Ystävänpäivämietteitä

Huh, mikä puolitoistaviikkoinen takana. Tänään päästään miehen kanssa treffeille ja kyllä tulee tarpeeseen pieni tauko arjesta.

Instagram -seuraajat tietävätkin jo, että vauva oli pienessä operaatiossa alkuviikosta. Bebellä havaittiin ennen joulua nivustyrä, jonka leikkausaika oli sovittu maanantaille. Huoli asiasta on ollut takaraivossa havainnosta lähtien ja viime viikolla jouduimmekin kureutumisoireiden vuoksi hakeutumaan päivystykseen. Onneksi pääsimme päivystyksestä vielä kotiin, mutta entisestäänkin olemassaoleva huoli pikkuisesta ja jännitys leikkaukseen liittyen tuplaantui visiitin myötä. (Tyräleikkaus itsessäänhän on varsin pieni operaatio, mutta etenkin näin pienellä se suurin huoli kohdistuu nukutukseen.) Itse leikkaus maanantaina sujui onneksi todella hyvin ja bebe heräsi nukutuksesta nopeasti ja ilman mitään tokkuroita. Näin pienellä leikkaus ei kuitenkaan onnistu päiväkirurgisesti, vaan happisaturaatioita seurataan vuorokausi, joten vietimme beben kanssa yön vastasyntyneiden teholla. Vauva oli maailman reippain ja urhein pieni potilas: ei yhtään kipeän oloinen ja nukkui hyvin, joten sikäli sairaalassaolo ei ollut paha. Itse vain en osaa ollenkaan nukkua sairaalassa, jonka lisäksi oma jännitykseni purkautui jo siellä ikävänä migreenikohtauksena.

Sairaalasta tuliaisiksi samani univelan lisäksi henkistä jaksamista on viime aikoina verottanut huonosti päiväuniaan nukkuva vauva: öisin hän tällä hetkellä onneksi nukkuu hyvin, mutta päivisin ei oikein malta. Hän on kuitenkin väsynyt, jonka seurauksen itkuinen. Väsyneenä hän ei myöskään välttämättä jaksa syödä kunnolla. Monena päivänä siis vauva on ollut liian väsynyt syödäkseen ja nälkäinen nukkuakseen -kierre katkeaa aina jossain kohtaa, mutta on henkisesti raskasta kun vauva ei monena päivänä ole suostunut rauhoittumaan tai nukkumaan edes lyhyitä pätkiä muualla kuin sylissä (ei myöskään siis kantovälineessä tai vaunuissa, kokeiltu on) - ja aivan viime päivinä on tapahtunut ensimmäistä kertaa niinkin, että vain minun sylini on kelvannut. Haavakivun takia yötä päivää säännöllisesti annettava kipulääkitys on osaltaan sekoittanut nukkumisrytmejä sekä minun että vauvan osalta, mutta annostusta on nyt onneksi aloitettu vähentämään.

Keskiviikkona ollut hammaslääkäri on tietysti sairaalavisiittiin ja itkuiseen vauvaan verrattuna aivan pikkujuttu, mutta kuuluu jokatapauksessa ehdottomiin inhokkiasioihini - myös tätä minulla on aina tapana stressailla päiviä etukäteen. Yök. Noh, onpahan taas sekin hetkeksi hoidettu.

Takki on siis tällä viikolla vedetty aika tyhjäksi, mutta jännitys alkaa pikkuhiljaa laukeamaan kun toipuminen näyttäisi sujuvan hyvin. Eilen saatiin vieraaksi rakas serkkuni kahden lapsensa kanssa ja oli tosi kiva nähdä pitkästä aikaa ja tankata hiukan vertaistukea kaikenlaisiin lapsiasioihin liittyen. Lisäksi mies yllätti eilen muistamalla erikseen 5. hääpäiväämme tuomalla ruusuja ja herkkuja;vaikka tällainen ei ole meillä mitenkään kovin tavallista, osaa mies jotenkin ajoittaa yllätyksensä aina niihin hetkiin, kun sitä kaikkein eniten tarvitsen. Väsyneenä, pukluisena ja päivän miljoonannen kakkapyllypesun jälkeen pieni osoitus romantiikasta tuntuu tärkeämmältä kuin koskaan.

