Laiskan sunnuntaiaamun (/päivän...) innoittamana ajattelin kirjoittaa muutaman sanan kahvista. Ja myös ruuasta ylipäänsä.
Minä pidän ruuasta. En kuitenkaan suostu pitämään itseäni minkäänlaisena ruokasnobina: en osaa brassailla ruokatietoudella, olen taatusti jäljessä kaikista ruokatrendeistä, enkä missään nimessä halua että ruoka tai sen syönti on jotenkin vaikeaa. Siksi vähän karsastan nk. fine diningia, vaikka hyvässä ravintolassa syöminen onkin yksi lempiasioitani. En myöskään itse osaa kokkailla mitään erikoisia ruokia, vaikka ylipäänsä olenkin viime vuosina laittanut ruokaa ja leiponut huomattavasti enemmän kuin aiemmin. Kauas on myös tultu siitä lapsuuden vaiheesta kun suostuin syömään lähinnä jauhelihaa ja perunaa, mutta edelleen suhtaudun epäillen joihinkin ruoka-aineisiin. Ja toisaalta syön toisinaan mielelläni pakastepizzaa. Kuitenkin, viime aikoina olen yhä useammin tullut ravintolasta kotiin tyytymättömänä: ruoka on ollut korkeintaan ok (ravintolassa se ei mielestäni riitä). Muutaman kerran on toisaalta tehnyt mieli alkaa itkeä, kun syömäni ruoka on ollut niin hyvää. Huomaan kiinnittäväni yhä enemmän huomiota raaka-aineisiin ja valmiuteni käyttää rahaa hyvään ruokaan on kasvanut huomattavasti (vaikka mieluiten käyttäisin siihen vieläkin enemmän, mutta toistaiseksi budjetti asettaa rajoituksia). Samoin olen alkanut kokea pahantuulisuutta huonon ruuan jälkeen. Vähän niin kuin olen rypäle rypäleeltä opetellut pikkuhiljaa tunnistamaan viinejä (tällä hetkellä uskoisin tunnistavani vasta ihan muutaman, but I'm getting there...), olen alkanut myös makustella erilaisia ruoka-aineita eri tavalla kuin ennen.
Tämä pitkä johdanto kahviin :) Mieheni ystävä on töissä Kaffa Roasteryssä ja olemme nyt muutaman kerran pyytäneet häntä suunnittelemaan meille valikoiman erilaisia kahveja, joita olemme sitten ostaneet kotiin maisteltavaksi. Kyllä meiltä edelleen löytyy myös ihan perinteistä juhla mokkaa, mutta kuten ruuan, myös kahvini nautin yhä useammin mieluiten laadukkaana. Vielä en ole tässä kahvijutussa niin pitkällä, että osaisin hifistellä yhtään millään laadulla tai kahvitietoudella. Nyt ollaan vasta siinä vaiheessa, että tiedän jos kahvi on hyvää kun maistan sitä.
Tänään aamukahvikupissa oli Guatemalalaista Hunapua (tai "hunajapupua" kuten sitä meillä nimitetään, koska luen aina pussin kyljestä ensin niin...). Special Roast Guatemala Hunapu on vuoden 2012 Brewers Cup- voittaja eli Suomen Mestari- kahvi. Ja tästä suu sanoo, että hyvää on! Kahvi on täyteläistä ja äärimmäisen pehmeää, mutta paistoasteeltaan ei kovin tummaa: mieheni kahvieksperttiystävän mukaan yksi yleisimpiä väärinkäsityksiä onkin, että tumma kahvi olisi aina jotenkin laadukkaampaa kuin vaalea. Tummaa on vain helpompi paahtaa pehmeän makuiseksi kuin vaaleaa kahvia.
Meillä makumatka kahvin ihmeelliseen maailmaan on vasta aivan alussa, mutta jos joku muukin haluaa lähteä reissulle niin suosittelen ehdottomasti kokeilemaan suomalaisen Kaffa Roasteryn kahveja. Kaffan omat tilat löytyvät Pursimiehenkadulta, mutta huomasin viime viikolla, että aiemmin jo kehumani (ja uskoakseni Helsingin parasta aamulattea tarjoava) Torrefazione Yliopistonkadulla myy myös ainakin joitakin Kaffan kahveja. Samoin Eat & Joy maatilatori ainakin Jumbon Prismassa, luulisin siis että muistakin pisteistä sitä löytyy.
Herkullista sunnuntain jatkoa :) Huomenna juttua eilisestä kulttuuripainotteisesta päivästä ja päivän asusta, stay tuned!
p.s. Huomaa kevään ensimmäiset tulppaanit ja neljättä päivää peräkkäin paistava aurinko! Ollaan tosiaankin jo matkalla kohti kesää :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun jätit kommentin:)!