Design from Finland

Pahoittelen että edelliset uutiset jäivät tällä lailla roikkumaan, mutta hyviin uutisiin liittyvät hommat pyyhkäisivät heti mukaansa. Fiilikset ovat yhä pääasiassa samat kuin postauksen aikana, joskin joka toinen hetki olen kauhusta kankeana, että mihin kaikkeen onkaan tullut päädyttyä. Toisinaan on vaarallista saada sitä mitä toivoo :D

Mutta asia kerrallaan: lupailin jo aiemmin useammin asukuvia, joten tässä vihdoin yksi sellainen! Edustan tällä kertaa kokonaan kotimaisissa (tai no: kotimaisissa merkeissä, vaatteet eivät suunnittelua lukuun ottamatta ikävä kyllä ole kotimaisia): Noshin mekko, Mainion legginsit (näiden saaminen vaati hiukan salapoliisityötä ja yhden ystävän apua, mutta onnistuin kuin onnistuinkin hankkimaan nämä i-h-a-n-a-t Pencil -kuosiset leggarit itselleni ja bebelle), MoiMoin kaulakoru, Studio Bilbaon korvikset ja kummitädin kutomat villasukat <3

Ja ainiin: tämä taitaa olla myös ensimmäinen kunnollinen kuva täällä blogin puolella uusissa silmälaseissani :) Mitäs tykkäätte? 

Anoppi kyläili meillä tänään: tarjolla oli meille jääneitä rääppiäisherkkuja isäni 60 -v kemuista, jotka järjestin hänelle yllätyksenä lauantaina. Juhlat onnistuivat (sankari ei ollut osannut epäillä mitään) ja kämppäkin on taas juhlien jäljiltä siivottu, eli uusi viikko voi tulla.

Ensi viikolla hommat jatkuvat: yksi iloinen uutinen johon viimeksi viittasin, oli toimeksianto gradulleni. Aihe on nyt hyväksytty myös ohjaajan toimesta ja suunnitelma gradun toteuttamiseksi aika selkeä -nyt se pitää enää "vain"... no, kirjoittaa :D Samaan aikaan taustalla valmistellaan erästä suurta projektia, johon palaan tarkemmin heti kun se on julkaisukunnossa. Töitä siis tosiaan riittää niin paljon kuin vaan ehtii tehdä, mutta toisaalta olen niistä niin innoissani, että en oikein muuta malttaisi tehdäkään. 

Innolla siis uuteen viikkoon, toivottavasti tekin :)!

Valoa

Osa teistä saattaa muistaa, että toukokuussa (täällä) kerroin laittaneeni sitruunalimpparia tulille. Sitä limpparia on tässä sitkeästi keitelty ja sekoiteltu koko kesä ja alkusyksy, jonka lisäksi suuri huoli koirasta on roikkunut uhkaavana pilvenä pääni päällä minne ikinä menenkin.

Mitä jos kertoisin, että kaiken sen keittämisen jälkeen sitä limpparia alkaa oikeasti syntyä? Ja mitä jos kertoisin, että ei se koirasta kaivetty möykky (ylimääräistä ja ongelmaa siellä oli, joten leikkaus oli silti ehdottoman välttämätön) ollut sittenkään kasvain ja että koira tulee ihan kuntoon?

Mitä jos kertoisin, että palaset alkavat vihdoin loksahdella paikoilleen?

Mitä jos vielä kertoisin, että olen tänään näyttänyt koko päivän tältä? (Siis silloin kun en ole itkenyt ilosta :D)

Tuntuu kuin koko maailman paino olisi nostettu hartioilta.

Nyt ne työt vasta tavallaan alkaa, mutta nyt kuulkaas. Nyt on hyvä.

