Pääsiäistä on vietetty perheen parissa ja huolellisesti herkutellen: minuun iski vähän ennen pyhiä akuutti leipoosi ja sen tuotoksia olen sitten auliisti jaellut kaikille kelle vaan keksin ;) Ollaan oltu kaikessa rauhassa kotosalla nyt, sillä perjantaina miehellä alkaa muutaman viikon loma. Suunnitelmissa on sen aikana reissata ainakin Helsinkiin ja Turkuun, ehkä vierailla parilla muullakin paikkakunnalla. Katsotaan miten kaikki menee: loma aloitetaan Helsingistä, jossa yövytään hotellissa. Beben eka pidempi automatka, eka hotelliyö. Ja ekat messut: ollaan menossa lapsimessuillekin. Jos neiti ei osoittaudu kovin tyytyväiseksi reissulaiseksi niin voi olla että jätetään muutama kaupunki välistä ;)
Olen myös hiukan haikealla mielellä muistellut pääsiäistä vuosi sitten. Vaarini oli kuollut vain joitakin viikkoja aiemmin, mutta samaan aikaan olin saanut tietää että harras toiveemme oli viimein toteutunut ja minä olin raskaana. Pelkäsin koko alkuraskauden aivan hirveästi keskenmenoa, mutta pääsiäisen aikoihin heikko toivo alkoi viritä, että jospa meille sittenkin tämä suuri onni voitaisiin suoda. Siksi uskaltauduin viimein kertomaan asiasta äidilleni, ensimmäisenä ihmisenä (miehen jälkeen tietysti...), jotakuinkin vuosi sitten. Ja nyt se vauva ei ole enää mikään rääpäle, vaan komentaa määrätietoisesti omaa pupuarmeijaansa (meistä vanhemmista puhumattakaan). Maailman suurin ihme <3
Viime vuosi oli kokonaisuudessaan toisaalta hyvin vaikea, täynnä menetyksiä ja surua. Toisaalta se loppui huikaisevan onnellisissa ja iloisissa tunnelmissa uusien elämien alkuun. Sekä myös toivoon siitä, että koettelemukset meidän osaltamme olisivat ainakin hetkeksi ohitse. Vuoristorataiselta näyttää kuitenkin myös tämä kevät, joka on tuonut tullessaan sekä hirvittävän iloisia uutisia, että ikävä kyllä jälleen myös surua ja pelkoa.
Ristiriitaisissa tunnelmissa siis, sen takia postaustahtikin hiukan tempoilee tällä hetkellä. Toivottavasti maltatte kuitenkin mukana: eiköhän tämä tästä taas jollain lailla arjeksi tasoitu. Vauva tietysti pakottaa jatkamaan eteenpäin mahdollisimman normaaliin tapaan, mutta myös jatkuvasti lisääntyvä valo auttaa jaksamaan ja pitää mielialaa korkeammalla. Kevät on jollain haikealla tavalla kuitenkin aina toiveikasta ja huikean kaunista aikaa, vaikka muuten olisi meneillään mitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun jätit kommentin:)!