Loppusyksyn ensimmäiset pakkasaamut herättivät tarkistamaan typykän loputkin talvikamppeet ja onneksi, sillä viime viikkojen aikana niitä on sitten jo heti tarvittukin. Haalarin hankin hyvissä ajoin keväällä alesta (ja puuuh, arvioin koon oikein...), samoin kuin ystävän lapselta kierrätetyn takki ja housut -setin. Sen sijaan kenkä- ja asusteosastolla oli vielä päivitettävää.
Molon seeprahaalari on jo useampana pakkasaamuna puettu päälle. Tyttö rakastaa sitä ja mieluiten pukeutuisi siihen aina ulos lähdettäessä :D
Haalari vaikuttaa tosi lämpöiseltä ja monesta pienestä, tarkkaan harkitusta yksityiskohdasta tunnistaa laadun: leikkaukset ja rypytykset oikeissa kohtaa niin että haalarissa on erittäin hyvä liikkua ja esimerkiksi huppu suojaa tiukasti tuulelta, lumilukot pitävät ja kaula pysyy hyvin suojassa vetoketjun alla olevan, tarrakiinnitteisen lisäläpän avulla. Vetoketjut toimivat ja heijastimia löytyy kiitettävästi. Materiaali vaikuttaa muutenkin hyvältä, mitä nyt musta-valkoinen väri on tietysti hiukan arka likaantumaan -mutta sille ei valmistajakaan mitään mahda ;) Veikkaisin että juuri nuo pienet, mutta huimasti käytettävyyttä ja länpöä lisäävät sekä helpottavat yksityiskohdat ovat ne, mistä nämä kalliimmat haalarit erottaa edullisemmista. Esimerkiksi viime talven Reimatec, johon muuten olimme erittäin tyytyväisiä, häviää kyllä näiden yksityiskohtien määrässä kirkkaasti Mololle. Reimatecin kankaankestävyys oli kuitenkin huippulaatua ja haalari lähti lähes uudenveroisena seuraavalle käyttäjälle, vaikka haalari esimerkiksi pestiin useampaan otteeseen. Kangas pysyi pesuista huolimatta rapsakkana ja täytteet pehmoisen lämpiminä. En siis ainakaan itse allekirjoita joidenkin merkkimammojen valitusta Reiman huonosta laadusta: meillä on tykätty toppahaalarin lisäksi myös vk -haalarista kovasti. Viime talven haalaria toki käytettiin lähinnä pulkassa ja rattaissa kun tyttö ei vielä juurikaan kävellyt, joten tämä uusi joutuu kyllä astetta kovemman rymyämisen uhriksi. Silti seuraan mielenkiinnolla miten tämän uuden haalarin kangas pesuja ja kulutusta tulee kestämään.
Ticket to heavenin söpön tyttömäinen setti toimii varapukuna ja kauppareissuilla on kätevää kun saa helpommin vähennettyä paksuja kerroksia takin riisumalla.
Mitkään ylisanat eivät ole riittäviä yllä olevan kaksikon kuvaamiseen: Kainon kuutti -haalari ja Ruskovillan kypärämyssy ovat molemmat pehmeää, ohutta ja superlämmintä merinovillaa. Ei hiosta eikä palele. Suosittelen lämpimästi! (Pun intended...)
