Turvakaukalojuttuja

Terveiset Helsingistä! Takana on ihana, pitkä viikonloppu ystävien seurasta nauttien ja antaumuksella vauvashoppailuja tehden. Kyllä teki hyvää päästä rentoutumaan :)! Arkeen on kuitenkin palattu heti rytinällä. No, eiköhän se tästä, tehtävä kerrallaan. Viimeinen rutistus ennen mammalomaa :) Vauva tuntuu muuten aivan viime päivinä kasvaneen ihan hurjasti, ainakin jos liikkeistä voi mitään päätellä. Hän liikkuu edelleen paljon (mikä on kiva) ja tuntuu kääntyilevänkin vielä, mutta toisaalta tuntuu ettei kääntyilyyn oikeastaan olisi enää kunnolla tilaa... muljaus on nimittäin välillä aikamoista ja maha näyttää tämän tästä melko mielenkiintoisen muotoiselta ;)

Turvakaukalo on ollut se hankinta vauvalle, josta olen ollut kaikkein tarkin. Vaunuja en ihan kauheasti vertaillut, sillä uskon että ne omat tarpeet tietää oikeasti vasta käytön kautta. Ainut toivo koski hyviä renkaita, jotka toimivat myös talvella täällä maalla. Ulkonäköä en ajatellut yhtään ja mieluusti toivoin, että vaunut löytyisivät käytettynä. Ja niin ne onneksi löytyivätkin, ystävän isoveljen perheestä: saamme ne kotiin varmaankin ensi viikonloppuna. Samasta osoitteesta hankimme myös pinnasängyn ja itkuhälyttimet (haaveilin kyllä monessa blogissa hehkutetusta Nabbysta, mutta tässä kohtaa ratkaisi hinta asian). Näistä juttua sitten myöhemmin.

Turvakaukaloa sen sijaan en missään nimessä olisi ostanut käytettynä mistään muualta kuin joltain erittäin hyvältä ja luotettavalta ystävältä (en luota erilaisten kirpparimyyjien "ei kolaroitu" -ilmoituksiin...). Lisäksi toivoin Isofix -kiinnitystä, kun meillä sellainen mahdollisuus kerran autossa on. Koska kellään lähipiiristä ei ollut tällaista kaukaloa tarjolla, oli hankinta tehtävä uutena. Valinnassa tärkeimpänä kriteerinä oli turvallisuus, joten päätimme hankkia sen ainoan uusimmassa turvaistuintestissä arvosanan "erinomainen" saaneen, Recaron Privia -kaukalon. Kaukalo sai parhaat tulokset nimenomaan Isofix -kiinnityksellä ja se on mukavan kevyt.

Käyttökokemuksia tästä ei luonnollisesti vielä meillä ole, mutta säädöt ja kiinnitys vaikuttavat todella helpoilta (väärinkiinnittämisen äärimmäisen pieni mahdollisuus olikin yksi testissä arvioitu ominaisuus). Ulkonäöltään tämä ei minusta ole sen kauniimpi tai rumempi kuin ne muutkaan. Värinä olisin mieluummin ottanut vielä neutraalimman mustan tai harmaan, mutta nähtävästi moni muukin on halunnut juuri tämän kaukalon: parissa verkkokaupassa oli saatavilla tätä violettia ja kirkkaamman pinkkiä "cherryä", mutta muut värit olivat joka paikassa loppu. Kuulemma loppu maailmanlaajuisesti ja lisää tulee vasta joulukuussa, eli meille ehdottomasti liian myöhään. Isofix -telakkaakaan ei monesta kaupasta enää löytynyt, mutta onneksi löysin lopulta sekä kaukalon (liikkeen viimeinen kappale!) että telakan Vaunuaitasta. 