Tähän kuvaan ja näihin tunnelmiin: hyvää yötä muruset <3 

Tahmaista arkea

Tämä viikko on ollut täynnä arkea. Tavallista arkea pienine iloineen ja suruineen ja sitten sitä tahmeaa, kun suru, pelko ja pettymys ovat päällimmäisenä tunteena. Kirjoittelinkin jo kesällä (täällä) koirastamme löytyneestä patista, jota ensin epäiltiin kasvaimeksi ja sitten ehkä kuitenkin joksikin muuksi. Kolme eri lääkäriä tutki pattia antaen kolme eri diagnoosia ja antibioottikuurin jälkeen jäätiin odottelemaan, josko se kuitenkin häviäisi itsestään. Näin ei kuitenkaan käynyt ja viime viikolla koira viimein leikattiin. Ja leikkauksessa löytyi sittenkin kasvain. Ensi viikolla tulee patologin vastaus siitä oliko kyseessä hyvä- vai pahalaatuinen sellainen, mutta pelko ja huoli karvakaverin puolesta on suunnaton.

Leikkaus itsessään sujui hyvin ja koira on tilanteeseen nähden erittäin hyvävointinen: ruoka maistuu ja lenkille olisi kova hinku. Leikkauksesta hän tulee siis varmasti toipumaan kyllä, mutta jos kyseessä oli pahanlaatuinen kasvain, voi olla ettei ole kovinkaan paljon tehtävissä. Nyt siis vain toivotaan.

Lapsikin on vaistonnut että koiralla ei ole kaikki hyvin ja aikuisilla huoli. Olemme yrittäneet kovasti pitää iloista ja toiveikasta tunnelmaa yllä myös hänen vuokseen. Niinä arjen iloisina hetkinä mm. paistettiin piiiiitkästä aikaa itse tehtyä pizzaa ja ai hitsi muuten tuli hyvää! 

Alkuviikolla kokeillusta soijarouheesta sen sijaan ei tullut suosikkia, mutta päätin että aivan vielä en luovuta. Testasimme ihan tavallista spagettikastiketta, mutta jokin siinä vain "tökki". Haluaisin kuitenkin vielä kokeilla jotain toista reseptiä: ajattelin esimerkiksi lasagnea. Vai olisiko teillä antaa hyviä soijarouhevinkkejä?

Eilen sain erittäin tarpeellisen pienen pääntuuletushetken, kun lähdin Poriin istumaan iltaa rakkaan ystävän kanssa hyvän ruuan äärelle. Lähdin taas (melkein kuivaksi ehtinyt ;)) tukka putkella, joten asukuvat jäivät ottamatta ja ruokakin katosi niin nopeasti nälkäisiin suihin, että edes instaan ei tallentunut yhtään otosta reissusta. Maailma kuitenkin parantui taas hiukan ja oma olo helpotti: kiitos ystävä kun olet olemassa <3 

Ensi viikolle on tiedossa monenlaista jännitystä, sillä parinkin projektin kohtalo ratkeaa sen lisäksi, että tosiaan saamme lisätietoa koiraan liittyen. Olo on hiukan vaisu, mutta onneksi olen viikonloppuna ehtinyt nukkua hyvin ja huomenna pääsen kampaajalle hemmoteltavaksi: päätin aloittaa pienen muutosprojektin hiusten suhteen. Siitä ja muustakin lisää taas seuraavalla kerralla, kuulemisiin!

Nyhtökauraa

Viikonlopun kunniaksi ruokajuttuja. Meillä on miehen kanssa jo jonkin aikaa ollut tavoitteena hiukan vähentää lihansyöntiä: omat syyni ovat sekä eettiset että terveydelliset. Lisäksi pyrimme hankkimaan ostamamme lihan luomuna ja suoraan tuottajalta REKO -ringin kautta (joskaan esimerkiksi kanaa ei ainakaan paikallisissa ringeissä myydä). Kesällä rekoilusta päästiin lipsumaan, koska aikataulut eivät vain osuneet yksiin jakojen kanssa. Nyt syksyn tullen on tarkoitus palata ruotuun senkin suhteen.

Lihansyönnin vähentäminen on tähän asti tapahtunut kokkailemalla välillä kasvisruokia, mutta ns. lihankorvikkeita emme olleet vielä kokeilleet. Viikko sitten onnistuimme vihdoin osumaan paikalliseen ruokakauppaan yhtä aikaa nyhtökauran kanssa: kiinnostus testaukseen on itänyt jo pidemmän aikaa, mutta vaikka tiesimme nyhtistä olevan paikallisessa valikoimassa, emme olleet normaaleilla kauppareissuilla tätä ennen onnistuneet sitä ostamaan.

