että sitä ei ole syytä käyttää. Minusta on myös käsittämätöntä, että jos tuote on (jo vuosi sitten!) kielletty ja vaaralliseksi todettu, sitä voi edelleen löytyä myös Suomessa myytävistä tuotteista. Ja näin on: heitin itseltäni pois yhden tuotteeen josta ainetta löysin. Olen juuri alkanut käyttää misellivettä ja tykästynyt siihen, koska minusta on kätevää etten tarvitse erillistä silmämeikinpoistoainetta. Ja oli muuten tosi hankala löytää marketin hyllyltä sellaista korvaavaa misellivettä, jossa ei tuota pahiskemikaalia olisi! Ainakin Garnierin, L'Orealin ja muiden "usual suspects" -merkkien misellivesissä sitä oli ainakin kaikissa niissä, jotka itse kävin läpi. Lopulta löysin Nivealta sellaisen tuotteen, jossa sitä ei ollut, joten sen sitten nappasin mukaan: kyse on siis kuvassa olevasta kuivalle iholle tarkoitetusta "Gentle Caring Micellar Water" -vedestä. Mutta huom, myös Nivean tavallisesta kasvovedestä PHMB:tä löytyi...

 Jos on siis kemikaalista kiinnostunut, joutuu ihan oikeasti syynäämään INCit. Lumenen julkaiseman tiedotteen mukaan muuten Lumene ei ole käyttänyt kemikaalia vuoden 2012 jälkeen, vaikka noissa blogeista löytyvissä listauksissa väitetään että kemikaalia on mm. Lumenen silmämeikinpoistoaineessa. Sinänsä häiritsevä tieto, että kemikaalia oli käytetty monessakin silmämeikinpoistoaineessa, koska yhdeksi PHMB:n riskiksi mainittiin nimenomaan silmävaurion vaara... Kannattanee siis käydä tuotteensa läpi, jos asiasta haluaa varmistua. Riskiryhmiä ovat ilmeisesti siis erilaiset puhdistustuotteet, mutta kuulemma tätä löytyy myös ainakin hiuslakoista ja -vaahdoista, niitä en ole vielä ehtinyt itseltänikään käydä läpi.

Oletko sinä kiinnitänyt huomiota kohuun? Tai mitä ylipäänsä olet mieltä kosmetiikan kemikaaleista? Luonnonkosmetiikka on ollut kovasti pinnalla jo useamman vuoden, joten aihe on ajankohtainen muutenkin.

Näillä mietteillä toivotan hyvää viikonloppua kaikille :)

SE kukkapaita

Vielä yksi asu viime vuoden puolelta, ennenkuin siirrytään tuoreemman materiaalin pariin. (Onneksi valo lisääntyy kovaa vauhtia, niin mahdollinen kuvausaika pitenee koko ajan!)

Ei ole ihan ensimmäinen kerta kun epätoivoisesti olen etsinyt kaupoista jotain, mitä ei löydy ensin sitten MISTÄÄN, mutta hetken päästä onkin joka paikassa. Niin kävi sen jo elokuussa etsimäni tummapohjaisen kukkapaidan (tämä) kanssa myös. Löysin omani lopulta Vero Modasta. Ja innoissani tilasin Mint & Berryn hihattoman version vielä Zalandoltakin, siitä kuvia joskus toiste :)

Tämä on päässyt käyttöön jo monen monta kertaa, useimmiten rennosti juuri näin Cubuksen Jegging Jane -farkkujen (edelleen lämmin suositus muuten, ei tule polvipusseja!) sekä Tamariksen bikereitten kanssa.

Paidassa on kivan rento malli: takaa vähän pidempi kuin edestä. Ja olen viihtynyt siinä tosi hyvin, vaikka en yleensä käytä mitään printtejä. Sama juttu muuten sen toisen kukkapaidan kanssa. Ehkä musta tulee vanhemmiten Hyacinth "Bouquet" :D  

Nappiostos minusta, vai mitä mieltä olette :)? Onko kehenkään muuhun iskenut kukkakuume tänä talvena?

Pihkassa

Viime viikon kohokohta oli viikonloppu ja retki Tampereelle Kenkäpaja Pihkan avajaisbileisiin. 

Kenkäpaja Pihka on kolmen upean naisen yritys Tampereen Kehräsaaressa. Yrityksen perustivat 2013 Veera ja Maisa, mutta nyt tapahtuneiden omistajanvaihdosten jälkeen Veera jatkoi matkaansa uusiin haasteisiin ja Maisan lisäksi remmiin astuivat Sofia ja Roosa. Sofia on minun serkkuni vaimo ja sitä kautta sain kutsun uudistetun Pihkan avajaisiin. 