Vaunuaitan palvelua muuten haluan kehua: en ole aiemmin asioinut liikkeessä, mutta ainakin tällä kertaa sain erinomaista asiakaspalvelua. Laitoin tilauksen menemään joskus pe-la välisenä yönä ja jo lauantaina sain soiton, että tilaamaani kaukaloa ei ollut saatavilla toivomassani värissä, mutta että liikkeessä on yksi violetti jäljellä, jos kelpaa. Kelpasihan se ja jo tiistaina lähetys oli saapunut lähipostiimme: toimitus luvattiin 3-5 päivässä, mutta meille tämä saapui alle 2 arkipäivän sisällä. Uskomattoman ripeää toimintaa sanoisin. (Ja ei, tämä ei ole maksettu mainos :))

Millaisia kaukaloita teillä muilla on? Millä perustein valitsitte omanne ja onko hankinta osoittautunut myös käytännössä toimivaksi? Onko jollain muulla tätä Recaro Priviaa?

Perjantain paras ja päivän asu

Tämän päivän paras on ehdottomasti taskussa polttelevat bussiliput: olen nimittäin lähdössä Helsinkiin viikonlopuksi. On ollut kovasti jo ikävä itse kaupunkia, mutta ennen kaikkea tietysti siellä asuvia ystäviä! Tiedossa on kolme päivää täynnä rakkaita ihmisiä, viimeisiä vauvatarvikeshoppailuja ja ihan vain rentoutumista: kouluhommat eivät minnekään karkaa, mutta pari päivää silkkaa rentoutumista tekee tosi hyvää. Takaisin tulen vasta maanantaina myöhään.

Tämä on varmasti viimeinen Helsingin reissu yhtenä kappaleena: sitten vauva alkaa pikkuhiljaa olla sen verran lähellä täysiaikaisuutta, että kovin kauas synnäriltä ei tee enää mieli lähteä. Ja vauvan syntymän jälkeen ei minulla hetkeen ole asiaa juuri minnekään ilman pientä seuralaista, ainakaan lyhyitä pyrähdyksiä pidemmäksi aikaa.

Kuvituksena päivän asu viime viikolta: tällä viikolla ei näissä kamppeissa olisikaan enää tarjennut. Paksumpaa takkia ja hanskaa on tarvittu, hrrrrr. Sinne se lämmin syksy hävisi ja hypättiin taas suoraan kesästä talveen.

paita/Vila,  housut/H&M, tossut/Converse, kaulakoru/uniikki Kokorusta, laukku/Mulberry



takki/Massimo Dutti, huivi/LV

Tänä iltana olenkin pitkästä aikaa vähän töissä, mutta huomenaamulla varhain hyppään bussiin ja suuntaan Helsinkiin. Instagram varmasti päivittyy myös viikonloppuna, muuten palaillaan langoille ensi viikolla.

Mitä teidän viikonloppusuunnitelmiinne kuuluu :)?

Teeny tiny little clothes...

Eli vihdoin sitä jo kauan sitten lupailtua juttua meidän vauvanvaatehankinnoista :)

Opiskelut ovat edelleen pitäneet kovin kiireisenä, mutta viikonloppuna ehdin sentään yhden mieluisaakin mieluisamman kotiaskareen kimppuun. Nimittäin pyykinpesun! Pyykin peseminen on uusien koneideni myötä ehdottomasti lempparikotityöni muutenkin, mutta erityisen mieluisaa se oli tällä kertaa, sillä pyykättävänä oli monta koneellista pikkuruisia vaatteita <3

Suurinta osaa vaatteista ei saanut ohjeen mukaan kuivata rummussa: päätin noudattaa suositusta näin ensimmäisessä pesussa, vaikka en kyllä usko että 60 asteessa pestävä puuvillavaate menee kuivausrummussakaan miksikään. Siksi tulen varmasti jatkossa pyörittämään nämäkin siellä.

Kuten kuvasta näkyy, on meidän pikkuisen vaatevarasto jo melkoinen. Oikeastaan kaikki tarpeelliset vaatehankinnat on jo tehty, pidemmälle eteenpäin asti. Me olemme hankkineet joitakin 56 cm vaatteita aivan alkua varten, mutta lähinnä 62 senttisiä, jotka sitten toivon mukaan kestävät jo hiukan pidempään. Hankin vaatteita sillä filosofialla, että aivan aluksi ei pakon edessä tarvitsisi lähteä ostoksille. Alkuun tuntuu hyvältä ajatukselta saada rauhoittua kotiin ja siitä sitten vasta aivan omassa tahdissa pikkuhiljaa suunnata ihmisten ilmoille.