Ja sokerina pohjalla se, mistä jo alussa vihjasin: tänään meillä on miehen kanssa pöytävaraus ravintolaan ja liput teatteriin! Bebe jää mummun hoiviin kotiin (kiitos äiti <3!!!) ja sitäkin tietysti jännitän hiukan. Onneksi me ollaan kuitenkin sen verran lähellä, että hätätilanteen sattuessa päästään äkkiä takaisin kotiin. Uskon kuitenkin mummun ja beben pärjäävän mainiosti -itse joudun ehkä hiukan tsemppaamaan ;)

Haaveilen jo etukäteen lasillisesta viiniä ruuan kanssa (edellisestä onkin sitten vierähtänyt aika tarkkaan vuosi!). Ja siitä ruuasta: rauhallisesti ja hälyttömästi nautitusta herkullisesta ateriasta. Ai että! Mutta mitä ihmettä ihmiset taas pukevatkaan päälleen, siis muuta kuin trikoisia raskaus- tai imetysvaatteita..?!?! 

Ennustan, että tavalliseen tapaan en ehdi ikuistaa asuani ennen illanviettoon lähtöä, mutta jollain tapaa yritän saada valintani kuvattua. Vaikka sitten taas jälkikäteen lavastettuna. 

Mutta jotta ehdin edes pukeuta niihin vaatteisiin ennen lähtöä, pitää nyt rientää. 

Oikein hyvää ystävänpäivää teille muruset sinne ruudun toiselle puolelle <3

Miten te olette tänä vuonna viettäneet ystävänpäivää?

Kätevä kapistus nro 11

Listailin jo aiemmin vauva-arkemme pelastajia täällä ja täällä. Yhden tosi kätevän hankinnan lisäisin vielä listaan, nimittäin Brion Vyssan Lull "keinutassut". Tämän 29€ maksaneen setin avulla saa pinnasängystä keinuvan: edullinen ja tilaa säästävä vaihtoehto kehdolle. 

Ainakin meillä tämä on ollut toodella hyvä juttu: bebe tuntuu rauhoittuvan hyvin keinuntaan.

Meidän pinnasänky on käytettynä hankittu Brion One, mutta ymmartääkseni tassut saa ruuvattua melkein sängyn kuin sängyn jalkoihin.  

Suosittelen! Onko muilla kokemuksia näistä?

Käyttökokemuksia Recaro Priviasta?

Ennen beben syntymää kerroin täällä, että hankimme Recaro Privia turvakaukalon Isofix -telakalla. Ostopäätöksen perustana oli puhtaasti se, että Privia sai ainoana vuoden 2014 autoliiton turvatestistä erinomaisen arvosanan (nimenomaan Isofix -kiinnityksellä). Olimme tyytyväisiä kuukauden verran, vaikka kaukalon irrottaminen telakasta olikin jatkuvasti hiukan hankalaa: mekanismi oli todella "nirso" sen suhteen millaisella kädenliikkeellä ja voimalla kaukalon otti irti. No, juuri ennen joulua, erään kauppareissun päätteeksi kaukalo jumittui pysyvästi kiinni telakkaan. Vaunuaitan palvelu oli erinomaista myös reklamaatiotilanteessa ja saimme pikavauhtia uuden kaukalon ja telakan. Vioittuneen laitoimme paluupostissa maahantuojalle.

(Ai mikä karvanlähtö..? Mikä siivouspäivä..?)

Tällä kertaa kaukalo jumahti jalustaan heti toisella käyttökerralla, juuri ennen ristiäisiä. Jumahti puoliksi kiinni, mutta ei kuitenkaan turvamekanismin mukaan ihan kunnolla, joten istuin oli käyttökelvoton. Tällä kertaa päätimme, että hankimme uuden kaukalon muualta: eri mallin ja lähempänä olevasta liikkeestä, jotta mahdollisten ongelmien sattuessa voisimme hoitaa homman liikkeessä paikan päällä, ilman hankalaa postitusrumbaa (vaikka tämänkin kaukalon palautus ja rahojen takaisin saaminen toimi erittäin sujuvasti Vaunuaitan kanssa, joten heitä suosittelen yhä edelleen lämpimästi!). Hankimme Porin MuksuMassista Britaxin Babysafe plus- kaukalon Isofix -telakalla. Erinomainen palvelu myös MuksuMassissa ja olemme olleet Britaxin kaukaloon tyytyväisiä: Isofix -mekanismi on myös huomattavasti yksinkertaisempi kuin Recaron vastaava ja homma toimii nyt kevyesti. Lisäksi Britaxin mallissa kantokahvaan kiinnitetty kuomu toimii paremmin kuin Recaron irtonainen malli, joka ei meinannut oikein pysyä halutussa asennossa.