Aloitimme nyhtökauran testailun kokeilemalla nyhtökaurapitaleivän reseptiä nyhtökauran valmistajan gold & greenin sivuilta (klik!) ja vegepäivän sivuilta cashewpesto-nyhtispastan (klik!) ohjetta. Ja ai NAM miten hyvää! Molemmat ruokalajit jatkoon molempien meidän perheen aikuisten mielestä (ipana ei ollut pitaleivästä innoissaan, mutta pasta upposi häneenkin ;)).

Nyhtökaurassa on omasta mielestäni hiukan epämiellyttävä ominaistuoksu (mies ei kyllä haistanut mitään, joten ongelma voi myös olla minun nenässäni), mutta makua se ei haitannut. Erityisesti pasta oli minusta aivan poskettoman hyvää (vaikka meidän "lisäkesalaatti" olikin taas mallia "laiska kokki":D)! 

Pitaleipänyhtiksemme eroaa ohjeesta sen verran, että unohdin ostaa rucolaa joten sitä ei meidän versiossamme ollut ja tuoretta minttua ei kaupasta löytynyt, joten käytin ripauksen kuivattua. Myös pitaleipänyhtis siis maistui meille, mutta muutaman parannusehdotuksenkin seuraavalle testikierrokselle keksimme: 

- Itse tehty pitaleipä: nyt käytimme laiskuuttamme Pirkan valmiita ja vaikka ne eivät olleet pahoja, eivät ne rehellisyyden nimissä toisaalta maistuneet kovin paljon miltään  

- TAI pohdimme lisäksi, että pitaleivän täytteet saattaisivat toimia erinomaisesti myös ruisleivän päällä, mikä olisi muutenkin toki terveellisempi vaihtoehto. 

- Ranut! Jotenkin tuo annos olisi huutanut ranskalaisia viereensä (peruna tai bataattisellaisia). En tiedä johtuiko himotus kyytipoikana nautitusta cokiksesta vai pitaleivästä, mutta elämys olisi luullakseni vielä täydellistynyt ranskalaisista ;)

Nyhtökaurahan on käyttövalmista myös sellaisenaan ja molemmissa ohjeissa valmistus tapahtuu pyöräyttämällä nyhtis muutaman minuutin ajan öljytilkassa pannulla. Kummankin ruuan valmistukseen kului ehkä vartti, eli ainesten pilkkomiseen, kastikkeiden tekoon ja pastan kiehumiseen kulunut aika. Todellista arjen pikaruokaa siis ja helppoa kuin mikä!

Jos onnistutte nyhtökauraa käsiinne saamaan, niin lämpimästi suosittelen kokeilemaan :) 

Joko olette testailleet nyhtökauraa? Ja tietenkin nyt himottaisi kuulla ne teidän lempparireseptinne :)?

Hauskaa viikonloppua kaikille: syökää hyvin ja rentoutukaa :)

Suit up!

Tämä aika vuodesta on ihan ehdotonta lemppariani pukeutumisen suhteen: tuntuu että erilaisia yhdistelmiä on rajattomasti, kun toisaalta voi kerrostaa ja käyttää takkia, mutta toisaalta pelkkä bleiserikin riittää. Kotikesän jälkeen olen innoissani palannut muutenkin itselleni kaikkein omimmaksi kokemaani tyyliin, jota ehkä business casualiksi voisi osuvimmin kuvailla.

Lemppariyhdistelmäni viime viikolta oli kuvassa näkyvä Massimo Duttin jakku ja Mangon toppi, jotka yhdistin rennosti tummanharmaisiin pillifarkkuihin, viininpunaisiin nahkaconsseihin ja Mulberryn konjakinväriseen luottolaukkuuni Bayswateriin.