Olemme myös saaneet ison kasan vaatteita parilta ystävältä (kiitos vielä kerran!) ja ne ovat pääasiassa olleet hiukan isompia, 68 cm ja siitä vähän ylöspäinkin. Niin suuria en ole itse ostanut, mutta nämä saavat mieluusti odotella laatikossa siihen kunnes ovat sopivia.

Vaatteiden hankinnassa olen pyrkinyt pitäytymään neutraalilla linjalla (jos bebe olikin ovela ja päätti juksata meitä vanhempia ja ultran tehnyttä kätilöä...), mutta kyllä niitä tyttömäisiäkin juttuja on mukana. Vain yksi mekko kuitenkin: alakuvassa näkyvää kaunokaista olen suunnitellut jouluasuksi Hänelle. Saas nähdä ;) Pikkuvauvan vaatteissa olen yleisesti ottaen mieltynyt neutraaleihin väreihin ja kuvioihin: reippaammat värit ja printit saavat sitten tulla enemmän mukaan jos ja kun lapsi itse niitä haluaa.

Äitiyspakkaus on meille vasta matkalla, mutta ennakoimme että sen mukana tuleva haalari ei meidän pikkuiselle ainakaan ensimmäisenä talvena sovi (tuurilla ensi syksynä kenties). Siksi päätimme, että marraskuussa syntyvälle vauvalle pitää hankkia toppahaalari aivan pienessä koossa. Kuten aiemmin  taisin vihjata, tuleva mummo osti meille lahjaksi tämän ihanan Pop:in haalarin. (Samasta osoitteesta on tullut myös paljon muita vaatteita ja tarvikkeita, kiitos äiti!) Haalari on pussimallinen, mutta kätevän vetoketjun ansiosta sen saa alaosastaan auki ja vauvan turvaistuimeen kunnolla. Sisäpuoli on suloisen pehmeää fleeceä. Eiköhän tässä kelpaa pikkuisen ottaa talvi vastaan <3

Kotiintulovaatteita ei ihan varmaksi vielä ole päätetty, mutta yllä kaksi vahvinta ehdokasta: turkulaisen Kui -designin suloinen pupukuosi tai Name itin Little newborn -nalle. Alaosassa lienee joka tapauksessa valkoiset pöksyt ja pikkupikkuruiset sukat, sekä tietysti tuo haalari.  Pitää sitten katsoa tarkemmin mittarista riittääkö se, vai tarvitaanko vielä lisää välikerroksia. Myssyostoksia aion tehdä vasta ensi viikonloppuna, joten nekin tästä kuvasta vielä puuttuvat.

Minkälaisella strategialla te muut olette hankkineet vauvanvaatteita? Mahdankohan olla ainut, jonka lapsi selviää etukäteen hankitulla varastolla ainakin ensimmäiset puoli vuotta ;D..?

Perjantain paras: To paint or not to paint..?

Hei, kaipaan teidän apuanne. Maalata vai eikö maalata?

Perjantain parhaana tänään vauvatalouden hyötyhuonekalu nro 1: keinutuoli.

Meillä on vanha nakkilalainen keinutuoli, jossa minäkin olen vauvana pötkötellyt vanhempieni sylissä. Se on ollut olohuoneessa muutostamme lähtien ja oli ilman muuta selvää, että haluamme pitää tuolin kun vauva ilmoitti tulostaan. Siinä ei ole ollut pehmustetta koko aikana (vanha on todella huonossa kunnossa), enkä ole juurikaan uhrannut ajatuksiani sen ulkonäölle. Tuossahan on kököttänyt. Nyt tuoli on todella tulossa käyttöön ja ajatukset ovat kääntyneet myös sen ulkonäköön.

En ollut aiemmin edes tullut ajatelleeksi, että tuolinhan voisi myös maalata. Se on alkuperäisväritykseltään tuollainen (hiukan kellastunut) koivu, mutta valkoinen (tai musta!) sopisi paremmin sisustukseemme noin yleisesti. Toisaalta puun väri tuo kivasti lämpöä. Mitäs olette mieltä? 