Siis loppu hyvin kaikki hyvin, mutta jäimme kuitenkin pohtimaan: saimmeko todella kaksi maanantaikappaletta joko kaukalosta tai telakasta (meille ei selvinnyt kummassa vika oli) vai olemmeko kenties miehen kanssa oikeasti niin tumpeloita, että emme osanneet käyttää settiä oikein..?!? Kysyin toisen palautuksen yhteydessä, että onko kaukaloita tullut takaisin ja kuulemma ei ole (tosin malli on uusi, joten kattavaa käyttäkokemusta ei vielä monilla ole). 

Onko teistä lukijoista kukaan sattunut testaamaan tuota Recaron Priviaa tai kuullut jonkun muun käyttökokemuksia..? 

Tuliaisia meren takaa

Onni on ystävät! Tällä kertaa yksi ihana sellainen reissasi jenkkeihin mukanaan pieni tuliaisostoslista myös minulta ja tänään sain paketin kotiin saakka <3

Itselleni tilasin kasapäin VS:n huippuhyviä alkkareita, bebelle ihanan pehmoisen ja lämpimän hupparin GAPilta sekä koko porukalle Twizzlereitä, jotka harmillisesti ovat hävinneet (ainakin täkäläisten) kauppojen Amerikka -hyllyiltä kokonaan. Desperate times desperate measures, joten tilasin niitä pari jättipaketillista sitten suoraan jenkeistä ;D 

En kestä miten nätisti nuo peruspikkaritkin oli pakattu: tuossa silkkipaperiin käärimisessä on kyllä joku taika! Tuskin olisi aivan älyttömän kallista Suomessakaan panostaa vähän enemmän pakkaamiseen, sillä ostoselämykseen tuollaiset pienet yksityiskohdat vaikuttaa ihan älyttömästi!  Ainakin minä arvostan suuresti tällaisia pikkujuttuja. Joskus ennenkin on ollut puhetta esimerkiksi Stockan, Suomen "hienoimman" tavaratalon, tavasta heittää useimmat ostokset vain kämäseen muovipussiin. Kyllä saataisiin luksusta siihenkin kokemukseen jos ostokset, edes ne kalliimmat, saisi kauniissa tarralla ja rusetilla suljetussa paperikassissa! 

Mmmmmm.... low fat snack: it has to be good for me :D

Tämä päivä onkin sitten kulunut onnellisessa twizzler -pöhnässä. Mitä teidän viikkoonne kuuluu :)?

Äidin ristiäislook

Beben röyhelöt nähtiin edellisessä postauksessa ja nyt on siis minun vuoroni. "Lavastin" asun uudelleen tänään, joten meikki ei ole sama kuin ristiäisissä, eikä hiukset. Kampaus kylläkin, eli ponnarilla mentiin. Mutta vähän siistimmällä ponnarilla ;D Meikki ei ollut erityisen vahva sunnuntainakaan, mutta hiukan mietitympi sentään kuin näiden kuvien meikkivoide, ripsari ja poskipuna -yhdistelmä.

