Olenkohan ainoa, jonka mielestä vaatekaapin siivoaminen on terapeuttista..?
Olin ennen se tyttö, jolla oli kaappi täynnä vaatteita, mutta ei koskaan mitään päällepantavaa. Minun oli äärimmäisen vaikea heittää pois mitään: käyttämättömistä vaatteista ei koskaan tiedä jos ne vielä alkavat miellyttää silmää ja kulahtaneita voisi vielä käyttää vaikka pihatöissä tai salilla. Tällä tavalla ajatellen vaatehuone oli kuitenkin aina täynnä vaatteita, joista en käyttänyt puoliakaan: käyttöön päätyivät aina samat vaatteet kasan päältä ja pinojen alle hautautui paljon aarteita, jotka unohdin. Jokunen vuosi sitten päätin, että nyt saa riittää ja aloitin tiukan pidä/kierrätä/heitä pois- rutiinin. Rutiinista armahduksen saavat iltapukujen lisäksi ainoastaan muutamat erityisen tunnelatauksen sisältävät vaatekappaleet, jotka säilön muualle muistoiksi: näin ne eivät sotke vaatekaappia, mutta ovat tallessa.
Olin ennen se tyttö, jolla oli kaappi täynnä vaatteita, mutta ei koskaan mitään päällepantavaa. Minun oli äärimmäisen vaikea heittää pois mitään: käyttämättömistä vaatteista ei koskaan tiedä jos ne vielä alkavat miellyttää silmää ja kulahtaneita voisi vielä käyttää vaikka pihatöissä tai salilla. Tällä tavalla ajatellen vaatehuone oli kuitenkin aina täynnä vaatteita, joista en käyttänyt puoliakaan: käyttöön päätyivät aina samat vaatteet kasan päältä ja pinojen alle hautautui paljon aarteita, jotka unohdin. Jokunen vuosi sitten päätin, että nyt saa riittää ja aloitin tiukan pidä/kierrätä/heitä pois- rutiinin. Rutiinista armahduksen saavat iltapukujen lisäksi ainoastaan muutamat erityisen tunnelatauksen sisältävät vaatekappaleet, jotka säilön muualle muistoiksi: näin ne eivät sotke vaatekaappia, mutta ovat tallessa.
Suoritan puhdistusoperaation kerran vuodessa: yleensä keväisin kun uudistusmieli on muutenkin kaikkein innokkaimmillaan ja homman tekee jopa mielellään. Heitän pois sellaiset vaatteet, jotka ovat liian kulahtaneita edes kirpputorille/kierrätykseen tai muuten siihen soveltumattomia (alusvaatteet jne). Seuraavaksi kerään kirpputorikasan, johon päätyvät kaikki vaatteet joita en ole käyttänyt edellisen vuoden aikana: siinä tapauksessa niitä ei kyllä enää tulekaan käytettyä. Myyn vaatteet kirpputorilla ja ne, jotka eivät mene kaupaksi, vien kierrätykseen. Takaisin meille ne eivät enää palaa kerran kirpparireissulle lähdettyään.
Tein viime keväänä erittäin perusteellisen siivouksen, mutta yllättävän paljon tavaraa sai lähteä tänäänkin. Nimittäin (laskin oikein;)): 4 paitapuseroa, 2 bleiseriä, 2 tunikaa, 1 suorat housut, 4 neuletta, 2 mekkoa, 3 hametta, 10 toppia, 4 T-paitaa, 1 neuletakki, 1 farkut, 2 urheilutoppia, 1 olohousut ja 1 college- takki. Lisäksi tuli yksi iso roskakassillinen vaatetta. Seuraavaksi pitäisi vain keksiä mille kirpputorille nuo veisi..? Mukaan lähtee myös iso kassillinen mieheni vanhoja vaatteita: patistin hänet siivoamaan oman kaappinsa jo syksyllä, mutta vaatteet odottavat edelleen kirpputorille viemistä.
Operaation hyvänä puolena on myös se, että järjestän samalla jäljelle jääneet vaatteet. Nyt kaikki on taas siististi ojennuksessa: roikkuvat väri- ja käyttötarkoitusjärjestyksessä sekä pinot suoraksi viikattuina- ja siistiin vaatehuoneeseen tulee laitettua vaatteet siististi myös takaisin. Tämän kerran vuodessa suoritetun perusteellisen siivouksen ja järjestämisen ansiosta huone pysyy koko vuoden kohtuullisessa kunnossa.
Tähän lisäselitys: minulla siis tosiaan on vaatehuone, joka on minusta aina luksusta ja josta olen tietysti erittäin iloinen. Se on kuitenkin todella pieni, eikä mitenkään hieno tai edes erityisen fiksusti rakennettu sisältä, joten sen sotkeminen tapahtuu lähes huomaamatta ja todella helposti (ja siksi en sitä sen kummemmin esittele). Asumme vuokralla, joten tällä hetkellä mikään suurisuuntainen uudistustyö ei valitettavasti tule kyseeseen. Minäkin siis haaveilen siitä täydellisestä Sinkkuelämää- tyylisestä walk in closetista, jossa kaikelle on paikkansa. Näissä (huomattavasti) vaatimattomammissakin puitteissa on kuitenkin mahdollista toteuttaa hiukan ideaa omassa vaatehuoneessaan shoppailusta. Kun kaikki on siististi järjestyksessä ja näkyvillä (eikä joka paikka pursua epämääräisiä kasoja), on helppo nähdä mitä on tarjolla ja niistä valita mieleisensä kokonaisuus.