Tuoli tulee varmaan ainakin alkuun sijaitsemaan edelleen täällä olohuoneessa, mutta siirtyy kenties aikanaan pinnasängyn kaveriksi vauvan huoneeseen. Pitkälti samat neutraalit värit kuitenkin sopivat sekä vauvan huoneeseen että olohuoneeseen. Uutta pehmustetta varten on jo hankittu täyte, seuraavaksi pitäisi päättää millaisesta kankaasta ommellaan siihen päällinen. Mutta siihen vaikuttaa kyllä oleellisesti tuolin väri. 

(Minua ei lakatun tuolin hiomapölyt tässä vaiheessa innosta, joten maalauspuuhiin joutuisi mies. Hän ei ideastani vielä tiedä, mutta murehditaan siitä suostuttelupuolesta sitten myöhemmin ;))

What to do..? Pienen perjantaipähkinän saattelemana toivotan kaikille mitä parhainta viikonloppua :)

Busy bee

Näissä merkeissä on sujunut tämä(kin) viikko. Postausideoita, niihin liittyvää kuvattavaa sekä erilaisia pieniä kotiprojekteja olisi jonoksi asti, mutta tällä hetkellä on pakko priorisoida kouluhommat ykköseksi. Kuten etukäteen aavistelinkin, niin aika tavalla tiukan rupeaman opintoja olen itselleni tähän ekaan jaksoon valinnut. Jaksoa on jäljellä vielä reilu kuukausi, eiköhän sen (juuri ja juuri...) jaksa. Sillä sen jälkeen alkaa mammaloma ja jännät paikat lähestyä...hui.

Ja on kuulkaas tosi kyseessä kun olen siirtynyt sohvalta oikein pöydän ääreen ;) Yleensä teen kaikki kouluhommatkin sohvalla läppäri sylissä röhnöttäen (jep, työergonomia hallussa...). 

Onneksi on nuo koirat, muuten en pääsisi ihastelemaan näitä ihanan kesäisiä syyspäiviä ollenkaan. Pihassa aronia alkaa olla kauneimmillaan :)

Ja onneksi syysenergiaa ja tarmoa vielä piisaa: varmasti iso kiitos kuuluu myös näille upeille ilmoille.   Suuriin urheilusuorituksiin en tällä hetkellä kovin mielelläni lähde, sillä vähänkään rankemmasta liikunnasta/fyysisestä puuhailusta alkaa helposti supistelemaan. Sillä tavalla väsynyt en kuitenkaan onneksi ole ollut, että joutuisin nukkumaan juuri tavallista enempää. Ja minä muuten nukun edelleen hyvin, onneksi! Ei kuulemani mukaan mikään itsestäänselvyys näillä raskausviikoilla. Joita muuten on kasassa jo 31. Alle kaksi kuukautta täysiaikaiseen vauvaan -tai jos olisin minä itse, syntyisin jo kolmen viikon kuluttua. Minulla on kuitenkin vauvan kanssa diili, että pysyy mahassa ainakin lokakuun viimeiseen viikonloppuun (eli mun vikaan tentiin...) saakka. Toivottavasti sopimus pitää ;)

I think I just might be in love....

Tämän piti olla eilinen perjantain paras, mutta kävikin niin että perjantain paras oli perjantai itse: sammuin kuin saunalyhty jo aikaisin ja nukuin tänään puoleen päivään. Tavallaan on kivaa olla taas joskus noin väsynyt: kertoo siitä, että päivät ovat täynnä (onneksi mielekästä!) ohjelmaa. Opiskeluhommia on rutosti ja mies on reissussa vajaat kaksi viikkoa, joten sen lisäksi että raskaus alkaa fyysisesti tuntua selkeästi aiempaa enemmän, on minulla meidän karvaisten hoitovastuu. Äitini on tosin ollut suureksi avuksi, äidit on kyllä parhaita <3

Mutta siis: olen pitkästä aikaa päätä pahkaa rakastunut laukkuun! Tämän tahtoo!!!!!

