Piknik -asu pallolla

Ensimmäinen virallinen pallomaha-asu, olkaas hyvät! Maha on vielä (!) sen verran kompakti, että halutessaan sen kyllä saa piiloon. En tosin oikein enää keksi miksi haluaisin sen piilottaa, onhan tuo nyt aika söötti, vaikka itse sanonkin :)

Tällä asulla oltiin Pori Jazzien liepeillä pikniköimässä ystävän kanssa. Hyvän jazz-perinteen mukaisesti saatiin hiukan vettäkin niskaan, mutta ei onneksi niin paljoa että se olisi haitannut suunnitelmia. Harmaan sään vuoksi en tullut kaivaneeksi mukana ollutta kameraa laukusta, mutta instagram -seuraajat saivat sentään vilauksen evästyksistä.

Tämä mekko on yksi niistä vihjailemistani Tukholman -ostoksista: maailman mukavin vaate! En oikeastaan halua enää pukeutua yhtään mihinkään muuhun. Mekko on H&M:n normiosastolta, mutta malli on sen verran väljä, että kyllä sinne palloa mahtuu vielä isompanakin.

Mekko ja sandaalit/H&M, korujen ostopaikkaa en enää millään muista

Kotona raivausprojekti on kohtuullisella mallilla: roskat on saatu ulos talosta ja järjestelyä vaatineet asiat paikoilleen. Nyt alkaakin projektin ärsyttävin osuus: kirpparikasan hinnoittelu, aaargh. *huoh* No, ei auta, tehtävä on. Yritän saada projektin edes pääosin tehtyä huomisen ja maanantain aikana, tosin huomenna saadaan harvinaisia vieraita kylään, joten koko päivää en ehdi uhrata. Jos tiistaina saisin kamppeet kärrättyä myyntiin niin olisin tosi tyytyväinen.

Kirppariruljanssin jälkeen voisin vihdoin kuvailla teille jokusen pienen ja söpön vaatteen. Niitä on nimittäin jostain ilmaantunut aikamoinen kasa... jännä sinänsä: kolme viikkoa sitten vauvalla ei ollut vaatteen vaatetta, sillä pidin kaikkien hankintojen ehdottomana rajana rakenneultraa. Nyt mies vihjailee jotain käsistä lähteneistä kaksipyöräisistä ajoneuvoista... Tuleva mummo on ainakin ihan höpsähtänyt, mutta voi olla pieni vaara ettei omakaan itsehillintäni ihan täysillä käy jos vauvanvaatteiden lähistölle satun eksymään... Niin että Tukholman lisäksi jotain pientä ja suloista päätyi mukaani myös jazz -kadulta.

Ihanaa päästä täälläkin vähän intoilemaan aiheesta: uskomattomalta tuntuu että tämä raskaus on jo yli puolivälin! Niinhän sitä varoitellaan että odotusaika kuluu nopeasti. Ja toisaalta niin. Toisaalta ensimmäiset 12 viikkoa kuluivat tuskastuttavan hitaasti, jännittäen. Hitaat ja nopeat jaksot vuorottelevat sen mukaan, milloin mitäkin etappia odotetaan. Tässä välissä aika on hurahtanut supernopeasti ja nyt se taas hidastuu, kun aletaan lähestyä ensimmäisiä supertärkeitä merkkipaaluja: niitä, jotka tuovat yhä todennäköisemmäksi sen, että vaikka vauva päättäisi syntyä etuajassa, hänellä olisi mahdollisuudet selvitä ja elää normaalia elämää. Minua tämä aikainen syntyminen jännittä erityisesti, koska olen itse syntynyt reippaasti ennen laskettua aikaa. Jotenkin jännäilen että mitä jos tämäkin kaveri päättää ottaa varaslähdön? Vielä ainakaan ei onneksi ole mitään merkkejä ennenaikaisen synnytyksen uhasta, joten ainakin toistaiseksi murehdin ihan turhia. Varmasti kaikille odottaville näiden tärkeiden merkkipaalujen ylittyminen on kuitenkin iso ja mieltä rauhoittava asia, taustoista huolimatta. 

Tällaisten sekalaisten ajatusten saattelemana toivottelen mukavaa lauantai-illan jatkoa: minä taidan seuraavaksi painua vielä iltalenkille noiden karvaisten kakaroiden kanssa :)!