Molemmat viimetalvisia ja vielä sopivia: haalari tosin täytyy uusia tänä talvena, sillä niska-haaramitta alkaa kohta krinnata liikaa. Olen uskomattoman onnekas, sillä Kainolla työskentelevä ystäväni on luvannut tytölle synttäri/joululahjaksi uuden haalarin niin kaun kuin hän vain suostuu sen päälleen pukemaan. Eikä näitä parempia kyllä ole! Tämä on tytön toinen Kaino -haalari. Molempia on joitakin kertoja pesty (pesuohjekin tämän sallii), eivätkä ne ole menneet siitä miksikään. Toisin kuin esimerkiksi kerran pesty ja luokattomaksi nyppyyntynyt äitiyspakkauksen villahaalari... Varalle meillä on muutama fleecehaalari (yksi kotona ja yksi hoidossa), mutta hengittävyyden ja lämmön yhdistelmässä ei mikään peitoa villaa. Sama homma kyparämyssyn kanssa: tämä on niitäkin jo toinen (molemmat Ruskovillan) ja ihan paras. Pari kertaa olen testannut puuvillaisia syyskeleillä, mutta lopputuloksena on aina ollut hiestä märkä lapsi. Tämän merinovillaisen kanssa ei koskaan. Rakastan <3
Mustavalkoisen haalarin kaveriksi kaipasin tyttömäisen värikkäitä asusteita. Superlämpimät tähtipipo ja -lapaset ovat jo viime talvena Lindexilta hankitut, edelleen sopivat. Neulehanskat kastuvat tietenkin heti läpi joten leikkeihin niistä ei juurikaan ole, mutta erittäin lämpiminä ovat hyvät esimerkiksi kaupunkireissulle. Reiman lämpimimmät, kolmen lumihiutaleen, toppakintaat ostin Stockan kantisalesta Tampereen reissulla ja pipon Prismasta asiakasomistajapäiviltä. Reiman pipo ei tosin ole noin pinkki kuin kuva väittää: ei aivan rukkasten luumu, mutta huomattavasti tummempi kuitenkin kuin miltä tässä kuvassa vaikuttaisi.
Tämä käsinehomma meneekin jännäksi: taisin jo aiemmin mainita, että tyttö on äitinsä tavoin kylmäsormista sorttia. Nuo paksut talvirukkaset on nyt jo otettu käyttöön ja vain siinä ja siinä riittävän lämpimät. Jos nollakeleillä tai pikkupakkasella paksuimmat rukkaset ovat juuri ja juuri tarpeeksi lämpimät, on pakko kylmimpiä säitä varten hankkia tuonne alle vielä sellaiset merinovillaiset aluslapaset. Viime talvena käytettiin mummun kutomia tumppuja, mutta silloin tekeminen oli vielä niin vähäistä, ettei pieni kömpelyys haitannut. Nyt taidetaan tarvita vähän ohuempaa mallia olevat. Onko suosituksia? Olen kuullut hyvää sekä Ruskovillan että Reiman alushanskoista. Harkitsen kyllä myös nahkarukkasia, sillä omia sormiani ei mikään muu pidä tarpeeksi lämpiminä paukkupakkasilla.
Mitä hanskoja teillä on käytössänne?
S- ryhmän asiakasomistajapäiviltä Prismasta löysin bebelle myös Superfitin paksuvuoriset talvigoretexit, joiden arvelen tulevan kovaan käyttöön. Kenkien suhteen olemme muuten olleet superonnekkaita, sillä beben pikkuserkulta jäävät kengät juuri sillä tavalla pieniksi, että ne ovat oikeaan aikaan vuodesta oikean kokoisia meillä. En voi uskoa mikä mäihä: olemme säästäneet pitkän pennin. Eccon lämpimät syysgoretexit olivat erinomaiset viileillä syyssäillä ja lämminvuoriset kumpparit ovat nyt kotikumppareina (tavalliset villasukilla hoitopaikassa). Sekä Eccot että nämä toiset kumisaappaat olemme siis saaneet kierrätettyinä, samoin kuin kuvasta puuttuvat Kuomat. Huh: viime talvena kun bebe ei vielä kävellyt vaan kulki rattaissa ja pulkassa pärjättiin yksillä ja samoilla kengillä käytännössä koko talvi. Nyt on ainakin varauduttu kaikkiin eri säävaihtoehtoihin :D Vai ollaanko: millaisia kenkävaihtoehtoja teillä kokeneemmillä äideillä on varastossa..?
Millaisin taminein te olette muuten varustaneet ipananne talveen?