Kuva/photo credit: http://www.shopbop.com/keren-crossbody-see-by-chloe/vp/v=1/1599819593.htm?fm=search

Törmäsin See by Chloen kaunokaiseen WhoWhatWear -sivustolla. Nyttemmin tuo I-H-A-N-A sininen laukku ei enää löydy ainakaan Shopbopin sivuilta, josta kuvan alunperin kaappasin. Ilmeisesti jokunen muukin on laukkuun siis ihastunut... Minun sydämeni vei kuitenkin nimenomaan tässä kuvassa oleva sininen versio: mustanakin laukku on toki kaunis, mutta siinä ei silloin mielestäni ole "sitä jotain", johon itse rakastuin.

Käytännöllisyydestään huolimatta en yleensä käytä yliolanlaukkuja, sillä vaatteet niiden alla tuntuvat aina menevän ryttyyn. Jotenkin niiden mittasuhteetkaan eivät usein näytä oikeilta minun päälläni. Mutta tämä kaunokainen... tätä voisin kuvitella käyttäväni. Sininen väri olisi juuri the juttu asussani: olen jo pidempään haaveillut kirkkaan värisestä laukusta, jolla olisi helppo piristää mustanpuhuvia kokonaisuuksia. Ajattelin clutchia, mutta tällainenkin toimisi. Rehellisyyden nimissä vauva-arjessa varmaan noin tuhat kertaa paremminkin kuin kirjekuori... Myös laukun nahka näyttää ihanan pehmoiselta. 

Eikös tämmöinen olisi just hyvä tuoreen äidin omille tavaroille ;D? Ettei tarvitsisi kaivaa puhelinta ja avaimia aina hoitolaukun pohjalta... Hmmmmm.... kuinkahan kiltti olen ollut tänä vuonna, mitenköhän jos kirjoittaisi joulupukille.... Ainahan sitä voi ainakin yrittää ;)

Pienen haaveiluhetken jälkeen on aika palata taas hommiin. Tämän viikonlopun agendalla on tajuttoman ison pyykkivuoren selvittäminen, kouluhommien ahkera edistäminen ja LEPO. Onneksi on nuo koirat, jotka lisäksi pakottavat joka päivä myös ulkoilemaan: muuten saattaisin hautautua koko viikonlopuksi neljän seinän sisään.

Ainiin: eilen illalla ennen sammahtamistani ehdin käydä äitini ja hänen miesystävänsä kanssa katsomassa Mielensäpahoittaja -elokuvan. Olen tainnut ennenkin mainita, että suomalaiset elokuvat eivät kauhean usein osu omaan makuuni. Mielensäpahoittaja -fani kuitenkin olen, joten lähdin mielelläni mukaan katsomaan millainen elokuvasta on saatu. Ja tykkäsin kyllä: elokuvan maailma oli kuvitettu hyvin vastaamaan omaa, kirjoista saamaani mielikuvaa. Elokuvassa sai myös nauraa, mutta yleissävyltään se oli mielestäni yllättävän tumma. Siihen oli tuotu paljon sukupolvien välisiä, yleismaailmallisia teemoja aikojen ja tapojen muuttumisesta. Ennakkoluuloista ja niiden voittamisesta. Kaipa leffaa on mahdollista katsoa myös pelkkänä huumoripläjäyksenä, mutta minusta elokuva ei ole ennen kaikkea komedia. Tai ei ainakaan aivan kepeä sellainen. Jos mielensäpahoittaja kiinnostaa, niin minusta katsomisen arvoinen elokuva kyllä :)

Seuraavan kuivausrummullisen jälkeen voisi hilpaista sinne lenkille: täällä ainakin paistaa ihana aurinko. Pihahommiahan tällä säällä olisi mielekkäintä tehdä, ja niitäkin piisaisi, mutta ei auta: nyt on aivan pakko uppoutua koulujuttuihin. Onneksi nekin on kiinnostavia, sitten kun vain tehtävään saa tartuttua :)

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille sinne ruudun toiselle puolelle!

