keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Terkut kaaoksen keskeltä

Tulin huikkaamaan pikaiset heipat täältä kaaoksen keskeltä: pienen ketjureaktion (ja kenties raskauteen liittyvän pesänrakennusvimmankin...?) saattelemana olen pienen (ja pyöreän) apinan raivolla käynyt viime päivät läpi meidän kodin nurkkia. Siis päällisin puolin täällä on ollut ihan avaraa ja siistiä, mutta kaikki yhtään isommassa ja hyvillä säilytystiloilla varustetussa kämpässä asuneet tietävät mistä puhun, kun kerron avanneeni kaikki kaapit ja laatikot, sekä kompanneeni kellarin (vinttisäilytystä meillä ei luojan kiitos ole...). Siis kaikki ne "käyn nämä myöhemmin läpi"-piilot, joita minun tapauksessani on kertynyt lapsuudesta saakka.

IMG_2249
Asumme tosiaan nykyään minun lapsuudenkodissani, eikä minua ole missään vaiheessa pakotettu käymään läpi kaikkea tänne jättämääni roinaa. Osin toki, mutta kaikenlaista kirjaa, lelua, keräilyaarretta ja muistolippulappusia on löytynyt laatikko toisensä perään. *huokaus* Äitini totesikin meidän tänne muuttaessa, kenties kevyen vahingoniloisena, että "minkä taakseen jättää, sen edestään löytää". Jepjep...

Se ketjureaktio sitten? No, meillähän on aloitettu kodinhoitohuoneen remontti jo pari viikkoa sitten. Pienehkö pintaremontti on edelleen jäissä ja odottaa putkimiehiä. Olen asiasta äärimmäisen turhautunut, mutta minkäs teet: mikään ei etene ennenkuin vesiasiat saadaan kuntoon ja itse niitä ei uskalla alkaa räveltää. Kova sisustus- ja järjestelyvimma on kuitenkin päällä. Lisäksi mies oli vaihtanut meille lukot ja ulko-ovet Tukholman reissuni aikana, sain sentään uuden avaimen käteeni ennen matkalle lähtöä ;) Tässä ihan lähellä on nyt tehty mummolassa ulkovaraston tyhjennystä ja sinne roskalavalle vietiin meiltäkin oviremontin rippeitä ja pihoissa roikkuneita, aikoja sitten raadoiksi muuttuneita pihakalusteita. 

Jotenkin tämä kaikki siiivousvimma tarttui ja sain aikaiseksi alkaa isoon tavaroiden läpikäymisprojektiin. Olin muutenkin päättänyt, että homma on saatava hoidettua ennen uuden tulokkaan saapumista, sillä energiaa tämän sortin rymsteeraukseen ei ihan helpolla taida irrota muutamaan vuoteen sen jälkeen. Eikä se tavaran määrä talossa myöskään vauvan myötä ainakaan vähene... Lisäksi nykyisestä työhuoneesta tulee aikanaan vauva huone ja sen seurauksena kahden pienemmän kirjahyllyn sisältö on saatava mahdutettua yhteen isoon kirjahyllyyn, joka jo valmiiksi oli täynnä kirjoja. Kirjojen pois antaminen/heittäminen on aina ollut minulle ihan mahdotonta, mutta nyt eteisessä odottaa laatikkokaupalla joko myytävää tai (surullisinta kaikista!) paperinkeräykseen menevää kirjaa. Säkkikaupalla olen heittänyt pois myös vanhoja leluja ja säästänyt vain kaikkein tärkeimmät ja hyväkuntoisimmat tulokkaalle aikanaan perittäväksi. Muistotkin on nyt käyty läpi ja taltioitu yhteen laatikkoon. 

Seuraavana urakkana onkin sitten poisheitettävien ja myytävien kirjojen lajittelu, sekä mahdollisten kirpparireissujen suunnittelu. Saattaa olla, että tällä kertaa kokeilen ensimmäistä kertaa josko osan tavarasta saisi menemään fb -kirpparilla: tavara on pääosin sen verran pientä sälää, että kirppariruljanssi pöytineen tuntuu aika ylivoimaiselta. Katsotaan.

Mutta sellaisia täällä: kaikki on siis vallan mainiosti, olen vain joutunut järjestämisvimman valtaan, enkä ole malttanut istahtaa koneen ääreeen viimeisten parin päivän aikana kertaakaan :) Olen perusluonteeltani hiukan laiska ja tuppaan lykkäämään kaikenlaisia ei-pakollisia asioita, mutta inspiraation sattuessa olen supertehokas ja huolehdin että asiat laitetaan perusteelliseen järjestykseen. Tällainen toimintatapa sopii minulle: inspiraatio kyllä tulee kun sitä odottaa, eikä asioiden hoitaminen silloin tunnu ikävältä pakkopullalta, vaan onnistun useimmiten saaman jonkinlaisen flow-tilan päälle. Lisäksi asioiden pois heittäminen vaatii ainakin itseltäni ihan tietynlaisen, luopumaan valmiin mielentilan, joten siksikin homma on tuntunut hyvältä tehdä nyt. Eiköhän tämä kaaos tästä saada parissa päivässä purettua ja sitten on niiiiin tyytyväinen olo, kun tietää että kaapit ja nurkat eivät pursuile epämääräisiä laatikoita. Tai luurankoja.

Suosittelen lämpimästi: prosessi tuntuu hyvin puhdistavalta :)

2 kommenttia:

  1. Huih, kuulostaa aikamoiselta urakalta! Muistan kun vanhempani muuttivat lapsuudenkodistani lähemmäs keskustaa, se tavaramäärä ison omakotitalon vintillä oli hurja! On heillä kyllä tavaraa edelleenkin paljon... Meillä tuli juuri kaikki käytyä läpi muuton yhteydessä (mun järjestelyvimma on ehkä vain kasvanut lapsen ja hänen myötä tulleen lisätavaran myötä), mutta silti mulla on jo kirppiskasa syksylle valmiina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Säännöllinen muuttaminen tekee tavaramäärän suhteen kyllä tosi hyvää... tätä taloa ei ole melkein 30 vuoteen täystyhjennetty, vaikka vanhemmat täältä ovatkin muuttaneet pois, joten roinamäärä on sen mukainen ;) tämänkin jälkeen käsittelemättä jää vielä autotallit ja kylmävarasto, mutta niiden raivaamisen aika on sitten joskus isomman rempan yhteydessä.

      Mäkään en enää nykyään juuri kerää tavaraa nurkkiin ja esim. vaatteita laitan aika surutta pois jos ei tule käytettyä, mutta tämä tavara onkin kaikki jäännettä lapsuudesta/nuoruudesta. Saas nähdä miten käy kun tulokkaan kamppeet alkaa valloittaa nurkkia...

      Poista

Kiitos kun jätit kommentin:)!