Enpä olisi vielä joitakin vuosia sitten uskonut into piukassa muokkaavani maata kaatosateessa. Mutta myönnettävä se on: minua on puraissut puutarhakärpänen. En ole aiemmin ollut erityisen kiinnostunut puutarhanhoidosta. Joitakin vuosia sitten, heti kun muutimme ensimmäiseen rivitalokotiimme, aloin kuitenkin istuttaa kukkasia ruukkuihin. Samalla tiellä jatkoin myös nämä kaksi kesää, jotka olemme asuneet isolla pihalla varustetussa omakotitalossa. Jo viime vuonna ajatus uusien kukkien istuttamisesta oli kutkuttava, mutta liian pelottava. Tänä vuonna päätin tarttua härkää sarvista ja ryhtyä rohkeasti toimeen.
Zeniläisyyden opettelua tämä kyllä vaatii, sillä olen vähän sellaista "kaikkimulleheti" -tyyppiä. Saatan vatvoa ja pähkiä jotain asiaa kauankin, mutta sitten kun päätän lopulta ryhtyä toimeen pitäisi valmista tulla heti. Ja jäljen olla täydellistä. Kaikkien ideoideni ja kehittämiskohteideni toteuttamiseen ei yksi kesä (eikä rahat...) riitä. Ei edes kaksi. Tai kolme ;D Mutta tekeminen itsessään on hirveän terapeuttista, kun kätensä jäljen näkee niin selkeästi. Ja koukuttavaa! Huh, tekisi melkein mieli kaivaa, repiä ja istuttaa yökaudet.
Olen myös melkoisen ummikko näissä puutarha-asioissa; ei niin simppeliä kikkaa, vinkkiä tai sääntöä ettäkö en sitä tietäisi. Onneksi minulla on hyvä ystävä, joka on paitsi innokas harrastelija, myös opiskelee puutarhuriksi. Hän on lupautunut auttamaan minua alkuun näissä hommissa. Olen valinnut tämän kesän kunnostuskohteeksi puutarhamme eniten käytetyn alueen: sen, missä grillataan ja syödään ulkona.
Ennen muokkauspuuhia vierailin Taimimoisiolla Porissa hiukan ostoksilla (sieltä nämä kuvatkin). Hankin hortensian sekä pioneja -molemmat lempikukkiani. Hortensia istutettiin siinä kaatosateessa, pionit joutuvat vielä tovin odottelemaan, jotta niille valittu paikka saadaan ensin raivattua. Raivauspuuhaa on luvassa aika monessa muussakin kohtaa. Tekemistä riittää, mutta niin onneksi intoakin. Täytyy käyttää tämä draivi hyväksy niin kauan kuin sitä riittää!
Onko teille muille koskaan käynyt samalla tavalla, että yhtäkkiä palavasti innostutte jostain asiasta josta ette aiemmin ole joko olleet kiinnostuneita tai jota olette suorastaan pitäneet epämiellyttävänä? Olen nimittäin itse kyllä aina ihaillut kauniita pihoja, mutta en ole voinut ymmärtää niitä, jotka rakastavat pihahommia. No, jotenkin varkain minusta kuitenkin tuli sellainen, että aloin nauttia niiden tekemisestä. Mitään en osaa, mutta nyt uskon että tekemällä oppii. Onneksi minulla on hyvä opastaja, joten toivon voivani välttää edes suurimmat virheet ennen sitä kantapäänkautta -vaihetta.
Tämä kesä ei ainakaan toistaiseksi ole ollut paras mahdollinen pihahommista innostumiselle, mutta opinpahan toisaalta senkin ettei säällä ole oikeasti väliä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun jätit kommentin:)!