Monet tekevät päätelmiä ihmisistä heidän kirjahyllyjensä (tai sellaisen puutteen...) perusteella. Nykyään tällainen tulee tietysti hankalammaksi, kun monet lukevat e-kirjoja. (Tai surullisempaa vielä, eivät lue ollenkaan.) Itse tykkään kuitenkin lukea kirjani mieluiten paperilla. Lukeminen menee nykyään puuskittain ja tällä hetkellä teen paluuta aktiivisemman lukemisen pariin. Makuuhuonetta siivotessani tuli mieleen, että miniversiona tästä kirjahyllytestistä voisi toimia yöpöytä. Tai missä nyt pidätkin kesken olevia ja lukuvuoroaan odottavia kirjoja. Minulla tämä paikka on siis yöpöytä.
Katsoessani kirjapinoa tajusin, että kirjat tottavie kertovat jotain siitä, millainen minä olen juuri nyt. Aivan ensimmäiseksi jonkinlaisesta käymistilasta elämässäni kielii se, että pino on noin korkea. Yleensä luen suunnittelemani kirjat melko nopealla tahdilla ja aina yksi kerrallaan. Tämäkin pino on vain ensimmäinen luettavien kirjojen jono, lisäksi kännykän muistilistaan on kertynyt useampi kirja vuoroaa odottamaan. En muista milloin olisin viimeksi lyhentänyt lukulistaani näin hitaasti. Lisäksi en KOSKAAN aiemmin ole lukenut mitenkään muuten kuin yksi kirja kerrallaan. Viime aikoina minulla on pahimmillaan ollut kolmekin keskeneräistä kirjaa samanaikaisesti työn alla.
Tämän pinon kirjojen aiheista on luettavissa paitsi koulutustaustaani ja kiinnostuksen kohteitani, myös tällä hetkellä muuten ajankohtaisina mielessä pyöriviä aiheita. Luen yhtä lailla kevyttä ja hauskaa kuin vakavaa ja ajattelemista haastavaakin kirjallisuutta. Yksi tärkeä kirjatyyppi pinosta kuitenkin puuttuu: dekkareita luen tosi paljon myös. Suosiossa ovat etenkin pohjoismaisten kirjailijoiden teokset, sekä muuten melko perinteiset tarinat: Agatha Christie on yksi harvoista kirjailijoista, jonka kirjoja olen lukenut useampaankin kertaan.
Postauksen ilmestymisen hetkellä pinon kolme ensimmäistä kirjaa on jo luettu ja neljäskin aloitettu. Aina lukuharrastuksen pariin palatessani mietin miksi ihmeessä pidin niin kauan taukoa, kun lukeminen tuottaa niin suurta nautintoa? Lukeminen vaatii ainakin omalla kohdallani keskittymistä ja sitä myöten aikaa ihan eri tavalla kuin telkkari tai vaikka blogien selaaminen, mutta kyllä se antaakin sitten eri tavalla.
Postauksen ilmestymisen hetkellä pinon kolme ensimmäistä kirjaa on jo luettu ja neljäskin aloitettu. Aina lukuharrastuksen pariin palatessani mietin miksi ihmeessä pidin niin kauan taukoa, kun lukeminen tuottaa niin suurta nautintoa? Lukeminen vaatii ainakin omalla kohdallani keskittymistä ja sitä myöten aikaa ihan eri tavalla kuin telkkari tai vaikka blogien selaaminen, mutta kyllä se antaakin sitten eri tavalla.
Millainen suhde sinulla on lukemiseen? Lisäksi olisi kovin kiinnostavaa kuulla, mitä teidän kirjapinoistanne tällä hetkellä löytyy ja mitä valitsemanne kirjat teistä kertovat? Kommentoi tai linkkaa blogisi, jos innostut ihan postaamaan aiheesta :)
Voi ei.... tämä on ihan todellä nolo myöntää... Mutta minä täytettyäni 30v. hurahdin kaikenmaailman vampyyrikirjoihin, yksi sellainen 12 kirjan sarja siis nyt menossa ja se kun loppuu palaan johonkin ihan muuhun. Carlos Ruiz Zafon on suosikkini, ja hänen "tuulen varjo-sarjansa" olen lukenut monesti. Myös lapsille hamstraan ikivihreitä klassikoita kirppareilta, kuten tietysti kaikki Astrid Lindgrenin kirjat.
VastaaPoistaIhana tunnustus! Mä luin lapsena Pikku vampyyri -sarjaa, mutta sen jälkeen en ole hirveästi vampyyrijuttuja lukenut jostain syystä, True Bloodiakin katsellut vain telkkarista. Pitää laittaa tuo Zafon korvan taa seuraavalla kirjastokeikalla ja kokeilla jos vampyyrit veisi minuakin pitkästä aikaa :) Astrid Lindgrenit on ihania, mä luulen että meidänkin tulokas saa aikanaan kuulla kaikki klassikot moneen kertaan :)
PoistaÄlä huoli, nuo suosittelemani Zafonin kirjat siis eivät ole vampyyrikirjoja :D
PoistaAaa, okei. Mutta ei se olisi ollut huono vaikka olisi ollutkin :) Mä olen hyvin kaikkiruokainen lukemisen suhteen: itse tulee etsiydyttyä tietynlaisten kirjojen pariin, mutta suosituksesta olen lukenut vaikka mitä -ja tykännyt :)
Poista