Hetken mielijohteesta nappasin ruokakaupasta matkaani uusimman Trendin. En ole ostanut lehtiä todella pitkään aikaan, koska en vaan ehdi lukea niitä. Tämän numeron minulle kuitenkin myivät kannen Linda Liukas, Minttu Mustakallio ja Li Andersson yhdistettynä työelämäpohdintoihin. Ja hitsi kuulkaas, oli minusta tosi inspiroiva juttu! Ja oikeastaan koko lehti, jonka lukaisin kannesta kanteen yhdeltä istumalta. Poikkeuksellisesti pidin nimenomaan kaikesta muusta lehdessä, mutta muotijutut jättivät aika kylmäksi, vaikka syksy ja business -tyyli sentään ovat lemppareitani. 90 -luku on vaan jotenkin liian lähellä vielä. (Jep, varma vanhuuden merkki ;))

Viime viikolla alkoi siis vihdoin arki meidänkin perheessä: mies palasi töihin, minä sain päivitettyä opiskelijakorttini ja syksyn projektit kunnolla alkuun myös käytännön tasolla. Ja pirpanakin aloitti keskiviikkona päivähoidossa. Harjoitteluhoitokerrat menivät kaikki ilman mitään ongelmia, mutta ilmeisesti hän jotain erilaista aistii kuitenkin, koska nyt varsinaisina ekoina hoitopäivinä pientä surkeutta oli ollut ilmassa. Hän kuitenkin menee hoitoon innoissaan joka aamu ja perjantaina päivä oli sujunut jo aika hyvin. Äidin sydän meinaa pakahtua, mutta helpommin tämä silti on onneksi sujunut kuin monella muulla. Iltaisin ja nyt viikonloppuna on tankattu läheisyyttä ja etenkin äiti on hänelle tosi tärkeä juuri nyt.

Äitiys on hirveän ristiriitaista ja vaikeaa, sillä niin paljon kuin lapsen uskominen vieraan hoiviin päiväksi raastaakin on silti pakko tunnustaa, että itse oikein tankkaan energiaa koulu- ja muiden työprojektien parissa. Sitä, hyvää tuulta ja pitkää pinnaa tuntuu riittävän lähes rajattomasti lapsen kanssa puuhailuun hoitopäivän jälkeen ja nyt viikonloppunakin. 

Miten muiden hoidon aloitukset ovat sujuneet? 

Ja siitä muodista: iskeekö 90 -luku teihin siellä ruudun toisella puolella? Miten sinä haluat pukeutua juuri nyt:)? 

Kuulisin mielelläni ajatuksianne.

Tämä kesä

Tuntuu että loppukesän haikeudesta ehdittiin nauttia vain ohikiitävän lyhyt hetki, kun syksy jo oli täällä. Vaikka ollaan vielä elokuussa. Sää on jo aika syksyisen kolea, illat pimeitä ja mielikin jo tarmokkaasti tulevaisuudessa, projektit aloitettuina. Niistä kenties lisää myöhemmin, mutta  koska tämä kesä on ollut harvinaisen hiljainen täällä blogin puolella, muistellaan sitä vielä hetki puhelimeen tallentuneiden kuvien kera.

Tämä kesä on ollut kukkiva puutarha, aurinko ja lämpö.

Tämä kesä on tämä lapsi. Piirtämässä. Kisuna pyöräni takana. Uimassa. Syömässä ensimmäistä lettuaan. Kastelemassa kukkia. Leikkimässä hiekkalaatikolla. Puhua pulputtamassa. Tämä lapsi huvipuistossa. Juoksemassa. Potkimassa palloa. Sylissäni lukemassa kirjaa. Tekemässä palapeliä. Poimimassa marjoja. Hihkumassa kun lähdetään. Tämä kesä on ruotsalaisen eläintarhan pukki. Tämä kesä on mustikoita, mansikoita ja vadelmia.

Tämä kesä on oman kylän raitti ja tämä kesä on Helsinki. Tämä kesä on ystävät. Uudet ja vanhat.

Tämä kesä on koirat. Sikin sokin lattialla.  Lenkillä. Sylissä.

Tämä kesä on ollut hyvä.

Syksy saakin tulla.

Ainiin: yläpalkin Instagram -ohjaus ei syystä tai toisesta tällä hetkellä toimi. Vaihdoin instagram -käyttäjänimeä, koska pyrin askel kerrallaan siirtymään blogin nimestä väännetyistä käyttäjänimistä kohti oikeaa nimeäni. Instagramissa minut löytää nyt siis nimellä maija_casual. Ohjaus sivupalkista toimii ja yritän keksiä miksi yläpalkin linkki väkisin yrittää edelleen ohjata vanhalle käyttäjänimelle (jota ig ei luonnollisestikaan enää löydä).