Terveellisempiä herkkuja

En nyt tiedä millaisen blogi-itsemurhan tulen samalla suorittaneeksi, mutta tunnen tarvetta aloittaa tämä postaus pienellä disclaimerilla: suhtaudun epäileväisesti kaikkeen meneillään olevaan valtaisaan terveys- ja ruokavaliokohkaamiseen. Oma suhteeni ruokaan on mutkaton ja rento: arvostan hyvää ruokaa ja laadukkaita raaka-aineita (ehdottomasti kotimaisia aina kun mahdollista, jonka lisäksi arvostan eettistä tuotantoa ja luomua etenkin lihassa), mutta en kavahda satunnaista pakastepizzaa tai hampurilaista myöskään. Syön vilja- ja maitotuotteita hyvällä halulla. Ruokani nautin mieluiten täysrasvaisena ja ilman keinotekoista makeutusta (poikkeuksena maito, joka on rasvatonta sillä sitä kuluu ja paljon joka päivä). En ole kiinnostunut vhh, superruoka, raakaruoka, kookosvesi, paleo tai muistakaan ihmedieeteistä tai -aineista. En normaalioloissa nauti muita ravintolisiä kuin D-vitamiini + Omega3- kapseleita, mutta nyt syön raskaana oleville tarkoitettua monivitamiinia kaiken varalta. En ole allerginen millekään, minulla ei ole vatsavaivoja ja olen normaalipainoinen. Uskon ravitsemustieteilijöiden suosituksia ja noudatan lautasmallia, sekä pyrin syömään kaikkea kohtuudella. Enkä halua ottaa ruokaa liian vakavasti. Suhtautumiseni aiheeseen on siis mahdollisimman epätrendikäs :)

Aina silloin tällöin kohtuusperiaatteeni kuitenkin pettää ja huomaan lipsuneeni turhan paljon: vaikka asenteeni on miten rento, ei jokapäiväinen herkuttelu silti ole hyväksi kenellekään. Silloin toteutan pienen järkeistysoperaation ja muistutan itselleni taas terveellisemmistä tavoista napostella. Koska herkuttelu on elämän suola, ei  sitä pidä lopettaa kokonaan ;D

Tällä kertaa aseet ovat seuraavanlaiset:

Vanillacaramel -tee (viime syksyn hehkutus täällä). Olen aika huono harhauttamaan itseäni pois karkinhimosta millään korvikkeella, mutta tämä on varsin kelpo myös siihen tarkoitukseen :) Taatusti kotimaisia luomuomenoita omasta puusta. Viime syksynä näistä tehtiin mehuasemalla pieni erä superhyvää omenamehua ja tänä vuonna tarkoitus oli tehdä vielä enemmän. Katsotaan miten lopulta ehditään, tuntuu tässä olevan aika paljon kaikkea muutakin... Näitäkään ei saa syödä liikaa, mutta melko terveellinen herkku on suolaton NöttiFrutti sekoitus, jossa on cashew- ja maapähkinöitä sekä kuivattuja rusina- ja papaijapaloja. Ai nams ja slurps mitä herkkua... Ja viimeisimpänä kaupasta tarttui vielä mukaan Herbinan Kaura-suklaa vartalovoi. Syötäväähän tämä ei ole, mutta voisi melkein olla: tuoksuu aivan sellaisilta kaurasuklaakekseiltä... ahhh, kyllä kelpaa suihkun jälkeen rasvailla sääriä :)

Millä te herkuttelette, kun haluatte tehdä sen terveellisemmin? Kaikki hyvät vinkit otetaan vastaan :) Niitä kuuluisia banaanilettuja/pannareitakaan en muuten ole vielä testannut, mutta voisin ehkä vihdoin kokeilla. Onko ne oikeasti hyviä? 

