18/29

Noin viikko sitten Zubin blogissa oli hauska haastepostaus, jota kommentoin. Postauksen ideana on, että kaikille postausta kommentoijille annetaan ikä (minä sain 18) ja haasteen vastaanottaja kertoo itsestään nyt (minä siis vielä useita kuukausia (tai ainakin pari...) alle 30- vuotiaana) ja haasteessa annetun ikäisenä lauseita jatkamalla. Tähän tapaan...

Kun olin 18...

Asuin vanhempieni ja suomenpystykorvamme Tupun kanssa omakotitalossa pienessä satakuntalaisessa kaupungissa. Kävin lukiota jonkin matkan päässä Porissa. Toisen lukiovuoden jälkeen lähdin vaihto-oppilaaksi Coloradoon, Yhdysvaltoihin: siellä siis vietin puolet siitä vuodesta, kun olin 18.

Olin kova menemään: harrastin aktiivisesti potkunyrkkeilyä ja erilaisia ryhmäliikuntoja. Opiskelun ja urheilun lisäksi minulla oli erittäin aktiivinen seuraelämä: Porin kahvilat, kuppilat ja yökerhot olivat tuttuja paikkoja. Myöhemmin tietenkin tein aktiivista tuttavuutta amerikkalaisen high schoolin arkeen: urheilulliset harrastukset ja ystävät olivat tärkeitä sielläkin.

Tärkeintä elämässä oli ystävät ja koulu, siinä järjestyksessä. Olin myös hirveän kiinnostunut muodista ja pukeutumisesta jo silloin. Jossain määrin jopa totisemmin kuin nyt: nykyään olen oikeastaan todella laiska ja mukavuudenhaluinen verrattuna lukioaikaan :)

Työskentelin kesäisin kotikaupungissani puistotyöntekijänä. Rehellisesti pitää tunnustaa, että työnteko ei ole ensimmäinen sana, mikä tuosta ajasta tulee mieleen... koulunkäynti oli helppoa ja elämä muutenkin leppoisaa: sellainen aikuisen vapauden, mutta vähäisen vastuun viimeinen hetki ;) Eniten työskentelinkin varmaan oikeastaan itseni kanssa: vaihto-oppilasvuosi oli minulle todellinen henkisen kasvun paikka ja edelleen olen sitä mieltä, että kasvoin aikuiseksi sen vuoden aikana.

Halusin pärjätä elämässä: kuvittelin itselleni tulevaisuuden piinkovana uranaisena. Ensimmäisenä askeleena tavoitteen saavuttamiseksi oli lukion jälkeen päästä yliopistoon opiskelemaan ja se haave toteutuikin.

Pelkäsin jämähtämistä. Kauheinta mitä tiesin oli ajatus siitä, että jostain syystä joutuisin jäämään samaan tuppukylään loppuelämäkseni.

Nyt kun olen 29...

Asun pääkaupunkiseudulla mieheni ja kahden koiramme kanssa.

Olen vihdoinkin siirtymässä kokonaan työelämään: keväällä jätän yliopiston ja opiskelijaelämän pysyvästi (?) taakseni. Olen suurimman osan ajasta aika tyytyväinen siihen kuka olen ja mitä olen tähän mennessä saavuttanut, vaikka suuria suunnitelmia minulla on edelleen myös tulevaisuuden varalle.

Tärkeintä elämässä on perhe ja ystävät. Työ on myös tärkeää, mutta ei niin tärkeää kuin 18- vuotiaana kuvittelin.

Työskentelen opiskelujen ohella osa-aikaisesti koulutustani vastaavissa tehtävissä. Pidän työstäni valtavasti, mutta tavoitteenani on valmistumisen jälkeen löytää kokoaikainen työ.