Mutta tärkeimpään: mikä valoilmiö tänään taivaalla! Nämä kuvat on otettu taas vasta iltapäivällä luonnonvalossa, enkä edes joutunut lisäämään valoa käsittelyvaiheessa (blogger toki mössäsi taas kuvia hiukan latausvaiheessa) -parempaan suuntaan ollaan menossa ja nyt sen alkaa huomata. Puhumattakaan siitä mitä valo tekee mielialalle! Yhdessä hyvin nukuttujen öiden kanssa: bebe on viimeisen viikon ajan herännyt öisin syömään vain kahdesti. En tiedä miten kauan tämä vaihe kestää, mutta tarpeeseen tuli ja toivossa on hyvä elää että tästä ei enää tiheämpään (yö)syöntiin palata... 

paita/Mamalicious, hame/H&M, kengät/Gabor, sukkikset/Falke, kaula- ja korvakorut/Kalevala koru, rannekoru/Päivi Sohkanen

Minusta asu oli tosi passeli kotona vietettyihin, pienimutoisiin ja rentoihin ristiäisiin. Olen erittäin tyytyväinen hamelöytööni: aikaa etsintään oli vähän, mutta henkkamaukasta nappasin hiukan randomilla viimeisen tangossa roikkuneen kappaleen tätä mallia. Ja tykkäsinkin siitä kovasti päällä! Hame ei ole liian lyhyt, mutta kuitenkin tarpeeksi, jotta kokonaisuus säilyy tummasta väristä huolimatta kevyenä. Malli on sopivan ryhdikäs tekemään trikooyläosasta juhlavamman, mutta ei liian virallinen tai vakava. Erityisesti tykkään näkyviin jätetystä vetoketjusta hameen takaosassa. Tälle uskoisin tulevan käyttöä myös myöhemmin :)

Mitäs tykkäätte?

Voihan ristiäiset

Tänään juhlittiin meillä pienen prinsessan ristiäisiä perhepiirissä. Bebe otti koko toimituksen lunkisti, joten lienee ihan tyytyväinen nimeensä ;)

Tarjoilujen suhteen otin rennosti: kakut tilattiin valmiina (ihanasta pupukakusta en valitettavasti voi julkaista parempaa kuvaa, sillä kakkuun oli kirjoitettu tytön nimi), itse tein pari piirasta, äitini yhdet keksit ja pari juttua oli kaupasta valmiina ostettujakin.

Neidin juhlalook koostui joululahjaksi saadusta maailman suloisimmasta ja älyttömimmästä röyhelöhameesta sekä Tukholman -reissulta tuomastani rusettihihaisesta bodysta.

Sininen hetki.

Juhlat sujuivat oikein mallikkaasti: sankari oli tyytyväinen, viulut soivat kauniisti, ruoka maistui,  ulos toimituksen ajaksi häädetyt koirat eivät karanneet, koristelut olivat mielestäni onnistuneet ja juhlavieraat tuntuivat viihtyvän. Eikä pappikaan puhunut liian pitkään. Vauva on jopa nukkunut ekstrapitkät unipätkät kahtena juhlia edeltävänä yönä (oi jospa tämä 2 syöttöä yössä olisi uusi normaali...), joten olo tuntui senkin puolesta harvinaisen selväjärkiseltä.

Juhlia edelsi tietysti kaikenlainen hässäkkä: itse kompuroin edellispäivänä koiralenkillä kengännauhoihin ja sain polveeni pienen vekin sekä koko sääreen laskeutuneen komean mustelman -juhla-asuni toki koostui lyhyehköstä hameesta ja ihonvärisistä sukkahousuista... onneksi prinsessa varasti koko shown niin että kukaan ei ehtinyt kauhistelemaan kömpelöä äitiä ;) Perjantaina hajosi toistamiseen, siis jo kertaalleen uuteen vaihdettu, turvakaukalo, jota ilman emme täällä julkisten liikennevälineiden tavoittamattomissa pärjää oikein päivääkään. Uutta siis sitten hankkimaan vielä kesken muiden järjestelykiireiden. Myöhästyin sovitusta kakunhakuajankohdasta, sillä en millään meinannut osata käyttää uuden (ja tällä kertaa eri merkkisen) kaukalon vöiden säätömekanismia. Toisen kakun hakukohteessa ei ensin vaikuttanut olevan ketään paikalla. Kastekynttilä ei meinannutkaan sopia sille varattuun jalkaan. Ja toinen koira on tietysti pahimmassa karvanlähtömoodissa: paitsi että meillä näyttää 15 min siivoamisen jälkeen siltä ettei talossa ole ikinä nähtykään imuria, voimme kuvitella miltä kaikkien miesvieraiden tummien pukujen lahkeet näyttivät valkoisen koiramme tervehdyksen jälkeen... lisäksi koira siis näyttää... noh, hyvin laikukkaalta näin kauniisti sanottuna. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin siis :)

