Syysasenteen ryhtiliike

Tiedätkö sen tunteen, kun koko viikko ei vaan jotenkin lähde? Mulla on sellainen viikko meneillään. Nyt on jo torstai-ilta ja jotenkin en vain ole päässyt kyytiin.

Tällä (loma)viikolla piti olla ohjelmassa kaikkea pientä kivaa, mutta sen sijaan tuntuukin tulleen vastaan enimmäkseen kaikkea pientä ikävää. Tänään huomasin olevani vajoamassa suorastaan syksyisin vaanivaan itsesääliin ja alakuloon. Kunnes muistutin itseäni siitä, että nämä jutut ovat usein mitä suurimmassa määrin asennekysymyksiä. Sen sijaan siis, että valittaisin tämän enempää mitä kaikkea tylsää on tapahtunut, ajattelin tänään listata minua viime aikoina ilahduttaneet asiat.

Sekä keittiön että yläkerran ikkunasta näkyvä syksyinen maisema. Maa täynnä vaahteranlehtiä. Liput uuteen Bond-leffaan lauantaiksi. Kauniin punaiseksi värjäytyneet lehdet pensaassa. Viinilasillinen kun ulkona on pimeä ja kylmä. Block-lampun kaunis valo. Tieto siitä, että minulle tärkeille ihmisille tapahtuu upeita asioita.  Syksyn viimeinen kukannuppu. Koirat, tietenkin. Aina jos elämästä tuntuu suhteellisuudentaju katoavan, riittää kun ottaa koiran (tai mieluiten kaksi) kainaloon ja rapsuttaa- kummasti taas maailma palaa raiteilleen. Lähiaikoina tiedossa on kaikenlaisia kivoja juttuja ystävien kera.

Sininen taivas. Se, että jaksoin tänään olla reipas ja lenkin jälkeen vielä spinniin (ei kulkenut, mutta pääsin maaliin). Se, että kotiin päästyäni minua odotti miehen tekemä herkkuspaghetti ja että jääkaapista löytyi viinipullon jämät. Jälkkäriksi nallemukista nautittu suklaakahvi. Postista tänään löytynyt lappu, jonka mukaan voin noutaa viininpunaiset housuni sisältävän lähetyksen. Tärkeän ystävän tapaaminen pitkästä aikaa. Se, että ulkona on pakkasta ja minä olen viltin alla sohvalla, mies vieressä, koirat jaloissa tuhisten.

Yhtäkkiä en enää muista, mitä vielä olisin vailla. 

Mitkä asiat ilahduttavat sinua juuri nyt?