Viimeiset lomapäivät ja loppukesän haikeus

Se iskee joka vuosi kesän lopulla, tietynlainen haikeus taas yhden kesän päättymisestä ja samaan aikaan innostunut kutina siitä, mitä kaikkea uusi syksy tuo tullessaan. Olen aiemminkin tainnut kertoa, että minulle syksy on edelleen se aika vuodesta, mistä kaikki uusi ja jännittävä alkaa -eikä siis   esimerkiksi uuden vuoden alku.

Tämä kesä ei mennyt niin kuin olin alunperin suunnitellut ja toivonut (postaus aiheesta), mutta tästä kesästä tuli kuitenkin ihana. Varmaankin viimeinen tällä tavalla kokonaan vapaa ja laiska kesä ipanan kanssa kotona. On tehty kaikenlaisia kesäasioita ja ennen kaikkea lapsen elämässä ensimmäisiä, tärkeitä asioita: ensimmäinen lettu torilla, ensimmäiset kerrat uimarannalla, lukemattomia pyöräretkiä äidin tai isän kyydissä, ensimmäinen ulkomaanmatka Ruotsiin laivalla ja muita pieniä, suuria asioita. Tyttö on alkanut kesän aikana puhumaan kuin pieni papupata ja joka päivä hämmästelen sitä miten viisas ja hieno pieni ihminen hän on. Selkeästi lähestymme myös tahtoikää ja lapsi kyllä...tuota... ilmaisee miten asiat pitäisi hänen mielestään tehdä. Mutta vielä harhauttaminen ja neuvottelut onnistuvat aika hyvin, joten rauhaisaa on elämä meidän päivänsäteen kanssa edelleen.

Vaikka eletään vielä miehen viimeistä kesälomaviikkoa ja olemme tytön kanssa kotosalla koko tämän kuukauden loppuun, on mieleen silti hiipimässä tuttu haikeus samaan aikaan ilmassa leijuvan loppukesän tuoksun mukana. Uusi työpisteeni olohuoneen nurkassa on paikoillaan ja päällimmäisenä to do -paperien pinossa on lapsen päivähoitosopimus. Työpöydällä olevassa lokerossa on muistivihko täynnä merkintöjä syksyllä toden teolla käynnistyvään, jännittävään projektiin liittyen. Muutamassa viikossa pitäisi myös orientoitua uudelleen viimeiseen opintosyksyyn ja päättää mitä teen gradun kanssa: jatkanko keväällä valitsemani aiheen kanssa, vai päätänkö sittenkin muuttaa suuntaa erääseen aivan toiseen mielessäni pyörivään teemaan. Olo on vähän jännittynyt, mutta täynnä tarmoa ja toivoa. Tästä tulee hyvä.

Tänään lähdemme miehen kanssa kahdestaan risteilylle pirpanan jäädessä mummun kanssa kotiin. Loppuviikosta on vielä suunnitteilla kotimaanmatkailua koko perheen voimin, toivottavasti vain säät suosivat. Ja viikonloppuna saamma vielä vieraitakin rakkaiden ystävien tullessa kyläilemään pitkästä aikaa. Ihan vielä ei siis päästetä irti lomasta, vaikka mieli jo vähän syksyn projekteihin karkaileekin.

Työpisteen somistaminen on muuten vaiheessa: ainakin seinälle on tulossa jokunen valokuva lisää, mutta jotain muutakin tuo vielä kaipaa. Ehkä siirrän ainakin tuon alimman valkoisen laatikon muualle ja myös korille etsisin mieluusti toisen paikan, mutta katsotaan minne pienten uteliaiden sormien ulottumattomiin nuo keksisin laittaa... Hiukan houkuttaisi jopa kokeilla jonkinlaista moodboard tai aarrekartta -henkistä tsemppiataulua tuohon. Katsotaan mitä keksin. Ideoitakin saa heittää, jos sellaisia tulee mieleen :) 

Miten teidän kesänne ovat sujuneet :)?