Haluan päästä elämässäni seuraavaan vaiheeseen: tavoitteena on uusi työ ja uusi koti. En muista olenko täällä mahtanut mainita, että haaveiden uusi koti saattaisi jopa siintää Satakunnassa. Siellä samaisessa mestassa, jonne jämähtämistä 18-vuotiaana pidin pahimpana painajaisenani. Jep, elämä voi olla aika hassua ;)

Pelkään eniten sitä, että perheelleni tai ystävilleni kävisi jotakin. Tällaiseen taitoskohtaan elämässä liittyy toki muutenkin monenlaista epävarmuutta: samaan aikaan kun olen innoissani kaikesta uudesta tulossa olevasta, on se hiukan pelottavaakin.

Haluaako joku ottaa kopin? Kommentoimalla saat minulta iän :)

Risotto

Taas yksi ruokajuttu. Muttakun minulla oli viime viikolla toinenkin niin kiva ruokapäivä, että halusin ehdottomasti jakaa sen teidän kanssanne: kokkasin nimittäin ensimmäistä kertaa ikinä risottoa.

Kuvassa myös meidän perintömikro ;) Mies haluaisi kovasti uuden, mutta tuo toimii ihan hyvin...


Vähän jänskäsi, mutta tuli tosi hyvää!

Ohjeena Yhteishyvän ruokaliitteestä (täältä) bongattu Sieni-tomaattirisotto. Kylkeen vähän salaattia.

Olin jotenkin kuvitellut, että risoton tekeminen on tosi hankalaa. Tämän ohjeen mukaan oli kuitenkin helppo edetä, eikä tuo kovin aikaavievääkään ollut: ainut että hiukan sitovaa puuhaa se on, kun nestettä pitää lisätä pikkuhiljaa ja vahtia että toisaalta neste imeytyy kaikki (ettei tule vetistä) mutta ettei toisaalta pala pohjaankan. Ei vaikea homma, mutta kattilan viereltä ei kovin kauas uskaltanut poistua. 

Jälkkäriksi Kaffan Barista Blend Go'Kväll- kahvia. Mä oon niin iltakahvin ystävä, onko täällä muita..?


Ja rivi Maraboun minttukrokanttisuklaata. Yleensä olen enemmän Fazerin suklaiden ystävä, mutta tuo minttukrokantti on vaan niiiiiiin herkkua....

Ahhhh. Ai että. Risottokokeilu oli niin rohkaiseva, että pitänee jatkaa harjoituksia! Onko lukijoiden joukossa risottomestareita? Ottaisin mielelläni vastaan uusia ohjeita, jos haluat sellaisen jakaa :)

Messuilua

Mulla on kova arpajaisvoittoputki päällä: alkuvuodesta voittamani Sothysin setin lisäksi voitin viime viikolla yhdestä toisesta kivasta blogista liput Kuva&Kamera- messuille, joka oli osa nyt viikonloppuna messukeskuksessa järjestettyä GoExpo- kokonaisuutta. Aika siistiä! Sain kaverin mukaan messuilemaan ja tänään vietettiin siellä pitkä päivä: suurin osa ajasta kuluikin juuri tuolla Kuva&Kamera-puolella, mutta kävimme toki katsomassa muutkin osastot. Osastoilla kiertelyn lisäksi kuuntelimme mm. luentoa katukuvauksesta ja ihmettelimme esille laitettuja valokuvia: omat suosikkini olivat Madventures- kaksikon seikkailuista tehtyjen still- kuvien ohella luontokuvat, jotka ovat minusta pysähdyttävän hienoja.

Innokkaana kuvaajanalkuna olin ottanut kameran mukaan, mutta en sitten malttanut ihmettelyltäni kertaakaan kaivaa sitä esiin ;) Lompakkoni sen sijaan löysin ja tein jokusen hankinnan. 

Olen jo hetken aikaa pohdiskellut kameralaukun hankintaa: messuilta löytämäni Manfretton laukku oli budjettiversio, joka irroitettavan sisäosansa vuoksi toiminee myös yhteistyössä muiden laukkujen kanssa. Haussa oli sellainen laukku, joka ei huuda olevansa kameralaukku: ihanin olisi nahkainen, sellaisiakin kameralaukkuja olen jossain nähnyt, mutta budjetti ei sellaiseen juuri nyt veny. Kuitenkin hiukan tekee pahaa heittää kamera vain käsilaukun pohjalle, jossa se on altis pölyn ja kosteuden lisäksi kolhuille.