Maanantaina muuten taisin kokea ensimmäisen episodin nk. pregnancy brain -ilmiöstä. Olen tähän saakka kuvitellut toimivani ihan normaalisti, koko aivokapasiteettiani hyödyntäen. Kunnes ostin kauppareissulla hammastahnaa. Jota ei nyt löydy mistään. Olen aika varma, että pakkasin sen mukaani kaupasta. Kotonakaan se ei vaikuta olevan (olen miehen kanssa tarkastanut myös pakastimen ja jääkaapin pariin kertaan...) eikä myöskään auton lattialla. Varmasti se löytyy vielä jostain tosi eksoottisesta paikasta. Siihen saakka tyydyn toivomaan, että aivoni eivät aloita mammalomaa ennen aikojansa... tarvitsen niitä aika kipeästi vielä ainakin useammassa kouluprojektissa :D

Pikkuhiljaa valmista

Puuh, viikonloppu on sujunut aika touhukkaissa merkeissä: lauantaisen Ikea -reissun jälkeen mies on  kasannut ja naputellut, minä siivonnut, järjestänyt ja sisustanut. Ja tulosta alkaa näkyä! Muutosta tuli kolmeen huoneeseen, joten aikamoinen homma on ollut.

Olohuone saatiin ensimmäisenä valmiiksi: tilaan muutti uusi vitriini. Paikassa on jo vuosia ollut äitini kunnostaman vanha, kaunis kaappi (jonkinlainen kuva täällä) ja se jäi meille lainaan muuton jälkeen. Äiti kuitenkin haki kaappinsa pois jokunen viikko sitten. Alunperin keksin, että paikkaan voisi laittaa työhuoneesta vauvan huoneeksi muuttuvasta tilasta pois lähtevän kirjahyllyn. Uudet ovet vain ja kirjahylly muuttu hyväksi astiakaapiksi. Ikävä kyllä Ikeassa selvisi, että kyseinen hyllymallisto on juuri viime kesän aikana uudistettu siten, että uudet ovet eivät sovi vanhanmallisiin kaappeihin. Höh. Jouduimme siis pikaratkaisuna ostamaan tuohon kokonaan uuden kaapin.

Ja aika kiva hätäratkaisu löydettiinkin: ikävä kyllä koiraperheessä alas asti lasiset ovet eivät tulleet kyseeseen (hei vain kuononjäljet...), sellainen olisi ollut vielä enemmän mieleeni. Kaappi on kuitenkin huomattavasti edeltäjäänäsä sirompi ja sen verran kapea, että keittiön oveltakaan katse ei joudu pysähtymään kaapin reunaan: vaikutelma ei siis ole ollenkaan tukkoinen. Toisen väristä taustaa vasten astiamme erottuisivat myös paremmin, mutta en halunnut tuohon tummaa kaappia, vaan lisää avaruutta.

Kyseessä on siis Ikean Billy -malliston kaappi. En muuten tajua: myös alunperin paikkaan suunnittelemani vanha kirjahylly (siis oikeasti: 11 vuotta sitten ensimmäiseen opiskelija-asuntooni ostettu ;)) oli Billy -sarjaa. Se on kuitenkin aivan toisenlainen kuin nämä uudet Billyt, en ymmärrä miksi sarjalla on edelleen sama nimi, kun muutosta on tapahtunut sekä isosti ulkonäössä että muutenkin mittasuhteissa. (Ja itsekin huomasin sitten jälkeenpäin tuon koiran ruokakupin...koittakaa päästä siitä yli ;))


Myös kodinhoitohuoneessa tuli jo verhoja lukuunottamatta ihan valmista (se on IHANA!): pikkuruisesta tilasta on vain tosi haastavaa ottaa valokuvia. Yritin kyllä jo, mutta lopputulos ei vielä ollut julkaisukelpoinen. Pitää yrittää myöhemmin uudelleen: vaikka sitten päivänvalossa kännykällä jos ei muuta ;) Nimittäin kiinteä 50mm objektiivini ei todellakaan ole laajakulmaominaisuuksiltaan edes kohtalainen. Vauvan huoneessakin on jo kalusteet paikoillaan, mutta viimeistelyä vielä jonkin verran tehtävänä. Pientä verhojen ompelua sielläkin, samoin taulujen ja muiden somisteiden paikkojen päättämistä ja sitten pikkuruisten vaatteiden pesu- ja laatikkoonviikkausurakka <3

Mitäs tykkäätte ensimmäisestä uudistuksesta :)?

Perjantain paras: not all black!