Kenkäpaja Pihkassa (Klik!) myydään käsintehtyjä nahkatuotteita: mm. kenkiä, laukkuja ja koruja, sekä järjestetään kengän- ja laukuntekokursseja. Mallistoihin kuuluvien tuotteiden lisäksi myös mittatilaustuotteet onnistuvat. Liikkeen lisäksi Kehräsaaressa sijaitsee työtilat, joten vierailulla pääse myös livenä näkemään miten tuotteet valmistetaan. Kaikenkaikkiaan aivan hurmaava liike, jossa jokainen yksityiskohta on tarkkaan harkittu. Minusta tuotteet ovat myös yllättävän kohtuullisen hintaisia, kun ajatellaan että ne tehdään käsin, Suomessa. Suosittelen poikkeamaan!

Mun uudet korvikset <3 ja Design On Tampere -kartta, josta Pihkakin löytyy. Ostin myös uuden kaulakorun, se pääsi heti käyttöön ja vilahtaa instan puolella asukuvassa. Lisäksi suunnittelemme porukalla hiukan laukkukurssille osallistumista myöhemmin keväällä tai alkukesästä, katsotaan nyt...

Ja ai hitsi kuulkaa mitkä bileet! Oli ihan hurjan hauskaa, vaikka en sukulaisteni lisäksi tuntenut ennestään ketään paikalla olleista. Että tekikin hyvää hiukan irrotella: valvoa hiukan liian myöhään ja juoda yksi lasillinen liikaa viiniä. Tällä jaksaa taas arkista aherrusta :)

Viime viikko hujahti ohi jotenkin ihan hirveän nopeasti: tiedättekö niitä viikkoja kun koko ajan tekee jotain, mutta kaikki aika menee johonkin säätämiseen eikä tunnu saavan aikaiseksi kuitenkaan oikein mitään? Tänään olen ottanut taas härkää sarvista hiukan topakammin ja toivotaan että viikko jatkuu samalla tavalla loppuun asti.

Mitäs teidän viikonloppuihinne kuului :)? Onko joku muuten sattunut poikkeamaan Pihkassa aiemmin?

Ihmeaineet

Kamppailuni ihoni kanssa ei ole blogin vanhoille lukijoille uusi tieto, mutta mukaan vastikään hypänneille uusille lukijoille tiedoksi: minulla on pintakuiva sekaiho, toisinaan hyvinkin epäpuhdas.  Olen taistellut sen kanssa aina. Ihooni liittyen tein elämäni suurimman oivalluksen jokunen vuosi sitten, kun tajusin että vaikka kuvittelin että en hoida ihoani liikaa (olin tietoinen vaarasta), tein niin silti. Ihoni on voinut huomattavasti paremmin siitä lähtien, kun olen lisännyt rutkasti kosteuttavia tuotteita rutiineihini. Tällä kertaa esittelyssä on kaksi tämän hetkistä ehdotonta luottotuotettani.

Tästä Lumenen ihmeöljystä olen kirjoittanut ennenkin, mutta teen sen nyt taas, koska sitä se on: ihmeöljyä. Huomaan ihossani selvän eron sellaisina aamuina kun olen laittanut yöksi öljyä ja sellaisina kun en ole. Lämpimään aikaan se riittää iholleni yksinään, tällaisilla pakkasilla laitan lisäksi kosteusvoiteen (kuten ohjeissa neuvotaan). Samoin olen huomannut ihossani selkeän eron alettuani käyttää Avènen Antirougeur -puhdistusmaitoa. Se on ainut kokeilemani puhdistustuote, joka todella tuntuu rauhoittavan ihoa myös yksinään: ihoni väri on selkeästi tasaisempi tätä käytettyäni.

Yhdessä tämä kaksikko rauhoitti varmaan post-baby hormoneista villiintyneen ihoni. Luulin jo kokeilleeni kaikkea ja aloin olla vähän epätoivoinenkin, kunnes muistin tämän Lumenen öljyn, joka oli päässyt loppumaan.

Näiden kahden tuotteen avulla ihoni tuli niin hyvään kuntoon, että kosmetologi (jollaista en ollut nähnyt useampaan vuoteen, ääks...) sanoi että minulla ei ole juurikaan epäpuhtauksia, yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta. Että mitä että ?!? Tällaista ei todellakaan ole tapahtunut koskaan ennen.

