Nuorempana olin kova askartelemaan ja tekemään käsilläni: piirsin, maalasin, leikkaaliimaaskartelin kaikenmaailman kollaaseja- jopa ompelin vaatteita ja sekä kudoin (/neuloin: tässä lienee murre-eroja..) että virkkasin. Kaikki tämä jäi pitkäksi aikaa, kunnes muutama vuosi sitten aloin jälleen kaivata käsillä tekemistä. Tämä lienee toisaalta jonkinlainen muoti-ilmiö (kotoiluksi sitä taidetaan myös kutsua), mutta uskoisin omassa tapauksessani erityisesti elämäntilanteen vaikuttavan: tällä hetkellä elämässä on tilaa kaikelle kivalle puuhastelulle.
Aloitin muutama vuosi sitten varovasti uudelleen joulukorttien (tosin viimetippaisuuteni vuoksi askarreltavaksi ovat päätyneet peruskorttien sijaan pakettikortit;)) ja joulukoristeiden askartelun. Viime kesänä innostuin monien muiden tapaan korujen tekemisestä- tosin tekemisen pariin pääsin vasta viime viikolla.
Alemman, ja ensimmäisen tekemäni, korun suunnittelin syntymäpäivälahjaksi ystävälleni (siksi en voinut kuviakaan laittaa aiemmin, ettei yllätys mene pilalle;)). Sommittelu on yllättävän, mutta ihanan haastavaa: muiden tekemiä kauniita koruja nähtyäni ajattelin, että ei kai tuo nyt niin hankalaa voi olla. Tositoimiin ryhtyessäni jouduin kuitenkin todella pähkäilemään ja testailemaan, ennen kuin olin tyytyväinen lopputulokseen. Eikä lopputulos muistuttanut alkuperäistä visiotani juuri lainkaan ;) Lahjan saaja tykkäsi onneksi korustaan, mutta itse jään vielä hieman jännittämään, että kestäähän solmut ja muut kunnolla käyttöä... Nimittäin kaikkein vaikeinta, ja ainakin minun tapauksessani myös hermoja raastavaa, oli solmujen näpertäminen ohuesta siimasta. Tässäkin hommassa varmaan sorminäppäryys paranee tekemisen myötä, mutta jokunen kirosana kyllä pääsi ennenkuin helmet pysyivät siinä missä pitääkin ;) Ylempänä kuvassa on hahmotelma omaksi korukseni, vielä pitäisi päättää minkälaisen lukon siihen haluan.
Mitäs sanotte? Ja onko muita korukärpäsen puraisemia..?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun jätit kommentin:)!