Irrallisen sisäosan avulla pärjään niinäkin päivinä, kun sekä kamera että jokin "parempi" laukku on molemmat pakko saada mukaan. Tämä kameralaukku on minusta kohtuullisen näköinen ja kankaisena laukku itsessään on tosi kevyt. Lisäksi tilaa on kameran lisäksi vielä muillekin romppeille (ja mahdollisille tuleville objektiiveille...). Messutarjouksessa ollut laukku oli varsin kohtuuhintainen, joten uskoisin että tällä pärjään kunnes palkankorotus tai esimerkiksi lottovoitto osuu kohdalle ;)

Kamera- lehden tilaamista olen joskus ennenkin miettinyt ja nyt tartuin tarjoukseen. Lemmikkien kuvaamiseen perehdyttävä opas sen sijaan oli puhdas heräteostos ;)

Sneak peekina myös kurkkaus päivän varsinaiseen yllätyshankintaan! Kun niitä Consseja ei ole kerran saatavilla, niin päädyin sitten hankkimaan vaaleanpunaiset ja varrettomat tennarit (merkki on itselleni ennestään täysin tuntematon Josef Seibel). No oho. Ainakaan ne eivät ole mustat! Jalassa tuntuivat tosi kivoilta :) Nyt vain odottamaan sitä päivää kun asfaltti on paljas ja pääsen kokeilemaan...

Mitenkäs kaikki kuvaamista harrastavat lukijat, miten teillä kulkee kamera mukana?

Fondue Night

Fondue on sellainen ruokalaji, johon tutustuin varsinaisesti ollessani vaihto-oppilaana Genevessä. Joku aika sitten tuli puhetta fonduesta muutamien ystävien kanssa ja lupasin tarjota aidon sveitsiläisen fondue- kokemuksen. Tai no, niin aidon kuin se Suomessa ja suomalaisen toimesta on mahdollista ;) Tuumasta toimeen tartuttiin eilen ja iloinen joukko kokoontui meille herkuttelemaan.

Fondue- resepti on vuokraemännältäni Genevestä

1,5 dl valkoviiniä + 2 tl perunajauhoa kattilaan (halutessaan voi myös lisätä valkosipulia) ja sekoitetaan hyvin. Kuumennetaan melkein kiehumispisteeseen. Lisätään juusto. Sekoitetaan koko ajan, kunnes juusto on sulanut sileäksi tahnaksi. Lisätään mustapippuria ja tilkka kirschiä. Sekoitetaan taas ja sitten siirretään pöytään lämmittimen päälle. (Lämmön kanssa pitää olla tarkkana: juuston polttaa helposti pohjaan, tai oikeastaan väistämättä ainakin vähän, mutta toisaalta seos jumahtaa heti jos lämmön sammuttaa.) Sitten vain dippailemaan leivänpaloja!

Ohje on tarkoitettu yhdelle paketilliselle fondueta: tällä kertaa en valmispakettia löytänyt, mutta olen sellaisen nähnyt joskus Suomessakin. Valmispaketin koko on muistaakseni puoli kiloa. Minä pidän aitona pakettina sellaista, missä on vain raastettua juustoa, ei mitään muuta. Sveitsissä yleisin sekoitus on nimeltään "moitie-moitie" eli sellainen, missä on puolet gruyère- juustoa ja puolet vacherin fribourgeois- juustoa: näitä minäkin ostin. Olen aiemmin tehnyt fondueta vain noilla valmissekoituksilla, joten jouduin hiukan arvailemaan juuston määrää. Löysin netistä ohjeen, jonka mukaan juustoa pitäisi olla noin 100g/juusto/hlö. Meitä oli viisi henkilöä, joten ostin juustoa yhteensä noin kilon ja ohje toimi tuollaisenaan hyvin kun tein fonduen kahdessa erässä. Määrä riitti juuri ja juuri: jos on kovin monta todella nälkäistä, niin ottaisin juustoa ehkä vähän enemmänkin.