No, ihotyyppiäni nämä eivät sentään pysty muuttamaan, joten näitä "yksittäisiä poikkeuksia" naamasta löytyy kyllä aina. Mutta yleiskunnoltaan iho on taas...no, aika hyvä. Ja se on paljon se, minulle. Pakkaset ovat jälleen tuoneet oman haasteensa ja iho on selkeästi reagoinut. Olen lisännyt iltoihin paksumman kosteusvoiteen (käytössä on Bodyshopin Vitamin E -sarjan päivä- ja yövoide ja tykkään niistä kovasti), korvannut öljyn aina välillä Lumenen kosteusseerumilla ja muistanut käyttää kosteuttavaa naamiota useammin. Kombo vaikuttaisi tällä hetkellä toimivan aika hyvin: jos tilanne jatkuu niin esittelen myöhemmin vielä tarkemmin myös nuo käyttämäni kosteuttavat tuotteet.

Onko joku muu kokeillut näistä jompaa kumpaa: Lumenen öljyä tai Avenen putsaria? Kiinnostaisi ihan hirveästi tietää etenkin, että toimiiko tuo öljy myös muilla, vai onko se vaan match made in heaven mun ihon kanssa ;)?

Mahtavaa uutta viikkoa kaikille! Itselläni on tiedossa sekä kivoja että jänniä juttuja, palaillaan niiden suhteen asiaan myöhemmin :)

Brrrrrrr it's cold....

Ulkona on aivan ihana ilma: tämän paukkupakkasen ainoa miinuspuoli (sen tulevan sähkölaskun lisäksi....) on ettei bebeä enää uskalla nukuttaa ulos päikkäreille. Muuten oikeastaan nautin: minusta on ihanaa kun on kunnolla kylmä. Siperialaisetkin on sitä mieltä että parhaat kelit alkoi just ;)

Heh, tuli näyttää jostain syystä ihan feikiltä, vaikka en tehnyt kuvalle muuta kuin hiukan vähensin valon määrää, enkä edes omista photoshoppia. Että aito on ;)


Vuosi on ottanut aika rivakan startin, toivottavasti jatketaan samalla meiningillä loppuun saakka :)

Pysykäähän lämpiminä muutkin, hauskaa viikon jatkoa!

2016, let's do this!

Tämän vuoden alun suosikkisitaatteja tai elämänviisauksia tuntuu olevan uuden vuoden vertaaminen uuteen kirjaan, jonka sivuille pitää kirjoittaa hyvä kertomus. Tai jotain muuta yhtä toiveikasta.

2015 oli minulle raskas vuosi, enkä jää sitä kaipaamaan. Vuoteen mahtui suunnatonta iloa ja rakkautta, olihan se ensimmäinen kokonainen vuosi tyttäremme kanssa. Mutta se oli myös suunnattoman väsymyksen, omia projekteja koskevien katkerienkin pettymysten sekä läheisiä koskevien surujen ja pelkojen sekä etenkin loppuvuotta kohden tuskaisen kiireen vuosi.

Ensi vuoden suhteen odotukseni ovat...no, realistiset. Odotan sitä levollisen positiivisin mielin ja toisaalta jopa suurella innolla, kun ajattelen mitä kaikkea uutta beben elämässä tulee tapahtumaan. Mitä hän tulee oppimaan ja mitä kaikkea kivaa voimme yhdessä perheenä tehdä. Mutta tiedän myös, että vuodesta on tulossa kesysti sanottuna työteliäs. Nuo viime vuoden pettymykset joihin viittasin, tarkoittavat sitä että tänä vuonna pitää yrittää ja puskea kahta kovempaa. Samanlaista paniikkikiirettä en myöskään enää halua kuin loppuvuodesta oli, joten nyt on pakko oppia organisoimaan arki ja kouluhommat paremmin. Minun on pakko saada enemmän aikaa myös omille harrastuksilleni, tai pää hajoaa, vaikka samaan aikaan on yhtä pakko saada opinnot etenemään ripeästi. Ja oikeastihan bebe tulee aina ja kaikkien listojen ykkösenä.

Tuon loppuvuoden kiireen vastapainona meninkin heti joululoman alettua jonkinlaiseen energiansäästömoodiin, enkä kyennyt tekemään oikein mitään. Olen nukkunut, lukenut kirjoja ja istunut sohvalla. Syönyt aivan käsittämättömät määrät suklaata ja vain ollut. Liikkunut liian vähän ja laiskotellut kaikilla mahdollisilla tavoilla. Antanut aivojen levätä ja ollut epäsosiaalinen. 

Huomenna alkaa kuitenkin arki ja pikkuhiljaa tuntuu että ehkä minäkin alan taas olla valmis. Ehkä jopa hiukan innostunut ajatuksesta.

Mitään uudenvuodenlupauksia en harrasta, enkä ole sellaisia tehnyt nytkään. Toiveita ja tavoitteita minulla on ja niiden eteen olen valmistautunut tekemään työtä. Tänään vielä ollaan vaan, mutta huomenna kääritään taas hihat ja ruvetaan hommiin.

2016, let's do this!