keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Päivän (m)asu bolalla

Jokunen aika sitten kerroin päässeeni tekemään yhteistyötä ihanan Ideakorun kanssa. Yhteistyön tuloksena syntyneen rannekorun esittelinkin jo täällä, mutta rannekoru oli oikeastaan onnekas päähänpisto ja varsinaisesta koruajatuksesta syntynyt sivutuote. Pääasiassa lähdimme nimittäin tekemään minulle raskausajan bola -korua perintöhopealusikoistani. Bola -korun sisällä on pieni helmi, joka pitää ääntä liikkuessani. Koru lepää mahani päällä ja vauva kuulee äänen kohtuun. Ideana on, että tuttu ääni rauhoittaa vauvaa myös hänen syntymänsä jälkeen. Tiedä nyt sitten miten koru lopulta toimii, mutta minusta koru on hurjan kaunis ja etenkin pidän siitä, että koru tehtiin omista lusikoistani: vauva on kuin korun helmi sukuni hellässä syleilyssä simpukoita muistuttavien lusikanpesien sisällä -minusta ajatus tuntuu ihanalta.

1
Näitä bola -koruja on paljon erilaisia ja tyypillisemmin ne ovat (tai ainakin muut mitä olen itse nähnyt) täyspyöreitä (eli palloja ;)) ja pinnastaan eri tavoin koristeltuja riipuksia, jotka usein roikkuvat mustassa nahkanauhassa. Minusta Ideakorun hiukan erilainen bola (täällä) on kaunein koskaan näkemäni ja olin ihaillut sitä jo ennen raskaaksi tuloani. Siten yhteistyömahdollisuuden myötä oli itsestäänselvää, että halusin juuri sellaisen itselleni. Lisäksi halusin ehdottomasti ostaa bolaani hiukan vahvemman hopeaketjun, sillä mielestäni herkän kaunis bola hiukan rouheammassa ketjussa on täydellisen kaunis ja minun näköiseni yhdistelmä. Muita kaulakoruja en bolan valmistumisen jälkeen olekaan käyttänyt :) Vauvan syntymän jälkeen voin pitää korua myös lyhyemmällä ketjulla fiiliksistäni riippuen. Olen myös harkinnut, että myöhemmin voisin kaiverruttaa lusikkaan vielä vauvan nimen.

neuletakki/DKNY, toppi/Vila, farkut/Zara, ranne- ja kaulakoru/Ideakoru (molemmat saatu blogin kautta), korvakorut/Studio Bilbao, laukku/Mulberry

2
Jos siis mietitte lahjaa raskaana olevalle ystävällenne tai haluatte hemmotella itseänne, suosittelen lämpimästi herkkää bola -korua!

Olisin muuten utelias kuulemaan: onko siellä lukijoiden joukossa joku joka käytti raskausaikana bola -korua ja toimiko koru rauhoittavasti syntymän jälkeen? Olen nähnyt näitä koruja monilla, mutta käyttökokemuksia en ole kuullut keltään :)

p.s. Look at that belly! Entisen mahani tilalla alkaa olla aikamoinen pallo! Mitenköhän isoksi tuo vielä pystyy venymään ;D

p.p.s. Huomaa myös laukkuuni lisätty heijastin! Muistuttaisin kaikkia lisäämään myös kaupunkivaatteisiin mahdollisimman paljon heijastimia, sillä märkänä sysipimeässä kiiltävä asvaltti imee kaiken valon niin, että edes kaupungissa katulamppujen keskellä ei jalankulkija ole turvassa -autosta ei vain meinaa millään nähdä ilman heijastinta kulkevaa! Ja pimeä tulee juuri nyt niiiin aikaisin. Joudun muistuttamaan tästä joka vuosi myös itseäni erikseen (lenkkivaatteissa muistan heijastimet kyllä aika automaattisesti, mutta kaupungille lähtiessäni en), joten siksi ajattelin muistutella myös teitä -pysytään turvassa :)!

2 kommenttia:

  1. Mun mielestä sun masu näyttää edelleen pieneltä, mutta voi olla ettei kuvat kerro kaikkea. :) Mulla oli myös Bola-koru, mutta sitä tuli käytettyä tosi vähän, en oikein osannut ottaa sitä omakseni missään vaiheessa. Heijastin on fiksu juttu, mun pitäisikin ryhdistäytyä ja hankkia niitä (jotain kivannäköisiä mielellään) myös omiin takkeihin ja laukkuihin. Ihan järkytyin kun yhtenä päivänä melkein ajoin erään pariskunnan päälle, heillä ei ollut yhtään heijastinta enkä nähnyt heitä OLLENKAAN, kauheaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tällä hetkellä mahan kasvu on hiukan keskikäyrän alapuolella, joten objektiivisesti ajatellen se ilmeisesti ei ole valtava. Mutta minun oma subjektiivinen tuntemukseni on, että it is HUGE :D Semmoinen pinkeä pallo, jonka vuoksi moni toiminta alkaa olla haasteellista. Minun on tosi vaikea kuvitella miten isomman mahan kanssa pärjää ollenkaan, mutta olen ilmeisen onnekas kun ei ole tarvinnut ottaa asiasta selvää myöskään...

      Onneksi noita heijastimia saa nykyään vaikka miten kivoja, pitäisi itsellekin hankkia vielä yhteen uuteen takkiin joku hieno sellainen. Mullakin tämä kaupunkihavahtuminen tapahtuu ikävä kyllä usein juuri niin, kun meinaan syksyn ekaa kertaa itse auton ratissa saada sydänkohtauksen pimeän jalankulkijan tai pyöräilijän kohdattuani, sitten taas muistaa....

      Poista

Kiitos kun jätit kommentin:)!