Leipänä rapeakuorinen, esim. maalaisleipä toimii minusta parhaiten. Onnistuin löytämään sveitsiläistä valkoviiniä Alkosta, mutta Kirsch kuuluu tilausvalikoimaan, enkä ollut tajunnut tilata sitä etukäteen. (Sveitsissä oli muuten hyviä viinejä: se on viinimaa, mutta vientiin viiniä ei juuri riitä. Siksi moni ei varmaan olekaan tullut maistaneeksi sveitsiläisiä viinejä, vaikka hyviä ovatkin.) Oikean makuista tuli silti ja hyvin maistui, joten ilta onnistui erinomaisesti :) Fondue on erityisen kivaa illanviettoruokaa porukalla. Raskautensa vuoksi maistuu lähinnä talvisäällä, joten jotain iloa oli siitäkin, että on edelleen näin kylmä :) 

Sitä olen jäänyt hiukan harmittelemaan, että en ostanut aitoa fondue-settiä Genevestä kotiin. Sellaista punaista pataa, olette ehkä nähneet jossain. Olimme kuitenkin saaneet parikin kuvassa näkyvän kaltaista settiä lahjaksi, joten en raaskinut. Toisessa kattilassa oli niin ohut pohja, että se paloi melkein puhki parin käytön jälkeen. Tämä toinen setti vaikuttaa laadukkaammalta, mutta seuraavalla Sveitsin- reissulla on siltikin ehkä pakko hankkia sellainen punainen pata...

Vadelmaturkinpippurijäädykkeen toi yksi vieraista mukanaan. Nams! Raikas jälkiruoka on fonduen paras kaveri.

En ehtinyt käydä ostamassa uusia kukkia, joten jostain blogista bongaamani idean mukaisesti leikkasin nuupahtaneet tulppaanit lyhyiksi ja laitoin ne pieneen maljakkoon, vielä hetkeksi esille. Edes pieni vihreän pilkahdus :) Toimi minusta ihan hyvin vielä illan, vaikka tänään aamulla kukat kyllä joutuivat heti roskikseen.

Mitä mieltä siellä ollaan fonduesta, onko tuttu juttu?

Leppoisaa lauantai-illan jatkoa, mä jatkan seuraavaksi Marko Paanasen uuden sisustusohjelman pariin... odotukset on tosi korkealla, vähän jänskättää miten Marko ne lunastaa ;)

Kenkiä

Selailin muutamaa nettikauppaa tennarit mielessäni. Ei löytynyt mitään rakkautta ensi silmäyksellä- mallia, mutta toisaalta tennarit on niin perusjuttu, että ehkä se ei ole tarpeenkaan.

Stockalta löytyi vielä mustana tuota kaipaamaani Conversen mallia, mutta koossa 6 ja 6,5. Pienijalkaiset vink vink...omaan kanoottiini ei ole toivoakaan survoa noin pientä kenkää. Conssien oikealla puolella on se Vagabondin malli, josta taannoin puhuin. Zalandosta löytynyt Kappan malli (alarivissä vasemmalla) muistuttaa noita Consseja ja voisi olla mahdollinen, jos vain löytäisin sen jostain kaupasta sovitusta varten: kuten jo mainitsinkin, en tilaa netistä kenkiä. Jalkani ovat sen verran hankalat, että vaikka palautus olisi miten helppoa, en jaksa sitä rumbaa. Hämmästyksekseni huomasin silmäileväni myös muutamia kiilakorkotennareita sillä silmällä... Spartoossa oli kiva Superdryn (ylärivi, värissä "sieni", hih...) ja alla MarcO'Polon versio. Hmph. Enpä olisi uskonut että tämä tapahtuu minullekin ;) Saas nyt nähdä silti: etsin tosi monivuotisia kavereita, enkä oikein tiedä miten pitkälle tämä lenkkaritrendi kantaa. Tuossa Superdryn mallissa wedge on toisaalta tosi maltillinen... Juoksulenkkarit olisivat tietysti kaikkein trendikkäin valinta juuri nyt ja ne ovatkin minusta aika makean näköiset oikein yhdistettynä. Minulla ei vain nyt ole mahdollisuutta hankkia montaa erilaista mallia, vaan haluan yhdet sellaiset, jotka sopivat kaiken kanssa ja ovat riittävän siistit melkein minne tahansa (koska menen niillä melkein minne tahansa ;)).