No johan on päivän asuja piisannut viime aikoina: tämä maha on näköjään niinkuin uusi asuste, jota innoissani yhdistelen muihin vaatteisiini;) Varmaan opintojen alullakin on uudenlaisen pukeutumisinnon kanssa tekemistä: tällä hetkellä puhkun ideoita ja energiaa, joita riittää myös pukeutumisen puolella aivan toisella tavalla kuin piiiiitkään aikaan aiemmin. Ihan huippufiiliksissä mennään :)

Perjantain paras on tällä viikolla samalla se, mikä asussa on itselleni hyvin epätyypillistä: voimakkaan kanervan värinen neuletakki. Ja se on ihana! Ostin DKNYn unelmanpehmeän ja suloisen lämpimän silkki-cashmere- cozyn hyvin pian saatuani tietää olevani raskaana, sillä arvelin sen olevan hyvä syksyllä lämmittämässä pitkien toppien kaverina, jonka lisäksi takin suojiin lienee mukava kääriytyä imettämään sitten kun vauva on saapunut. (Puhumattakaan raikkaan värin tuomasta vaihtelusta mustien ja harmaiden neuletakkien kokoelmaani...) Cozy myös sattui olemaan roimassa alessa Stockalla, joka osaltaan vauhditti ostopäätöksen tekemistä.

neuletakki/DKNY, toppi/Filippa K, housut/Fransa, laukku&vyö/Mulberry, ballerinat/Wonders, korvikset/Marc by Marc Jcobs, kaulakoru/peritty

Perjantaisin minulla ei ole luentoja, mutta koska ryhmätyötä ja projektia toisensa perään pukkaa, on tänään tarkoitus hiukan järjestellä aivoja ja aikatauluttaa näiden seuraavien kuukausien tekemisiä. Selvittää tenttikirjojen saatavuutta, kenties aloitella parin kurssin luku-urakkaa ja kuunnella muutama verkkoluento. Hommaa piisaa, mutta onneksi intoa myös (ainakin vielä) :)

Lisäksi kirjoittelen ostoslistaa, sillä huomenna on luvassa hartaasti suunniteltu reissu Ikeaan. Ikeasta mukaan lähtee sekä kodinhoitohuoneen viimeistelyyn tarvittavat kalusteet (tai näin on ainakin nettisivujen perusteella suunniteltu ;)) että vauvan huoneeseen tulevia juttuja. Lähitulevaisuudessa saamme siis sekä viimeisteltyä kodinhoitohuoneen rempan että aloitettua vauvan huoneen sisustamisen. Vähänkö olen innoissani :D!!!!! (Kuvia seuraa kun saadaan valmista.)

Mitä mainiointa viikonloppua kaikille :)! Millaisia suunnitelmia teillä on sen varalle?

Paksuna kotiasussa

Tällaisessa rennossa lookissa käytiin sunnuntaina kiertämässä paikalliset markkinat ja otettiin vastaan grillausvieraita kotiin. Mekko on muuten se toinen erityisesti hankkimani raskausmekko. Mukavan rento ja sopivan lämpöinen näihin alkusyksyn keleihin: vähän lyhyt, mutta menee kuitenkin näin leggareiden tai paksujen sukkisten kanssa hyvin. Vai mitäs tykkäätte :)?

mekko/Mamalicious, leggarit/H&M, tossut/Converse, takki/Selected Femme, huivi/Beck Söndergaard, ranteessa/Ideakoru & Nomination, korvissa/Kokoru, laukku/Mulberry

Sitaisin huivin uudelleen kaulaan kuvaa varten ja se tuli näköjään ihan hölmösti. Tukankin suin   hätäpäissäni jotenkin aivan länään. No, näillä mennään: ei kait se niin vakavaa ole ;)

Muuten: style:casual on mukana Kideblogien Paksuna- äänestyksessä: äänestyksen voittaja pääsee osaksi Kideblogeja. Käy äänestämässä Kideblogien fb -sivulla täällä ja peukuta, jos haluat nähdä style:casualin osana portaalia. Äänestys alkoi eilen ja jatkuu pari viikkoa, 14.9. saakka.

Kiitos äänestäsi ja kivaa alkanutta viikkoa :)!