Omasta juhla-asustani en "tietenkään" ehtinyt ottaa kuvia ja nyt paita on, tottakai, jo puklussa, mutta kunhan saan sen jälleen pesusta niin voisin yrittää muistaa kuvata asun päälläni sitten jälkikäteen. Asu oli nimittäin mielestäni loppujen lopuksi aika onnistunut, vaikka se koostuikin siisteimmästä imetyspaidastani ja häthätää hankitusta puolihameesta -hameostos nimittäin oli mielestäni varsin onnistunut. 

Näiden juhlien jälkeen siirrytään meilläkin pitkästä aikaa taas puhtaaseen arkeen: joulusta saakka päällä on ollut aina jonkin sortin poikkeustila. Vaikka juhlat ovat mukavia, kuullostaa arki juuri nyt tosi hyvältä :)

Mitä teidän viikonloppuunne on kuulunut?

Talvi

No nyt on talvi! Hiukan vähempikin pakkasta piisaisi jotta vauvan kanssa voisi paremmin ulkoilla, mutta en silti valita. Ihanaa kun on lunta ja kirpakka sää! Aurinkokin häikäisi tänään kauppareissulla enkä meinannut millään osata suhtautua, hyvä etten kurvannut autoa ojaan ;) Täällä palaillaan myös pikkuhiljaa toivottavasti normaalimpaan elämään: väsymys on taas vähän paremmin hallinnassa ja melkein viikoksi sairasvuoteeseen kaatunut mieskin tokeni tänään töihin. Nyt kaikki sormet ja varpaat ristiin että me vauvan kanssa säästytään taudilta...

Mutta se kuulumisista ja päivän asiaan, eli vuoden ekaan asukuvaan ;) Kerrankin ulkokuva: kerrankin oli samaan aikaan vauva päiväunilla, ulkona vielä nipin napin valoisaa ja mies sekä ehtiväinen että suostuvainen nappaamaan pari ruutua :) Kyllä on muuten näin itselaukaisimeen tottuneena hassu fiilis poseerata oikealle kuvaajalle, ei meinaa sitten millään luonnistua...

Vihjailinkin jokunen aika sitten saaneeni talvitakkivarastooni uuden parkan (vähän etukäteisjoululahjaksi jo) ja tässä se nyt komeilee: näillä säillä se on just elementissään. I-h-a-n-a ainakin omasta mielestäni :) Mutta joo, mustahan se... omistan siis 4 mustaa talvitakkia !?!? Olen kyllä vakavasti harkinnut, että seuraava voisi olla radikaalisti vaikka vaaleanharmaa ;D Pipokin on muuten uusi, halusin jonkun pirteän ja hiukan sporttisen, mutta lämpimän. Haaveilin ensin jostain värikkäästä kashmir -beaniesta, mutta sitten luin jostain että niistä tuulee helposti läpi (ja kyllähän sen käy järkeen jos miettii ohutta, pehmeää neulosta...). Onko jollain niistä lähempää kokemusta..?

takki/Didriksons, pipo/Henry Lloyd, farkut/GT, saappaat/Vagabond, hanskat/Sakari Sauso, huivi/Pierre Robert

Nuo hanskat ei nyt ehkä tähän kokonaisuuteen ole ihan parhaimman näköiset: tarvittaisiin joku melko siisti mutta kuitenkin vähän rennompi vaihtoehto. Omistan vain joko nahkahanskoja tai sitten niin urheiluversioita, että niillä en lenkkipolkua "virallisempaan" menoon lähde. Niin ja nahkarukkasia: ne otan käyttöön sitten kun vielä vähän kylmenee. Autoa ajaessa ja kaupungilla nuo nahkahanskat on kyllä aivan superkätevät, jonka lisäksi pitävät hyvin tuulen ja kashmir -vuorisena ovat myös yllättävän lämpimät pakkasillakin.

Mutta onko joku löytänyt jostain kivoja ja rentoja mutta kuitenkin siistejä hanskoja..? Sormikasmalli on minusta käytännöllisempi, mutta lapaset kylläkin aivan huippusuloisia...