Stockan sivuilla silmäni hiukan harhailivat... etenkin yhdet matalat sandaalit olisi tosin jopa tarpeellista hankkia. Tuo DKNY:n malli on tosi kaunis, mutta ehkä hiukan arvokas sandaaliksi omaan makuuni. Calvin Kleinin wedge-sandaalit on tosi kauniit, mutta sellaisia en juuri nyt tarvitse. Nudeja tuollaisia en tosin omista... Ja baltsuja en kyllä saisi nyt ostaa, koska niiden edellä on jonossa muutamatkin tarpeellisemmat kengät. Nuo Jeffrey Campbellin vetoketjubaltsut (ylhäällä keskellä) tosin iskivät aika lujaa! Ehkä pitää käydä varmuuden vuoksi sovittamassa: jalkaani sopii tosiaan sen verran harva ballerinamalli, että on aika turvallinen oletus ettei nuo kuitenkaan edes istuisi ;) 

Voih kun olisikin jo kuivat kadut, jotta saisi tennarit ja ballerinat pian käyttöön...

Black on black

Vaikka kevät kalenterin mukaan kolkutteleekin jo ovella, niin ehkä se on tämä lumipyry, mikä yhä vain saa huomioni kiinnittymään kokomustiin asuihin. Toisaalta kokomustahan on myös tulevana kesänä kuuminta hottia, joten ehkä ei tämä niin paha ongelma olekaan ;) 

En ole koskaan ollut oikein innostunut haalareista. Mutta siis nämähän kaunottaret näyttävät upeilta! Oma suosikkini on tuo ensimmäinen asu Sarah Jessica Parkerin päällä. 

Kaikki kuvat: http://www.thetrenddiaries.com/

Ja taas tuollainen takki! Oih... keskimmäisestä kuvasta, Elizabeth Olsenin jaloista, himoitsen myös noita nilkkureita! Just jotkut tuollaiset tarvisin. Paitsi että mä oon nyt mustien kenkien ostokiellossa, joten jossain muussa värissä. Olivian toisessa takissa ei ole nahkahihoja, mutta aika päheä se on muuten. Ja entäs tuo vekkihame! Niitä on toki muutaman vuoden ajan jo näkynyt lehdissä ja blogeissa, mutta henkilökohtaisesti en vieläkään luota taitooni saada mummohame näyttämään hyvältä... Olivia senkin taidon osaa, luonnollisesti.

Hmmm. Jokohan tämä olisi viimeinen mustien asujen inspispostaus, ainakin tältä talvelta..? Seuraavaksi voisin jo omastakin mielestäni alkaa kiinnostumaan myös vähän muistakin jutuista...

Baby Shower

Lauantain hauskinta antia oli ystäväni baby shower: vauvoja on lähipiiriin syntynyt aika tasaista tahtia, mutta edellisestä showerista on hetki aikaa :)

Oli ihana päivä, joka kului kuin siivillä herkutellen ja höpsötellen.


Lahjoja tietenkin. Kirahvit on pop :)


Vaippakakku! Olin niin onnellinen, kun yksi muu vieras oli ehtinyt väsätä sellaisen. Kyllähän se kuuluu asiaan olennaisesti!


Pikkumies syntyy oikein autosukuun, joten tulevalle isälle kaikki autoaiheiset vaatteet olivat erityisen tärkeitä. Tuskin poikakaan niistä pahastuu ;)

Oi ja voih, olihan tuo aika kivaa... pitää varmaan äkkiä hankkiutua lapsenvahdiksi jonnekin (ehdokkaita tästä lähipiiristä ei tosiaan puutu), jotta ei pääse totuus unohtumaan ;)