Nyt kun on olen taas kerran käynyt läpi kaikki omistamani vaatteet, on helpompi hahmottaa mitä uutta tänä keväänä kaipaisin. Minua on nyt jo muutaman viikon ajan vaivannut akuutti "mikään mitä kaapissani on ei kiinnosta"-syndrooma ja nyt on helpompi miettiä mitä tilanteen korjaaminen vaatii. Aiheesta lisää huomenna :)
Ja vielä lopuksi: jotenkin tuo vaatekaapin siivoaminen on minusta tosiaan hirveän terapeuttista. Yleensä siis vihaan siivoamista, mutta joissain tapauksissa tuntuu kuin koko sielu puhdistuisi pois kannetun ylimääräisen tavaran mukana. On melkein konkreettisesti helpompi hengittää. Niin tänäänkin :)
Mitenkäs ruudun sillä puolella: tunnustaudutko hamsteriksi vai heivaatko käyttämättä jääneet surutta pois?
(P.S. Muistatte ehkä kevään väriprojektini? Kun katsotte yllä olevaa kuvaa huomaatte että I am not kidding: mustaa, mustaa, harmaata, valkoista ja hiukan lisää mustaa... ja nuo kaksi väriläiskää kuuluvat molemmat juhlavaatteisiin.)
Tein viime keväänä erittäin perusteellisen siivouksen, mutta yllättävän paljon tavaraa sai lähteä tänäänkin. Nimittäin (laskin oikein;)): 4 paitapuseroa, 2 bleiseriä, 2 tunikaa, 1 suorat housut, 4 neuletta, 2 mekkoa, 3 hametta, 10 toppia, 4 T-paitaa, 1 neuletakki, 1 farkut, 2 urheilutoppia, 1 olohousut ja 1 college- takki. Lisäksi tuli yksi iso roskakassillinen vaatetta. Seuraavaksi pitäisi vain keksiä mille kirpputorille nuo veisi..? Mukaan lähtee myös iso kassillinen mieheni vanhoja vaatteita: patistin hänet siivoamaan oman kaappinsa jo syksyllä, mutta vaatteet odottavat edelleen kirpputorille viemistä.
Operaation hyvänä puolena on myös se, että järjestän samalla jäljelle jääneet vaatteet. Nyt kaikki on taas siististi ojennuksessa: roikkuvat väri- ja käyttötarkoitusjärjestyksessä sekä pinot suoraksi viikattuina- ja siistiin vaatehuoneeseen tulee laitettua vaatteet siististi myös takaisin. Tämän kerran vuodessa suoritetun perusteellisen siivouksen ja järjestämisen ansiosta huone pysyy koko vuoden kohtuullisessa kunnossa.
Tähän lisäselitys: minulla siis tosiaan on vaatehuone, joka on minusta aina luksusta ja josta olen tietysti erittäin iloinen. Se on kuitenkin todella pieni, eikä mitenkään hieno tai edes erityisen fiksusti rakennettu sisältä, joten sen sotkeminen tapahtuu lähes huomaamatta ja todella helposti (ja siksi en sitä sen kummemmin esittele). Asumme vuokralla, joten tällä hetkellä mikään suurisuuntainen uudistustyö ei valitettavasti tule kyseeseen. Minäkin siis haaveilen siitä täydellisestä Sinkkuelämää- tyylisestä walk in closetista, jossa kaikelle on paikkansa. Näissä (huomattavasti) vaatimattomammissakin puitteissa on kuitenkin mahdollista toteuttaa hiukan ideaa omassa vaatehuoneessaan shoppailusta. Kun kaikki on siististi järjestyksessä ja näkyvillä (eikä joka paikka pursua epämääräisiä kasoja), on helppo nähdä mitä on tarjolla ja niistä valita mieleisensä kokonaisuus.
Nyt kun on olen taas kerran käynyt läpi kaikki omistamani vaatteet, on helpompi hahmottaa mitä uutta tänä keväänä kaipaisin. Minua on nyt jo muutaman viikon ajan vaivannut akuutti "mikään mitä kaapissani on ei kiinnosta"-syndrooma ja nyt on helpompi miettiä mitä tilanteen korjaaminen vaatii. Aiheesta lisää huomenna :)
Ja vielä lopuksi: jotenkin tuo vaatekaapin siivoaminen on minusta tosiaan hirveän terapeuttista. Yleensä siis vihaan siivoamista, mutta joissain tapauksissa tuntuu kuin koko sielu puhdistuisi pois kannetun ylimääräisen tavaran mukana. On melkein konkreettisesti helpompi hengittää. Niin tänäänkin :)
Mitenkäs ruudun sillä puolella: tunnustaudutko hamsteriksi vai heivaatko käyttämättä jääneet surutta pois?
(P.S. Muistatte ehkä kevään väriprojektini? Kun katsotte yllä olevaa kuvaa huomaatte että I am not kidding: mustaa, mustaa, harmaata, valkoista ja hiukan lisää mustaa... ja nuo kaksi väriläiskää kuuluvat molemmat juhlavaatteisiin.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun jätit kommentin:)!