Tällä viikolla...

...päivät tuntuvat jotenkin vain lentäneen ohi. Käykö teille koskaan niin? Tuntuu etten ole ehtinyt koko viikkoon tehdä yhtään mitään, mutta sitten tajusin että tunne johtuukin siitä että koko ajan on tapahtunut niin paljon. Olen ollut tavallista sosiaalisempi ja tavannut paljon mamma- ja vähän muitakin kavereita. 

Muuten arki kotona on sujunut tietysti beben tahtiin: leikkimistä ja pukluisia sohvia, mutta myös muutama taivaallisen rauhallinen kahvihetki päikkärien aikana. Hyvin pienelle ympyrälle itsensä kiertänyt koira. Babyshopin loppualesta shoppaamani pieni kesä/syysvaatepaketti bebelle saapui: Siis tuo pipo! Nuo hanskat! Tuo röyhelöjumppis! En ehkä kestä miten ihania <3 Ja kuten instaseuraajat jo tietävätkin, myös melkein vuosi sitten sovittu lyhyt työkeikka osui tälle viikolle. Tavoilleni uskollisena homma pantiin pakettiin edellisen päivän ja illan aikana, ei vahingossakaan yhtään ennen. Sen verran olin sentään muuttunut, että ilta riitti, eikä tarvinnut jatkaa yöllä ;D

Viikon odotetuin hetki taisi kuitenkin olla kampaajakäynti. Yritin kovasti ottaa jonkinmoisia ennen/jälkeen kuvia, mutta en nyt tässä hässäkässä puhelimella saanut kummoisiakaan. Yritän ehtiä ottaa parempia kuvia tässä ihan lähitulevaisuudessa :) Olen kuitenkin tosi tyytyväinen: uuden kampaajan kanssa löytyi heti yhteinen sävel. Mitta lyheni (ja reuhkaan leikattiin ylipäänsä malli aika pitkästä aikaa...), kokonaisuus vaaleni ja lopputuloksena on raikkaampi yleisilme. Mitäs pidätte? Jos tuosta nyt mitään eroa huomaa, kun muissa kuvissa tukka on yleensä ollut tiukasti ponnarilla... Ostin myös itselleni pienenä kevätlahjana pari Lumenen uutuustuotetta: huulikiillon ja persikkaisen nuden gel effect -kynsilakan. Vielä kun ehtisi lakkaamaankin kynnet uudella lakalla ;) Ainiin: merkittävää keskimmäisessä työvaatekuvassa on se, että päällä ei ole mitään trikoista :D Saati imetysluukuilla varustettua... Oli muuten mukavaa ajatella pienen hetken taas ns. aikuisten asioita. Vaikka tällä hetkellä nautin kotona olemisesta beben kanssa (ja on suuri etuoikeus että suomalainen yhteiskunta tällaisen mahdollistaa), ei minusta silti taitaisi olla jäämään useiksi vuosiksi "vain" kotiin, sen verran nautin myös töiden mukanaan tuomista haasteista.

Vähän olen ehtinyt urheillakin, mutta en niin paljon kuin olisin toivonut. Kotitreenejä on tällä viikolla haitannut univelka, jonka suhteen katkesi loppuviikosta jonkinlainen kamelinselkä. Meillä on paremman jakson jälkeen taas reilu kuukausi eletty tosi rikkonaisten öiden kautta, enkä ole koko aikana nukkunut yhtään yli 2 tunnin pätkää. Päiväunia en ole myöskään juuri pystynyt, yrityksistä huolimatta, ottamaan -jotenkin kroppa pysyy hälytystilassa vaikka hyvin voisin nukkua. Univelka alkaa pikkuhiljaa tuntua toden teolla ja loppuviikon olen ollut hyvin väsynyt. Onneksi miehellä on alkuviikosta muutama vapaapäivä, joten yritän tankata unta ja toivottavasti pääsen taas normaalimpaan olotilaan. Ja takaisin paremmin kiinni siihen urheiluunkin: muusta en onneksi ole vielä väsymyksen takia joutunut tinkimään, mutta urheilu toisaalta myös lisäisi energiaa niin paljon.

Näiden ajatusten saattelemana painunkin nyt nukkumaan: vauva on ollut unilla jo hetken ja vastoin kaikkia väsyneille äideille annettavia ohjeita tulin kuitenkin itse vielä teekupposen kanssa bloggailemaan ;) Mutta nyt kiltisti petiin.

Mitä parhainta uutta viikkoa ja pääsiäisen odotusta kaikille! Itse bongasinkin jo jotakin pientä leivottavaa pääsiäiseksi ja koristeitakin pitäisi miettiä: kovin paljon bebe ei niiden päälle vielä tänä vuonna ymmärrä, mutta jotain pientä kuitenkin haluan laittaa :)